Rekisteröidy

Koulujen huostaanottoansa

Tähän keskusteluryhmään voit kirjoittaa ”anonyyminä” ilman rekisteröintiä ja ennakkosensuuria - sana on vapaa!


koulukieltäytyminen

Koulujen huostaanottoansa

ViestiKirjoittaja koulukieltäytyminen » To Marras 08, 2018 12:18 am

Lapsen paras- yhdessä enemmän psykopuoskarointia?



Lapsen paras- yhdessä enemmän diagnooseja, ilmiantoja ja huostaanottoja?



https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... skarointia

STM:n 2,3 miljoonalla rahoittaman Lapsen paras- yhdessä enemmän hankkeen opiskeluhuoltoryhmät ohjaavat koulukuraattoreita ohittamaan koulukiusaamisen ja sijaishuollon kaltoinkohtelun selvittämisen ja keskittymään oletettuihin kodin ongelmiin. Opiskeluhuoltoryhmien ohjeistukset siirtävät ADHD lapsia psykiatrian palveluihin ja tuovat kouluille psykiatriset sairaanhoitajat, psykologiset arvioinnit ja monialaiset asiantuntijaryhmät ja lisäävät näin diagnoosien, lähetteiden, lastensuojeluilmoitusten ja huostaanottojen määrää.

Lapsen paras- yhdessä enemmän hankkeen "innovaatio" on "koulukieltäytymiseen" puuttuminen koulukieltäytymismittareineen ja automaattinen lastensuojeluilmoitus kun vaikkapa koulukiusatun tai sairastavan lapsen poissaolot ylittävät tietyn tuntimäärän. Kyseessä on yritys tuoda takaisin lasten lainvastaisiin ja turhiin huostaanottoihin ja mielisairaalakyydityksiin johtanut psykoanalyyttinen koulupelko- diagnoosi. Hankkeen ansiosta perheet ajetaan väkisin lastensuojeluun ja -psykiatriaan.


STM:n olisi syytä tutkia tarkasti hankkeen seuraukset perheille, hyvittää haitat ja kieltäytyä vastaavien projektien rahoituksesta tulevaisuudessa.

Psykoanalyysin vanhoja harhaoppeja ujutetaan lastensuojeluun erilaisissa "muutoshankkeissa"


Psykoanalyysia yritetään ujuttaa myös muihin lastensuojeluhankkeisiin- vieläpä markkinoiden sitä uutuutena ja innovaationa.
Psykoanalyysin virheellisiksi todistetut taustaoletukset ja teoriat löytyvät yllättävän monista LAPE- hankkeen osista: perheiden monitoimijaisesta arvioinnista, systeemisen lastensuojelun toimintamallista eli Hackneyn mallista, perhehoidosta ja perhetyöstä ja - kuntoutuksesta, jotka keskittyvät asiakkaiden edunvalvonnan sijaan työntekijöiden ja sijaishuollon edunvalvontaan.

Koulukieltäytymisestä puhutaan silloin kun lapsi kieltäytyy kokonaan menemästä kouluun, poistuu kesken koulupäivän tai on pois koulusta kokonaisia päiviä. Koulukieltäytyminen on lintsaamisesta poikkeava monitahoinen ongelma, jonka taustalla voi olla koulussa tapahtuneita asioita kuten kiusaamista, kaverisuhdepulmia, ristiriitoja opettajan kanssa , oppimisen vaikeuksia ja ahdistuneisuutta. Aikaisemmin ilmiöstä käytettiin nimitystä koulupelko tai koulufobia (Ojanen 1997; Melvin 2015).

"Koulukieltäytymiseen puuttuminen" on yritystä tuoda psykoanalyysin koulupelko- diagnoosi ja laitoskyyditykset takaisin lastensuojeluun

Koulukieltäytymisen käsite on vanha koulupelko-diagnoosi uudessa paketissa.
Koulupelko- diagnoosilla kyydittiin 90- luvulla lainvastaisesti satoja lapsia tahdonvastaiseen pakkohoitoon mielisairaalaan. Psykoanalyyttisen näkemyksen mukaan koulupelon syy oli huonossa äiti- lapsisuhteessa ja ongelman hoitoon tarvittiin pitkäaikaista huostaanottoa, psykoanalyyttistä perheterapiaa ja vuosia kestävää lastenpsykiatrista sairaalahoitoa, jossa lapsi erotettiin läheisistään. Yksi näiden mielisairaalakyydistysten avainhenkilöistä oli Pohjola- kodin omistavan Nuorten Ystävien oma lastenpsykiatri Irma Moilanen, josta Lokakuun Liike on kirjoittanut: https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... ten-veruke

Kun lapset järjestelmällisen väkivallan seurauksena kieltäytyivät puhumasta psykopuoskareille ja suostuivat puhumaan vain vanhemmilleen, heidät leimattiin mutisti- diagnoosilla. Lasten vanhemmat saivat perusteettoman syytöksen " perhesalaisuuden ylläpidosta", tavallisimmin valheellisen insestisyytteen, jolla selitettiin lasten haluttomuus puhua psykoanalyytikoille.
Myös nykyisen "koulukieltäytymiseen puuttumisen" seurauksena lapsia on siirretty lasten kasvun , kehityksen ja koulutuksen vaarantaviin olosuhteisiin valvomattomaan sijaishuoltoon.

Nuorten tieto, tarpeet ja kokemukset ohitetaan jälleen


Teija Halkolan tutkimuksessa (2015) nuorten oman äänen perusteella koulukieltäytymiseen vaikuttavat taustatekijät ovat psyykkinen hyvinvointi, kiusaamisesta vapaa koulu ja inhimillinen opettaja, nuorta kunnioittava vuorovaikutus sekä toimivat kaverisuhteet koulussa ja vapaa-ajalla. Nuoret kaipasivat kouluun ”ihmistä”, jolla olisi rosoista kosketuspintaa ja rohkeutta puuttua esimerkiksi koulukiusaamiseen.

Mielen supervoimat –foorumin nuorten mukaan kokemukset koulukiusaamisesta vaikeuttavat kouluun menemistä. ”Vaikka siihen puuttui omat ja kiusaajan vanhemmat, opettaja ja rehtori, se ei loppunut koskaan kokonaan.”
Nuorten mielestä palavereissa on liikaa aikuisia paikalla, myös sellaisia, jotka eivät tunne nuorta ja hänen tilannettaan. Monialaisiin palavereihin liittyy vahvoja tunteita mietteliäisyydestä vastenmieliseen oloon ja ahdistukseen. Palavereihin on ahdistava mennä. Nuoren mielipide kysytään (jos kysytään) tapaamisen alussa, mutta se koetaan ennemmin retoriseksi kysymykseksi. Vastauksilla ei juurikaan ole merkitystä.
Nuorten mielestä heitä ei aidosti kuulla eikä arvosteta palavereissa, vaan asioista päätetään heidän puolestaan.
”Mä oon ollu ihan hiljaa ja mitä sitä vastaamaan, kun niitä ei kiinnosta mun mielipide. Tiimi vastaan minä.”
Nuoret kokevat, että palavereissa vallitsee asetelma vastakkain olemisesta eikä nuoren kanssa olla samalla puolella. Monialaiset palaverit näyttäytyvät heidän silmissään ongelmalähtöisinä. Ongelmat ja haasteet nähdään vahvasti, ja niiden ratkaiseminen koetaan tärkeimmäksi. Pitäisi saada aikaan nopeita ratkaisuja. Ne tarjoillaan nuorelle valmiina ratkaisuina. ”Vaikka sanoisin mitä, ni sillä ei oo mitään merkitystä.”

Nuoret lähettivät foorumissa myös kirjeitä aikuisille:

"Hyvä Erityisopettaja!
Toivoisin, että osaisit ottaa muidenkin näkemykset ja mielipiteet paremmin huomioon. Sinun ei aina tarvitse yrittää hallita kaikkea. Antaisit muidenkin ehdotuksille arvoa ja oppisit ymmärtämään, että sinun mielipiteesi ei ole aina oikea vastaus. Oppisit paremmat yhteistyökyvyt.”

”Hyvä aikuinen,
Toivoisin, että olisit ymmärtäväisempi ja kuuntelisit myös muita, etkä vain omia mielipiteitäsi. Koko maailma ei pyöri sinun ympärillä ja valitettavasti sinun on joskus huomioitava myös muut ihmiset ja heidän tunteet ja mielipiteet. Omat asiasi voit päättää niin kuin haluat, mutta oppilaiden asioita ei voi yksin päättää, etkä voi sanoa miten tehdä, toimia tai tuntea. Jatkossa toivoisin ymmärtäväisempää, empaattisempaa ja kuuntelevaisempaa käytöstä…”

Valitettavasti niin STM kuin koulujen aikuiset ovat ohittaneet nuorten viestit. Koulujen koulukuraattorit ovat omaksuneet psykoanalyysin harhaopit ja pyrkivät suojelemaan lapsia vain vanhemmiltaan. He eivät koe tehtäväkseen suojella oppilaita koulukiusaamiselta tai sijaishuollon harjoittamalta koulutuspolut katkaisevalta kaltoinkohtelulta.

Kun vanhemmat siirtävät lapsensa turvaan kotiopetukseen koulu- ja viranomaiskiusaamisen täyttämistä kouluista, opettajat ja koulukuraattorit rankaisevat heitä lastensuojeluilmoituksilla.


Nuoret ovatkin toivoneet oppilashuoltopalavereihin omia asiamiehiä/ tukihenkilöitä varmistamaan nuorten oikeusturva. Lokakuun Liike suosittelee taltioimaan oppilashuollon palaverit ja ottamaan niihin AINA mukaan oman asiamiehen.

Nuoren Polun puhelinpäivystyksessä havaittua:

Lapsen paras- yhdessä takaisin 90- luvun psykopuoskarointiin?


"Eräät kunnat ovat ryhtyneet käyttämään lapsen tai nuoren huostaanoton perusteena diagnoosia ”koulukieltäytyminen”. Näin tapahtuu jopa Tampereella, jossa osaamista ja asiantuntijoita koulukiusaamisen rehelliseen tunnistamiseen pitäisi olla tai juuri sen vuoksi, että taitoa siihen on.

Vanhan koulupelko-diagnoosin korvaaminen koulukieltäytyminen-diagnoosilla on taannuttanut suomalaisen lastensuojelun 90-luvulle. Tuolloin viranomaistahojen toimia leimasivat pyrkimykset salata koulun kyvyttömyys tai haluttomuus puuttua koulukiusaamiseen.


Motiivi koulukiusattujen lasten huostaanottoihin näyttää olevan samantyyppinen, kuin 90-luvulla: koulukiusattujen oppilaiden piilottaminen ja siirtäminen pois koulupiiristä muualle näkymättömiin asumaan/olemaan, kasvatettavaksi tynnyrissä.

Muinoin koulukiusattuja lapsia ja nuoria suljettiin sairaalakouluihin psykiatristen sairaaloiden suljetuille osastoille. Työtavasta luovuttiin, tai itse asiassa se kiellettiin jo ennen vuodenvaihdetta 1999-2000.
Yhteneväisyyksiä koulukiusattujen lasten nykyisten huostaanottojen ja 90-luvulla pakkohoitoon sairaalakouluihin teljettyjen lasten ja nuorten kohtelussa on. Räikeimpänä niistä näkyy lapsen ja nuoren eristäminen kodistaan, muista läheissuhteistaan (todistajista) ja oppilastovereistaan. Menettelytapa on mm. lastensuojelulain ja monien muiden säädösten mukaan kielletty.

Koulukiusatun lapsen tai nuoren riski joutua sijoituspaikassaan kohtuuttomien, mielivaltaisin perustein ja rangaistusten kaltaisesti ja pitkäaikaisiksi asetettujen tapaamis- ja yhteydenpitorajoitusten alaiseksi vastaa samaa, kuin 90-luvulla yleinen koulukiusattujen lasten pakkohoito psykiatrisissa sairaaloissa.

Yhteneväistä näissä on sekin, että rangaistusten asettajat ansaitsevat taloudellisesti itse sitä enemmän, mitä rajummat pakkotoimet ja rajoitukset he asettavat. Edunsaajana 90-luvun lopulle asti oli kunta tai sairaalakuntainliitto, nyt lapsen ja nuoren sijoituslaitos. Maksajana on valtio.
Ahneus voittaa lapsen edun ja saa rajoituksista päättävät laitokset niskuroimaan laillisuusvaatimuksia ja jopa laillisuusvalvojien päätöksiä vastaan.


Sijoituslaitoksiin sijoitetulle lapselle ja nuorelle asetettujen rajoitustoimenpiteiden ehdot ovat tarkkaan juridisesti säädellyt. Läheskään aina niitä ehtoja ei noudateta. Jos biovanhemmat tuolloin vaativat toimimaan lakien, asetusten ja lainvoimaisten ohjeiden mukaan, sekin johtaa helposti tiukennettuihin lapsen tai nuoren kaikkien tapaamisten ja yhteydenpidon rajoituksiin. Rajoitusten syyksi tuntuu kelpaavan mikä tahansa tekosyy.

Lapsen vanhempien oikeutetut laillisuusvaatimukset johtavat helposti sijoituslaitoksen taholta esitettyihin syytöksiin, joiden mukaan biovanhemmat ovat ”yhteistyökyvyttömiä”. Sitä käytetään tapaamisrajoitusten ja muiden pakkoimien jatkamisen perusteena ja huostaanoton pitkittämiseen.
Pahimmassa joskaan ei mitenkään harvinaisessa tapauksessa sijoituslaitoksesta ilmoitetaan lastensuojeluun, että [laillisia menettelytapoja vaatineet] biovanhemmat ovat ”yhteiskyvyttömiä”. Pelkästään tällä perusteella huostaanottoa jatketaan jopa vuosilla. Toisin sanoen oikeudettomasti, vain omaa etua ajava laitos palkitaan vedätyksestään vuosiksi eteenpäin jopa 100.000 – 150.000 eurolla per lapsi per vuosi.

Sellaisenaan, ilman lastensuojelulaitoksen väliintuloa, lastensuojelu käyttää koulukieltäytyminen-diagnoosia lapsen kiireellisen sijoituksen ja huostaanoton perusteena sillä tulkinnalla, että lapsen biovanhemmat ovat itse kasvattaneet lapsensa pelkäämään koulua ja että vanhemmat itse aiheuttavat lapsen kieltäytymisen kouluunmenosta. Vanhemmat ovat siis lastensuojelun "minulla on huoli" -tulkinnan mukaan kyvyttömiä kasvattamaan lastaan ja vaarantavat lapsen koulunkäynnin ja sosiaalisen kasvun. Nuo ovat juuri niitä sanoja, joita ”alan ammattilaiset” monistavat päätöksiinsä (vrt. huostaanoton perusteiden tehtailu eli fabrikointi; se on: pelkät huhut, oletukset, väärät ilmiannot, luulot ja intuitiot huostaanottopäätöksiin monistettuina perusteina).

”Yhteistyökyvyttömyys” on myös lastensuojelun omaehtoinen tulkinta silloin, kun vanhemmat vaativat lastensuojelulta laillisia menettelytapoja. Nämä ovat niitä tapauksia, joissa ”minulla on huoli”-väite lapsen koulunkäynnin ”laiminlyömisestä” on viestitetty lastensuojelulle koulun taholta.
Tyypillisesti nämä ovat myös niitä tapauksia, joissa koulukiusaamiset kiistetään, kiusaamisesta ei sallita puhua, eivätkä oppilaan kiusaamisesta ja muusta epäasiallisesta kohtelusta tehdyt ilmoitukset johda mihinkään jatkotoimiin.


Kieli on valtaa. Joka fakkisanaston uutuudet parhaimmin taitaa ja osaa olla innovatiivinen uusia termejä keksimään, hän hallitsee muita. Siinä toteutuu vanhan laulun sanat: ”Nimet muuttuu vain, ja niillä peitetään, ettei mikään muutu lain, ihminen säilyy entisellään...” (Olavi Virta, Istanbul).

Koulukieltäytymisen perusteella tehdyt huostaanotot vastaavat täysin koulukiusattujen pakkohoitoa 90-luvulla perusteettoman, vääränsisältöiseksi selitetyn ja nykyisin jo hylätyn koulupelko-diagnoosin vuoksi.

Erityinen riskialue huostaanottoihin koulukieltäytymisen vuoksi näyttää olevan ns. Väli-Suomi. Tämä viitannee siihen, että lastensuojelun valvonta alueella ei toimi.
"

Esko Leipälä



Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... rviointeja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... taanottoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... uraattorit
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln ... -miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... -tutkintoa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln- ... heuttajana
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... riytyminen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... abrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... -aivopesua
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... in-vastuun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... ikat-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... -osa-2-mim
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln- ... lupaikaksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... nkaltaista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... verovaroin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... siin-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... iperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... a-lapsesta
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/ ... suihinotto
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-t ... tta-vuosia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... taanottoja
http://www.lokakuunliike.com/elena-mari ... n-kertomaa
http://www.lokakuunliike.com/elena-mari ... sen-verran
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... ten-veruke
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... turvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... itussyista
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln ... -sairautta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... odellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... oululaisia
http://www.lokakuunliike.com/elena-mari ... vaihtoehto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... -syrjytyvt
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... olut-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... olut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... n-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... tietamatta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... n-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... aroinnista

Lapsen paras?

Yhdessä enemmän huostaanottoja

ViestiKirjoittaja Lapsen paras? » To Marras 08, 2018 12:27 am

Lapsen paras- yhdessä enemmän turhia lastensuojeluilmoituksia ja jäävejä arviointeja?

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... rviointeja

Pääkaupunkiseudun Lapsen paras - yhdessä enemmän hanke sai sosiaali- ja terveysministeriöltä valtionavustusta 2,3 milj. euroa vuosille 2017–2018 ja keskittyy lastensuojelun toimintakulttuurin muutoksen sijaan nuorten ja perheiden ongelmien varhaiseen monitoimijaiseen tunnistamiseen ja puuttumiseen mm. neuvolassa, varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa sekä perusterveydenhuollossa.

Hankkeessa lastensuojelun kehittäminen on annettu varoituksista huolimatta sosiaalityöntekijöille, jotka juurruttavat mm. huolestuttavia vaikutuksia tuottanutta Tajua- mut- huoliliputusta, monitoimijaiseen arviointiin keskittyvää perhekeskus- toimintamallia ja koulupoissaoloihin puuttumisen mallia.

Tulokset eivät näy lasten, nuorten ja perheiden arjessa hyvinvoinnin lisääntymisenä ja palvelujen laadun tai saatavuuden paranemisena.
Kuntaliiton kyselyn mukaan lasten palveluihin pääsy Uudellamaalla on vaikeutunut ja lapsia huostaanotetaan lainvastaisesti yksinomaan puuttuvien palvelujen vuoksi.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) uuden tilastoraportin mukaan lastensuojeluilmoitusten määrä (139 368) lisääntyi 15 prosenttia vuonna 2017. Myös kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä (4 081) kasvoi 15 prosenttia vuonna 2017.


Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskuksen Lapsen paras- yhdessä enemmän hankkeen kehitystyön hedelmä on koululaisten poissaoloihin puuttumisen malli koulukieltäytymismittareineen.

Kouluille on annettu velvoite tehdä lastensuojeluilmoitus kun lapsen poissaolot ylittävät tietyn määrän. Lastensuojeluilmoitus voidaan tehdä automaattisesti, vaikka poissa-olot olisivat luvallisia esim. sairauden aiheuttamia ja niistä olisi ilmoitettu asianmukaisesti.

Käytäntö on aiheuttanut hätää ja pelkoa lapsissa ja vanhemmissa. Kokemusasiantuntijoiden mukaan lapset menevät kouluun sairaina, jotta lastensuojeluilmoitukseen johtava poissaolomäärä ei ylittyisi.

Yhdessä enemmän fabrikoituja lastensuojeluilmoituksia


Kun lastensuojelu esittää hallinto- oikeudelle huostaanottohakemuksensa, liitteenä on usein lastensuojeluilmoituksia, joiden on tarkoitus osoittaa, että perheen tilanne on huolestuttanut ulkopuolisia ja lastensuojelun puuttuminen siihen on oikeutettua.

Hallinto- oikeudelle ei kerrota, että ilmoitukset ovat usein tilaustöitä. Niitä ei olisi koskaan tehty ellei lastensuojelu itse olisi niitä tilannut tai ilmaissut odottavansa.

Tilatuilla lastensuojeluilmoituksella lastensuojelu varmistaa asiakkuuksien jatkumisen, oman mandaattinsa ja usein lakeja ja perheiden tarpeita kunnioittamattoman puuttumisensa.

Kukaan ei ole tutkinut kuinka suuri prosentti maamme noin sadasta tuhannesta vuosittaisesta lastensuojeluilmoituksesta on tosiasiassa lastensuojelun tilaamia.


Vaikka lastensuojelussa väitetään usein, että työ on tulipalojen sammuttelua, tilatut lastensuojeluilmoitukset osoittavat, että kyse on myös tulipalojen sytyttelystä. "Kasvava asiakaskuorma", jota käytetään kasvavien rahoitusvaatimusten perusteluna onkin usein itse tilattu ja tuotettu. Entä jos poliisi toimisi lastensuojelun tavoin ja alkaisi lisävirka- ja -rahoitusvaateitaan oikeuttaakseen hankkia asiakkaita vaatimalla kaikkia yhteistyökumppaneitaan tekaisemaan rikosilmoituksia haluamistaan perheistä?

Samalla tavoin lastensuojelu patistaa neuvoloita, sairaaloita, päivähoitoa ja koulua laatimaan lausuntoja suunnittelemiensa sijoitusten tueksi- usein ilman, että perheille olisi tehty käypää palvelutarpeen arviointia, asiakassuunnitelmaa tai olosuhdeselvitystä tai annettu perheiden tarvitsemia avohuollon tukitoimia.

Tilatut lastensuojeluilmoitukset edustavat runoutta ja kirjallista vapaapainia, jossa lapsesta nousseen huolen voi ilmaista moniselitteisesti ja epämääräisesti. Lastensuojelun ydinongelma onkin, kuinka työssä opittaisiin erottamaan oikea tieto kollektiivisesta hysteriasta ja väkivaltaisesta asenteellisesta panettelusta.


Lastensuojelu ei pääsääntöisesti suostu oikaisemaan asiakaskirjauksiaan siinäkään tapauksessa, että asiakas pystyy todistamaan ne virheellisiksi. Asiakas voi yrittää oikaisua tietosuojavaltuutetun kautta, mikäli kuntaan on sellainen nimetty mutta prosessi on raskas eikä lopputuloksesta ole varmuutta.


Tilatut lastensuojeluilmoitukset ovat yksi fabrikoinniksi kutsutun asiakirjojen väärentämisen ja manipulaation muoto.

Tosiseikkaselvittelyn, näytönarvioinnin ja asiakkaiden suullisen kuulemisen puuttuessa hallinto-oikeudenkäytön perustaksi muodostuvat vanhemmuutta arvioivat lausunnot ja kuvaukset.

Ennakkoluuloinen tuomari silmäilee asiakirjanippua ja lyö leiman syytteille yli 96% varmuudella.
Näin tapahtuu, vaikka kirjauksista löytyisi mainintoja "väärin tehdystä makaronilaatikosta" tai "omituisesta tunteesta sosiaalityöntekijän takaraivossa" tai jostakin muusta aivan tyhjänpäiväisestä havainnosta.

"Näyttö" nimittäin tulee sanahelinästä: kielteisistä, epäselvistä ja hämäristä peräkkäin luetelluista pikku huolista. Hallinto-oikeuden logiikalla monta pientä huolta on yhtä kuin iso ongelma tai vakava vaara.
Päälle lyödään Salassapidettävää-leima. Ja taas imee sijaishuoltobisnes valtiota kuiviin.

Hallinto-oikeus Talentia-jäsenineen on totuttanut sosiaalityön asiakkaat lainsuojattomuuteen ja sosiaalityöntekijät ja hallinto-oikeuden asiantuntijat siihen, ettei työn etiikasta, laillisuudesta tai laadusta tarvitse kantaa minkäänlaista vastuuta. Tehokas edunvalvonta takaa, että toisin kuin terveydenhuollossa sosiaalialalla epäeettisesti toimiva työntekijä voi jatkaa väärinkäytöksiään koko virkauransa ilman seuraamustoimia.

Lastensuojelun suurin ongelma on, että johdon ja työntekijöiden rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla.

Väärin toimivasta johtajasta ja työntekijästä ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja, muutosjohtaja, konsultti, terapeutti tai LAPE- kehittäjä.


Lastensuojeluilmoitusten tilaamistehtailu osoittaa, etteivät lastensuojeluilmoitukset välttämättä kerro enää mitään lasten tai perheiden tarpeista tai tilanteista. Sen sijaan ne kertovat paljon viranomaisten etiikasta ja tarpeista.


Lapset uhrataan kollegiaalisen lojaalisuuden ja avunannon nimissä, jotta aikuisten viranhaltijoiden hyvä mieli, rutiinit ja laittomat toimintakäytännöt säilyisivät.

Lastensuojelusta on tullut vallastaan juopunut öykkäröivä emäntä, jolla on piikanaan Suomen valtio ja sen ammattikunnat. Laittomuudet oikeuttaa hokema lapsen edusta.

Koulukuraattoreiden kaksinaismoralismi

Lokakuun Liike ihmetteli hiljattain missä huostaanotettujen ja koulukiusattujen koulukuraattorit piileksivät. Kuraattorit, jotka mieltävät itsensä ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön tekijöiksi eivät ole puuttuneet sijoitettujen koulunkäynnin vuosikymmeniä jatkuneisiin laiminlyönteihin eivätkä raportoineet sijoitettuihin kohdistuvasta kiusaamisesta.

Kouluterveyskysely 2017 paljasti, että sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa ja syrjivää kiusaamista vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän. Kodin ulkopuolelle sijoitetusta lapsista vain alle puolet suorittaa joko ylioppilastutkinnon tai ammattikoulun.

Ainoastaan alle puolet (noin 46 %) Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) kyselyn vastaajista kertoi, että kiusaamiseen oli yritetty puuttua. Kouluterveyskyselyyn 2010– 2011 jopa 70 prosenttia oli vastannut, etteivät koulun aikuiset olleet puuttuneet kiusaamiseen.

Noin 70 prosentissa tapauksista kiusaaminen oli puuttumisesta huolimatta jatkunut (KAKS, 2013, 104-107).
Turun vastaava koulupsykologi pelkäsi uuden oppilashuoltolain johtavan pahimmillaan kiusaamisen pitkittymiseen ja lastensuojeluilmoitusten määrän kasvuun ja juuri niin kävikin.

Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (KARVI) kyselyssä viidesosa opiskeluhuollon ohjausryhmistä koki, ettei yksilökohtaisessa opiskeluhuollossa ole tapahtunut positiivista muutosta tai että toiminta on jopa heikentynyt opiskeluhuoltolain voimaantulon jälkeen.
– On valitettavaa, että samat ongelmat jatkuvat vuodesta toiseen, kertoo OAJ:n koulutusasiainpäällikkö Nina Lahtinen.

Rahaa on liian vähän opettajien palkkaamiseen, ongelmien ennaltaehkäisy puuttuu, tieto ei kulje esim. opiskeluhuollon tiedot salataan huoltajilta, palvelut eriytyvät ja kukaan ei valvo toimintaa.

Jos opiskeluhuolto ei toimi lain edellyttämällä tavalla, aluehallintovirasto ei pääsääntöisesti voi puuttua tilanteeseen, ellei joku kantele siitä.
Oikeuskansleri kiinnitti tähän huomiota jo vuonna 2012. Hän totesi, että valvonnan tehokkuus edellyttää, että valvovalla viranomaisella on käytössään riittävän järeitä keinoja. Tilanne on edelleen yhtä toivoton.
Koulutuksen järjestäjät eivät myöskään riittävästi arvioi, miten opiskeluhuolto toteutuu eivätkä kehitä toimintaansa arviointien mukaisesti.

Halutessaan koulukuraattorit olisivat voineet puuttua sijoitettujen kiusaamiseen ja koulunkäynnin laiminlyöntiin, jotka ovat vanhoja jo vuosikymmenet jatkuneita ongelmia. Onko toteutunut unelma lastensuojelun kumppanuudesta johtanut siihen, ettei kuraattori puutu edes laittomasti toimivan vastuusosiaalityöntekijän tai sijoitetun koulutuspolut katkaisevan sijaishuoltoyrittäjän toimintaan?


Koulukuraattoreiden aika vaikuttaa menneen kokoustamiseen ja lastensuojeluilmoitusten ja mielenterveyslähetteiden tehtailuun. Lastensuojeluilmoituksia ei ole tehty sijoitettuja kaltoinkohtelevista ja heidän koulutuksensa ja terveydenhuoltonsa laiminlyövistä sijaisvanhemmista ja muista sijaiskasvattajista- vaan oppilaista ja heidän vanhemmistaan.


Lapsen paras- yhdessä enemmän- hankkeen kehittäjänä toimiva koulukuraattori Kati Wilska- Seemer on jo yksinään enemmän.
Hänen oppilaastaan kirjoittamassaan lastensuojeluilmoituksessa on peräti neljä sivua huolijargonia, vaikka huolen ei pitäisi kuulua lastensuojelun terminologiaan lainkaan. Kehittäjäkuraattori raportoi mm. nuoren tuottavan "sähköä" luokan ilmapiiriin. Pelkkä huoli ei kuitenkaan ylitä lastensuojelun asiakkuuden kynnystä – puhumattakaan siitä, että se oikeuttaisi puuttumaan lapsen ja hänen perheensä perus- ja ihmisoikeuksiin.
Jos kaikki hanketoimijat yhteistyökumppaneineen kykenevät samaan luvassa on melkoinen lastensuojeluilmoitusten suma ja kansantaloudellinen haitta.

Laura Yliruka
n Gilead- talkin mukaan "lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa tehdään oikeansuuntaista työtä. Tästä esimerkkinä koulukieltäytymismittarin kokeilu kouluissa opettajien, oppilashuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyönä. Tässä toimintamallissa puututaan ongelmiin ajoissa, ennen kuin niistä syntyy isoja ongelmia. Yhteisesti sovitut toimintatavat luovat pitkällä aikavälillä yhteisiä käsitteitä ja ymmärrystä."

Ylirukalla ja muilla LAPE- kehittäjillä olisi nyt oppimisen ja varhaisen puuttumisen paikka Lapsen paras- yhdessä enemmän- hankkeen toimintakäytännöistä.

Lapsen paras- yhdessä enemmän- hankkeen koulukuraattorin ja lastensuojelun moniammatillisen tarmokkaan suojelun tuloksena nuori päätyi lastensuojelulaitokseen jossa joutui viikottaisten tappouhkausten kohteeksi. Nuoren samaan laitokseen sijoitettu toveri puolestaan joutui laitoksen ohjaajan törkeän seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Lastensuojelulaitokselle maksettiin nuorten kaltoinkohtelusta ja hoidon laiminlyömisestä huomattavaa 400- 600 euron vuorokausikorvausta per nuori.


Muutama vuosi sitten eräs perhe lähti maanpakoon Suomesta välttääkseen lapsensa sijoittamisen kyseiseen laitokseen. Huostaanottolausunnon allekirjoittanut lääkäri toimii jääviyssääntöjä uhmaten sosiaali- ja terveysvirastossa lastenpsykiatrian avohoidon ylilääkärinä sekä kaupungin perheneuvolan lääkärinä. Hänellä on yksityisvastaanotto ja lisäksi osapäivätoiminen virka lastensuojelulaitoksessa, josta hän on omistanut osan. Lääkärin verotettava tulo oli lähes 468 000 euroa vuonna 2010. Lastensuojelulaitoksen ex-johtajan verotettava tulo oli kyseisenä vuonna yli 417 000 euroa.

Maasta paenneen perheen isä kertoo pojan olleen tutkittavana Uuden-Seelannin valtion palveluksessa olevalla nuorisopsykiatrilla, jolla ei ollut minkäänlaisia taloudellisia intressejä pojan asiassa.
– Hän oli eri mieltä lääkärin pojalle asettamasta diagnoosista ja totesi, ettei pojallamme ole lainkaan tarvetta psykiatrille. Lapsemme pärjää hyvin ilman lääkitystä.

Äiti korostaa uusiseelantilaisen koulun vastaavan hienosti ADHD-pojan erityistarpeisiin. Siksi ongelmia ei enää ole. Suomalaiselle koulujärjestelmälle sama tuen tarve taas oli aikoinaan liikaa.
– Siitähän se koko lastensuojelupainajainen alkoi, äiti muistelee.

Suomessa psykoanalyysiin uskoville asiantuntijoille ADHD on hukassa olevaa vanhemmuutta. Psykoanalyysin hallitsemassa suomalaisessa lastensuojelussa on todennäköistä, että neurologisista häiriöistä kärsivä lapsi diagnosoidaan ja hoidetaan väärin psykiatrisena potilaana.
Varhaisen puuttumisen myötä lastenpsykiatrian avohoitokäynnit ovat lisääntyneet 76326:sta (vuonna 1997) 194570:een (vuonna 2014) ja nuorisopsykiatrian 66 655:sta (1997) 287 512:een (2014).

Koulukuraattoreiden lastensuojeluilmoitukset ja mielenterveyslähetteet johtavat siihen, että lapsia sijoitetaan laittomasti pelkästään puuttuvien mielenterveyspalvelujen takia. Kuntaliiton kyselyyn vastanneet kunnat ja kuntayhtymät pitävät näitä sijoituksia inhimillisesti ja taloudellisesti kyseenalaisina ratkaisuina. Koko aineiston perusteella noin puolet suomalaisista asuu kunnissa, joissa sijoitetaan lapsia hyvin usein sijaishuoltoon siitä syystä, että lapsen tarvitsema mielenterveyshoito ei jostain syystä mahdollistu.


Oppilaiden ja heidän vanhempiensa kannattaa siis kannella aluehallintovirastoon- ajoissa:
https://www.avi.fi/web/avi/kantelun-tekeminen

Jäävien arviointien valkopesua


Marjo Alatalo kertoo Lapsen paras- yhdessä enemmän blogissa arvioinnista, että "kaikki tahtovat sitä, vaan turhan harvat vielä tohtivat". Hänen mukaansa "tarvitaan arviointi-sanan valkopesu. Uudelleen merkityksellistäminen. Renessanssi. Vallankumous. Ja mitä näitä nyt on?"

Valvontaviranomaisten, tutkijoiden ja asiakkaiden mukaan valkopesun sijaan tarvitaan jääveiksi ja lainvastaisiksi muuttuneiden arviointien valvonta- ja sanktiointijärjestelmä. Ongelma on se, että turhan monet sijaishuoltoyrittäjät ovat tohtineet kaapata viranomaistoiminnaksi tarkoitetun arvioinnin itselleen.


Alatalo ei kerro, että arviointivälineitä ei ole useinkaan kehitetty tutkimusperustaisesti, niiden luotettavuutta ei ole testattu eikä työntekijöitä ole koulutettu riittävästi välineiden käyttöön. Välineet ovat usein jäykkiä ja asiakastilanteita yksinkertaistavia sekä antavat ylimitoitettuja riskiarvioita asiakkaana olevista lapsista
. Arviointiin liittyy runsaasti työntekijä-, organisaatio- ja ympäristökohtaista harkintaa ja vaihtelua.

Arviointeihin saattaa vaikuttaa itse tutkittavaa asiaa enemmän vanhempien alistuminen työntekijän määräämiin ohjelmiin, tutkimuksiin ja havainnoitavana oloon. Asiakkaiden alistumishalukkuuden osuus arvioinnissa on niin tärkeää, että sille on kehitetty oma käsite: "arviointitottelevaisuus".

Gillinghamin ja Humphreys’n (2010) SDM (structured decision making)- välineen käyttöä koskevassa tutkimuksessa selvisi, että arviointivälineitä ei käytetty lastensuojelun käytännöissä aiotulla tavalla, eikä välineen käytöllä saavutettu sille asetettuja tavoitteita.

Tutkijoiden mukaan tutkimukseen osallistuneet työntekijät esimerkiksi tekivät asiakastilanteita koskevia päätöksiä ennen kuin he käyttivät arviointivälineitä ja käyttivät välineita tietoisesti tuloksia manipuloiden. He pyrkivät esimerkiksi täyttämään lomakkeita siten, että tuloksena rakentunut riskiarvio tai muu tulos tuki jo aiemmin tehtyjä päätöksiä. (Petrelius,Tulensalo, Jaakola ja Hietamäki (toim.)2016, 134-145)

Lastensuojelun arviointi on oikeusturvariski mille hyvänsä perheelle.

Suomessa sijaishuollon yrittäjä ansaitsee helposti 1000 000 euroa järjestämällä avunpyytäjälle niin huostaanottoperusteita etsivän perhearvioinnin, tukiperheen, perhetyön, perhetyöntekijän, vanhemmuudenarvioinnin, terapiapalvelut ja perhekuntoutuksen kuin näiden tuloksena tehdyn sijoituksen omiin sijoitusyksikköihinsä.


Kuntaliitto kiinnittää raportissaan huomiota jääveihin palvelutarpeen arviointeihin ja varoittaa, että yksityisen palveluntuottajan osallistuminen arviointiin voi tuoda tarpeettomia suosituksia ko. palveluntuottajan palvelujen lisäkäytöstä ja palvelutarpeen jatkumisesta.

Talentia-lehden mukaan yksityiset yritykset tekevät lainvastaisesti kunnan toimeksiannosta arviointeja, joilla on suuri merkitys huostaanottoja ja sijaishuoltoa pohdittaessa, vaikka lain mukaan arviointi pitää tehdä viranomaistyönä.

"Yhä nykyään tulee vastaan tilanteita, jossa lapsen huostaanottopäätöstä perustellaan yksityisellä teetetyllä vanhemmuuden arviolla ja viitataan palveluntuottajan arvioinnista saatuun lausuntoon, jossa todetaan huostaanoton edellytysten täyttyvän". Yksityisiltä palveluntuottajilta pyydetään kannanottoa lastensuojelun tukitoimiin ja jopa sijaishuollon tarpeeseen (Talentia, 30 päivää /2018, 24).
Valviran tarkastaja Kristiina Ruuskanen kysyy millä mandaatilla lapsen sijaishuoltopaikan toimesta voidaan ylipäänsä tehdä vanhempiin kohdistuvaa arviointia (Syvälä, 2013, 56).

Suomalaisissa arvioinneissa arviointien normistot ovat subjektiivisesti tulkittuja ja jäävät piiloon (Oranen, 2006, 38). Menetelmien taustaoletuksia ei ole yleensä kirjattu edes viitteenä esimerkiksi lomakkeiden tai korttien käyttöohjeisiin eikä niistä kerrota koulutuksissakaan. Menetelmiä sovellettaessa niitä saatetaan käyttää tavalla, joka on vastoin niiden laatijan alkuperäistä ajatusta ja jopa vakaumusta (Bardy, 2009, 80).
Monitoimijaisen, perheiden oikeusturvan unohtavan arvioinnin taustalla ovat mm. virheellisesti tulkittu kiintymyssuhdeteoria, virheellinen psykoanalyyttinen ymmärrys lapsen kasvusta ja kehityksestä sekä oletus ongelmien ylisukupolvisuudesta (THL, 2017,26).

Mikko Oranen havaitsi lisensiaattityössään jo parinkymmentä vuotta sitten, että työntekijät eivät kertoneet asiakkaille heidän olevan arvioinnin kohteena. Tilanne ei ole parantunut vuosien saatossa
(Syvälä, 2013, 55).

Pohtia pitäisi myös sitä, mitä päteväkään arviointi hyödyttää, kun tutkimustieto (Pösö & Puustinen-Korhonen 2010; VTV 2012; LSKL 2013; Alhanen 2014; Hiltunen 2015; HuosTa 2015) todistaa, että perheiden tarvitsemia palveluja ei ole olemassa/saatavilla?

"Asiantuntijoiden" kesken yhdessä, moniammatillisesti arvioimalla ja toimimalla tuotetaan lisää turhia lastensuojeluilmoituksia, jäävejä valkopestyjä vanhemmuudenarviointeja ja turhia ja laittomia huostaanottoja, jotka torpedoivat lasten koulutuspolut, terveydenhuollon, yhteydenpidon ja myöhemmän selviytymisen.


Yhdessä toimimalla saadaan myös kasvatettua veronmaksajien kustannuksia ja ylitettyä vuosittainen jo yli miljardiin kohonnut lastensuojelun sijaishuollon hoitovuorokausimaksujen budjetti.


Yhden lapsen keskimääräinen huostaanottoaika on noin 7 vuotta ja maksaa sijaisperheessä noin 200 000 euroa ja perhekodissa noin 1000 000 euroa. THL:n tuoreen selvityksen mukaan huostaanotot kestävät koko lapsuuden ja niitä puretaan ani harvoin.


Sosiaalialan osaamis- ja kehittämiskeskuksia ei ole edes tarvinnut myydä sijaishuoltoteollisuudelle- ne näyttävät kuuluvan sille ja toimivan sen edunvalvojina vapaaehtoisesti. Miksi STM tukee tällaista "kehittämistoimintaa" veronmaksajien rahoilla?

Mikko Orasen sanoin " Miksi moniammatillisia verkostopalavereja ja suuria kansakokouksia markkinoidaan lastensuojelun keskeisiksi työvälineiksi, vaikka lapset ja nuoret kokevat jäävänsä niissä herkästi yksin ja sanattomiksi? Mitä mieltä on sellaisissa ammatillisissa käytännöissä, jotka jättävät ulkopuolelle juuri niiden ihmisten kokemukset, joita varten työ on olemassa? (Oranen, 2008, 47).

Oppilaiden oikeusturvan ja asiakasturvallisuuden näkökulmasta on kestämätöntä, että suurin osa sosiaalityöntekijöistä ei näytä tuntevan perustehtäväänsä, ilmoitus- ja raportointivelvoitettaan koulun/sijaishuollon väärinkäytöksistä, oman alansa tutkimustietoa, YK:n lapsen oikeuksien sopimusta tai sijaishuollon ohjeita, YK:n ohjeistusta lapsen edun määrittelystä, lastensuojelulakia, hyvän hallinnon periaatteita tai omansa alansa tieteellisiä keskusteluja.

Aluehallintovirasto ei voi puuttua lainvastaisesti toimivaan oppilashuoltoon ilman kantelua.
Oppilaiden ja heidän vanhempiensa kannattaa siis kannella aluehallintovirastoon- ajoissa:

https://www.avi.fi/web/avi/kantelun-tekeminen

Kirjallisuus:
Bardy, Marjatta (toim) (2009): Lastensuojelun ytimessä, THL
Kuntaliitto (2018): Maakunnallistuva lastensuojelu, 2.osaraportti
Oranen, Mikko (2006): Tutkimista ja tunnustelua -Lastensuojelun alkuarvioinnin käytäntöjä, malleja ja kehittämissuuntia
Oranen, Mikko (2008): Mitä mieltä? Mitä mieltä! Lasten osallisuus lastensuojelun kehittämisessä, Sosiaali- ja terveysministeriön Lastensuojelun kehittämisohjelman osaraportti, Ensi- ja turvakotien liitto
Petrelius,Tulensalo, Jaakola ja Hietamäki (toim.)(2016): Lapsen elämäntilanteen ja tuen tarpeiden lapsikeskeinen, monitoimijainen arviointi, Tietoa lastensuojelun kehittämisen pohjaksi
Syvälä, Maria (2013): Hukassa huostassa, Radium-kirjat
THL (2018): Kouluterveyskysely 2017
THL (2018): Tilastoraportti Lastensuojelu 2017

Lue myös:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... taanottoja
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... uraattorit
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... amiskeskus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... uyritykset
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... -tutkintoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... taan-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... turvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... keusturvan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln- ... heuttajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... -aivopesua
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... a-lapsesta
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/ ... suihinotto
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-t ... tta-vuosia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... taanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... taanottoja
http://www.lokakuunliike.com/elena-mari ... n-kertomaa
http://www.lokakuunliike.com/elena-mari ... sen-verran
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... ten-veruke
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... riytyminen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... itussyista
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln ... -sairautta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... odellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... oululaisia
http://www.lokakuunliike.com/elena-mari ... vaihtoehto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... -syrjytyvt
http://www.lokakuunliike.com/mirja-hele ... rut-kasvot
http://www.lokakuunliike.com/mirja-hele ... ut-oppilas
http://www.lokakuunliike.com/mirja-hele ... se-luetaan
http://www.lokakuunliike.com/elena-mari ... jhti-ksiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... olut-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... olut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... n-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... tietamatta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... n-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... uyritykset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... y-sympatia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... abrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... erut-osa-1

mikä kuraattori?

Missä piileksivät koulukuraattorit?

ViestiKirjoittaja mikä kuraattori? » To Marras 08, 2018 12:37 am

Missä piileksivät huostaanotettujen ja koulukiusattujen koulukuraattorit?


Koulukuraattoreiden kaksinaismoralismi


https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... uraattorit

"Kiva-kouluprojektissa oli esimerkiksi pallopelejä, joissa pallon saatuaan piti kertoa jotain itsestään TAI ONGELMISTAAN. Tilanne ahdisti, kun odotti kauhulla omaa vuoroaan, josta syntyi taas uusi kiusaamistilanne – opettaja ei välittänyt."


Koulukuraattoreiden toimintaa koskevissa opinnäytetöissä ja muissa tutkimuksissa hämmästyttävät ristiriitaiset johtopäätökset ja suositukset:

Koulukuraattorit haluavat esiintyä lasten tukijoina mutta kokevat kuitenkin tärkeimmiksi yhteistyökumppaneikseen lastensuojelun aikuiset.

Koulukuraattorityön puheissa painotetaan ennaltaehkäisevää rakenteellista sosiaalityötä mutta käytännössä on tehty pääasiassa oppilaskohtaista ja korjaavaa työtä.

Koulukuraattorit kertovat olevansa lapsen edun ajajia mutta työtä määrittelevät paremminkin kouluinstituution ja sosiaalityön profession etu ja intressit kuin oppilaiden etu tai intressit.

Koulukuraattorityön tavoitteiksi määritellään lasten hyvinvoinnin, osallisuuden ja luottamuksen rakentaminen mutta kuraattorit kirjaavat pääasiassa virheitä ja muita negatiivisia asioita, syrjäyttävät oppilaita osallisuudesta ja vuotavat heidän tietojaan eteenpäin.

Oppilaat toivovat koulukuraattoreilta eniten koulukiusaamiseen puuttumista ja tukea kiusaamisen uhreille mutta koulukuraattorit eivät mainitse näitä perustehtävikseen.


Kuraattorit paheksuvat lastensuojelun perhekeskeisyyttä ja pyrkivät "suojelemaan" oppilaita pikemminkin omilta vanhemmiltaan kuin kiusaavilta koulutovereilta tai kaltoinkohtelulta sijaishuollossa.

Kuraattorit mieltävät itsensä ennaltaehkäisevän lastensuojelutyön tekijöiksi mutta eivät ole puuttuneet sijoitettujen koulunkäynnin vuosikymmeniä jatkuneisiin laiminlyönteihin eivätkä raportoineet sijoitettuihin kohdistuvasta kiusaamisesta.

Koulukuraattorin työtä ei ohjaa tieto mutta kuraattoreille pitäisi silti antaa asiantuntijastatus ja diagnosointi- oikeudet "sosiaalisiin diagnooseihin" ( Kärki, 2005, 179).


Koulukuraattori on ehkäisevään lastensuojelutyöhön erikoistunut koulun sosiaalityöntekijä. Hänen tulisi auttaa oppilaita, joilla on vaikeuksia koulunkäynnissä tai ihmissuhteissaan tai omaan kasvuunsa ja kehitykseensä liittyviä ongelmia tai pulmatilanteita. Kuraattorin tehtäväkuvaan kuuluu oppilaiden fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin ja oppimisen edistämisen lisäksi koko kouluyhteisön hyvinvoinnin ja toiminnan tukeminen sekä kotien ja koulun yhteistyön tukeminen.

Pirkko Sipilä- Lähdekorven
mukaan koulukuraattorin työ on syntynyt 1960-luvulla kasvatusneuvolatyön rinnalle avuksi lasten ja nuorten häiriökäyttäytymiseen ja sen tavoite on nuoren integroiminen yhteiskuntaan. Janne Hakolan pro gradu-tutkimuksen mukaan kuraattorilla on vain vähäinen rooli oppilaiden auttajana eikä koulukuraattori ole kovin näkyvä vaikuttaja yhteisössään ( Hakola, 2012, 50-52).

Uuden oppilas- ja opiskelijahuoltolain (1287/2013) perusteella oppilaalla on oikeus keskustella henkilökohtaisesti kuraattorin kanssa viimeistään 7. oppilaitoksen työpäivänä sen jälkeen kun oppilas on tätä pyytänyt. Oppilaalla on oikeus käyttää oppilas/opiskelijahuollon palveluja ilman hänen huoltajansa suostumusta. Koulukuraattorilla on velvollisuus ottaa yhteyttä sosiaalitoimeen, jos hän arvioi lapsen tai nuoren olevan lastensuojelun tuen tarpeessa.
Koulukuraattorin toiminta on verkostoitumista: yhteydenpitoa, tietojen saamista ja luovuttamista, asiakasneuvotteluita, tapaamisia sekä lausuntojen kirjoittamista. Tärkeimpiä koulun ulkopuolisia yhteistyötahoja ovat lastensuojelu, nuorisopsykiatrian poliklinikat, perheneuvola sekä nuorisotoimi.

Sanna Siltasen opinnäytetyössä (2007, 59 )koulukuraattorit toivat esiin sen, että lastensuojelu on koulukuraattorin tärkein yhteistyökumppani.
Kaikki haastatellut toivat esiin sen, että tarve saada lastensuojelu tärkeimmäksi yhteistyökumppaniksi oli, mutta jos se ei onnistunut, muualta oli täytynyt etsiä muita yhteistyökumppaneita. Siltasen haastattelemat koulukuraattorit kertoivat ihmettelevänsä lastensuojelun perhekeskeisyyttä ja vanhempien ymmärtämistä ja kokivat itse ajavansa lapsen asiaa, näkevänsä ja tekevänsä asioita lapsen näkökulmasta (2007, 77).

Siltasen mukaan koulun sosiaalityön ja lastensuojelun yhteistyö näyttää olevan enemmän ”vaikeaa viivytystaistelua” kuin ”voittoisaa vastuunjakoa.”
Tässä varatuomari Leeni Ikosen tapausesimerkki koulun sosiaalityön ja lastensuojelun yhteistyötä: http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/ ... suihinotto

Oppilaat toivovat kuraattoreilta kiusaamiseen puuttumista


Sanna Puotisen
pro gradu- työssä "Jos olisin koulukuraattori" koulukiusaaminen oli mainittu jopa 62% (44) oppilaiden kirjoitelmista. Kiusattu oppilas näyttäytyi aineistossa uhrina, jota koulukuraattorin tulee auttaa ja tukea kaikin mahdollisin keinoin.

Koulukiusaamiseen pitäisi nuorten näkemysten mukaan puuttua enemmän kuin nyt tehdään, ja puuttumiseen tulisi löytää uusia toimintamuotoja, joiksi nuoret ehdottivat mm. valvontakameroita, nimetöntä raportointimahdollisuutta, moniammatillista yhteistyötä kiusaamisen selvittämiseksi ja ainekirjoituksia, joiden avulla kuraattori saa tietoa koulussa tapahtuvista asioista. Nuorten kokemusten mukaan nykyiset toimintamallit saattavat jopa estää koulukiusaamisesta kertomisen koulun aikuisille, tai puuttumisesta koituvan haittaa kiusatulle oppilaalle ( Puotila, 2008 , 53- 56).

Koulukiusaamiseen puuttumista vaikeuttaa se, että koulut niputtavat monia rikoksia esim. tappouhkauksia , törkeitä pahoinpitelyjä ja tapon yrityksiä epämääräisen ja rikoksia vähättelevän koulukiusaaminen- termin alle.
”Fyysinen ja psyykkinen kiusaaminen” ei kuulosta lainkaan niin pahalta kuin huoraksi haukkuminen, tappouhkaukset, tupakantumpilla polttaminen ja pään lyöminen naulakkoon ( KAKS, 2013, 120).

Tehokkaiksi puuttumiskeinoiksi kouluissa on todettu välitön puuttuminen pieneenkin kiusaamiseen, oppilaiden ryhmäyttäminen, yhteiskeskustelut kiusaajien vanhempien kanssa, kattava välituntivalvonta, kurinpitotoimet, rikosilmoitukset ja kiusaajien luokkasiirrot toisiin kouluihin. ”Kättäpäälle rehtorin kansliassa” tai muut sovittelumenetelmät, joissa kiusatun roolia ei oteta vakavasti (esim. molemmat pyytävät anteeksi), eivät tuo kiusatulle oikeudenmukaisuuden kokemusta, jollei kiusaajalle seuraa teoista mitään. Erityisesti poliisin tulo mukaan asiaan yleensä lopetti kiusaamisen. Ryhmän vaihdot olivat myös tehokkaita mutta sen sijaan että uhri vaihtaa koulua tai jää kotiopetukseen kiusaajille pitäisi tehdä enemmän luokkasiirtoja (KAKS, 2013, 112-116, 122).

”Sovintomenettelystä” huolimatta huoltajalla on oikeus käynnistää rikos- ja/tai vahingonkorvausprosessi. Kantelut aluehallintovirastoille ja ylimmille lainvalvojille ovat matalan kynnyksen keinoja huoltajalle viedä asiaa eteenpäin mutta rikosilmoitus tehokkain.

Hiljattain Iltalehti kertoi kuinka Kotkassa yhdeksäsluokkalainen poika pakotettiin syömään myrkyllisiä hevoskastanjoita. Hänen suuhunsa laitettiin myös paristoja. Paristoista valunut neste ärsytti pojan sisäelimiä, mutta pojan vatsaan ei syöpynyt reikää. Tilannetta tutkittiin sairaalassa.
- Olisi voinut käydä todella huonosti. Olisi voinut lähteä henki tai hän olisi voinut joutua letkuruokintaan loppuelämäkseen.
Kiusattu poika sai tapauksen uutisoinnin jälkeen uhkailuviestejä, joissa vaaditaan poikaa ottamaan tapauksesta syyt niskoilleen.
Pojan äiti teki IL:n mukaan kiusaamistapauksesta rikosilmoituksen poliisille. Hän näytti poliisille samassa yhteydessä myös uhkausviestit.
Äiti kertoo IL:lle, että kiusaamisessa on ollut mukana neljä henkilöä, joita vastaan poika on joutunut puolustautumaan yksin. Kiusaaminen alkoi äidin mukaan jo kolmannella luokalla. Äidin mukaan koulu ei ole puuttunut kiusaamiseen tarpeeksi.
- Aina näitä kiusaajia vähän puhutellaan, mutta homma jatkuu ihan samanlaisena. Tämä on niin sanottu KiVa-koulu, äiti kertoo.

KiVa Koulu on koulukiusaamisen vähentämiseen ja ennaltaehkäisyyn pyrkivä toimenpideohjelma. Koulukiusaamisen uhreja paljon hoitanut yksityinen psykiatrian erikoislääkäri Juha Lehti moittii KiVaKoulu- ohjelmaa lepsuksi ja tehottomaksi.

Toistuvasti koulukiusattuja katsotaan olevan 6–10 prosenttia peruskoululaisista eli noin 30 000 lasta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kasiluokkalaisia koskevassa kouluterveyskyselyssä määrä on pysynyt suunnilleen ennallaan. Ainoastaan alle puolet (noin 46 %) Kunnallisalan kehittämissäätiön (KAKS) kyselyn vastaajista kertoi, että kiusaamiseen oli yritetty puuttua. Kouluterveyskyselyyn 2010– 2011 jopa 70 prosenttia oli vastannut, etteivät koulun aikuiset olleet puuttuneet kiusaamiseen. Noin 70 prosentissa tapauksista kiusaaminen oli puuttumisesta huolimatta jatkunut (KAKS, 2013, 104-107 ).


Missä piileksivät sijoitettujen koulukuraattorit?


Koulukuraattoreita ei näy sijoitettujen kiusaamisen tai laiminlyödyn koulunkäynnin käytäntöjen tai keskustelujen yhteydessä. Miksi? Eikö koulukuraattorin perustehtävä ja velvollisuus ole myös sijoitettujen oppilaiden hyvinvoinnin ja koulunkäynnin tukeminen? Koulumenestys ja saavutettu tutkinto on todettu sijoitettuja eniten suojaaviksi tekijöiksi ja tämä tulos toistuu kaikissa uhanalaisen lapsuuden eläneiden lasten pitkittäistutkimuksissa ( Heino & Oranen, 2013, 229).

Kouluterveyskysely 2017 paljasti, että erityisesti sijoitetut nuoret kohtaavat väkivaltaa tai sen uhkaa vanhempansa kanssa asuvia nuoria enemmän. Sijoitetuilla nuorilla oli viisinkertainen riski seksuaalisen väkivallan kokemukselle verrattaessa vanhempansa luona asuviin. Yleisimmin seksuaalisen väkivallan tekijänä oli ollut ystävä tai muu tuttu nuori tai lapsi (57 %).
Sijoitetuista lapsista ja nuorista huomattavasti useampi koki syrjivää kiusaamista kuin vanhempansa kanssa asuvat ikätoverinsa.
Myös kiusaamiseen osallistuminen oli sijoitettujen joukossa yleisempää verrattaessa vanhemman luona asuviin lapsiin ja nuoriin.

Sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla oli merkittävästi suurempi riski oppimistaitojen vaikeuksiin verrattuna vanhemman kanssa asuviin.
Eva Tidemanin ym. (2011) tutkimuksen mukaan sijoitettujen lasten kognitiiviset taidot eivät merkittävästi eroa ikätovereista, mutta aikuisten asenteet ja odotukset lasten oppimisen suhteen liittyvät lasten alisuoriutumiseen koulussa.

Tutkimustieto osoittaa, että sijaishuolto usein laiminlyö sijoitettujen lasten terveydenhoidon, katkaisee koulutusurat ja estää lasten yhteydenpidon läheisiinsä.
Lastensuojelututkimukset ovat jo kauan tarjonneet yhdenmukaista ja kansainvälisesti yhtäpitävää näyttöä siitä, että sijoituksilla on negatiivisia vaikutuksia sijoitettujen koulutusuriin (Altshuler, 1997; Parrish et al., 2001; Finkelstein 2002; Weinberg, Zetlin, & Shea, 2003 ; Burrell 2003; Ploug 2003; Christoffersen 2003; Lips 2007; Clausen & Kristofersen 2008; Vinnerljung & Sallnäs 2008 ;Tideman ym. 2011, Berlin ym. 2011 ).
Lähes kaikissa oikeusasiamiesten tarkastamissa lastenkodeissa ilmeni vakavia puutteita muun muassa sijaishuollon laadussa ja lasten sijoitettujen koulunkäynnistä huolehtimisesta. Miksi koulukuraattorit eivät ole puuttuneet asiaan?


Suomalaisen sijaishuollon kaltoinkohteluselvityksen haastatteluaineistossa esiin tulee toistuvasti se, ettei lastenkodissa tai perhehoidossa kasvanutta lasta kannustettu kouluun vaan tehtiin selväksi, etteivät hänen taitonsa tai kykynsä riitä (2016, 68-69). Perhehoidossa vanhemmat päättivät lapsen tai nuoren puolesta, tai painostivat vahvasti valitsemaan vaihtoehdoista, joita nuori ei olisi itse valinnut. Nuoren haaveita tai taipumuksia ei välttämättä huomioitu.

Kodin ulkopuolelle sijoitetusta lapsista vain alle puolet suorittaa joko ylioppilastutkinnon tai ammattikoulun.
Tämä selviää tuoreesta tutkimuksesta, jossa tutkijat Suomesta, Ruotsista ja Tanskasta tarkastelivat kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kouluttautumista. ”Tutkimus tarkentaa aiempaa tietämystä siitä, kuinka laaja ongelma sijoitettuna olleiden lasten vähäinen koulutus on”, THL:n kohorttitutkimuksesta vastaava erikoistutkija Tiina Ristikari sanoo.
Tutkimushanketta johtaneen professori Heikki Hiilamon mukaan tulokset kertovat, kuinka tärkeää on tukea kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten kouluttautumista.
”Tutkinnon puuttuminen vaikeuttaa dramaattisesti nuorten itsenäisen elämän aloittamista ja pärjäämistä aikuisena”, Hiilamo huomauttaa.

Halutessaan koulukuraattorit olisivat voineet ja voisivat puuttua sijoitettujen kiusaamiseen ja koulunkäynnin laiminlyöntiin, jotka ovat vanhoja jo vuosikymmenet jatkuneita ongelmia.
Ammattia eivät ole sitoneet mitkään tiukat ylhäältäpäin asetetut normit, vaan kuraattorit ovat itse luoneet toimenkuvansa( Sipilä- Lähdekorpi, 2004, 177). Sipilä- Lähdekorven väitöskirja-aineistossa roolinsa koulukuraattorina epäselvänä koki kuitenkin lähes 40% vastanneista.

Sipilä-Lähdekorpi (2004, 164–165) tuo esiin tutkimuksessaan sen, että kuraattoreilla on ollut kautta aikojen suuri pyrkimys profession aikaansaamiseen koulukuraattoreille. Tutkijan mukaan professionaalistumispyrkimykset voisivat olla kyllä kuraattorien etu, vaan ei välttämättä asiakkaiden.
Nykyisen tutkimustiedon valossa tutkija on oikeassa.

Kuraattorin työtä ohjaava tieto puuttuu- opiskelijan tuki sattumanvaraista

Seija Kärki
väittää, että koulukuraattorin työtä ohjaava tieto puuttuu kokonaan tai on sirpaleista. Kuraattorin vastaanotolle tulevia opiskelijoita tuetaan sattumanvaraisesti.
Kuraattorit olivat osallistuneet hyvin harvoin opiskelijoiden henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS )prosesseihin, vaikka kuraattorin osallistuminen vaikutti merkittävästi opiskelijan opintojen etenemiseen.

Useissa HOJKSeissa oli mainintoja siitä, kuinka opiskelija ei tullut tapaamisiin tai sitoutunut tarjottuun tukeen. Sitä vastoin onnistumisten kirjaaminen ei ollut näkyvää. Myös Kaija Miettinen (2008, 231) pohti opiskelijan roolia, joka hänen tutkimuksensa perusteella näyttäytyi passiivisena haastattelujen kohteena, lomakkeiden täyttäjänä, asiakirjojen välittäjänä sekä tuen ja avun saajana.

Tarja Heino
n ja Mikko Orasen mukaan ( 2013, 218) lasten erityistäminen on lisääntynyt. Lapsia on vuosittain yhä enemmän erilaisten erityistoimien kohteena erityispäivähoidossa, erityisryhmässä, kahden paikalla, erityisopetuksessa, erityisluokalla, lasten- ja nuorisopsykiatrian palvelujen piirissä, erityisnuorisotyössä ja niin edelleen.
Vuosina 1995-2010 erityisopetuksen oppilaiden määrä lähes kolminkertaistui vajaasta kolmesta prosentista 8,5 prosenttiin. Erityispedagogiikan professori Timo Saloviita uskoo, etteivät lapset ole muuttuneet vaan heihin suhtautuminen on muuttunut: yhä useammat luokitellaan poikkeaviksi. Lasten syrjintää ei enää tunnisteta, koska se on muuttunut jokapäiväiseksi. Saloviidan mukaan lasten diagnoosit ovat pitkälti mielivaltaisia, sillä ne vaihtelevat voimakkaasti sekä alueellisesti että vuosittain.Saloviita kutsuu erityisopetusta ”oppilaan varhaiseksi puuttumiseksi luokasta” tai ”erityistarveteollisuudeksi”.

”Jokaisella on oikeus kuulua yhteiskuntaan, mutta meillä poikkeaviksi koetut lapset syrjitään erityisluokalle, pahimmassa tapauksessa säilytyspaikkana on koulun kellari.”


Usein varsinkin sijoitetut saavat erityisen tai sairaan statuksen , turhan diagnoosin ja lääkityksen ja ohjataan "koulukuntoisuuteen" vedoten erityisopetukseen, lastensuojelulaitoksen omaan kotikouluun tai "mukautettuun opetukseen", jotka voivat olla todellisuudessa opetuksen laiminlyöntiä.

Myös sijoitetuilla on lakisääteinen oikeus laadukkaaseen opetukseen. Jos huostaanotto vahvistaa syrjäytymistä opetuksesta, se ei vastaa tarkoitustaan.

Ruotsin lapsiasiamies Fredrik Malmberg (2010) on kiinnittänyt huomiota epätasa-arvoon huostaan otettujen lasten ja muiden lasten opetuksen järjestämisen suhteen. Vuonna 2009 Ruotsin koulutarkastusvirasto (Skolinspektion) tutki niiden laitosten opetusta, jotka antoivat erityisopetusta. Tulokset olivat masentavia: vain yksi 31 tutkitusta yksiköistä antoi opetusta kaikissa aineissa ja tarjosi opetusta sen ajan, johon lapsilla on oikeus. Lisäksi havaittiin, että usein kunnallinen koululaitos on passiivinen varmistamaan, että oppilaiden oikeus opetukseen toteutuu myös sijoitettujen lasten osalta. Opettajien asenteissa ja tiedoissa havaittiin myös puutteita: sijoitetut lapset saatettiin mieltää jopa kehitysvammaisiksi (Oranen ja Heino, 2013, 235).

Seija Kärki kummeksui jo vuosia sitten moniongelmaisiksi määriteltyjen muusyy- luokkaan luokiteltujen erityisopiskelijoiden suurta määrää kuraattorin asiakkaina.

Hänen mukaansa ammatillisen koulutuksen erityisopetus profiloituu osittain massiiviseen sosiaalisten syiden kaatoluokkaan, jonka kanssa työskentelyä kukaan ei ole normittanut " muuta syytä" pidemmälle (2005, 163 -182). " Koska kolmasosa muun syyn perusteella järjestettävästä erityisopetuksesta kohdennetaan ilman suunnittelua, koulutuksen järjestäjien asiaan tarttuminen lienee aiheellista. Kyse on paitsi opiskelijan oikeusturvasta, myös merkittävän taloudellisen resurssin sattumanvaraisesta kohdentamisesta. Sattumanvarainen tuen tarpeen määrittely johtaa toimenpiteisiin, jotka eivät perustu tietoon. Tällöin opiskelijan erityisopetuksen järjestämistä voivat ohjata kulttuuriset, poliittiset ja taloudelliset tekijät eivätkä opiskelijan henkilökohtaiset tuen tarpeet" (Kärki, 2005 ,150-151).


Oppilashuoltolaki romutti perheiden tietosuojan, eväsi vanhemmilta tiedon lapsensa asioista ja toi sosiaalityöntekijät kouluihin


Lokakuun liike on kirjoittanut aiemmin sosiaali- ja terveysministeriön virkailija Piia- Liisa Heiliön panoksesta lastensuojelun kriisiytymiseen ja oikeusturvaongelmiin sekä sosiaalihuollon asiakkaiden tietoturvan ja oikeusvaltioperiaatteiden rapautumiseen.

Piia- Liisa Heiliön valmistelema oppilashuoltolaki linkitti koulujen oppilashuoltotyön kunnalliseen sosiaalityöhön, toi koulukuraattoreiksi sosiaalityöntekijät, lisäsi turhan byrokratian määrää, eväsi vanhemmilta tiedon lapsensa asioista ja toi perheiden tietosuojan vaarantavat moniammatilliset asiantuntijaryhmät kouluihin.


Jos neljätoistavuotias kertoo opettajalle tai koulukuraattorille olevansa raskaana ja sanoo, ettei asiasta saa kertoa vanhemmille, ei uuden lain mukaan saa asiasta vanhemmille hiiskua.
Jo 10-vuotias lapsi voi salata vanhemmiltaan terveystietonsa. Tämä koskee esimerkiksi reseptilääkitystä, aborttia tai ehkäisypillereitä.


Väestörekisterikeskuksen hankepäällikkö Matti Hiltusen mukaan 10 ikävuoden raja perustuu sosiaali- ja terveysministeriön linjaukseen. Laki ei siis ikärajaa määritä.

Alaikäisellä on oikeus kieltää tietojensa luovuttaminen vain vanhemmille. Lastensuojeluviranomaisilla puolestaan on oikeus saada ja levittää hänen tietojaan kielloista huolimatta.

Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n kehittämispäällikkö Nina Lahtinen ja opettajat epäilivät 1.8.2014 voimaanastuneen lain hankaloittavan kodin ja koulun yhteistyötä.
– Pääsääntöisesti kasvatusvastuu on vanhemmilla. Miten he voivat hoitaa tätä tehtävää, jos eivät saa tietoa? Lahtinen kysyi.

Turun vastaava koulupsykologi pelkäsi uuden oppilashuoltolain johtavan pahimmillaan kiusaamisen pitkittymiseen ja lastensuojeluilmoitusten määrän kasvuun ja juuri niin kävikin.


Missä ihmeessä instagramissa ja whatsappissakin päivystävät koulukuraattorit ovat piileksineet näiden edellämainittujen ongelmien ja niistä käytyjen keskustelujen ajan? Eivätkö he tiedä ongelmista vai eikö heillä vain ole mitään sanottavaa? Johtaako toteutunut unelma lastensuojelun kumppanuudesta siihen, ettei kuraattori puutu edes laittomasti toimivan vastuusosiaalityöntekijän tai sijoitetun koulutuspolut katkaisevan sijaishuoltoyrittäjän toimintaan?


Oppilaiden oikeusturvan ja asiakasturvallisuuden näkökulmasta on kestämätöntä, että suurin osa koulukuraattoreista ei näytä tuntevan perustehtäväänsä, ilmoitus- ja raportointivelvoitettaan koulun/sijaishuollon väärinkäytöksistä, oman alansa tutkimustietoa, YK:n lapsen oikeuksien sopimusta tai sijaishuollon ohjeita, YK:n ohjeistusta lapsen edun määrittelystä, lastensuojelulakia, hyvän hallinnon periaatteita tai omansa alansa tieteellisiä keskusteluja.


Kirjallisuus:

Antti Kääriälä, Marie Berlin, Mette Lausten, Heikki Hiilamo, Tiina Ristikari, Early school leaving by children in care: A comparative study of three Nordic countries, Children and Youth Services Review. Available online 6 June 2018, ISSN 0190-7409.

Hakola, Janne :SOSIAALISEN MEDIAN MAHDOLLISUUDET JA HAASTEET KOULUKURAATTORIN TYÖSSÄ, Tampereen yliopisto, Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö, Sosiaalityön pro gradu- tutkielma, 2012

Heino, Tarja & Oranen, Mikko: Lastensuojelun asiakkaiden koulunkäynti– erityistäkö?, 2013

Ikonen, Leeni: Salassapidettävä- Suojeleeko laki lasta vai lastensuojelijaa, Radium-kirjat, 2013

Kunnallisalan kehittämissäätiö KAKS: Pelastakaa koulukiusattu! – Koulun vastuu, puuttumisen muodot ja ongelmat oikeudellisessa tarkastelussa, 2013

Kärki, Seija: KURAATTORIN TYÖ AMMATILLISESSA OPPILAITOKSESSA Kuntouttavan sosiaalityön näkökulma erityisopiskelijoiden tuen tarpeen arviointiin, sosiaalityön lisensiaattityö, Kuopion yliopisto 2005

Puotinen Sanna :”JOS OLISIN KOULUKURAATTORI...” Yhdeksäsluokkalaisten näkemyksiä koulun sosiaalityöstä, sosiaalityön pro gradu, Kokkolan yliopistokeskus Chydenius, 2008

Siltanen, Sanna :VAIKEAA VIIVYTYSTAISTELUA VAI VOITTOISAA VASTUUNJAKOA? Tutkielma lastensuojelun ja koulun sosiaalityön yhteistyöstä, Sosiaalityön pro gradu, Tampereen yliopisto 2007

Sipilä-Lähdekorpi, Pirkko: "Hirveesti tekijänsä näköistä" : koulukuraattorin työ peruskoulun yläluokilla, sosiaalityön väitöskirja , Finn lectura, 2004

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... -tutkintoa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln- ... heuttajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... -aivopesua
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... a-lapsesta
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/ ... suihinotto
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-t ... tta-vuosia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... taanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... taanottoja
http://www.lokakuunliike.com/elena-mari ... n-kertomaa
http://www.lokakuunliike.com/elena-mari ... sen-verran
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... ten-veruke
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... turvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... itussyista
https://www.lokakuunliike.com/myyraumln ... -sairautta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... odellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... oululaisia
http://www.lokakuunliike.com/elena-mari ... vaihtoehto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... -syrjytyvt
http://www.lokakuunliike.com/mirja-hele ... rut-kasvot
http://www.lokakuunliike.com/mirja-hele ... ut-oppilas
http://www.lokakuunliike.com/mirja-hele ... se-luetaan
http://www.lokakuunliike.com/elena-mari ... jhti-ksiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... olut-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... olut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... n-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... tietamatta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... n-rahoitus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... uyritykset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... y-sympatia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... abrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... erut-osa-1

moniammatillista

Ylöjärven viranomaiskiusaaminen

ViestiKirjoittaja moniammatillista » To Marras 08, 2018 12:44 am

Ylöjärvi: Koulu ja lastensuojelu piinasivat perhettä vuosia

https://www.lokakuunliike.com/perheeni- ... tta-vuosia

Ylöjärveläinen yksinhuoltaja, kolmen lapsen äiti Sini on rankasti pettynyt Ylöjärven lastensuojeluun ja Viljakkalan kouluun. Hän on joutunut käymään vuosikausia kestäneen uuvuttavan ihmioikeustaistelun, jolle ei loppua näy. Sisarussarjasta kaksi on erityislapsia, joten äitinä Sini on pohtinut paljon normaaliuden käsitettä ja leimaamista.

Vuonna 2009 kolmen lapsen äiti Sini haki apua Ylöjärven lastensuojelusta. Hänen arjessaan oli kuormaa yli omien voimien, koska kahden vanhimman lapsen käytös oli poikkeuksellisen haastavaa. Sini olisi toivonut konkreettista apua arkeensa.

Sini kertoo työntekijän ehdottaneen ensimmäisessä puhelussa tukimuodoksi huostaanottoa äidin jaksamiseen vedoten – tapaamatta perhettä kertaakaan. Tämähän ei ole lainmukaista, vaan ensin on tarjottava avohuollon tukitoimia.


Sini muistelee, että samoihin aikoihin koulusta alettiin tehdä lastensuojeluilmoituksia keskimmäisestä lapsesta. Syynä oli lapsen huono käytös, joka aiheutti opettajien mukaan vaaratilanteita koulussa.

"Kun kysyin itse opettajalta kasvokkain, kuinka koulussa menee, opettaja kertoi kaiken olevan hyvin. Rehtorille hän puhui aivan muuta selkäni takana", ihmettelee Sini.

Hän kummastelee käytäntöä, että koulunkäyntiongelmista juorutaan heti lastensuojelulle. Sinin tuttavaäidille opetuspäällikkö oli kertonut, että koulusta voidaan tehdään lastensuojeluilmoituksia "vaikka joka viikko, jos halutaan".


Kuormittava apu: mitätöintiä, lyttäämistä, oletuksia


Perheelle päädyttiin tarjoamaan perhetyötä Ylöjärven lastensuojelusta vuonna 2010. Siitä muodostui Sinin arkea suuresti kuormittava rasite.


"Perhetyöntekijät istuivat, kyttäsivät ja syyllistivät minua äitinä. Sain kuulla että vanhemmuuteni ei ollut riittävä. Vaikka olisin tehnyt asiat hyvin, niin aina löytyi valitettavaa."

Sini kertoo, että hänet ohitettiin vanhempana joka tilanteessa, mitätöitiin ja lytättiin kasvattajana.


"Heidän mukaansa en nähnyt omaa osuuttani tilanteen ratkaisemiseksi. He vain olettivat, etten jaksa. Kun kysyin, miksi perhetyö sitten ei tee mitään, vaan keskittyy äidin syyllistämiseen, he vastasivat (asiakaspaperissa) lapsen toiminnan tulevan vielä paljolti vanhemman kautta, joten lasta ei voi vastuuttaa tilanteesta. En nähnyt käyntien jälkeen perhetyöntekijän kirjauksia, joten en myöskään voinut niitä tarkistaa."

Saatuaan kirjausnipun jälkikäteen hän oli tyrmistynyt kirjausten sisällöstä.

"Täyttä p:tä", hän kiteyttää.

Perhetyöntekijöiden ammatillisuus tuntui olevan täysin hukassa. Sini ei saanut käsitystä, kenestä tai mistä heillä oli huoli, mutta se tuli selväksi, että hänen äitiyteensä ei oltu tyytyväisiä. Sini kertoo työntekijöiden suorastaan pelänneen lapsia ja empineen jäämistä lapsenvahdiksi esimerkiksi äidin apteekkireissun ajaksi.

Sini lopetti perhetyön koettuaan sen täysin hyödyttömäksi ja kuormittavaksi.

Perhe sai vuonna 2010 apua Näsimentor Oy:stä. Näsimentorin työntekijä huomasi myös Sinin arjen suuret haasteet ja koettelevuudet. Hän oli sitä mieltä, että perhe tarvitsi paljon konkreettista tukea. Sinin mielestä lapset olisivat myös tarvinneet psykologisia tutkimuksia ongelmien syvempää ymmärrystä varten.

"Työntekijä kysyi minulta, jaksanko. Vastasin että en ole väsynyt lapsiin enkä elämään, vaan sossuun. Hänelle riitti, kun äiti sanoi että jaksaa. Hän oli mielestäni oikea ihminen työssään, mutta hänenkin lausuntonsa sossu tulkitsi itselleen sopiviksi", Sini huokaa.

Niinikään Elämänhallintapalvelut Visio Oy auttoi perhettä. Nämäkin työntekijät korostivat arjen haasteellisuutta, mutta pysyviä tukitoimia ei annettu. Vision intensiivinen perhetyö lopetettiin vailla perusteluja.

Sini kertoo perheelle tarjotun lopulta enää vain kuntoutusta Kauhavalla, ajatuksena "Ota tai jää vaille tukimuotoja".

Erityislasten kanssa muutto toiselle paikkakunnalle tuntui rajulta tuelta. Sini olisi halunnut konkreettista tukea tuttuun ympäristöön.

Sosiaalityöntekijät päätyivät keskimmäisen lapsen sijoitukseen. Lapsi muutti isälleen.


Lastensuojeluilmoitustehtailu: Viljakkalan koulu ei ymmärtänyt erityislapsia


Lastensuojelusta perhe ei kuitenkaan päässyt eroon, tästä piti huolen koulu ilmoituskäytännöllään. Suhteessaan perheeseen koulu myötäili lastensuojelun linjaa; lasten ongelmista syytettiin äitiä. Sossut nyökyttelivät tyytyväisinä: "Tilastollisesti, jos lapsi oireilee koulussa, ovat asiat huonosti kotona", hymisi sossu.


"Minun mielestäni vanhempi on oman lapsensa paras asiantuntija eikä koulun kanssa tarvitse puida vanhemman osaamista. Pitäisi riittää lapsen haasteiden ja vahvuuksien tunnistaminen. Miten tuetaan, millaisen tukiringin koulu ja koti pystyvät lapselle muodostamaan? Mitä kotona on huomattu ja tehty asialle", Sini kysyy.

Sekavuutta aiheutti myös se, että vanhimmalla lapsella opettajat vaihtuivat tiuhaan. Keskimmäisellä myös tapahtui paljon muutoksia, jotka kuormittivat herkkää lasta.

"Kerran lastensuojelutyöntekijät ilmestyivät koululle ilmoittamatta. He eivät päästäneet lastani kotiin, pitivät erityisopettajan huoneessa lukkojen takana"
, Sini muistelee.

Lastensuojelutyöntekijät ovat asiakirjoissaan olleet sitä mieltä, että Sini äitinä olisi voinut vaikuttaa lastensa koulussa olemiseen olemalla mahdollisimman vahva vanhempi kotona.

"Missä yli-ihmisen ominaisuudessa minä kouluympäristön olisin hoitanut? Sekin oli minun vikani, että opettajat olivat avuttomia ja tekivät vain lastensuojeluilmoituksia. Sitä paitsi ne ilmoituksetkin olivat ihan hulluja. Ne pitäisi kaikki laittaa uusintakäsittelyn."

Sini aavistelee ilmoitusten perustuneen pitkälti juoruihin esimerkiksi äidin terveydentilasta.

"Onko koulu pitänyt huolipiiriä jonkun vanhemman tai ystävän kanssa?" kysyy Sini.

Käsittämättömän tilanteesta tekee se, että kaksi vanhinta lasta saivat psykiatrisissa tutkimuksissa diagnoosit, joista löytyi selitys vaikeuksille oppimisessa ja kouluympäristössä, mutta heidän tilannettaan ei silti tunnuttu ymmärtävän.

Sini kertoo turhaan pyytäneensä erityistä tukea ja kouluavustajaa – ja lasten jääneen niitä ilman. Koulun käytöntänä oli jättää "ongelmaoppilaat" luokalle.


Huolipiiriläiset, vaikenijat ja korvansasulkijat: Lapsi unohtuu, kun aikuiset pätevät


Sinin mukaan hänen kotikunnassaan oli tuurista kiinni, kuka kulloinkin oli asioita hoitamassa, ja siitä riippui puolestaan palaverien onnistuminen. Joka tapauksessa tuloksena oli perheensisäinen katastrofi, sillä asiattomat palaverit rikkoivat luottamuksen, ja perhe tunsi jäävänsä palloksi eri tahojen väliin.

Viranomaiset tuntuivat jakautuvan huolipiiri-istujiin, vaikenijoihin tai korvansasulkijoihin. Perhekeskuksen ja koulun välillä Sini aisti valtataistelua; hän koki, että koulu tyrmäsi vanhempaa auttavat tahot ja halusi sulkeutua omaan sisäpiiriinsä.

"Miten lapsen edun ja oikeuden toteuttamisesta tehdään egojen temmellyskenttä, jolla kilpaillaan, kuka määrittelee ja analysoi vanhemman taidot puutteellisiksi nopeimmin? Samalla hukataan koko lapsi pelistä pois."


Lastensuojelun Sini koki toimivan hyvässä yhteistyössä vain niiden kanssa, jotka puolsivat huostaanottoa.
Vanhin lapsi jäi lopulta kotiopetukseen koulun laiminlyöntien takia.

Koulu tappoi motivaation Sinin lapsilta. Samanlaisten ongelmien parissa ovat painineet lukuisat muutkin kyseisen koulun oppilaat vanhempineen. Rehtori on pyytänyt monta kertaa Siniltä anteeksi, mutta Sini ei ole huomannut käytäntöjen muuttuneen.


Kauhistuttavat kotikäynnit: päähuolena riittämätön vanhemmuus

Oli talviloma vuonna 2011. Sinillä oli kotonaan omien lastensa lisäksi tuttavan lapset. Perhe vietti mukavaa vapaapäivää, tuttavalapset leikkivät pihalla.

Pian rappusilla seisoi kaksi tuttua sosiaalityöntekijää. Sini kysyi, kuinka he voivat tulla ilmoittamatta. Työntekijät vetosivat huoleen.

He astuivat sisään, joten Sini käski lapset omaan huoneeseensa. He kuitenkin kuulivat kaiken, koska asunto oli pieni.

Huoli siis oli, mutta Sini ei saanut tarkempaa selvyyttä, kenestä täi mistä. Huolten ristiriitaisuus hämmensi, kunnes Sini viimein sai kuulla päähuolen: vanhemman riittämättömyyden. Sini muistelee tyrmistyneenä sossun toteamusta ja erästä huostaanoton perustetta: "Sinä olet lasten kanssa yksin asuva äiti, sinulla ei ole miestä."

He saapuivat myös toisen kerran, 2013 syksyllä, ilmoittivat tosin sillä kertaa etukäteen.

"Tulivat asiakseen kertomaan, kuinka huono vanhempi olen, eikä koulun ammattitaidossa ole mitään vikaa; minä olin se ongelma", Sini muistaa.

"Kysyin, olivatko he lukeneet psykologin yhteenvetoa tai rapotteja, joissa todetaan mm. kehitysviivästymä. Kaksikko ei osannut sanoa asiaan mitään. Sain vain kuulla valitusta vanhemmuudestani."

Sinillä oli tuolloin kylässä hyvä ystävä, jolta pyysi toisia korvapareja, etenkin koska ystävä oli tehnyt lastensuojelutyötä.

"Ystäväni on äärimmäisen rauhallinen, mutta hänkin meinasi täysin kilahtaa asiattomaan käytökseen. Itse olen hillinnyt itseni, koska tiedän, että muuten olisi kirjattu äidin aggressiivinen käytös. Myöskään palavereihin en ole voinut ottaa mukaan ketä tahansa, koska mikäli lähipiirini olisi (oikeutetusti) kilahtanut, niin sitäkin olisi käytetty minua vastaan."

Sini kertoo, että vanhimman pojan palaverissa vuonna 2014 apua ei herunut enää mihinkään, koska hän äitinä ei suostunut huostaanottoon.

Sini kuvailee, kuinka sossu oli ottanut narsistisen ilmeen ja mukavan asennon tuolissaan, ristinyt jalkansa ja kysynyt: "Nyt kun me kaikki toimijat olemme kertoneet, ettemme pysty poikaasi auttamaan, niin jos sinulla Sini olisi nyt taikasauva, mitä toivoisit?"


Kantelu Eduskunnan oikeusasiamiehelle: äiti ei hyväksy lapsen edun polkemista


Sini laati Eduskunnan oikeusasiamiehelle kantelun lastensuojeluviranomaisten toiminnasta. Hän kritisoi kantelussaan myös Perheneuvolan toimintaa ja nosti esiin erityisen tuen antamisen laiminlyönnit koulun taholta.

Hän korosti lapsen oikeutta perhe-elämään, tutkimuksiin, hoitoon ja koulunkäyntiin ja toi esiin, että huostaanotto, sijoitus tai lapsen suljettu osasto eivät ole hyväksi. Hän totesi, ettei äitinä hyväksy sitä, että lapsen etu ja oikeus eivät toteudu toimitahojen asenteiden, resurssipulan tai lakisääteisten velvollisuuksien laiminlyönnin johdosta.

Sini tietää, että vanhemman toivoessa lapselleen esimerkiksi avustajaa koulunkäyntiin, on viranomaisella neuvontavelvollisuus; asiakkaalle on selitettävä hänen oikeutensa ja viranomaisen velvollisuudet. Asiakkaalla on mahdollisuus tehdä hakemus, johon viranomaisten tulee harkinnan pohjalta laatia valituskelpoinen päätös. Tällaista ei Sinin mukaan kuitenkaan ole esitetty, vaan koululla on vain selitetty, että lapsi ei ole erityisen tuen tarpeessa.

Valituksessaan Sini mainitsi myös sen, että lastensuojelun toimintatapa ei ole tukenut vaan kuormittanut koko perhettä kohtuuttomasti. Perhetyö on ollut syyllistävää. Konkreettista apua ei ole annettu. Tukitoimia on aloitettu, mutta perusteettomasti lopetettu. Konkreettisen avun tarve sekä koulussa että kotona on tullut monissa tutkimuksissa ja havainnoissa esiin, mutta jätetty huomiotta.


Valheellisia vastineita, huostan salaista järjestelyä ja oikeusasiamiehen moitinta


Oikeusasiamiehes sai myöhemmin vastineet tahoilta, joita kantelu oli koskenut. Omassa vastineessaan lastensuojelu väitti TAYS:n päättäneen sijoituksesta lastensuojelun kanssa yhdessä. Tästä TAYS:lla oli erilainen käsitys. Sen jälkeen asiasta oli pyydettävä kirjallinen vastine sairaalalta.

"Papereista selvisi myös, että Perhekeskus ja lastensuojelu olivat järjestäneet minulta salaa viranomaisneuvottelun, jossa huosta-asia oli jo sovittu. En ollut tuosta tietoinen, enkä ollut antanut kenellekään lupaa puhua lapseni asioista ilman minua. Palaveri oli merkitty hoidonsuunnitteluneuvotteluksi viranomaisten kesken. Koulu, Perhekeskus ja lastensuojelu siis järjestävät keskenään kokoontumisia vanhemman selän takana."


Sini kertoo vastineiden olleen täynnä valhetta. Hän kiittää onneaan, että oli säästänyt esimerkiksi sähköpostit todisteikseen.

"Miksi minulla on oltava todistenippu joka asiasta? Kantelussa ei voi syyttää viranomaisia asiattomista kommenteista tai puhelinkeskusteluista, mutta viranomaiset voivat kirjoittaa mitä mieleen juolahtaa minun sanomisistani. Kansalaisella on olematon oikeusturva."


Äitinä Sini on ollut lapsistaan jo vuosia huolissaan, hakenut ja pyytänyt apua. Hän on puhunut avoimesti perheen tilanteesta.

Prosessin päätteeksi oikeusasiamies antoi koululle moitinnan todeten, että koulu on toiminut perusopetuslain vastaisesti. Oikeusasiamies saattoi käsityksensä myös Ylöjärven perusturvakeskuksen tietoon vastaisessa toiminnassa huomioonotettavaksi.
Kantelun seurauksena Perhekeskus sentään on tehnyt korjausliikkeitä ja ymmärtänyt viimein, ettei kodin ja koulun välinen yhteistyö ole toiminut.

Valheellisten vastineiden takia prosessi on yhä auki.


"Taistelu ei saa olla ihmisoikeuksien toteutumisen edellytys"


Prosessin aikana Sini on urakoinut paperinpyöritykset, jotka mentaalisessa rasittavuudessaan ja ajankäytöllisesti ovat vastanneet kokopäivätyötä. Oikeusasiamiehen lisäksi hän on ollut yhteydessä sosiaaliasiamieheen, tietosuojavaltuutettuun, koulutuslautakuntaan ja opetuspäällikköön. Sinin asian selvittely on monin paikoin yhä vireillä.

Aivan oma operaationsa on puolestaan ollut erityislasten hoitotukien hakeminen Kelalta. Taisteluntäyteinen arki ei enää yllätä Siniä, mutta hän ei hyväksy sitä, että joutuu jatkuvasti valittamalla hakemaan oikeutta perheelleen.

"Valittamiseni vuoksi yhteiskunta lokeroi minut vaikeaksi vanhemmaksi, kuten monet muutkin", kertoo Sini ja lisää totaalisesti väsähtäneensä valitusputkeen.

Hän jos kuka on huomannut, että totuus ja oikeudenmukaisuus ovat yhteiskunnassamme raskas taakka. Ihminen joutuu vastoinkäymisiin pitäessään niistä kiinni:

"Yhteiskunta ei kohtele hellästi ihmistä, joka rimpuilee irti vanhoista asetelmista."

huolestuttaa

Tajua mut! Huoliliputus

ViestiKirjoittaja huolestuttaa » To Marras 08, 2018 12:50 am

Tajua mut! Huoliliputuksen huolestuttavia tuloksia


https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... a-tuloksia

Huoliliputus ajettiin läpi väkisin perheitä kuulematta


"Tajua Mut! -nimi jo kirosana. Johto ei tajua". Kentän edustaja.

"Minä itse en suostuisi, jos oma lapsi. En tiedä, onko tietojärjestelmä turvallinen. Lapsen henkilötietoja roikkuisi jossain kaksi vuotta". Kentän edustaja

"Viestinnässä jotain, joka nostaa karvat pystyyn". Kentän edustaja. (Tajua mut, 2015, 17-21)

Lasten ja nuorten osallisuuden ja oikeusturvan toteutumista palvelujärjestelmässä voisi tutkia ja parantaa esim. lapsia ja vanhempia kuulemalla, isoilla satunnaisotannoilla tehdyillä asiakaskyselyillä, rekisteritietoja yhdistelemällä, lapsi- ja perhevaikutusten arvioinnilla ja lasten oikeuksien seurannalla. Mitään näistä ei kuitenkaan tehty lastensuojelun kriisiyttäneiden lastensuojelulain ja perhehoitolain muutosten yhteydessä, joita lastensuojelujärjestöt mm. Pelastakaa Lapset ry olivat innokkaasti lobbaamassa, eikä edes järjestöjen omissa toiminnoissa. Sen sijaan lasten ja nuorten osallisuuden ongelmia päätettiin alkaa hoitaa syrjäytymispuheella ja Tajua mut- huoliliputuksella.

Tajua- mut huoliliputus ennakoivana lastensuojeluilmoituksena


Hollannista tuotettu Tajua Mut! -toimintamalli ja -tietojärjestelmä otettiin käyttöön mm. Pelastakaa Lapset ry:n kehitystyön pohjalta tavaksi ilmaista varhainen huoli
( Sitra 83, 2014,16) ja tiivistää viranomaisyhteistyötä nuorten syrjäytymistä estämään pyrkivässä ennakollisessa lastensuojelussa ja varhaisessa puuttumisessa. Malliin on koulutettu mm. poliisin, lastensuojelun, perheneuvolan, perhetyön, oppilashuollon ja suun terveydenhuollon työntekijöitä. Pelastakaa Lapset ry:n tarjoama Suunta-palvelu on osa Tajua Mut! -toimintamallia.

Tajua mut! perustuu varhaisen puuttumisen ideologiaan tarkoituksena löytää hiljaiset signaalit. Kun kaksi aikuista (esimerkiksi opettaja ja joku toinen työntekijä) on ilmaissut huolensa ja huoliliputtanut samasta nuoresta yhteiseen tietojärjestelmään, käynnistetään keskustelut nuoren auttamiseksi. Liputukseen riittää, että työntekijälle tulee tunne, että nuorella ei ole kaikki kohdallaan. Keravalla otettiin muista kaupungeista poiketen käyttöön yhden lipun periaate, jossa nuoret kontaktoidaan jo yhdestä liputuksesta. Huoliliputuksen jälkeen peliin puuttuu salapoliisimaiselta kuulostava organisaatio nimeltään "etsivä nuorisotyö", jonka tarkoitus on ohjata nuori viranomaispalveluihin. Se ottaa yhteyttä nuoren vanhempiin ja kysyy lupaa puuttua nuoren asioihin kertomatta kuitenkaan huolen syytä(Sitra 97, 2015, 56 ).
Hankkeessa ihmetyttää miksi lapsista ja nuorista haluttiin lisää huolimerkintöjä vaikka ” valtaosa työntekijöistä ei omien vastaustensa mukaan ollut vielä työssään kohdannut liputtamista kaipaavia nuoria” ( Sitra 97, 2015, 46).

Hankesuunnitelmassa liputuksesta puhuttiin nimikkeellä "Viranomaisten yhteistyö nuoren tukena – toimintamallin suunnittelu ja käyttöönotto". Rahoitussuunnitelmassa asiaan viitattiin nimikkeellä "Nuorten palvelujen signaalijärjestelmän pilotointi Mikkelissä". Puhekielessä puhuttiin tyyliin "Liputus-hanke, signaalijärjestelmä". Poliitikko käytti työtavasta nimeä "siepparitoiminta". Seinäjoella taas puhuttiin lastensuojelun orwellilaisella uusiokielellä "välittämisen koodista".
Mikkelissä Sitra on tukenut hanketta 0,5 miljoonalla. Espoossa huoliliputuksen budjetti oli 1,5 miljoonaa; mukana olivat Helsingin Diakonissalaitos ja Vamos-projekti. Seinäjoen välittämiskoodimallin rahoittajana on Tekes. Toimintamallin suunnitteluun ei huolittu mukaan mallin kohderyhmää eli nuoria.

Liputus kuntouttavaan työtoimintaan vai laitokseen?


Tunnettu lastensuojeluun perehtynyt juristi Leeni Ikonen arvioi taannoin hanketta näin:

"Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tulisi tuntea syvää huolta suunnitteilla olevista lasten ja nuorten valvonnan keinoista. Varhaiseen puuttumiseen pitäisi saada uusi keino tunnistamaan ongelmalapsi. Kahden viranomaisen huolestuminen johtaisi ”hälytykseen” (HS 11.9.).
Ennen kuin suunnittelijoiden annetaan jatkaa nuorison tasapainoisen kehityksen vaarantamista, pitäisi pohtia, mistä varhaisessa puuttumisessa on kyse. 2000-luvulta on kertynyt riittävästi näyttöä siitä, että sillä on aikaansaatu lastenkotiyrittäjien liiketoiminnan kukoistus, ei sen sijaan tukea lapsille".


Myös tutkimusprofessori Tom Arnkil esitti huolensa toimintamallista;" Lupaavalta kuulostava periaate merkitsee ikävää rohkaisua salailuun.
Kysyin taannoin järjestelmän hollantilaisilta laatijoilta, miksi he kannustavat toimimaan selän takana sen sijaan, että tukisivat avointa vuoropuhelua kasvokkain. Kerroin suomalaisesta menettelytavasta, joka auttaa opettajia ja muita ammattilaisia ottamaan huolensa puheeksi niiden kanssa, joita huoli koskee, syyllistämättä ja loukkaamatta, yhteistyöhön kutsuen. Tämä lähestymistapa tähtää paitsi syrjäytymisen ehkäisemiseen, myös palvelukulttuurin muutokseen. Tarvitaan lisää kuuntelemista ja mahdollisuuksia tulla kuulluksi. Hollantilainen järjestelmä vapauttaa huolen kantajan kohtaamistilanteista ja kannustaa piilotteluun. En haluaisi olla oppilaan vanhempi, joka joutuu arvailemaan, onko hänen lapsestaan liputettu".

Nuorten tarpeenmukaiset palvelut, kokonaisvastuu ja tulosten seuranta jäivät puuttumaan- Aiotaanko huoliliputuksen virheistä oppia?


Sitran selvityksissä on paljastunut, että Tajua- mut toimintamallin käyttöönottomotivaatiota ovat vähentäneet kyseenalainen lisäarvo ja puutteet tavassa, jolla hanketta on johdettu ja myyty. Liputus ei johtanut aina palvelujen saamiseen sillä nuorten tarpeiden mukaisia palveluja ei ollut olemassa( Sitra 110, 2016, 20), nuorten opiskelu- ja työllistämispalvelut perustuivat pakkoon eivätkä johtaneet nuorten toivomiin tuloksiin, muutoksen tuomaa hyötyä ei tunnettu, hanke kohdistui opettajien (ja muidenkin ammattiryhmien) mielestä epäolennaisiin seikkoihin ja kehittämiskeinot eivät näyttäneet tukevan tavoitteisiin pääsyä (nuorten ongelmien ratkeamista) ( Sitra 97, 2015, 25).

Keskeisin Tajua Mut! -toimintamallin heikkous Espoossa oli haastattelujen perusteella se, että liputuksen uskottiin merkitsevän tuplakoneistoa. Toiseksi kritisoitiin sitä, että "malli ei tuo kouluille, lapsille eikä perheiden tuentarpeeseen lisäarvoa. Ja jos se jotain tuo, se ei ole vaadittavan lisävaivan arvoista". Toimintamallin muita puutteita olivat mallin hitaus, epäselvä ohjeistus, epätasa-arvoisuus, mahdolliset tietoturvariskit, asiakkuuden vaarantuminen, yhteensopivuus erilaisten ammattien työn kanssa, lisääntyvä työmäärä sekä liputuslupaan liittyvät hankaluudet (Sitra 97, 2015, 20-21).Muutos tuli ylhäältä ja pyytämättä. Hankkeen pilotointivaihe keskeytettiin nopeasti ja liputus määrättiin kaikille pakolliseksi toimintamalliksi ( Sitra 97, 2015, 4, 18).

Keravalla ongelmallisiksi koettiin tarpeenmukaisten palveluiden puuttumisen lisäksi paisuvien yhteistyöverkostojen koordinointi, tapaamisten sopiminen, vaikeudet rakentaa toimivia luottamus- ja yhteistyösuhteita nuoriin, vanhempien syrjäyttäminen, puuttuva tieto nuorten persoonallisuudesta ja toimintatavoista, nuorten vaikeudet tulla kuulluiksi omassa asiassaan ja palvelujen viranomaislähtöisyys ja pakkoluonne.


Huoliliputus toisti lastensuojelun moniammatillisen yhteistyön ongelmia

"Joidenkin nuorten mielestä nuorten kuntouttavassa toiminnassa on liikaa pelkkää passivoivaa ”hengailua” (Aaltonen & Berg 2015, 120).

"Miksi näin kävi? Mietin... Tuotetta ei ole lokalisoitu. Tuotteessa vikaa. Ja myynti epäonnistui."

”Vaikka tiedettäis se ongelma, ja et se ongelman ydin on siellä. Jos ei siihen ole sitä paikkaa, mihin nuori ohjataan, se on haaste. Et sit ei auta, vaik olis tehty kol mekin lippua. Mutta ei päästä hoitamaa sitä ongelman ydintä.”

”Liian paljon järjestelmässä on sitä, että asiantuntijat ovat kerinneet keskustella sen nuoren asiat jo etukäteen ja päättää toimintamallit. Ja sitten, kun se nuori tulee paikalle, niin sille ladellaan kaikki valmiina.” ( Sitra 83, 2014, 54)

Sitran selvityksistä paljastuu, että toimintamalli toisti lastensuojelun ja sen moniammatillisen yhteistyön ongelmia:
Nuoriin ei tutustuttu, nuoria ei otettu mukaan kehittelyyn, heitä ei kuultu eikä heillä ollut vaikutusvaltaa itseään koskeviin suunnitelmiin, osallistumismahdollisuudet eivät olleet aitoja, toimintamallin henki oli negatiivinen, pakottava tai syyllistävä, vastuut jäivät epäselviksi, toimintamallin pilotointi oli liian lyhyt ja malli otettiin valmiina käyttöön vaihtoehtoja pohtimatta, toimijoiden esim. etsivän nuorisotyön toiminnansisältöä ei tunnettu, hyödyt ja onnistumistarinat eivät olleet havainnoitavissa ja ulkopäin tulevat pakot eivät lisänneet nuorten toimijuutta.

Yksi pääongelmista oli se, ettei nuorten tarpeenmukaisia palveluja ylipäätään ole olemassa. Nuoret eivät saaneet aina riittävästi apua, vaikka avuntarve olisi tunnistettu ja tiedostettu ajoissa. Nuorille ei kaikissa tilanteissa löytynyt tarvetta vastaavia, ennaltaehkäiseviä palveluita.

Nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä keskityttiin vahvasti koulutus- ja työllistymispalveluihin. Vaikeimmin työllistyvät nuoret tarvitsevat kuitenkin ensisijaisesti niin sanottuja sosiaalisen vahvistamisen palveluja, jotka motivoivat sekä tukevat arjenhallintaa ja voimavarojen lisäämistä. Vanhemmat olivat huolissaan koulutus- ja työllistämistoimenpiteistä, jotka perustuvat pakkoon. Ne lisäävät heidän tulkintansa mukaan nuorten huonojen kokemusten kierrettä tai vaikeuttavat oman alan löytämistä. Pahimmillaan ne voivat vahvistaa nuoren epäonnistumisen tunnetta ja kokemusta omasta kyvyttömyydestä ( Sitra 110, 2016, 20).


Nuoret ja nuorten vanhemmat syrjäytettiin viranomaisyhteistyöstä


”Nuori nyökkäilee ja raapustaa nimensä alle. Mut sit, ku se häviää, niin se on roskiksessa se lappu, ja suunnitelmat on samantien unohdettu, ne ei toteudu. Tokihan se tilastoja kaunistaa. Että on nuori saatu tietylle kurssille tai tehty tällanen suunnitelma, et joo parantaahan se tilastoja ja byrokariaa, mut ei sitä nuorta. Sit taas tulee semmonen kokemus, et ei tästä ollu mulle mitään hyötyä, jonninjoutavia suunnitelmia, ei mun asiat etene. Kukaan ei mua oikeesti kuunnellu tai ottanu tosissaan.” Asiakastyöntekijä

”Vaikka nää on aikuisia ihmisiä, niin ymmärrettäis se nuori, ei yksikkönä, vaan se perhe ja se yhteisö, mihin se kuuluu.” Asiakastyöntekijä

Keravalla vanhemmat kertoivat haastatteluissa kokemuksiaan palveluista, joissa heihin ei oltu yhteydessä pyynnöstä ja nuoren suostumuksesta huolimatta. Heidät oli jätetty ilman tietoa ja mahdollisuutta huolehtia asioiden etenemistä sekä osallistua päätöksentekoon. Vanhempien puheissa nousi esiin voimakas huoli nuorten pärjäämisestä silloin, kun kukaan ei hallitse kokonaisuutta. Jos nuorta ei tunneta tarpeeksi, asiat eivät hoidu.

Puurosen (2014) mukaan etsivää nuorisotyötä ohjaa asiakasprosessin malli, jossa nuoren tilannetta käsitellään työntekijäkeskeisesti viranomaisverkostoissa. Asiakasprosessissa nuoren vanhempien tukemisen ei ole määritelty kuuluvan etsivään nuorisotyöhön eikä siihen ole osoitettu resursseja. (Puuronen 2014, 80.) Nuoren erityistarpeiden huomioiminen ja yksilöllinen palvelukokonaisuus eivät kuitenkaan toteudu ilman nuoren tuntemista( Sitra 110, 2016, 23- 24).

Tietoa siitä, mihin liputtaminen johtaa ei kerätty


"..Työkenttää olis aika paljon tällä konkreettisen auttamisen puolella. Nyt se on hyvin vahvasti ollut yksittäisen sosiaali- tai nuorisotyöntekijän työsarkaa..Se ei oo läpinäkyvä mihinkään. Sosiaalisella puolella, kun kattoo näitä tietojärjestelmiäkin, niin eihän siellä seurata tuloksia – nyt mä puhun tosi rumasti ja kärjistetysti – ei siellä seurata niitä ollenkaan, jos mä sanon näin tosi rumasti". ( Sitra 97, 2015, 57, ohjausryhmän haastattelu)

"Mitä ei vielä ole tutkittu tässä vaiheessa, mutta mitä pitäis tutkia jatkossa, on se, että mihin toimenpiteisiin nämä liputukset johtavat..voitasko me jollain tutkimusmenetelmällä saada, että onko tää porukka lähtenyt oikeelle raiteelle?" (Sitra 97, 2015, 59)

Jostakin syystä toimintamallin asiantuntijat Kimmo Haahkola, Noora Hästbacka, Mia Talikka ja Kirsi Suomalainen tulkitsevat näitä huolestuttavia tuloksia seuraavasti: " Nuorten varhaisen tuen mahdollistava Tajua Mut! on ollut menestys, sillä toimintamalli on vakiinnuttamassa nopeasti paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa".

Mikkeli ja Espoo ovat vakinaistaneet toimintamallin osaksi lasten ja nuorten kanssa tehtävää työtä.

kotikouluun

Kotiopetus on tuloksellista

ViestiKirjoittaja kotikouluun » To Marras 08, 2018 12:56 am

Kotiopetus on tuloksellista ja turvallista- Miksi lastensuojelu piinaa kotikoululaisia?

https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... oululaisia


Suomessa on oppivelvollisuus, mutta ei koulupakkoa.
Kotikoulua käy Suomessa 300 lasta. Kustannuksista vastaavat vanhemmat.

Kotiopetukseen riittää Suomessa vanhemman ilmoitus.
Kunta valvoo opintojen edistymistä.
Kotiopetus tuottaa parempia oppimistuloksia kuin kouluopetus.
Ruotsista, jossa kotiopetus on tehty luvanvaraiseksi virtaa Suomeen kotiopetuspakolaisia.

Suomessa sosiaalidemokraatit ajavat kotiopetuksen luvanvaraistamista, joka tarkoittaa käytännössä kotiopetuksen loppumista. Opetushallituksen mukaan kotiopetus sujuu nykyisin pääosin hyvin:
– Yleensä vanhemmat, jotka tämän ratkaisun tekevät, ovat sen harkinneet. He pystyvät sitoutumaan siihen, opetusneuvos Irmeli Halinen katsoo.

Perheet päätyvät kotiopetukseen monista syistä.


”Taustalla voi olla uskonnollisia näkemyksiä, tai kodin arvot ovat joutuneet törmäyskurssille koulun arvojen kanssa. Joskus syynä voi olla perheen lähteminen maailmalle, jolloin vanhemmat vastaavat opetuksesta tietyn ajan. Lapsen sairaus tai muut ongelmat voivat johtaa kotiopetukseen, samoin koulujen lakkauttamiset ja pitkät koulumatkat”, Ulla Laine luettelee.

Eskolan kotikoulu päätettiin perustaa, koska kaupunki lakkautti keskellä kylää toimineen ala-asteen vuonna 2013. Ne vanhemmat, jotka eivät halunneet lähettää lapsiaan koulukyydeillä keskustaan, ryhtyivät itse vastaamaan koulun jatkuvuudesta.

Satu Kumpulainen ei halunnut lastensa joutuvan käyttämään koulumatkoihinsa tunteja päivittäin. Hän on myös vakuuttunut siitä, että pienen koulun turvallinen, stressitön ympäristö on alakoululaisille hyväksi ja tuottaa vahvan itsetunnon.
”Minulle oli itsestään selvää, että pienet pojat eivät lähde pitkien matkojen taakse ja isoihin yksiköihin”, hän sanoo.
Kumpulaisten kaksi nuorinta lasta saavat nauttia kotikoulun rauhallisuudesta ja pienen ryhmän eduista. Äiti pitää sitä erityisen tärkeänä eskaria käyvälle Kostille, joka sairastaa epilepsiaa ja on todennäköisesti aistiyliherkkä.

Opetus tapahtuu luokassa vanhempien palkkaaman opettajan johdolla. Luokka sijaitsee koulurakennuksessa, jonka kylän asukkaiden perustama Eskolan kyläpalvelu Oy osti kaupungilta.

Apua syrjäytyneille


Furujen perheessä isä Niklas on ottanut kasvavassa määrin vetovastuun kotikoulusta, kun taas äiti Heidi on keskittynyt enemmän vapaaehtoistyöhön vapaakirkon diakoniajärjestössä.
Työtä tehdään yhdessä rikosseuraamuslaitoksen ja työvoimahallinnon kanssa. Toimintaan kuuluu ehkäisevää päihde- ja kriminaalityötä, kuntouttavaa työtoimintaa sekä ruoka-apua.


Kouluna vene


Meretniemen perhe myi omaisuutensa ja aikoo purjehtia maailman ympäri kuudessa vuodessa, kerrotaan mtv-uutisissa. Mukaan lähtee Riikka-äiti sekä perheen kolme lasta, 7-, 5- ja 3-vuotiaat Aarre, Kerttu ja Martta.

– Lapset ovat aivan innoissaan. Veneessä olemiseen he ovat jo tottuneet, kun olemme purjehtineet heidän kanssaan.

Jos aikoo viettää kuusi vuotta purjehtien maailman ympäri, pitää kotikoulua kolmelle lapselle ja olla globaalisti yhteydessä kaikkialle, varusteiden täytyy olla kunnossa.

– Aluksessa on serveri ja Suomessa 15 opettajaa, joiden kanssa ollaan yhteydessä Skypessä.

Lisäksi mukana on paljon viestintälaitteita ja kameroita, joilla reissu dokumentoidaan kaikin tavoin.

– Tarkoitus on pitää blogia sekä suomeksi että englanniksi. Olemme myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.

Valitettavasti kotikouluun siirtyminen ei aina suju yhtä hyvin kuin Komulaisilla, Furuilla tai Meretniemillä.

Kotiopetuksessa olevia vainotaan viranomaisten taholta

Lastensuojeluilmoituksia, pelkoa huostaanotosta tai koulun päätös olla antamatta lapselle koulukirjoja.
Tätä voi pahimmillaan olla arki perheessä, jossa lapsi on kotiopetuksessa, kertoo Helsingin Uutiset.


Suomen Kotiopettajat ry:n puheenjohtajalla, viiden lapsen isällä, Juhani Paavolaisella, on kokemusta jälkimmäisimmästä.

– Kotiopetuksessa olevia vainotaan viranomaisten taholta, toteaa Paavolainen, jonka lapsille koulu ei suostunut aikanaan antamaan oppikirjoja.

Paavolaisten kaikki viisi lasta ovat olleet kouluopetuksen lisäksi myös kotiopetuksessa.
Loviisassa asuessaan koulu ei antanut lapsille oppikirjoja. Asiaa puitiin 2000-luvun alussa hallinto-oikeutta ja korkeinta hallinto-oikeutta myöten.

Paavolainen arvostelee hallinto-oikeuden linjausta, ettei kunnan tarvinnut antaa kotiopetuksessa olevalle oppikirjoja. Samoin todetaan myös opetushallituksen kotiopetusohjeissa.

– Kyseessä on ohje, joka ei perustu lakiin! Jokainen tajuaa, että jos lapsilta otetaan kirjat pois, niin eihän se ole oikein. Mikään laki ei kiellä kuntaa antamasta kirjoja, toteaa Paavolainen ja vetoaa perustuslakiin, jossa mainitaan, että perusopetus on maksutonta.
Opetushallituksen omilla sivuilla todetaan myös, että "Mitkään säädökset eivät estä kuntaa antamasta maksuttomia oppikirjoja tai muita palveluja kouluopetukseen osallistumattomalle oppivelvolliselle".

Paavolainen on vuosien aikana saanut yhdistyksen puitteissa lukuisia yhteydenottoja vanhemmilta.
– Tiedän myös tapauksia, joissa jo ilmoitus lapsen kotiopetukseen siirtymisestä on ollut syy lastensuojeluilmoituksen tekemiseen. Myös huostaanotolla on uhkailtu.


Kotikouluun johtaneita syitä on usein monia, niin myös Paavolaisilla: kiusaamista, koulunkäyntivaikeuksia ja näkemyseroja.

– Kotiopetuksesta on tullut oikeustaistelu, joka kulminoituu jo ihmisoikeuksien puolelle, Paavolainen toteaa ja painottaa, ettei kotiopetukseen tarvitse olla erityisempää syytä.

Lohjalainen 16-vuotias Kalle Kujanpää sai kevään 2015 ylioppilaskirjoituksissa peräti 10 laudaturia ja yhden eximian. Hän kertoo salaisuudekseen kotiopetuksen.
Kujanpää aloitti peruskoulun vuotta muita aiemmin ja suoritti sen vuotta muita nopeammin. Opettajina toimivat äiti ja isä muiden töiden ohella. Peruskoulu saa huippuoppilaalta kritiikkiä:

– Hyvät opiskelijat ja ei niin hyvät laitetaan kaikki samoille kursseille jolloin jompikumpi ryhmä väkisin kyllästyy. Toiset eivät saa tarpeeksi haastetta ja toisille sitä haastetta on liikaa. Sen takia valitsin kotikoulun ja iltalukion, että pystyisin opiskelemaan asioita sillä vaikeustasolla, mikä on itselle sopivin vaihtoehto.

Homekoulut ja koulukiusaaminen ajavat lapsia kotiopetukseen


Kotona opiskelu on joidenkin vanhempien ratkaisu, kun lapset oireilevat koulussa sisäilman takia, kertoo Iltalehti. Jotkut vanhemmat kokevat, että viranomaiset suhtautuvat asiaan nihkeästi. Onni Saxberg ja Hanna Savolaisen tytär Manna ovat kotiopetuksessa Onnin äidin Susanna Saxbergin kotona.

Iltalehti on uutisoinut Akaan Viialan Keskustan koulun sisäilmaongelmista. Pahiten oireilevia oppilaita on nyt siirretty väistötiloihin.
Kotiopetuksessa on omat haasteensa mutta myös hyvät puolensa.
- Opetin lapsille murtolukuja paistamieni lettujen avulla samaan tapaan kuin oppikirjoissa on piirakankuvia. Pidämme tiiviitä oppitunteja. Lapset oppivat 20 minuutissa saman kuin koulun 45 minuutin oppitunnilla, opettajana pitkään työskennellyt Susanna Saxberg toteaa.

Kunnat uhkailleet lastensuojelulla


Kolmen lapsen äidillä Eevalla on monen vuoden kokemus lasten oireilusta homekoulussa.
- Kunta ei myöntänyt, että koulussa olisi mitään sisäilmaongelmia. Opettajat tajusivat tilanteen ja soittivat joskus minulle, että lapsi yskii hirmuisesti luokassa. He kysyivät, että haemmeko hänet kotiin vai mitä tehdään.
Eevan lapset ovat olleet kukin kotiopetuksessa useaan otteeseen vuosien aikana, kun vanhemmat ovat yrittäneet etsiä heille tervettä koulua.

Kotiopetuksen järjestäminen ei ole ollut helppoa, mutta se on onnistunut vanhempien joustavien työaikojen ansiosta. Kotiopetus on luonnollisesti rajoittanut lasten sosiaalista elämää. Koulussa sovitaan monista menoista, joista kotona opiskeleva jää paitsi.
Eeva on ollut vapaaehtoistyön kautta yhteyksissä myös muihin kotonaan lasta opettaneisiin vanhempiin.

Hänen mukaansa kunnasta on joskus uhkailtu vanhempia, että lastensuojelu saattaa puuttua tilanteeseen, vaikka kotiopetus on lain takaama oikeus.


Myös Hanna Savolainen kokee, että kotiopetuksen järjestämisestä ei saanut kunnalta riittävästi tietoa, ja asiaan suhtauduttiin nihkeästi. Koulusta tietoa ei herunut. Hän sai kuvan, että lapsella pitää olla kotikoulussa pedagogisen koulutuksen saanut opettaja.

Lokakuun Liikkeeseen otti hiljattain yhteyttä äiti, joka oli siirtänyt lapsensa kotiopetukseen koulukiusaamisen takia. Koulu teki lastensuojeluilmoituksen asiasta. Vaikka äiti oli jo sopinut opetuksen järjestämisestä kotiopetuksena lastensuojelu katsoi oikeudekseen tunkeutua poliisien kanssa perheen kotiin kuulustelemaan lasta, joka ahdistui kuulustelemisesta ja pelkäsi joutuvansa takaisin kiusaavaan kouluun.

Suojassa kiusaamiselta kotikoulussa


Perusopetuslain mukaan opetukseen osallistuvalla on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. Kuitenkin 80% kasiluokkalaisista on sitä mieltä, että aikuiset eivät puutu koulukiusaamiseen.
Peruskoulujen ylimmillä luokilla jatkuvaa kiusaamista koki 4000 poikaa ja 3000 tyttöä vuonna 2013.

"Kiusaamisongelma on paisunut entistä moniulotteisemmaksi, kun koulut ovat muuttuneet kansainvälisten kulttuureiden sulatusuuneiksi.
Kiusattu lapsi ei saa apua kuuntelemalla julkkisten kiusaamiskokemuksia. Kiusaajat eivät lopeta vainoamista istumalla jälki-istuntoja. Opettajat, perheet ja koululääkärit eivät saa tukea ongelmatilanteisiin lukemalla KiVoja oppaita. Kiusaaminen ei lopu sillä, että koulussa laaditaan suunnitelma, jossa lukee mitä pitäisi tehdä. Niin kauan kuin kouluväkivalta jatkuu, syyllistyy opetuksen järjestäjä laittomuuksiin.
On aika puhua kiusaamisen alle haudatuista asioista niiden oikeilla nimillä: pahoinpitely, vainoaminen, laiton uhkaus, salakatselu", vaatii Mirita Saxberg.

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on huolissaan siitä, että hallituksen toimet lisäävät koulukiusaamista. Hallitus aikoo muuttaa peruskoulujen ja lukioiden järjestyssäännöt vapaaehtoisiksi.

Kouluilta poistuu velvollisuus tehdä suunnitelma, jolla suojataan lapsia ja nuoria väkivallalta, kiusaamiselta ja häirinnältä.

Kurttilan mukaan hallituksen esitys vaarantaa lasten turvallisuuden ja opettajien jaksamista ja vähentää mahdollisuutta puuttua kiusaamiseen.

Kotiopetus on turvallisempaa kuin kouluopetus. Kotiopetuksessa ei tarvitse olla tekemisissä viranhaltijoiden, kiusaajien ja heidän vanhempien kanssa.

Kotiopetus myös tuottaa parempia oppimistuloksia kuin kouluopetus. Keskimäärin kotioppilaat pärjäävät paremmin kuin 86% kouluoppilaista.

Parempien arvosanojen lisäksi kotona opetetut lapset ovat koulua käyneitä sosiaalisempia, aktiivisempia, onnellisempia, ja heillä on positiivisempi kuva itsestään.


Miksi parempiin oppimistuloksiin pyrkiminen ja lasten turvaaminen koulukiusaamiselta ja homehaitoilta ärsyttää valtiota niin paljon, että se on poistanut kotioppilailta oikeuden koulukirjoihin, kouluterveydenhuoltoon ja muihin koulupalveluihin?

Miksi viranomaiset ovat ottaneet tehtäväkseen vainota kotikoululaisia?

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/elena-mari ... vaihtoehto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... -syrjytyvt
http://www.lokakuunliike.com/mirja-hele ... rut-kasvot
http://www.lokakuunliike.com/mirja-hele ... ut-oppilas
http://www.lokakuunliike.com/mirja-hele ... se-luetaan
http://www.lokakuunliike.com/elena-mari ... jhti-ksiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... olut-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... olut-osa-2
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... n-saamisen
http://www.lokakuunliike.com/perheeni-t ... tta-vuosia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... tietamatta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... n-rahoitus

Miten siirrän lapseni kotiopetukseen:

http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/o ... kotiopetus
http://kotikoulu.net/
http://kotikoulu.net/tutkimustuloksia/
http://www.feeniks-koulu.fi/
http://suomenkotiopettajat.fi/aloitan-kotiopetuksen/
Facebookissa: Kotikoulu /Homeschool

Paluu » Sijaishuolto, huostaanotot ja kaappaukset