Rekisteröidy

Anilson Soares De Oliveira - R 17/89

Tähän ryhmään voit kirjoittaa ”anonyyminä” ilman rekisteröintiä - sana on vapaa!



Vieras

Anilson Soares De Oliveira - R 17/89

ViestiKirjoittaja Vieras » Ke Heinä 19, 2017 4:49 pm

Capoeira valmentajalle tuomio lapsen törkeästä
seksuaalisesta hyväksikäytöstä


Capoeira valmentaja Anilson Soares De Oliveira tuomittiin törkeästä lapsen seksuaalisesta
hyväksikäytöstä 1 vuoden ja 8 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Helsingin Hovioikeus ei muuttanut Vantaan käräjäoikeuden 17.11.2016 antamaa tuomiota.

Tästäkin seksuaalirikoksesta valtamedia vaikenee, me emme!

Kuva


Vieras

Re: Anilson Soares De Oliveira - R 17/89

ViestiKirjoittaja Vieras » To Maalis 15, 2018 8:18 am

Helsingin hovioikeus

Tuomio
17/126572

Antamispäivä 30.06.2017

Asianumero
R 17/89

Ratkaisu, johon on haettu muutosta
Vantaan käräjäoikeus 17.11.2016 nro 147956

Asia
Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ym.

Valittajat
Kihlakunnansyyttäjä Kati Kuoppala
***

Vastapuoli
X X X X

Kuultava
***

Asian käsittely hovioikeudessa
Pääkäsittely on toimitettu 30.5.2017.

Oikeudenkäynnin ja asiakirjojen julkisuus

Hovioikeus on pääkäsittelyssä määrännyt oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 6 §:n 1 momentin 1 kohdan, 9 §:n 1 momentin 2 kohdan, 10 §:n sekä 24 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla asianomistajan ja hänen huoltajansa henkilöllisyyden ja hovioikeudessa kertyneet oikeudenkäyntiasiakirjat pidettävissä salassa 60 vuotta asian vireille tulosta eli 28.7.2076 saakka.

Hovioikeuden pääkäsittely on toimitettu oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 15 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohtien nojalla yleisön läsnä olematta.

Hovioikeus määrää edellä mainitun lain 24 §:n 1 momentin ja 2 momentin 1 kohdan nojalla arkaluonteisten asianomistajan yksityiselämään liittyvien seikkojen vuoksi hovioikeuden tuomion pidettäväksi salassa asianomistajan ja asianomistajan henkilöllisyyden paljastavien tietojen osalta 28.7.2076 saakka. Muilta osin tuomio on julkinen.

Valitukset

Syyttäjä on vaatinut, että kohdassa 1 X X X X tuomitaan syytteen mukaisesti rangaistukseen törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä myös siltä osin, kuin rikos on ollut omiaan aiheuttamaan lapselle erityistä vahinkoa hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen vuoksi ja että kohdassa 2 X X X tuomitaan täydennetyn syytteen mukaisesti rangaistukseen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja että X X Xlle tuomittu rangaistus joka tapauksessa korotetaan vähintään kahdeksi vuodeksi kuudeksi kuukaudeksi vankeutta ja että se joka tapauksessa tuomitaan ehdottomana.

Kohta 1
X X Xn teko oli omiaan aiheuttamaan lapselle rikoslain 20 luvun 7 §:n 1 momentin 2c kohdassa tarkoitettua erityistä vahinkoa hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen vuoksi.

Lain esitöiden mukaan myös kodin ulkopuolinen henkilö saattoi saavuttaa aseman, jossa lapsi oli hänestä erityisen riippuvainen esimerkiksi henkisen sitoutumisen vuoksi. Tällainen tilanne saattoi syntyä harrastustoinunnassa.

Säännöksen tarkoituksena oli suojella lasta siltä, että häneen läheisessä suhteessa oleva henkilö, johon lapsi erityisen paljon luotti, ei käyttänyt luottamusta hyväkseen tehdäkseen rikoksen. Luottamuksen rikkoutumisen vuoksi teosta aiheutui lapselle erityistä kärsimystä.

X X X oli ollut se aikuinen henkilö, jonka puoleen asianomistaja oli kääntynyt hankalan henkilökohtaisen tilanteen vuoksi. Erityisen luottamuksen väärinkäyttäminen oli aiheuttanut asianomistajalle erityisen suurta kärsimystä.

Kohta 2

Asianomistaja oli ollut rikoslain 20 luvun 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla alisteisessa suhteessa X X Xaan ja 4 kohdan tarkoittamalla tavalla erityisen riippuvainen X X Xsta, jota riippuvuussuhdetta X X X oli käyttänyt törkeästi väärin.

Osapuolten suhde ei ollut ollut tasavertainen, vaan capoeira -harrastukseen liittyvä valmentaja-valmennettava -suhde, jossa asianomistaja oli ollut alisteisessa asemassa ja erityisen riippuvainen valmentajasta.

Asianomistaja oli voimakkaasti ja pitkäaikaisesti sitoutunut capoeira -harrastukseen. Harrastus oli muodostanut voimakkaan riippuvuussuhteen valmentajaan, jolla oli ollut myös mahdollisuus vaikuttaa lajin harrastamisen jatkumiseen.

X X X oli ollut valmentajana asemassa, jota hän oli käyttänyt hyväkseen taivuttamalla tosiasiallisin toimin alaikäisen asianomistajan suostumaan seksuaalisesti olennaisiin tekoihin. Sukupuoliyhteyksiin taivuttaminen oli ollut henkilöiden välisen riippuvuussuhteen törkeää väärinkäyttämistä.

Syyttäjä on viitannut korkeimman oikeuden ratkaisuun KKO 2010:1 sekä Helsingin hovioikeuden ratkaisuun nro 15/145740.

Rangaistus

X X Xn ja asianomistajan välinen ikäero oli huomattava. X X X oli käyttänyt väärin asianomistajan luottamusta. Seksuaalisia kontakteja sisältäneitä tapahtumia oli ollut neljä ja sukupuoliyhteys oli tapahtunut kahdella eri kerralla. Tapahtuneesta oli aiheutunut asianomistajalle huomattavaa kärsimystä. Rangaistuskäytännön mukaan X X X oli tuomittava vähintään kahden vuoden kuuden kuukauden vankeusrangaistukseen.

Tuomittu rangaistus oli lähes kaksi vuotta eikä asiassa ollut ilmennyt erityisiä syitä olla tuomitsematta X X Xa ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Seksuaalirikoksissa ensikertalaisuutta ei tullut pitää erityisenä rangaistuslajia lieventävänä seikkana.

*** ***on vaatinut, että kohdassa 2 X X X tuomitaan syytteen mukaisesti rangaistukseen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Hän on hovioikeuden pääkäsittelyssä yhtynyt syyttäjän valitukseen kohdassa 1. Lisäksi hän on vaatinut, että X X X velvoitetaan korvaamaan hänelle henkisestä kärsimyksestä 2.000 euroa korkoineen ja X X Xn maksettavaksi määrätty korvaus psyykkisen tilan häiriintymisestä korotetaan 25.000 euroksi korkoineen ja että tuomittua rangaistusta joka tapauksessa korotetaan ja X X X velvoitetaan korvamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

Capoeira -harrastus oli ollut asianomistajalle todella tärkeä asia. Harrastaminen oli ollut tiivistä ja asianomistaja oli kokenut X X Xn itselleen läheiseksi ja luotettavaksi aikuiseksi. Asianomistaja oli kertonut vastaajalle vaikeita henkilökohtaisia asioitaan. X X X oli järjestänyt asianomistajan yöpymisen harjoitustiloissa sekä mahdollisuuden rahoittaa tanssitunnit osin auttamalla aikuista tanssinohjaajaa.

Huomioon ottaen asianomistajan ja vastaajan läheinen ja luottamuksellinen suhde, asianomistajan ikä, asianosaisten ikäero sekä vastaajan lupaama taloudellinen tuki, vastaaja oli käyttänyt asemaansa hyväksi. Asianomistajan erityinen riippuvuus vastaajasta oli ollut edellä kerrotuin tavoin taloudellista, henkistä ja käytännön avun tarpeesta johtuvaa.

Henkinen kärsimys seksuaalisesta hyväksikäytöstä

X X X oli tehnyt teon käyttämällä hyväksi asemaansa asianomistajan luottamana harrastuksen ohjaajana. Asianomistaja oli uskoutunut vastaajalle henkilökohtaisissa asioissaan ja turvautunut häneen käytännön asioissa. Asianomistaja on viitannut henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten kohtaan 1.3.2.

Psyykkisen tilan häiriintyminen

Asianomistajan tila oli muuttunut radikaalisti huonommaksi nyt kysymyksessä olevien tekojen jälkeen. Asianomistaja oli vakavasti masentunut, hänen ahdistusoireensa olivat selvästi pahentuneet, hän oli saanut voimakkaita paniikkikohtauksia ja hänen syömishäiriönsä oli pahentunut ahmimishäiriöksi. Hänellä oli ollut toistuvia itsetuhoisia ajatuksia ja yksi vakava itsemurhayritys. Hänellä oli esiintynyt traumaperäiseen stressihäiriöön sopivia oireita. Hän oli tapahtuman jälkeen saanut lääkitystä. Hän tuli tarvitsemaan useamman vuoden tiiviin terapeuttisen kuntoutuksen. Kaikki lääkärinlausunnoissa esiin tuodut vakavat psyykkiset oireet olivat syy-yhteydessä nyt kysymyksessä oleviin tekoihin. Asianomistajan psyykkinen oireilu ennen tapahtumaa oli ollut lievää eikä hän ollut ollut oireiden vuoksi hoidon tarpeessa.

Asianomistaja on viitannut henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten kohtiin 13.4.3. (masennus) ja 13.2. (traumaperäinen stressihäiriö). Lisäksi oli otettava huomioon asianomistajan oireilun kesto ja vuosia kestävä hoidontarve. Ahdistuneisuus ja ahmimishäiriö korottivat tuomittavan korvauksen määrää.

Vastaus

X X X X on vaatinut, että valitukset hylätään.

Kohta 1

X X Xn ja asianomistajan välillä ei ollut valinnut erityisen luottamuksellista suhdetta. He olivat tavanneet vain harjoitusten yhteydessä. He eivät olleet viettäneet vapaa-aikaa yhdessä tai olleet muutenkaan sellaisessa kiinteässä kanssakäymisessä, että lapsi olisi tuntenut rikoslain tarkoittamaa erityistä tuottamusta X X Xa kohtaan.

Kohta 2

X X X ei ollut asemaansa hyväksikäyttäen taivuttanut asianomistajaa sukupuoliyhteyteen. Heidän välillään ei ollut vallinnut rangaistusvastuun edellytyksenä olevaa alisteista suhdetta eikä asianomistajan erityistä riippuvuutta, jota vastaaja olisi käyttänyt väärin.

Kysymys oli ollut harrastuksesta,jossa asianomistajan tai vastaajan pyrkimyksenä ei ollut ollut kannustaa asianomistajaa tavoittelemaan palkintoja, mestaruuksia tai muita saavutuksia. Tämän vuoksi rangaistusvastuun edellytyksenä ollutta alisteista suhdetta tai asianomistajan erityistä riippuvuutta vastaajasta ei ollut edes voinut syntyä.

Asianomistaja oli ollut yksi lajin harrastajista. X X X oli pyrkinyt kannustamaan asianomistajaa harrastuksessa ja siinä yhteydessä tullut tietoiseksi asianomistajan kotihuolista. Hän oli pyrkinyt kuuntelemalla ja neuvoin auttamaan tätä. Tässä yhteydessä hän oli ilmoittanut, että harrastuksen jatkaminen oli mahdollista vaikka siten, että asianomistaja maksaisi puolet maksuista ja toinen puo1i tulisi maksetuksi auttamalla muita oppilaita. X X X ei ollut pyytänyt tästä seksuaalisia vastapalveluksia eikä asianomistaja ollut sellaista kertonut.

Asianomistaja oli ihastunut vastaajaan tämän empaattisuuden vuoksi eikä siksi, että vastaaja oli asianomistajan harrastuksen vetäjä.

Korvausvaatimukset

X X X oli tyytynyt käräjäoikeuden hänen maksettavikseen tuomitsemiin korvauksiin, vaikka ne ylittivät määriltään kohtuullisen tason.

Asianomistajan psyykkinen tila oli häiriintynyt jo ennen kysymyksessä olevia tapahtumia, ja teot olivat vain pahentaneet niitä. Lääkärinlausunnoista ilmeni, ettei asianomistajalla ollut sellaista nimenomaan hyväksikäyttöön viittaavaa oirekuvaa tai oireyhtymää, joka oli tyypillinen valtaosalle hyväksikäytön kokeneista. Hyväksikäyttökokemusta ei voinut diagnosoida psyykkisten oireiden perusteella.

Todistelu

Syyttäjä ja asianomistaja ovat vedonneet käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevään kirjalliseen todisteluun. Asianomistaja on vedonnut uutena kirjallisena todisteena nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti *** 4.3.2017 antamaan lausuntoon. Asianomistaja on 26.5.2017 toimittanut hovioikeuteen pyynnön, että häntä ei kuulla henkilökohtaisesti hovioikeuden pääkäsittelyssä 30.5.2017, vaan pääkäsittelyssä kuullaan tallenne hänen kuulemisestaan. Syyttäjä ja vastaaja eivät ole vastustaneet vaatimusta. Käräjäoikeudessa äänitetyn tallenteen heikon laadun vuoksi pääkäsittelyssä on asianosaisten suostumuksella käyty läpi asianomistajan esitutkinnassa tehtyjen videotallenteiden litteroinnit sekä kuultu todistelutarkoituksessa asianomistajan huoltajaa sekä vastaajaa.

Hovioikeuden ratkaisu

Perustelut

1. Asian taustaa ja kysymyksenasettelu

Käräjäoikeus on katsonut X X X Xn syyllistyneen menettelyllään syytteessä kuvatuin tavoin törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön kuitenkin siten, että rikoslain 20 luvun 7§:n 1 momentin 2 c kohdan tarkoittama kvalifiointiperuste ei ollut täyttynyt erityisen luottamuksen tunnusmerkistötekijäedellytyksen osalta. Kohdassa 2 käräjäoikeus on hylännyt syytteen seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Asiassa on syyttäjän ja asianomistajan valitusten johdosta kysymys ensinnäkin siitä, onko asianomistaja tuntenut X X Xa kohtaan rikoslain 20 luvun 7§:n 1 momentin 2 c kohdan tarkoittamaa erityistä luottamusta tai onko hän muuten ollut tekijästä erityisen riippuvaisessa asemassa, ja toiseksi siitä, onko X X X rikoslain 20 luvun 5 §:n 1 momentin 1 ja 4 kohdissa tarkoitetuin tavoin asemaansa hyväksikäyttäen taivuttanut asianomistajan nyt kysymyksessä oleviin tekoihin ja onko asianomistaja ollut lainkohdan tarkoittamalla tavalla alisteisessa asemassa vastaajaan nähden tai hänestä erityisen riippuvainen. Lisäksi kysymys on rangaistuksen mittaamisesta ja asianomistajalle tuomittavien korvausten määristä.

2. Asianosaisten välisestä suhteesta ja X X Xn asemasta esitetystä näytöstä

X X X X on toiminut asianomistajan opettajana capoeira-­nimisessä lajissa, joka sisälsi akrobatiaa, musiikkia, tanssia ja oli myös itsepuolustuslaji. Käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin asianomistaja oli 9 -vuotiaana käynyt X X Xn capoeira tunneilla noin puoli vuotta ja aloittanut tunnit uudelleen keväällä 2013. Harjoituksia oli ollut kaksi kertaa viikossa. Asianomistaja oli ollut innostunut harrastuksesta, erityisesti tanssista, ja hän oli ollut hyvä siinä. Capoeirassa ei ollut mestaruuskisoja. Tunnit olivat ryhmätunteja.

Asianomistaja oli käräjäoikeuden tuomiosta tarkemmin ilmenevin tavoin alkanut vuoden 2014 aikana keskustella X X Xn kanssa tuntien päätyttyä ja lisäksi facebookissa. Keskustelua oli ollut yhdestä kolmeen kertaa viikossa, välissä oli voinut olla taukoa kaksi tai kolme viikkoa. Asianomistaja oli surrut vanhempiensa eroa ja hänellä oli ollut ongelmia isänsä kanssa. Myös X X X oli kertonut asianomistajalle lapsuudestaan. Asianomistaja oli halunnut, että joku olisi rakastanut häntä. Kesällä 2014 asianomistaja oli ilmoittanut X X Xlle, ettei hänellä ollut varaa jatkaa harrastusta. X X X oli luvannut keksiä tavan auttaa. Ryhmä oli sopinut, että asianomistaja sai auttaa polvileikkauksessa ollutta tyttöä. Myös eräs toinen oppilas oli kuitannut harrastusmaksun auttamalla muita. Asianomistaja oli soittanut X X Xlle ja kertonut riidelleensä äitinsä kanssa ja yöpyneensä ystävänsä perheen luona, joka oli kuitenkin lähdössä Tallinnaan. Hän oli pyytänyt päästä yöpymään harjoirustiloihin. X X X oli ensin kieltänyt, mutta sitten hän oli tuonut avaimen asianomistajalle ja pyytänyt tätä selvittämään asiat äidin kanssa sunnuntaihin mennessä. Hän oli itse lähtenyt Lappeenrantaan capoeira tapahtumaan ja sieltä viestittänyt asianomistajalle, oliko tämä puhunut äitinsä kanssa, johon asianomistaja oli vastannut myöntävästi.

Asianomistaja oli käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin keväällä 2015 tavannut X X Xa harrastustiloissa kahden kesken kolmen viikon aikana neljä eri kertaa, jolloin X X X oli tehnyt asianomistajalle seksuaalisia tekoja ja viimeisellä kerralla he olivat olleet suojaamattomassa emätinyhdynnässä.

3. Syytekohta 1

Rikoslain 20 luvun 7 §:n 1 momentin 2 c kohdan mukaan, jos lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä rikos on omiaan aiheuttamaan erityistä vahinkoa lapselle hänen tekijää kohtaan tuntemansa erityisen luottamuksen tai muuten tekijästä erityisen riippuvaisen asemansa vuoksi, ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Lain esitöissä (6/1997 vp s.184) todetaan, että lapselle erityisen vahingollista on joutua läheisen ihmisen hyväksikäyttämäksi. Jos lapsi tuntee rikoksentekijää kohtaan erityistä luottamusta tai on tästä erityisen riippuvainen, seksuaalinen hyväksikäyttö on omiaan aiheuttamaan hänelle vaikeita ristiriitoja ja hyvin pitkäaikaista vahinkoa. Tilannetta edelleen kärjistää se, jos lapsi ei voi hakea tukea läheisiltään, koska tekijä on juuri se henkilö, johon lapsen tulisi voida turvautua. Vanhempien ja kasvatuksesta vastaavien henkilöiden lisäksi myös kodin ulkopuolinen henkilö on voinut saavuttaa tällaisen aseman uskonnolliseen tai muuhun vakaumukseen perustuvan henkisen sitoutumisen vuoksi tai olosuhteiden vuoksi harrastustoiminnassa.

Oikeuskäytännössä (KKO 2017:31) on katsottu, että esimerkiksi asianomistajan perhetuttua, jonka lapsia asianomistaja oli vahtinut sekä ollut tutustumassa työelämään tämän perhetutun toimistossa, ei voitu pitää erityisen läheisenä henkilönä. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että ankaroittamisperusteena mainittu lapsen muuten tekijästä erityisen riippuvainen asema tarkoittaa lähinnä huolenpitovastuuta lapsesta. Kysymys on siten muusta kuin luottamukselle perustuvasta suhteesta (Ojala, Timo: Lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset, Porvoo 2012, s. 135)

Hovioikeus toteaa, että X X X on toiminut 14 -vuotiaan asianomistajan capoeira opettajana kaksi kertaa viikossa vetämällä ryhmätunteja. Vaikka he ovat loppuvaiheessa keskustelleet tuntien jälkeen ja käyneet keskustelua myös facebookissa, heidän suhteensa ei ole ollut rinnastettavissa esimerkiksi perheenjäsenten tai lähisukulaisten väliseen suhteeseen läheisyyden ja luottamuksellisuuden kannalta eikä X X Xa siten voida pitää lainkohdan tarkoittamana erityisen läheisenä henkilönä. X X X ei ole ollut vastuussa asianomistajan huolenpidosta, vaikka hän on kerran antanut asianomistajan yöpyä harrastustiloissa ja järjestänyt yli puoli vuotta aikaisemmin sen, että asianomistaja on välttänyt harrastusmaksun auttamalla muita harrastajia. Asianomistaja ei ole siten ollut lainkohdan tarkoittamalla tavalla myöskään erityisen riippuvainen X X Xsta.

4. Syytekohta 2

Rikoslain 20 luvun 5 § 1 momentin 1 ja 4 kohtien mukaan, joka asemaansa hyväksikäyttäen taivuttaa sukupuoliyhteyteen tai ryhtymään muuhun seksuaalista itsemääräämisoikeutta olennaisesti loukkaavaan seksuaaliseen tekoon tai alistumaan sellaisen teon kohteeksi kahdeksantoista vuotta nuoremman henkilön, joka on koulussa tai muussa laitoksessa hänen määräysvaltansa alainen tai muussa niihin rinnastettavassa alisteisessa suhteessa häneen, tai henkilön, joka on hänestä erityisen riippuvainen, käyttämällä törkeästi väärin tätä riippuvuussuhdetta tekijästä, on tuomittava seksuaalisesta hyväksikäytöstä sakkoon tai vankeuteen enintään neljäksi vuodeksi.

Edellä mainitun hallituksen esityksen (s. 178) mukaan säännöksen tarkoituksena on suojata koulussa tai muussa laitoksessa olevia taikka muutoin alisteisessa asemassa olevia nuoria auktoriteettiasemassa olevien henkilöiden heihin kohdistamalta seksuaaliselta hyväksikäytöltä. Edellytyksenä on, että nuori on laitoksessa ja että hän on joko tekijän määräysvallan tai valvonnan alainen taikka että hän on muussa niihin rinnastettavassa alisteisessa asemassa tekijään nähden. Säännös soveltuu myös muussa laitosolosuhteisiin rinnastettavassa alisteisessa asemassa oleviin nuoriin kohdistuvaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Nuori voi olla tällaisessa asemassa esimerkiksi leiriolosuhteissa suhteessa leirin toiminnasta huolehtiviin aikuisiin. Oikeuskirjallisuudessa on todettu, että esimerkiksi jonkin urheilulajin tai muun harrastuksen leiriolosuhteet tai jo pelkästään harjoitusolosuhteet voivat olla sellaiset, että lapsi on alisteisessa suhteessa harrastuksen ohjaajaan (Ojala s. 122)

Lain esitöissä (s. 179) on todettu, että riippuvaisen aseman perustetta ei ollut säännöksessä rajattu. Kysymykseen tulivat esimerkiksi taloudelliset ja henkiset sekä käytännön avun tarpeesta johtuvat riippuvuussuhteet. Riippuvuuden tuli olla merkitykseltään erityisen suuri. Merkittävyyttä harkittaessa arvioitiin riippuvuussuhteen merkitystä elämän perusedellytysten, esimerkiksi toimeentulon, asumisen, terveyden tai muiden keskeisten tarpeiden kannalta. Erityisen riippuvainen toisesta oli esimerkiksi henkilö, jonka työsuhteen jatkuvuus oli toisen päätettävissä. Rangaistavuus edellytti, että erityistä riippuvuussuhdetta käytettiin törkeästi väärin. Tällä viitattiin siihen, että seksuaaliseen tekoon taivuttamisessa käytettiin hyvin voimakasta puuttumista riippuvuuden perusteena olleeseen seikkaan. Esimerkiksi viittaaminen työsuhteen jatkuvuuden vaarantumiseen, jos toinen ei suosmnut seksuaalisuhteeseen, oli törkeämpää kuin vihjaaminen johonkin työsuhteen kannalta vähäisempään muutokseen, kuten siirtäminen ikävämpiin tehtäviin. Törkeyteen vaikutti myös se, kuinka todennäköinen olosuhteiden muutoksen annettiin ymmärtää olevan (ks. KKO 2010:1 kohta 12).

X X X on edellä todetuin tavoin toiminut opettajana ja ohjaajana ryhmätunneilla, joilla asianomistaja on käynyt kahdesti viikossa. X X X on tarjonnut asianomistajalle mahdollisuutta harrastaa lajia sitä vastaan, että asianomistaja auttaa muita. Tämä on tapahtunut kesällä 2014 eli vajaa vuosi ennen nyt kysymyksessä olevia tapahtumia. X X X on myös kerran asianomistajan pyynnöstä antanut tämän yöpyä harjoitustiloissa tämän riideltyä äitinsä kanssa ja ystävän perheen lähdettyä Tallinnaan. Näistä seikoista huolimatta asianomistajan ei ole kuitenkaan katsottava olleen riippuvainen X X Xsta elämän perusedellytysten tai muiden keskeisten tarpeiden kannalta.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden lausumilla perusteilla hovioikeus katsoo käräjäoikeuden tavoin, ettei X X X ole syyllistynyt seksuaaliseen hyväksikäyttöön.

5. Rangaistus

Rikoslain 6 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan rangaistusta määrättäessä on otettava huomioon kaikki lain mukaan rangaistuksen määrään ja lajiin vaikuttavat perusteet sekä rangaistuskäytännön yhtenäisyys. Rangaistuskäytännön yhtenäisyyteen pyrittäessä olennaista on verrata kysymyksessä olevaa tekoa muihin samankaltaisiin tekoihin ja ottaa huomioon niissä mitatut rangaistukset (esim. KKO 2017:7 kohta 23 ja KKO 2014:60 kohta 10). Luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollislmteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

Ehdollisen ja ehdottoman vankeuden välillä tehtävästä rangaistuslajin valinnasta on säädetty luvun 9 §:ssä. Sen mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys tai tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Luvun 3 §:n 3 momentin mukaan rangaistuksen lajista päätettäessä on otettava huomioon myös rangaistuksen mittaanlisessa vaikuttavat perusteet.

Hovioikeus on käräjäoikeuden tavoin lukenut X X Xn syyksi törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön, jonka rangaistusasteikko on vuodesta kymmeneen vuotta vankeutta.

Korkein oikeus on rangaistuksen määräämistä koskevassa ennakkopäätöksessään KKO 2011:102 (kohta 20) todennut, että mitattaessa rangaistusta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on, kun otetaan huomioon rangaistussäännöksen tarkoitus suojella lasta häntä vahingoittavilta seksuaalisilta teoilta ja rikoslain 6 luvun 4 §:ssä säädetyt periaatteet, kiinnitettävä erityistä huomiota ensinnäkin siihen, miten vahingollinen teko on ollut lapsen kehityksen kannalta. Mitä läbeisempi ja luottamuksellisempi suhde on kysymyksessä, sitä vahingollisempi seksuaalinen hyväksikäyttö lapselle on. Toiseksi teon vahingollisuuteen vaikuttaa hyväksikäyttöteon laatu eli se, onko kysymys lapsen alistamisesta seksuaalisen teon tai aineiston katselemiselle taikka seksuaalisille puheille, lapsen sukuelimen tai muiden alueiden seksuaalisesta koskettelusta vai alistamisesta sukupuoliyhteyteen. Kolmanneksi on perusteltua antaa merkitystä hyväksikäyttötekojen ja -kertojen lukumäärälle sekä sille, miten pitkälle ajanjaksolle ne ajoittuvat. Lisäksi lapsen iällä on mittaamisessa merkitystä, koska seksuaalisen teon kohteeksi joutuneelle lapselle aiheutuu teosta yleensä sitä suurempi vahinko, mitä nuorempi ja kehittymättömämpi hän on (HE 6/1997 vp s. 184).

X X Xn menettely on alkanut lievemmin rangaistavista teoista suutelusta ja koskettelusta ja edennyt ensin sormen työntämiseen emättimeen ja lopuksi kerran tapahtuneeseen suojaamattomaan emätinyhdyntään. Tekoja on tapahtunut neljänä eri kertana noin kolmen viikon aikana. Asianomistaja on tekoaikana ollut 14-vuotias. Edellä todetuin tavoin X X Xn ja asianomistajan suhde ei ole rinnastettavissa esimerkiksi perheenjäsenten ja lähisukulaisten väliseen suhteeseen läheisyyden ja luottamuksellisuuden kannalta. Arvioidessaan X X Xn syyllisyyttä hovioikeus toteaa, että kysymys on ollut kuitenkin enemmänkin satunnaisista, hetkellisen tilanteen laukaisemista teoista kuin suunnitelmallisesta toiminnasta.

Rangaistuskäytännön yhtenäisyyteen pyrittäessä olennaista on verrata kysymyksessä olevaa tekoa muihin samankaltaisiin tekoihin ja ottaa huomioon niissä mitatut rangaistukset (esim. KKO 2017:7, kohta 23). Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisussa KKO 2011:102 oli kysymys isoisän 7-13 -vuotiaaseen lapsenlapseensa kohdistamasta lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Korkein oikeus tuomitsi isoisän 1 vuoden 4 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaisnlkseen. Ratkaisussa KKO 2017:31 oli kysymys tavanomaista perhetuttavaa läheisemmän henkilön tekemästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Korkein oikeus tuomitsi vastaajan 1 vuoden 6 kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen sekä 90 tunnin yhdyskuntapalveluun. Varsinkin jälkimmäisessä ratkaisussa kysymyksessä olevia tekoja voidaan pitää varsin vakavina. Näin ollen hovioikeus katsoo, ettei X X Xn rangaistusta ole syytä korottaa.

X X Xa ei ole aikaisemmin rikoksesta rekisteröity. Rangaistuksen mittaamisen osalta lausumillaan perusteilla hovioikeus katsoo, että vaikka törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö on erittäin vakava rikos, X X Xn menettelyä ei voida pitää laadultaan sellaisena, että rikoksen vakavuus edellyttäisi vankeusrangaistuksen tuomitsemista ehdottomana (KKO 2017:31). Käräjäoikeuden tavoin hovioikeus katsoo, että ehdollista vankeusrangaistusta on yksistään pidettävä riittämättömänä seuraamuksena teosta. Hovioikeus hyväksyy käräjäoikeuden ehdollisen rangaistuksen ohella tuomitsemat 60 tuntia yhdyskuntapalvelua.

6. Vahingonkorvaukset

Asianomistaja on vedonnut käräjäoikeuden tuomiosta tarkemmin ilmeneviin lääkärinlausuntoihin. Asianomistajalle on diagnosoitu masennus ja ahmimishäiriö ja hänellä on esiintynyt traumaperäiseen stressihäiriöön sopivia oireita. Asianomistaja on vedonnut uutena kirjallisena todisteena nuorisopsykiatrian erikoislääkäri, psykoterapeutti *** 4.5.2017 antamaan lausuntoon. Lausunto on lisäys *** 4.10.2016 antamaan lausuntoon. Lausunnon laatimisessa on käytetty nuorisopsykiatrian tehostetun avohoitoyksikön potilasasiakirjoja 4.10.2016-4.5.2017 ja HYKS nuorisopsykiatrisen osaston B1 asiakirjoja 25.11.2016 ja 18.3.-20.3.2017. Lausunnon mukaan asianomistaja kärsii vaikea-asteisesta masennustilasta ilman psykoottisia oireita sekä ahmimishäiriöstä. Yhteenvetona *** on todennut, että potilaan jatkuva psyykkinen oireilu on todennäköisesti syy-yhteydessä 11.2.-13.3.2015 tapahtuneeseen epäiltyyn törkeään lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Myös nuoren itsemurhayritykset ja niitä seuranneet sairaalahoidot ovat todennäköisesti syy-yhteydessä kyseiseen rikokseen. Asianomistajan hoito jatkuu tällä hetkellä nuorisopsykiatrian tehostetun avohoidon yksikössä. Hoitona ovat nuoren yksilökäynnit sairaanhoitajan vastaanotolla, äidin tapaanliset sairaanhoitajan vastaanotolla, lääkitysseurantakäynnit ja tarvittavat kriisikäynnit *** vastaanotolla. Hovioikeuskäsittelyn jälkeen suunnitelmissa on potilaan tilanteen vakiintumisen jälkeen järjestää hänelle Kela-kuntoutuksena yksilöpsykoterapiaa. Nuori tarvitsee pitkän psykoanalyynisen, traumoja käsittelevän psykoterapian. Alustavan arvion mukaan terapia tulee jatkumaan kauemmin kuin kolme vuotta.

Asianomistajan äiti on kertonut olennaisilta osin kuten käräjäoikeuden tuomioon hänen kertomakseen on merkitty. Kevät 2017 oli ollut asianomistajalle rankka. Asianomistaja oli miettinyt tapahtumien vuosipäivää. Hovioikeuskäsittely oli nostanut asiat pinnalle. Asianomistaja ei ollut kertonut äidilleen lähettävänsä edelleen viestejä vastaajalle.

6.1 Kärsimys

Asianomistaja on käräjäoikeudessa vaatinut korvaukseksi törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä 6.000 euroa ja seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttamasta kärsimyksestä 3.000 euroa. Käräjäoikeus on hylännyt syytteen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja arvioinut törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttaman kärsimyksen määräksi 7.000 euroa. Asianomistaja on vaatinut korvauksen korottamista 2.000 eurolla siinä tapauksessa, että X X Xn katsotaan syyllistyneen myös seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Hovioikeus on käräjäoikeuden tavoin hylännyt syytteen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, minkä vuoksi syytä käräjäoikeuden tuomion muuttamiseen kärsimyskorvauksen osalta ei ole.

6.2. Tilapäinen psyykkinen haitta

Asianomistaja on käräjäoikeudessa vaatinut korvaukseksi törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttamasta psyykkisen tilan häiriintymisestä yhteensä 25.000 euroa. Käräjäoikeus on arvioinut törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttaman tilapäisen psyykkisen haitan määräksi 12.000 euroa. Asianomistaja on hovioikeudessa toistanut vaatimuksensa korvauksen korottamista 25.000 euroksi. Hovioikeus on käräjäoikeuden tavoin hylännyt syytteen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Kysymys on siis törkeän lapsen seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttamasta tilapäisestä psyykkisestä haitasta.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan vahinkoa kärsineellä on oikeus korvaukseen kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta. X X Xn syyksi on luettu lapsen törkeä seksuaalinen hyväksikäyttö. Hovioikeus katsoo, että X X Xn menettelyllä on syy-yhteys asianomistajalla todettuihin mielenterveyden oireisiin.

Kirjallisten todisteiden perusteella asianomistaja kärsii vaikea-asteisesta masennustilasta. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten mukaan korvausasteikko vaikeasta masennuksesta on 4.000-9.000 ja traumaperäisestä stressihäiriöstä 1.500-8.000 euroa.

Näillä ja muutoin käräjäoikeuden lausumilla perusteilla hovioikeus katsoo, että käräjäoikeuden tuomitsema 12.000 euroa on korvauskäytännön mukainen eikä sen korottamiselle ole syytä.

7. Avustajan ja puolustajan palkkiot

Hovioikeus hyväksyy X X Xn puolustajan, asianajaja Piipposen laskuttaman 13,5 tunnin työmäärän.

Asianomistajalla on oikeusturvavakuutus. Hovioikeus hyväksyy asianomistajan avustajan, asianajaja Erikssonin laskun korjattuna pääkäsittelyn kestolla. Eriksson on vaatinut palkkioksi yhteensä 4.150,40 euroa. Kun vaadittua palkkiota korjataan pääkäsittelystä vaaditun 6 tunnin sijasta toteutuneen 4,25 tunnin perusteella, palkkio on yhteensä 3.738,10 euroa, josta 15 prosentin oikeusturvavakuutuksen omavastuu on 560,72 euroa.

Helsingin hovioikeus

Tuomiolausehna
17/126572

30.06.2017

Asianumero
R 17/89

Vastaaja
X X X X 120480-

Käräjäoikeuden tuomiota ei muuteta.

Oikeudenkäyntiä hovioikeudessa koskevat lausunnot

Valtion varoista maksetaan

asianajaja Olli Piipposelle palkkioksi X X Xn puolustamisesta hovioikeudessa 13,5 tuntia vastaavat 1.485 euroa, kuluina 17,22 euroa sekä arvonlisäveron määränä 360,53, mitkä määrät jäävät asian näin päättyessä valtion vahingoksi ja

asianajaja Terhi Erikssonille oikeusturvavakuutuksen omavastuuosuutena 560,72 joka asian näin päättyessä jää valtion vahingoksi.

Valtion varoista maksetut todistelukustannukset 69 euroa jäävät asian näin päättyessä valtion vahingoksi.

Muutoksenhaku

Muutosta tähän ratkaisuun saadaan hakea korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos korkein oikeus niillä erityisillä perusteilla, jotka ilmenevät oheisesta valitusosoituksesta, myöntää valitusluvan. Valitusosoituksessa tarkoitettu määräaika valitusluvan pyytämiseen ja valituksen tekemiseen päättyy 29.8.2017.

Asian ovat ratkaisseet:

Hovioikeudenneuvos Tapio Vanamo
Hovioikeudenneuvos Terhi Mattila
Määräaikainen hovioikeudenneuvos Outi Mikkola

Ratkaisu on yksimielinen.

Vantaan käräjäoikeus
Os. Osasto 2

Tuomiolauselma
16/147956

17.11.2016

Asianumero
R 16/1955

Vastaaja
X X X X, 120480-

Hylätty syyte

2. Seksuaalinen hyväksikäyttö
11.02.2015 - 13.03.2015

Syyksi tuettu rikos

1. Törkeä lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö
11.02.2015 - 13.03.2015
Rikoslaki 20 luku 7 § 1

Rangaistusseuraamukset

Vankeus
1 vuosi 8 kuukautta vankeutta
Vapaudenmenetysaika 19.3. - 1.4.2015
Vankeusrangaistus on ehdollinen.
Koeaika päättyy 31.12.2018
Ehdollisen vankeuden ohessa yhdyskuntapalvelua 60 tuntia
Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta hänet tuomitaan ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä.

Paluu » Seksuaalirikokset