Rekisteröidy

Bodom ja Espoon tunarisyyttäjät

Tähän ryhmään voit kirjoittaa ”anonyyminä” ilman rekisteröintiä - sana on vapaa!



M.N

Bodom ja Espoon tunarisyyttäjät

ViestiKirjoittaja M.N » Ma Loka 10, 2005 12:06 am

Otan tämän omaksi viestiketjukseen, pois tuolta Leena Muras -teeman alta, koska Muranen ja Bodom ovat eri asioita. Tosin on yhdistäväkin tekijä: Espoon syyttäjäviraston kelvottomuus.

Nimimerkki Heheheh kirjoitti:

"No eipä saanut Espoon poliisi Nils Gustafssonista eli uhrista rikollista tekemälläkään, vaan täystyrmäyksen Espoon käräjäoikeudelta, joka totesi koko poliisin esittämän "näytön" päinvastoin puhuvan Nilsin syyttömyyden puolusta ja siitä, että tekijä on ulkopuolinen ja Nils on uhri myös itse."

Jutun tutki keskusrikospoliisi (KRP), ei Espoon poliisi. TÄSTÄ näytelmästä ei siis voi syyttää Espoon rosvojepareita.

Seurasin Bodom-oikeudenkäynnin alusta loppuun, luin jutun tutkinta-aineiston jokaisen lipun ja lapun, ja istuin useimpina päivinä myös salissa, ja tältä pohjalta esitän prosessista joitain kommenttaja; sellaisia jotka eivät juuri ole julkisuudessa olleet.


KRP:N KONNUUDET

Siinä, että KRP aloitti uudelleen Bodom-jutun tutkinnan, en näe mitään moittimista, koska oli olemassa ainakin pieni mahdollisuus, että DNA-tutkimus (jollaisesta ei 1960 osattu edes uneksia), voisi tuoda ratkaisun. Voisi jopa sanoa, että oli poliisin suoranainen velvollisuus katsoa, saadaanko uusia todisteita.

KRP:tä ja tutkinnanjohtaja Tero Haapalaa voi sen sijaan moittia ankarasti siitä, että hän vaati aikoinaan Gustafssonin vangitsemista "todennäköisin syin". Jokainen joka lukee esitutkintapöytäkirjat voi nähdä, että tutkinnanjohtaja huijasi käräjäoikeutta, joka vangitsemisesta päätti.

Vangitsemiselle ei ollut todennäköisiä syitä. Uutta aineistoa Tero Haapalalla olivat saanut tuossa vaiheessa vain kotimaiset DNA-tutkimukset, ulkomaille lähetetyistä näytteittä olivat tulokset vielä tulematta. Jopa Haapalan on täytynyt ymmärtää, etteivät kotimaiset DNA-tutkimukset merkinneet minkäänlaista läpimurtoa jutussa. Ne eivät millään tavalla todistaneet Gustafssonin syyllisyyttä.

Tilanne ei sitä paitsi muuttunut, kun tulivat tulokset ulkomailta. (Gustafsson oli ollut tuolloin jo pitkään vapaalla jalalla).
Oli aivan selvää, ettei DNA-tutkinta ollut pystynyt juttua ratkaisemaan.

Näytön - ja sitä myöten todennäköisten syiden puuttumisesta todisti jo se, millaisista asioista Gustafssonia tentattiin.

Gustafsson oli vangittuna 2 kuukautta ja tuona aikana jutun päätutkija Markku Tuominen kuulusteli häntä 13 kertaa. Jokaisessa kuulustelussa veivattiin, usein useita kertoja kahta asiaa:

1) Miten, millaisista astioista, raakana vai blandattuna, viinaa juotiin ja ketkä kaikki nelikosta sitä joivat ja kuinka paljon kukin.

2) Miten niistä tyttöjä oikein hiplattiin? Avattiinko nappeja? Kosketeltiinko alempaa kuin rinnoista? Tekikö kuitenkin mieli (tekeekö 18-vuotiaalla nuorukaisella mieli, voi hyvä isä nähköön!).

Näiden veivaaminen muodostaa 80-90 % noiden kuulustelujen sisällöstä. Merkittävin poikkeus oli, kun Töölön sairaalan ylilääkäri Eero Hirvensalo tuotiin erääseen kuulusteluun vakuuttamaan Gustafssonille, ettei tämän kertomus muistinmenetyksestään ole uskottava. Toivon, että tällaiseen poliisin maksamaan moraaliseen prostituutioon sortuminen oli hänen uransa häpelllisin hetki. Jos nimittäin vielä pahempaa löytyy, on TEO:n aika ryhtyä selvittämään hänen edellytyksiään toimia lääkärinä.

Kysymysten köyhyys kertoo, että komisario Haapalalla ja tutkija Tuomisella vahva usko Gustafssonin syyllisyyteen, mutta hyvin vähän näyttöä uskonsa tueksi. Niinpä poliisi turvautui vanhaan keinoon: pannaan äijä häkkiin, kyllä se siellä murtuu. Kun ei parempaa kysyttävää ollut, veivattiin noita kahta teemaa edes takaisin ja toivottiin Gustafssonin hermostuvan ja kiihdyksissään puhuvan jotain, josta poliisi saisi näyttöä häntä vastaan. Mieluiten tietysti tunnustavan koko jutun. Tässä komissario Tero Haapala ja tutkija Markku Tuominen epäonnistuivat täysin.

Häkittämistä pelkästään tunnustuksen saamiseksi kutsutaan muuten kiduttamiseksi.

Oma lukunsa on Markku Tuomisen myöhemmin oikeudessa heittämä väite, että Gustafsson tunnusti murhat sellissä. Espoon KäO muistutti, huomattavan terävin sanankääntein, että ottaen huomioon ne voimavarat, jotka poliisi juttuun panosti, ei ole uskottavaa, etteikö tuollaisesta tunnustuksesta olisi tehty mitään merkintää tutkinta-asiakirjoihin.

On aihetta epäillä Tuomista ns. väärästä valasta, mutta kukaan tuskin tekee rikosilmoitusta, sillä epäilyksen todistaminen olisi todennäköisesti mahdotonta.

ENSIN SYYTE, SITTEN PERUSTELUT

Espoon johtavan kihlakunnansyyttäjä Tom Ifströmin ja sjä Heli Haapalehdon täytyi ymmärtää kuinka heikko juttu heillä oli käsissään.
Juttuhan oli aivan tyypillinen "ei syytetätä" -tapaus.

On syytä epäillä, että Ifström päätti syyttää yksin siksi, ettei poliisi joutuisi liian noloon valoon. Ensinnäkin tämä on Espoon syyttäjäviraston tapa - siellä erityisesti juuri Tom Ifströmin ja roistosyyttäjä Erkki Huhtalan tapa (Haapalehtoa en, tästäkään jutusta huolimatta, lue tähän syyttäjien mutasarjaan) - ja toisekseen paineita on saattanut olla myös ulkopuolelta.

Tätä epäilystä tukee vahvasti syyttäjien peruslinja. Kun oikeudenkäynti elokuussa alkoi, he nojasivat koko syyteviritelmänsä siihen, että Gustafssonin seurue oli riidellyt, erityisesti Gustafsson oli haastanut riitaa, juuri hän oli ollut pahasti päissään, hän oli ollut mustasukkainen tytöistä ja tappoi kun ei saanut seksiä. Mistä tämä väite syntyi?

Syyttämispäätös on päivätty 8.6.2005. Syyte perusteltiin hyvin hatarasti, Espoon sjä-viraston vakliintuneeseen tapaan, mutta luetellusta todistusaineistosta voi suunnilleen päätellä sen vähän, mihin syyttäjät nojasivat. Sen voitodeta, että tässä syytteessä ei ole vihjaustakaan riidasta, mustasukkaisuudesta, humalasta, seksin puutteesta.

8.6.2005 mennessä, vuodesta 1960 lähtien kuullut todistajat olivat kertoneet, ettei nuorten leiriniemestä kuulunut mitään riidan ääniä, ja että Gustafsson ja Seppo Boisman olivat hyviä ystäviä.

Mikä todella tärkeää, toinen tytöistä oli murha-aamuna, ilmeisesti noin klo 04, kirjannut että pojat (siis molemmat) olivat olleet _illalla_ humalassa (tämä todetaan ei valiteta), että Seppo lähti äsken ongelle. Kirjoitus huokuu kesäaamun rauhaa ja harmoniaa, ei vihjaustakaan riidasta ja rähinästä. Noin 1-2 tuntia ennen murhia.
Samoihin aikoihin kuin tyttö kirjoitti päiväkirjaansa eräs silminnäkijä näki "murhaniemen" rannassa 2 poikaa ongella; juuri kuten G kertoi jo v. 1960.
Sama todista kertoi, ettei niemestä kuulunut, eikä ollut kuulunut mitään
meteliä, eikä riitaa.

15.6.2005 poliisi kuulusteli Tarja Sahakangas -nimistä naista, joka väitti olleensa oman seurueensa kanssa toisessa niemessä. Hän väitti G:n seurueen vierailleen siellä murhia edeltävä iltana, G:n olleen päissään, riidelleen tytöistä jne jne. TS muisti omasta seurueestaan nimeltä vain yhden, joka oli kuollut. Kahden muun nimeä hän ei muistanut, eikä heitä pystytty identifioimaan. TS oli tuolloin 17 v, hän olisi vaiennut 45 v Suomen tunnetuimmasta henkirikoksesta. Kaiken lisäksi hän väitti olleensa seurueineen yötä niemessä, jonka läheisen Oittaan kartanon omistajat katsoivat pihapiirialueeksi, ja josta telttailijat ajettiin pois äkkiä ja agressiivisesti (kuten KRP totesi jo 1960. Sanamuoto oli: "aika reippainkin ottein".

Tämä lisätutkintapöytäkirja on päivätty 9.7 ja toimitettu syyttäjille joskus sen jälkeen.

Tämän naisen kertomus on ainoa, joka kertoo riidasta. Tämä on se, jonka pohjalta Ifström ja Haapalehto sävelsivät riita-teoriansa (siihen liittyvästä seksinpuute -teoriasta ei ollut tätäkään näyttöä). KäO ei uskonut tämän todistajan tarinaan pätkääkään; mm. em. syistä.

Päivämääristä näkee, että Ifström ja Haapalehto päättivät ensin syyttää. Vasta tämän jälkeen he alkoivat miettiä perusteita; lukuunottamatta
eräitä heikkoja (ja itse syytteessä täysin yksilöimättömiä) indisioita NG:n syyllisyydestä, jotka he kirjasivat haastehakemukseensa.
Tuo haastehakemus saa paikkansa suomalaisessa rikoshistoriassa, kaikkein aikojen surkeimmin perusteltuna syytöksenä kolmoismurhasta.
Paperista puuttui kokonaan hyvin oleellinen kysymys - oleellinen erityisesti sen vuoksi, että nyt piti rekonstruoida 45 v vanha rikos - eli motiivi.

Päättäessään syyttää, Ifströmillä ja Haapalehdolla ei ollut vähäisintäkään ideaa siitä, mikä olisi ollut NG:n motiivi.

Kun he myöhemmin saivat TS:n kuulustelut, he tekivät siitä motiivin - ja koko syytteen selkärangan. Mutta sen he siis tekivät kauan sen jälkeen, kun olivat päättäneet syyttää.

Tämän lisäksi he painottivat oikeudessa toistuvasti, että NG tappoi, koska ei saanut seksiä. Tutkinta-aineistossa ja oikeudessa kuullussa ei ole, ei edes TS:n todistajalausunnossa, mitään joka tukisi tätä väitettä. Ei mitään! Nähdäkseni ei jää muuta mahdollisuutta, kuin että Tom Ifström ja Heli Haapalehto keksivät sen omasta päästään.

LOPUKSI

Se, että käräoikeus hylkää syytteen, ei todista syyttäjän toimineen väärin.
Eri viranomaisilla on eri kynnykset toimia.
Poliisin kynnys tutkia epäiltyä rikosta on kaikken alhaisin. Riittää, että on syytä epäillä rikoksen tapahtuneen.
Syyttämiskynnys on jo korkeampi. Se edellyttää, että todennäköisiä syitä epäillä syytetyn syyllistyneen ko. rikokseen.
Tuomitsemiskynnys on korkein ja edellyttää, ettei jää järkevää (perusteltua) epäilystä epäillyn syyllisyydestä.

Espoossa homma ei mennyt näin.

Syyttäjillä ei ollut käsissään juuri mitään, kun he päättivät syyttää.
Syytteen selkaranka kehiteltiin vasta jälkeenpäin, ja siitäkin merkittävä osa on puhtaasti syyttäjien omaa fabulointia (satuilua).

Näin toimii Espoon syyttäjävirasto. Mutta muistakaamme, että se on samaa kihlakuntaa, jonka rikospoliisia hallitsevat rosvojeparit.

Mikko Niskasaari
toimittaja

Viestit: 2505
Liittynyt: Su Heinä 31, 2005 11:30 am
Paikkakunta: Lappeenranta

Terve Mikko

ViestiKirjoittaja Hannes » Ma Loka 10, 2005 10:32 am

Kiitos

erittäin hyvin, seikkaperäisesti, mutta tiiviisti ilmaistusta tekstistä. Olet tehnyt suuren työn sen kirjoittamiseksi. Sinulla on pätevää itse tehtyä havannointia esitutkintapöytäkirjoista ja niiden virheellisyyksistä, joista minä ja lähes koko Suomen kansa on ollut tietoinen lähinnä tiedotusvälineiden kertomana. Ja se on - totta totisesti - ollut surkuhupaisaa ja monelta osin juoruämmäjuttujen veroista kerrontaa (silti vakuutuin itse Nils Gustafssonin syyttömyydestä jo jutun alkumetreillä). Siksi toivon, että liittäisit kirjoituksesi HS Verkkoliitteen sivuille tätä asiaa koskevaan keskusteluketjuun. Verkkoliitteessä kaivataan juuri Sinun tasoistasi havainnoitsijaa! Vaikka toki ymmärrän sen, että Sinä teet työtäsi ja kirjoituksellasi on Sinulle myös taloudellista merkitystä ja ansaitset siitä asiaankuuluvat juttupalkkiot.

Kiitos että liitit kirjoituksesi tänne meidän luettavaksemme.

Hannes Ruokokoski

Vieras

ViestiKirjoittaja Vieras » Ma Loka 10, 2005 11:29 am

Kiinnitin huomiota tähän: "Merkittävin poikkeus oli, kun Töölön sairaalan ylilääkäri Eero Hirvensalo tuotiin erääseen kuulusteluun vakuuttamaan Gustafssonille, ettei tämän kertomus muistinmenetyksestään ole uskottava. Toivon, että tällaiseen poliisin maksamaan moraaliseen prostituutioon sortuminen oli hänen uransa häpelllisin hetki. Jos nimittäin vielä pahempaa löytyy, on TEO:n aika ryhtyä selvittämään hänen edellytyksiään toimia lääkärinä. "

Poliisin sekä sosiaali- ja terveystyön integroituminen on johtamassa katastrofiin ainakin espoossa, sillä siihen liittyy harkitsemattomuutta. Pelkästään epäiltynä oleminen merkitsee jo perheoikeudellisia seurauksia, joita voi pitää myös rangaistusseurauksina. Lyömätön Linja Espoossa, Naisten Apu Espoossa ja toimivat yhteistyössä niin poliisin kuin syyttäjäviraston kanssa.

Poliisilehti kirjoittaa 4/2005 Perheväkivallasta rikosprosessissa seuraavaa:
"Lyömätön Linja Espoossa, Espoon poliisi, Espoon kihlakunnan syyttäjäosasto ja Naisten Apu Espoossa ry ovat vuoden 2001 alusta lähtien tehneet koordinoitua yhteistyötä, jonka avulla väkivallan tekijä, kokija ja näkijät pyritään saattamaan avun piiriin."

Oikeusprosessiimme on siten todistettavasti integroitu siihen kuulumattomia osia. Ymmärrän oikein hyvin, että monissa tapauksisa perheväkivalta ja tapaus on sen verran ilmeistä, että tapahtumien kulusta selviää pelkästään vilkaisemalla röntkenkuvia. Mutta valtaosa perheväkivallasta on huomattavan monisyistä.

Minä esimerkiksi en tunne yhtään väkivaltaista pariskuntaa jossa uhri olisi yksinomaan nainen, vaan tekijä on liki joka kerta myös tai yksinomaan nainen. Näissä tapauksissa suoraviivainen sukuelimiin katsominen ja seurausten tuomitseminen on julma oikeusmurha.

Naisten Apu Espoossa nimeää syyllisyyden seuraavasti: "Perheväkivalta rikosprosessissa -yhteistyömalliin on vuoden 2003 alusta liitetty Naistenapu, jossa yhdistys tarjoaa Espoon poliisin tietoon tulleissa perheväkivaltatapauksissa uhrin turvallisuutta ja avuntarvetta kartoittavat tapaamiset naistyöntekijän kanssa."

Poliisin tietoon tulleista tapauksista he määrittelevät sanan uhri ennen kuin oikeuslaitos on edes antanut tuomiota. Koska Naisten Apu Espoossa toimii koordinoidusti syyttäjän kanssa ja ohjaa poliisia ja heidän työtään, Naisten Apu Espoossa yhdessä Lyömätön Linja Espoossa kanssa toimii poliisin esimiesorganisaatiota vastaavassa asemassa. Poliisin esimiehillä on erittäin korkea velvollisuus toimia lain mukaan ja niiden rajoissa.

Poliisi/syttäjävirastoon integroituneet yhdistykset toimivat sääntöjensä ja esitteidensä mukaan sukupuolisesti. Uhri on nainen. Tekijä on mies. Koska poliisi tja syyttäjävirasto toimii heidän alaisuudessaan tai yhteistyössä, tässä ilmiselvästi rikotaan perustuslakimme, esimerkiksi 2 luku, 6 pykälä: "Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen...liittyvän syyn perusteella."

Toimintaa rahoittaa Espoon kaupunki. Eli oikeusjärjestelmämme on koordinoitunut ja integroitunut poliisin, syyttäjän, yhdityksen ja kaupungin kautta kansalaisoikeuksia ja valtiosääntöä halveksivaksi järjestelmäksi. Ei ihmekään, että espoolaiset isät liikehtivät, sillä se on jo kansalaisvelvollisuutemme kun valta on siirtynyt valtiolta yhdistykselle. Oikeuden palvelijat ovat tehneet itsestään narrin.

Viestit: 662
Liittynyt: La Heinä 30, 2005 12:45 am

ViestiKirjoittaja Tuomas » Ma Loka 10, 2005 11:30 am

Siis tuo edellinen "vieraan Maa Lok 10, 2005 8:29 am" kirjoitus on minun. Unohdin kirjautua.

Viestit: 2505
Liittynyt: Su Heinä 31, 2005 11:30 am
Paikkakunta: Lappeenranta

Tuomakselle

ViestiKirjoittaja Hannes » Ma Loka 10, 2005 12:53 pm

Niin arvelinkin, että teksti on Sinun. Kiitos terävästä havainnoinnista ja päättelystä. Tule kertomaan näitä tietojasi Selloon 29.10.

Vieras

Bodominjärven murha ja Nils Gustafsson

ViestiKirjoittaja Vieras » La Kesä 23, 2018 7:10 am

mtv

Nils Gustafssonin hypnoosi ja lintubongareiden todistukset: Bodominjärven murhaa yritetty selvittää jo lähes 60 vuotta – tämä kaikki siitä tiedetään

Rikos │ Julkaistu 23.06.2018 06:02

Helluntaiaamu valkeni kauniin kesäisenä Espoon Bodominjärvellä kesäkuussa 1960. Päivä sai kuitenkin käänteen, joka on jättänyt komean järven nimeen kolkon kaiun.

Aamupäivällä rannalta löydettiin surmattuna kolme nuorta: 18-vuotias mies ja kaksi 15-vuotiasta tyttöä. Kolmikko makasi veitsenpuhkomassa verisessä teltassa järven eteläpäässä sijaitsevalla niemellä.

Kaikki suomalaiset tuntevat tapauksen. Bodominjärven murhat on yksi Suomen historian hätkähdyttävimmistä ja mieleenpainuvimmista rikoksista.

Tietoa alkoi pian tulla lisää.

Nuoria oli hakattu tylpällä esineellä päähän ja pistelty veitsellä teltan lävitse. Teltan kiristysnarut oli katkottu, ja maahan lysähtäneen kankaan päällä makasi seurueen neljäs jäsen, 18-vuotias Nils Gustafsson.

Nuorukainen oli pahasti loukkaantunut ja lähes tajuttomassa tilassa.

Ensimmäisenä järkyttävän näyn todisti uimaan tullut kirvesmies. Kohta surmaniemellä pyöri myös muita sivullisia. Poliisi saapui paikalle pian ja hätisteli uteliaat pois alueelta.

Kuva
Kolmoismurhaajan etsinnöissä oli mukana poliiseja, sotilaita ja vapaaehtoisia. Etsintäoperaatio oli Suomen
siihenastisen historian suurin. Kuva: Lehtikuva.


Gustafsson kiidätettiin sairaalaan, ja lähistöllä aloitettiin mittavat, päiviä jatkuneet etsinnät tekijän löytämiseksi. Espoon metsiä haravoimaan kutsuttiin kymmeniä poliiseja, sotilaita ja suunnistajia. Tekovälineet jäivät silti kateisiin, eikä murhaajaakaan löytynyt.

Leiristä oli viety nuorille kuuluneita tavaroita ja vaatteita, mutta niitäkään ei koskaan löydetty – lukuun ottamatta Gustafssonin ja toisen uhrin kenkiä, jotka putkahtivat esiin joidenkin satojen metrien päästä surmapaikasta.

Poliisi turvautui hypnoosiin – Hannu Lauerma tyrmäsi luotettavuuden

Tapahtuneen jälkeen poliisi sai runsaasti yleisövinkkejä alueella surmien aikaan liikkuneista ihmisistä. Useampi silminnäkijä oli jopa nähnyt tuntemattoman miehen poistuvan surmapaikalta tai tulevan sen suunnasta tapahtuma-aikaan.

Silti tutkinta junnasi paikoillaan.

Kului viikkoja.

Gustafsson toipui sairaalassa ja selvisi vammoistaan, muttei lopulta osannut kertoa yön tapahtumista juuri mitään. Hän oli saanut hyökkäyksessä vammoja päähänsä ja menettänyt muistinsa.

Kuva
Sairaalasta kotiin päässyt Nils Gustafsson kotonaan 27. kesäkuuta 1960. Kuva: Lehtikuva.

Viranomaiset päättivät turvautua jopa hypnoosiin muistin virkistämiseksi. Gustafssonia pidettiin veritöiden ainoana todistajana.

Hypnoosin käyttäminen rikostutkinnassa oli harvinaista 1960-luvulla, ja on sitä yhä. Perinteisemmätkään keinot eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta.

Gustafsson hypnotisoitiin kolme kertaa, joista viimeisellä hän kertoi tarkkoja yksityiskohtia ulkopuolisesta hyökkääjästä. Hänen mukaansa päällekarkauksen takana oli vaaleatukkainen ja finnikasvoinen mies, joka löi nuoria veitsen lisäksi rautaputken tapaisella aseella.

Myöhemmin arvioitiin, ettei kertomus ollut luotettava.

Kuva
Ote hypnotisointiohjeesta, jota viranomaiset käyttivät Bodominjärven tapauksen tutkinnan yhteydessä 1960-
luvulla. Kuva: MTV Uutiset.


Psykiatrian ylilääkäri ja professori Hannu Lauerma totesi vuonna 2003 antamassaan lausunnossa, että kertomus oli todennäköisemmin kehitelmä kuin todellinen kuvaus siitä, mitä yöllä tapahtui. Tästä ei kuitenkaan ollut täyttä varmuutta.

Lauerman lausunnon aikaan tapahtuneesta oli kulunut jo yli 40 vuotta.

Lausuntoa oli pyytänyt keskusrikospoliisi, sillä tapauksen tutkinta oli ottanut uusia kierroksia.

Yllätyskäänne yli 40 vuoden jälkeen

Nils Gustafsson pidätettiin vuonna 2004 yllättäen kolmen toverinsa murhasta epäiltynä.

Epäily johti syytteisiin, ja aiemmin raa’an verityön uhrina pidetty mies istui Helsingin käräjäoikeudessa vastaajan paikalla loppukesästä 2005.

Runsaasti julkisuutta saaneessa oikeudenkäynnissä syyttäjä pyrki todistamaan, että Gustafsson olisi surmannut toverinsa mustasukkaisuuksissaan. Teoriana oli, että telttaretken aikana seurueessa olisi syntynyt riitaa, ja että Gustafsson olisi illanvieton päätteeksi suljettu teltan ulkopuolelle kohtalokkain seurauksin.

Syyttäjä väitti, että veritekojen jälkeen Gustafsson olisi keksinyt tarinan ulkopuolisesta hyökkääjästä, piilottanut tekovälineet ja liioitellut loukkaantumistaan. Todisteeksi oli valjastettu muun muassa keskusrikospoliisin mittavat verijälki- ja DNA-tutkimukset.

Ne eivät lopulta kuitenkaan tarjonneet vastauksia siihen, kuka nuoret surmasi tai miten yön tapahtumat olivat edenneet.

Kuva
Tapauksen syyttäjät Syyttäjät Heli Haapalehto ja Tom Ifström surmaniemelle järjestetyn katselmuksen yhteydessä
kuvattuna 22. elokuuta 2005. Kuva: All Over Press.


Oikeudenkäynnissä täystyrmäys

Käräjäsalissa syyttäjien väitteet kaatuivat kohta kerrallaan, eikä Gustafssonin väitetystä motiivista tai osallisuudesta tekoihin katsottu löytyneen mitään näyttöä. Pidettiin epätodennäköisenä sitä, että loukkaantunut mies olisi onnistunut peittelemään väkivallantekoa tai kuljettamaan tavaroita pois telttapaikalta.

Sen sijaan oikeus piti mahdollisena, että surmaaja oli joku ulkopuolinen.

Tuntemattoman tekijän puolesta puhui muun muassa se, että kaksi paikalle osunutta nuorta lintubongaria oli nähnyt vaalean mieshahmon poistuvan nuorten telttapaikalta tapahtuma-aikaan varhain helluntaiaamuna.

Samoihin aikoihin myös läheisellä niemellä kaveriaan onkimaan odotellut kolmas nuorukainen näki tuntemattoman miehen tulevan murhapaikan suunnasta. Vaaleaan pikkutakkiin ja tummiin housuihin sonnustautunut vaaleatukkainen mies liikkui hänen mukaansa kiireellä, eikä palannut takaisin.

Kiireinen mies kulki suuntaan, josta Gustafssonin kengät myöhemmin löydettiin.

Kuva
Elokuussa 1969 otettu kuva Bodominjärven eteläosasta, jossa kolme nuorta telttailijaa puukotettiin kuoliaaksi.
Kuva: Lehtikuva.


"Tutkinnassa oli ongelmia ongelmien perään"

Espoon käräjäoikeus antoi ratkaisunsa asiassa 7. lokakuuta 2005. Sen johtopäätöksenä oli, että Gustafsson oli itsekin hyökkäyksen uhri.

Tuomiossa todettiin, että surmayön tapahtumien selvittämistä oli vaikeuttanut se, että tapahtumista oli ehtinyt kulua pitkä aika. Jotkin tapaukseen liittyvät seikat jäivät epäselviksi, mutta niitä ei voitu laskea Gustafssonin vahingoksi syyttömyysolettaman vuoksi.

Syyttäjät tyytyivät ratkaisuun, eikä siitä valitettu hoviin. Gustafssonille myönnettiin kymmenien tuhansien eurojen suuruiset korvaukset ruljanssin aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä.

Kuva
Nils Gustafsson puhui lehdistölle oikeudenkäynnin aikaan 16. elokuuta 2005. Kuva: All Over Press.

Ehti vierähtää kymmenen vuotta, kun MTV Uutiset haastatteli tapauksen entisten päätutkijaa, jo eläköitynyttä keskusrikospoliisin rikosylikonstaapelia Markku Tuomista.

Hän kuvaili oikeudenkäyntiin johtanutta tutkintaa erittäin pitkäksi ja vaikeaksi. Hänen mukaansa se tuntui ajoin mahdottomalta, sillä selvitettävänä oli yli 40 vuotta vanhoja asioita.

– Ihmismuistiin ei voinut luottaa. Tutkinnassa oli ongelmia ongelmien perään, hän sanoi alkusyksystä 2015.

Kun poliisi oli aikoinaan ryhtynyt tohisemaan tapauksesta, kuulustelut ja muistiinpanot oli tehty ajanmukaiseen tyyliin – eli ei tämän vuosituhannen tarkkuudella.

Lisäksi osa materiaalista oli kadonnut ja tutkinnan kannalta tärkeitä henkilöitä oli ehtinyt kuolla. Poliisi ei ennen oikeudenkäyntiä päässyt kuulemaan uudestaan esimerkiksi toista lintubongareista, joka oli nähnyt telttapaikalta poistuneen vaalean mieshahmon.

Tuominen uumoilikin vuonna 2015, että tapaus jää kokonaan selvittämättä.

– Tutkinta olisi pitänyt tehdä 20 vuotta aikaisemmin, hän manasi.

Kuva
Keskusrikospoliisin rikosylikonstaapeli Markku Tuominen. Kuva: All Over Press.

Ei uutta tutkittavaa

Unholaan Bodominjärven tapahtumat tuskin silti painuvat.

Murhaajan henkilöllisyyttä on arvuuteltu julkisuudessa vuosikymmeniä ja teoriat tekijästä elävät omaa elämäänsä etenkin netin keskustelupalstoilla vielä tänäkin päivänä.

Syylliseksi on maalailtu milloin järven lähistöllä vaikuttanutta kioskinpitäjää, milloin omituisella käytöksellään huomiota herättänyttä saksalaismiestä, joka tuotiin helsinkiläiseen sairaalaan pian murhien jälkeen.

Varsinaisessa poliisitutkinnassa on ollut hiljaista pian 15 vuotta. Keskusrikospoliisista kerrotaan, että tällä hetkellä murhat eivät ole pöydällä ollenkaan. Rikosylikomisario Mika Ihaksisen mukaan vihjeitä tapaukseen liittyen tulee silti edelleen.

Niistä suurin osa on kuultu useammin kuin kerran.

– Kaikkiin vanhoihin juttuihin tulevat vihjeet käydään tietenkin läpi ja tarkistetaan, jos ne ovat uusia.

– Uutta tutkittavaa ei ole oikeudenkäynnin jälkeen tullut.

mtv https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikk ... gs.2jRWPlM

Ari O Savolainen

Re: Bodom ja Espoon tunarisyyttäjät

ViestiKirjoittaja Ari O Savolainen » La Kesä 23, 2018 7:19 am

Kuva





Ari O Savolainen

Vieras

Re: Bodom ja Espoon tunarisyyttäjät

ViestiKirjoittaja Vieras » To Heinä 05, 2018 5:36 pm

Toimittaja Mikko Niskasaarelta uusi juttu!

Eivät auttaneet poliisin tekaisemat ”todisteet”

3.7.2018

Tekaistut todisteet ja jyrkästi kiellettyyn analogiseen rikosoikeuteen turvautuminen eivät pelastaneet kihlakunnansyyttäjä Juha-Mikko Hämäläistä, jonka ajama syyte romahti Helsingin hovioikeudessa.

Lue koko juttu http://www.mikkoniskasaari.fi/node/263

Paluu » Syyttäjät, haastemiehet ja ulosotto