Rekisteröidy

YLE: Lastensuojelussa käynnissä jättimuutos

Tähän keskusteluryhmään voit kirjoittaa ”anonyyminä” ilman rekisteröintiä ja ennakkosensuuria - sana on vapaa!


Vieras

YLE: Lastensuojelussa käynnissä jättimuutos

ViestiKirjoittaja Vieras » Ma Touko 14, 2018 7:57 am

YLE UUTISET

Lastensuojelussa käynnissä jättimuutos: Lopultakin aikaa lasten kohtaamiseen – uutta työtapaa kokeillaan 40 kunnassa

Uudessa työmallissa asiakasmäärät pudotetaan kolmannekseen nykyisestä, ja sosiaalityöntekijä saa taakseen ammattilaisten tiimin. Opit uuteen toimintatapaan tulevat Lontoosta.

Lastenhuolto 14.5.2018 klo 07:06

Kuva: Mikko Suhonen
Kuva

Riina Kasurinen

Maanantai-aamuna kello kahdeksan lastensuojelun sosiaalityöntekijä Leena Paasonen istuu pyöreän pöydän ääreen ja toivottaa huomenet jo paikalle tulleille kollegoille. Pöydän ympärillä istuu kaksi sosiaaliohjaaja, vastaava sosiaalityöntekijä ja perheterapeutti. Tarkoitus on käydä läpi neljän lastensuojelun asiakkaana olevan perheen tilanne.

Mistä on kyse?

• 40 kunnassa kokeillaan lastensuojelun uutta työtapaa.
• Sosiaalityötä tekee uudessa mallissa moniammatillinen tiimi.
• Uudessa mallissa lapsia tavataan joka viikko, kun nykyisin tapaamisia esimerkiksi 3-6 kuukauden välein.
• Lastensuojelussa pyritään vähentämään kontrollia ja lisäämään terapeuttista keskustelua.
• Uudistus pohjautuu Lontoossa kokeiltuun malliin, josta on erinomaisia tuloksia.

Tähän saakka Paasonen on kantanut vastuuta perheiden ongelmien ratkomisesta pääasiassa yksin. Nyt hän on mukana kokeilussa, jolla yritetään ohjata koko suomalainen lastensuojelutyö uusille urille. Sen ansiosta Paasosen ympärille on jo puolen vuoden ajan kokoontunut kerran viikossa moniammattillinen tiimi, joka ratkoo asioita yhdessä.

– Henkinen kuorma on vähentynyt kun voin jakaa ajatuksiani muiden kanssa, Paasonen sanoo.

– Myös perheiden ajatukset tulevat nyt paremmin esille., kun useampi ihminen tuo pöytään näkemyksiään siitä, mikä olisi perheelle hyväksi.

Kuva
Sosiaalityöntekijä Leena Paasonen on pitänyt aina työssään tärkeänä lasten tapaamista. Uuden työtavan myötä
tapaamisille on raivattu aikaa. Kuva: Yle


Paasonen kaivaa esiin suuren paperiarkin, johon on piirretty asiakasperheen monimutkainen sukupuu. Uudessa työmallissa kukaan ei enää puhu ongelmanuoresta ja hänen vaikeuksistaan, vaan katse suunnataan lasta ympäröiviin ihmisiin ja olosuhteisiin. Erilaiset symbolit kuvastavat, millaiset välit perheen ja suvun jäsenillä on toisiinsa.

Piirroskaavion tarkoituksena on saada käsitys lapsen koko verkostosta, kaikista merkityksellisistä ihmisistä lapsen elämässä.

– Aikaisemmin ollaan tarkasteltu yksilön ongelmia. Nyt lähdetään määrätietoisesti miettimään, mistä systeemistä lapsi tulee. Siellä voi olla vaikka pappa, joka on lapselle merkityksellinen, mutta se ei olisi näyttäytynyt meidän aikaisemmalla työtavalla, Paasonen kertoo.

Perheet toivovat, että heitä tavattaisiin tarpeeksi usein.

Sosiaalityöntekijä Leena Paasonen, Essote

Paasosen tiimillä kokeilussa olevaa työtapaa testataan nyt 40 kunnassa ympäri Suomea. Tavoitteena on ravistella maan lastensuojelun työkulttuuri kohti entistä pehmeämpiä arvoja, kuten keskustelevuutta, perheiden kunnioittamista, empaattisuutta ja armollisuutta.

Suomalaisen sosiaalityön uudistus kumpuaa Lontoosta. Nyt kokeiltava työtapa pohjautuu Hackneyn kaupunginosassa vuosina 2007-2011 tehtyyn sosiaalityön kokeiluun, joka mullisti sikäläisen lastensuojelun.

Kokeilun seurauksena Hackneyssa huostaanotot vähenivät 40 prosenttia. Sosiaalityöntekijöillä oli kolme kertaa enemmän aikaa lasten kohtaamiseen kuin ennen. Asiakkaat kokivat tulleensa ystävällisesti kohdatuksi, ja sosiaalityöntekijöiden työssä viihtyminen parantui.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on muokannut Hackneyn mallin Suomen olosuhteisiin sopivaksi. Perusajatus on pysynyt samana: Sosiaalityötä ei tehdä enää yksin vaan perheiden asioita hoitaa useista ammattilaisista koostuva tiimi. Sosiaalityöntekijälle annetaan aikaa asiakasperheen ja lapsen tapaamiseen viikottain, ei ainoastaan monen kuukauden välein. Perheen ongelmia ratkotaan terapeuttisella, keskustelevalla otteella, ei byrokratialla ja kontrollilla.

Minusta on tärkeää päästä käymään perheiden luona. Silloin voi aistia ihan eri tavalla, onko perheessä lämpöä.

Sosiaalityöntekijä Leena Paasonen, Essote

Leena Paasonen tapaa asiakasperheitään uuden mallin myötä kerran viikossa, usein heidän kotonaan. Voidaan keitellä kahvit ja olla normaalisti, ilman jäykkää pönötystä lastensuojelun toimistossa. Perheen tapaamisen lisäksi Paasonen voi tavata perheiden lapsia viikon varrella myös kahden kesken.

– Kukaan ei ole kieltäytynyt ottamasta meitä vastaan tai sanonut, että tapaamme liian usein. Tässä kokeilussa olen huomannut, että perheet toivovat, että heitä tavattaisiin tarpeeksi usein, Paasonen sanoo.

– Jotenkin asiat etenevät ihan eri tavalla, kun tapaamisia on tiiviisti ja suunnitellusti.

Muutos tapaamisten määrässä aikaisempaan on radikaali. Tähän asti Paasonen on tavannut lapsia ja heidän vanhempiaan 3-6 kuukauden välein. Muun ajan hän on seurannut perheen tilannetta kentällä toimivien sosiaaliohjaajien raporttien kautta. Silti Paasonen sosiaalityöntekijänä on ollut vastuussa lasta koskevista päätöksistä.

– Minusta on tärkeää päästä käymään perheiden luona. Silloin voi aistia ihan eri tavalla, onko perheessä lämpöä ja emotionaalista sitoutumista lapsiin vai kylmyyttä. Kylmyys on vaikeampi korjata, Paasonen sanoo.

Kontrollin ja pelon ilmapiiri vaihdetaan terapeuttiseen kohtaamiseen

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uutta mallia kuvaavassa työpaperissa todetaan, että lastensuojelun on pyrittävä pois nyt vallitsevasta byrokraattisesta pelon ilmapiiristä.

– Moni ajattelee meistä, että “ne tulevat ja kontrolloivat ja vähintään vievät meidän lapset”, vaikka meidän tavoitteenamme on auttaa perheitä tulemaan toimeen omillaan, Leena Paasonen toteaa.

THL:n lastensuojelun kehittämispäällikkö Päivi Petrelius arvelee, että laki on alkanut ohjata lastensuojelutyötä väärällä tavalla.

– Lakiprosesseista on tullut ainoa työtä määrittävä viitekehys. Lain perusteellinen tunteminen ja noudattaminen on välttämätöntä, mutta hyvä vuorovaikutus ja auttaminen ovat nyt jääneet vähemmälle, Petrelius sanoo.

Uudessa työmallissa korostetaan perhettä kunnioittavaa vuorovaikutusta ja perheterapeuttista otetta työhön. Vaikka sosiaalityöntekijät eivät ole terapeutteja, heidän työnsä pohjautuu esimerkiksi ratkaisukeskeisen terapian oppeihin. Moniammatillisessa tiimissä jäsenenä on aina perheterapeutti.

– Minun tehtäväni on tuoda suvun, perheen ja lapsen näkökulmia keskusteluun. Tiimin kanssa on juuri keskusteltu, että voisimme myös käydä läpi joitakin perheterapeuttisia menetelmiä, Paasosen tiimissä toimiva perheterapeutti Jaana Nulpponen kertoo.

Pyritään pois sellaisesta perinteisemmästä työstä, jossa ulkopuolelta tullaan ja sanotaan, miten pitäisi toimia. Se ei kanna.

perheterapeutti Jaana Nulpponen, Essote

Nulpponen kuvaa perheterapeuttista työtapaa keskusteluksi tunteista, arvoista ja asenteista. Perheissä voi olla esimerkiksi tapoja toimia, joita perhe itse ei näe. Keskustelemalla ja yhdessä pohtimalla voidaan avata perheen itseymmärrystä.

– Kaikki perheenjäsenet osallistuvat oman hyvinvointinsa parantamiseen. Pyritään pois sellaisesta perinteisemmästä työstä, jossa ulkopuolelta tullaan ja sanotaan, miten pitäisi toimia. Se ei kanna, Nulpponen sanoo.

Sosiaalityöntekijän työkalupakissa on uudistuksen jälkeenkin kovia keinoja. Kaikki tilanteet eivät ratkea ymmärtämällä. Lapsen turvallisuus on aina ykköasia, ja esimerkiksi huostaanottoja tehdään jatkossakin.

– Se, että lapsi joudutaan sijoittamaan ei kuitenkaan tarkoita, että vanhempiin pitäisi suhtautua kylmän viranomaistyylisesti. On lapsen edun mukaista pyrkiä säilyttämään yhteistyösuhde vanhempiin ja tukemaan vanhempien mukanaoloa lapsen elämässä myös sijoituksen aikana, THL:n kehittämispäällikkö Päivi Petrelius sanoo.

Kaatuuko malli resurssipulaan?

THL:n tavoitteena on päästä kouluttamaan lisää sosiaalityöntekijöitä uuteen työmalliin. Mallin avulla halutaan uudistaa lastensuojelua laajasti koko maassa.

Mikkelissä Leena Paasosen tiimi on kokeillut uutta mallia vasta puoli vuotta, mutta jo kahden kuukauden jälkeen mallista innostuttiin lastensuojelussa niin paljon, että Essoten alueelle päätettiin perustaa saman tien lisää kokeilutiimejä. Nyt niitä toimii Etelä-Savon alueella kuusi. Kokeilua koordinoivat uskovat, että uuden työtavan hyvä maine on kiirinyt jo työnhakijoidenkin korviin, ja se on osaltaan helpottanut Mikkelin tukalaa sosiaalityöntekijäpulaa.

THL arvioi, että uutta työmallia voidaan toteuttaa, jos yhdellä sosiaalityöntekijällä on korkeintaan 15-20 lasta kontollaan. Paasosella on tosielämässä, kokeilun ulkopuolella 68 lasta asiakkaanaan. Se on ihan tavallinen määrä. Lastensuojelua valvovat viranomaiset ympäri Suomea kertovat lastensuojelun olevan suurissa ongelmissa.

THL:ssä tehdään tutkimusta mallin vaikutuksista. Vaikka työ on pahasti kesken, jo nyt arvostellaan sitä, ettei malli voi toimia jos asiakasmääriä ei saada alas.

– Se edellyttäisi sitä, että lasten peruspalveluissa, kuten neuvoloissa ja kouluissa, pystyttäisiin hoitamaan aika hankaliakin tilanteita sen sijaan, että ne ohjattaisiin lastensuojeluun. Tai sitten lastensuojeluun pitäisi saada kertakaikkiaan lisää työntekijöitä, THL:n kehittämispäällikkö Päivi Petrelius sanoo.

Ehkä nyt on aiempaa enemmän motivaatiota saattaa asiakasmäärät sopivalle tasolle.

lastensuojelun kehittämispäällikkö Päivi Petrelius, THL

Mäntsälässä THL:n nyt kouluttaman mallin kaltainen työtapa on ollut käytössä jo vuodesta 2009. Siellä asiakasmäärät on onnistuttu pudottamaan 50-60 lapsesta noin viiteentoista. Asiakasmäärän pudottaminen on onnistunut rakentamalla lasten, nuorten ja perheiden palvelut kokonaan uusiksi ja kouluttamalla työntekijöitä. Nyt perheestä ei tule automaattisesti lastensuojelun asiakasta vaan apu voi tulla jo esimerkiksi neuvolasta.

Petrelius ei usko, että koko Suomessa lastensuojelun asiakasmääriä saadaan laskettua kovinkaan nopeasti. Hän ei silti kuulosta toivottomalta. Petrelius uskoo, että nyt ympäri Suomea käynnissä olevat kokeilut tekevät näkyväksi sen, millaista hyvä lastensuojelutyö voisi oikeasti olla.

– Nyt on helpompi sanoittaa, mitä vaikeiden tilanteiden ratkominen perheissä vaatii. Se vaatii intensiivistä ja kohtaavaa työtä.

Petrelius heittää palloa etenkin tulevien maakuntien päättäjille. Hänen mielestään uuteen malliin kannattaa panostaa, vaikka se maksaakin.

– Aluksi voi näyttää siltä, että kustannukset jopa nousevat, Petrelius sanoo.

Kustannusten nousu aiheutuu paitsi asiakasmäärien pienentämisestä, myös siitä, että joillakin paikkakunnilla intensiivisempi työ perheiden kanssa on aluksi johtanut hieman yllättäen kodin ulkopuolisten sijoitusten kasvuun. Etenkin niissä perheissä, missä lapset ovat vielä niin pieniä, etteivät osaa kertoa elämästään, ongelmien laajuus on tullut näkyviin vasta nyt, kun perheissä on käyty aiempaa useammin.

– Ehkä nyt on aiempaa enemmän motivaatiota saattaa asiakasmäärät sopivalle tasolle, Petrelius sanoo.

Yle https://yle.fi/uutiset/3-10200305

Puppua

Ei muutos vaan jättipuutos

ViestiKirjoittaja Puppua » La Touko 19, 2018 12:52 am

Hackneyn malli on lisännyt huostaanottoja ja lastensuojelun kustannuksia

Kyseessä ei ole mikään jättimuutos vaan Suomen olosuhteisiin vesitetty Hackneyn malli, jonka Petreliuskin myöntää lisänneen huostaanottoja ja lastensuojelun kustannuksia. https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... vaongelmia

Suomi ei ole Englanti. Täkäläisessä tsaritistisen valtionhallinnon perinteitä noudattavassa lastensuojelun korporatistisessa eturyhmätaloudessa, jolla on loputon kulupiikki, valvontavapaus ja ehtymätön good will ei ole samanlaista uudistumisen pakkoa kuin köyhässä Itä- Lontoossa.

Jo rahoitusanomuksia muistuttavista THL:n Kohti suomalaista systeemistä lastensuojelun toimintamallia- ja Ihmissuhteita rakentava ja ylläpitävä lastensuojelu-työpapereista, joissa asiakaslähtöisyys esiintyy vain päälleliimattuna käsitteenä- saa vaikutelman, että asiantuntijat aikovat kommunikoida lähinnä keskenään- asiakkuuksien välityksellä mm. luomalla keskenään asiakastilanteista hypoteeseja ja toteuttamalla runsasta arviointia, kirjaamista, konsultointia, keskustelua ja reflektiota asiakkaiden tilanteista. Tämän toiminnan asiakkaille tuottamia oikeusturvaongelmia- joista on jo nyt runsaasti näyttöä- ei mainita lainkaan.

Mallin hypetys vaikuttaa paikoitellen jopa fetisistiseltä; sen kuvitellaan ratkovan kaikki sosiaalityön ongelmat. Teksteissä toistuu lause”työskentely Hackneyn mallin mukaisissa systeemisissä yksiköissä on hyvin korkeatasoista” ikään kuin malli itsessään kykenisi varmistamaan laadun ja taikomaan esiin ja yhdistämään sosiaalityön ja terapian parhaat puolet. Samaan aikaan kun halutaan lisää asiakaslähtöisyyttä, dialogia, luottamusta ja resursseja halutaan kuitenkin myös säilyttää vanhaa yksinvaltaa, puhua lapsen äänellä ja rajata ”asiakaskuormia” .

Miten mahtaa käydä asiakastyössä jos jo työpapereissa systeemistä uhkaa tulla itseisarvo ja perustehtävästä systeemin itsensä oikeuttaminen, ylläpitäminen ja uusintaminen?

Outoa on varmuus, jolla työntekijöiden runsaasta keskinäisestä perheitä koskevasta puheesta- jota voidaan kutsua myös juoruiluksi , panetteluksi tai vihapuheeksi- kuvitellaan jalostuvan tiedon runsautta. Vähälle huomiolle jää myös sinänsä kannatettavien tavoitteiden konkretisoiminen ja operationaalistettavuus.

Asiakkaille pelottavinta on se , että Hackneyn mallissa lastensuojelun sosiaalityö johtaa asiakasprosessia ja sille annetaan leijonanosa resursseista.

Huolestuttavaa on myös, että tiimiläiset saavat päättää keitä kutsutaan mukaan asiakasprosessiin ja toimia tulppina ja portinvartijoina perheen ulkopuolisiin kontakteihin. Muu apu on mahdollista hakea vain tiimiläisten kautta, joka takaa sen, että perheen hoitokontaktit lastensuojelukriittiselle taholle todennäköisesti estetään.

Luottamusta ei herätä ryhmälle hajautettu vastuu asiakasprosesseista eikä se, että mallissa pyritään pois työntekijöiden pelkäämästä mutta asiakkaiden oikeusturvaa parantavasta "lastensuojelun juridisoitumiskehityksestä". Epäselväksi jää miten uuden systeemisen ja suhdeperustaisen lastensuojelutyön laillisuus ja valvonta aiotaan taata. Asia katsotaan ilmeisesti merkityksettömäksi sillä siitä ei ole mitään mainintaa. Tympeää ylimielisyyttä osoittaa, että valtaisat lastensuojelun rakenteisiin pesiytyneet oikeusturvaongelmat ja johdon jatkuvat väärinkäytökset kuitataan työpaperissa tyhjällä lupauksella paremmasta tulevaisuudesta: "suhdeperustaisessa lastensuojelutyössä noudatetaan aina lainsäädäntöä."

Kovin kummoista asiakkaiden osallistamista tai dialogisuutta ei vielä ole se, että usein lastensuojelutyöntekijöiden itsensä fabrikoimien "lastensuojeluilmoitusten tullessa asiakkailta kysytään ensin omaa näkemystä tilanteestaan sen sijaan, että tiedettäisiin etukäteen tai heidän puolesta". Muodollinen kuuleminen ei ole tähänkään asti taannut osallisuutta tai estänyt paremmin- ja puolestatietämistä. Avoimeksi aiottu dialogi typistyy käytännössä helposti tekniseksi.

Ihmetystä herättää, miten taataan erilaisten ja eri teorioista nousevien menetelmien joustava ja tapauskohtainen käyttö kun työntekijöiden koulutus, hoitofilosofia ja työmenetelmät ja -välineet perustuvat psykoanalyysiin, jota sovelletaan lähes kaikkiin asiakastapauksiin?

Kallis ja asiantuntijalähtöinen malli voi lisätä huostia ja lastensuojelun kustannuksia

Kriittinen lukija epäilee, että Suomessa omalakinen ja suljettu tiimityö tulee kasvattamaan- ei vähentämään- huostaanottojen määrää. Lastensuojelun suhdeperustaisuus ja monitoimijuus takaa sen, että asiakkaille yhden riesan muodostavasta joko avohuollon tukitoimi (esim. perhetyö) tai huostaanotto-asetelmasta siirrytään usean riesan muodostavaan sekä avohuollon tukitoimia (perhetyö, perhekuntoutus ) että huostaanotto-asetelmaan. Professori Ray Jonesin varoitukset palveluimploosiosta eivät ole turhia. Malli takaa täystyöllisyyden sosiaalialan asiantuntijoille ja palveluntuottajille mutta sen hyödyistä suomalaisille asiakkaille ei ole näyttöä.

Malli, joka vaatii useita työntekijöitä ( 6-8 kpl) per perhe on myös hyvin kallis. Kannattaako kestävyysvajeessa pilotoida mallia, jonka käyttöönottoon ei todellisuudessa ehkä ole resursseja?

On selvää, että Hackneyn työntekijävaltainen malli ei kestä suomalaisen naisvaltaisen sosiaali-alan äitiyslomia ja kotihoidontuen jaksoja. Pienissä yksiköissä mallin toimivuuden vaarantaa jo muutaman työntekijän sairasloma tai täyttämätön virka.
Konsultoiville sosiaalityöntekijöille lankeaa mallissa kohtuuton työkuorma ja kaksijakoinen rooli sekä yksikön johtajina että työntekijöinä ja sekä tuomioistuinten että työryhmän asiantuntijoina. Miten tämä auttaa työssä jaksamista ja asiakkaille luvattuja pysyviä hoitokontakteja?

Jos malli on osallistava ja lapsi- ja perhelähtöinen, miksi sen suunnitteluun ei ole osallistunut palvelunkäyttäjiä?
Miksi sosiaalityöntekijä tai perheterapeutti - eikä asiakas- kokoaa palvelupaketit ja hoitaa kontaktit hoitotahoille? Läpinäkyvämpää ja osallistavampaa olisi, että asiakas kommunikoisi suoraan palveluntarjoajan kanssa- ilman rikkinäisen puhelimen efektiä tuottavan sosiaalityöntekijän sekaantumista; ennakkotiedotusta, fabrikoituja asiakirjoja, psykiatrista roskien kierrätystä ja heikkolaatuista konsultaatio- ja ”tulkkaus”palvelua.
Jos malli on asiakaslähtöinen miksi sitä lobataan viranomaislähtöisesti työntekijöille- ei asiakkaille- aiheutuvilla eduilla: lisääntyvänä alalle hakeutumisella, työssä jaksamisella ja -viihtyvyydellä, urakehityksellä jne.

Sosiaalityössä on ollut vuosikymmenestä toiseen tapana uskoa asiantuntijavaltaan ja -viisauteen ja takertua ristiriitaisiinkin muoti- ideologioihin ja -teorioihin, vieläpä luulotellen niitä ratkaisuiksi kaikille ja kaikkiin ongelmiin.

Hackneyn malli on hyvä, suorastaan liian näppärä ratkaisu suomalaisten sosiaalityöntekijöiden työpaikkojen, ammatillisen edunvalvonnan ja vallan- ja reviirinlaajennushankkeiden lisäämisen välineeksi. Sen hyöty asiakkaille sen sijaan jää toteennäyttämättä.

Varokaa- perheterapia tulee taas


Hackneyn malli perustuu psykoanalyyttiseen perheterapiaan, jolla on Freudilaisen psykokulttuurin hallitsemassa Suomessa käsittämättömän vankka jalansija. Unohtumaan on päässyt, että:
-Perheterapian juuret ovat psykoosien hoidossa ja sen näkökulma on häiriö- orientoitunut ja patologisoiva.
Miten asiakkaita hyödyttää, ettei heitä Hackneyn mallin myötä enää nähdä suoraan ongelmina vaan vain ongelmallisena osana lastensuojelua käyttävien perheiden ongelmallista perhesysteemiä?
-Perheterapia pohjautuu psykoanalyysiin, joka tuo terapiaan virheellisiä ja vanhentuneita uskomuksia ja asiakasprosessia ja tosiseikkaselvittelyä vinouttavia olettamia mm. traumaolettaman, vuorovaikutushäiriöolettaman ja olettaman ongelmien ylisukupolvisesta periytymisestä.
-Perheterapia on hidasta ja kallista. Varsinaiset perheterapiaprosessit kestävät yleensä 1–3 vuotta.
-Perheterapia on asiantuntijavaltaista, elitististä eikä huomioi luokkaeroja: työväenluokkaisten perheiden kommunikaatiotavat patologisoidaan helposti ja heidän vuorovaikutusverkostonsa koetaan lapsille vahingollisina.
-Perheterapia liioittelee perheen merkitystä. Perheenjäsenillä on nykyisin lukuisia perheestä ja suvusta erillisiä viiteryhmiä ja vuorovaikutusympäristöjä, jotka sivuutetaan terapiassa.
-Perheterapia perustuu puhehoitoon, jonka tehosta ei ole näyttöä ja joka edellyttää lastensuojelun orwellilaisen uuskielen hallintaa.
-Puhuminen tai asiakkaita koskevien keskustelujen korkea taso tuskin auttaa köyhyydestä, työttömyydestä, hoitamattomista sairauksista ja puuttuvista palveluista kärsivää asiakasta.
-Perheterapia ei ole demokraattista eikä tunnusta monitietäjyyttä. Se vaatii perheenjäseniä omaksumaan terapeutin usein virheellisen näkemyksen perheen ongelmista. Perheterapiaan osallistuvilta perheenjäseniltä- vaikka näiden ongelmat liittyisivät köyhyyteen tai palvelujen puutteeseen- edellytetään valmiutta nähdä perheen tai perheenjäsenten ongelmat vuorovaikutuksellisina.

Uuden muotivillityksen rahoittamisen sijaan lastensuojelussa voitaisiinkin pohtia ja toteuttaa Lokakuun liikkeen muutosehdotuksia tai psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin James Daviesin kirjan "Cracked – Why Psychiatry is Doing More Harm Than Good" esipuheessa esittämiä uudistusideoita esim:

Meidän tulisi ottaa potilaiden, kokemusasiantuntijoiden ja omaisten ääni kuuleviin korviin. Meidän pitäisi kerätä palvelujen käyttäjiltä ja heidän omaisiltaan aktiivisesti palautetta ja pyytää heitä osallistumaan aktiivisesti toimivien ja heitä palvelevien järjestelmien suunnitteluun.

Meidän tulisi kokonaan kyseenalaistaa sokea uskomme psykoterapian autuaaksi tekevään vaikutukseen. Ihmiset hyötyvät yhtä lailla muistakin, yhteiskunnalle huomattavasti edullisemmista auttamisen muodoista kuten vertaistuesta, kokemusasiantuntijoiden tuesta, tietoisuustaitojen opettelemisesta, internetin itseapuohjelmista, kursseista, maallikoiden ohjaamista keskusteluryhmistä jne. Ihmisiä voidaan auttaa monilla menetelmillä ja meillä on suoranainen velvollisuus kiinnostua vakavasti erilaisista edullisista ja kansalaisten tarpeisiin skaalautuvista avun muodoista.

Meidän tulisi luopua ajatuksesta, että päätöksenteon tulee olla ammattilaisten käsissä.

outo orientaatio

Systemaattista syrjintää

ViestiKirjoittaja outo orientaatio » La Touko 19, 2018 12:59 am

Systemaattista syrjintää ja rakenteellista väkivaltaa

Mallin "perheterapeuttisesta orientaatiosta" voi lukea tästä:
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... vakivaltaa

Lastensuojelun systeeminen toimintamalli ei osaa vastata kysymykseen asiakkaiden oikeusturvasta kuin ihmelauseilla; "Työskentely Hackneyn mallin mukaisissa systeemisissä yksiköissä on hyvin korkeatasoista” ja "Suhdeperustaisessa lastensuojelutyössä noudatetaan aina lainsäädäntöä."

Lokakuun liike on esittänyt huolensa siitä, että Suomen freudilaiseen psykokulttuuriin sopeutettu ja psykoanalyyttiseen perheterapiaan perustuva systeeminen lastensuojelun toimintamalli eli Hackneyn malli voi lisätä lastensuojelun kustannuksia ja oikeusturvaongelmia.

Mallin taustalla vaikuttava perheterapeuttinen orientaatio tarkoittaa käytännössä psykoanalyysin virheellisten uskomusten ja perheitä patologisoivien asenteiden ja olettamien mm. traumaolettaman ja vuorovaikutushäiriöolettaman valumista asiakastyöhön.

Varokaa- psykoanalyyttinen perheterapia tulee taas

Lokakuun Liike on huolissaan siitä, että:
-Malliin liittyvä runsas arviointi kyseenalaisilla menetelmillä muodostaa asiakkaille selkeän oikeusturvariskin.
-Asiakaslähtöisyys esiintyy mallissa vain päälleliimattuna käsitteenä. Mallista saa vaikutelman, että asiantuntijat aikovat kommunikoida lähinnä keskenään- asiakkuuksien välityksellä mm. luomalla keskenään asiakastilanteista hypoteeseja ja toteuttamalla runsasta arviointia, kirjaamista, konsultointia, keskustelua ja reflektiota asiakkaiden tilanteista. Tämän toiminnan asiakkaille tuottamia oikeusturvaongelmia- joista on jo nyt runsaasti näyttöä- ei mainita lainkaan.
-Malli muodostaa uhan asiakkaiden tietosuojalle. Työntekijöiden runsaasta keskinäisestä perheitä koskevasta puheesta- jota voidaan kutsua myös juoruiluksi , panetteluksi tai vihapuheeksi- kuvitellaan automaattisesti jalostuvan tiedon runsautta.
-Työntekijät- eivät asiakkaat- saavat päättää keitä kutsutaan mukaan asiakasprosessiin ja toimia tulppina ja portinvartijoina perheen ulkopuolisiin kontakteihin.
- Mallissa pyritään pois työntekijöiden pelkäämästä mutta asiakkaiden oikeusturvaa parantavasta "lastensuojelun juridisoitumiskehityksestä" ilman suunnitelmaa siitä, miten lastensuojelutyön laillisuus ja valvonta aiotaan taata.
-Malli, joka vaatii useita työntekijöitä ( 6-8 kpl) per perhe on hyvin kallis eikä kestä suomalaisen naisvaltaisen sosiaali-alan äitiyslomia ja kotihoidontuen jaksoja. Pienissä yksiköissä mallin toimivuuden vaarantaa jo muutaman työntekijän sairasloma tai täyttämätön virka.
-Systeemisen lastensuojelun toimintamallin juuret ovat psykoosien hoidossa ja sen näkökulma on häiriö- orientoitunut ja patologisoiva.
-Erilaisten ja eri teorioista nousevien menetelmien joustava ja tapauskohtainen käyttö on mahdotonta nykytilanteessa, jossa työntekijöiden koulutus, hoitofilosofia ja työmenetelmät ja -välineet perustuvat psykoanalyysiin, jota sovelletaan lähes kaikkiin asiakastapauksiin
-Psykoanalyysi tuo systeemiseen malliin virheellisiä ja vanhentuneita uskomuksia ja asiakasprosessia ja tosiseikkaselvittelyä vinouttavia olettamia mm. traumaolettaman, vuorovaikutushäiriöolettaman ja olettaman ongelmien ylisukupolvisesta periytymisestä.
-Perheterapia on asiantuntijavaltaista, elitististä eikä huomioi luokkaeroja: työväenluokkaisten perheiden kommunikaatiotavat patologisoidaan helposti ja heidän vuorovaikutusverkostonsa koetaan lapsille vahingollisina.
-Perheterapia liioittelee perheen merkitystä. Perheenjäsenillä on nykyisin lukuisia perheestä ja suvusta erillisiä viiteryhmiä ja vuorovaikutusympäristöjä, jotka sivuutetaan terapiassa.
-Perheterapia perustuu puhehoitoon, jonka tehosta ei ole näyttöä ja joka edellyttää lastensuojelun orwellilaisen uuskielen hallintaa.
-Puhuminen tai asiakkaita koskevien keskustelujen korkea taso tuskin auttaa köyhyydestä, työttömyydestä, hoitamattomista sairauksista ja puuttuvista palveluista kärsivää asiakasta.
-Perheterapia ei ole demokraattista eikä tunnusta monitietäjyyttä. Se vaatii perheenjäseniä omaksumaan terapeutin usein virheellisen näkemyksen perheen ongelmista. Perheterapiaan osallistuvilta perheenjäseniltä- vaikka näiden ongelmat liittyisivät köyhyyteen tai palvelujen puutteeseen- edellytetään valmiutta nähdä perheen tai perheenjäsenten ongelmat vuorovaikutuksellisina.
- Systeemistä perheterapiaa voi pitää suorastaan vaarallisena perheväkivallan ennaltaehkäisyn ja hoidon kannalta( Husso 1994; Nousiainen 1998).
- Mallin vaarana on, että asiakkaille yhden riesan muodostavasta joko avohuollon tukitoimi (esim. perhetyö) tai huostaanotto-asetelmasta siirrytään usean riesan muodostavaan sekä avohuollon tukitoimia (perhetyö, perhekuntoutus ) että huostaanotto-asetelmaan.

Perheterapeuttinen orientaatio: Ilmianna isi ja äiti

Suosittelemme kaikkia systeemisen lastensuojelumallin pilottikuntien asiakkaita tutustumaan Sirkka Alho- Konun tutkimukseen perheterapeuttinen orientaatio lastensuojelun sosiaalityössä, joka tahattomasti paljastaa systeemisen lastensuojelumallin taustalla vaikuttavan perheterapeuttisen orientaation ja ymmärryksen ennakko- olettamat, loogiset ja menetelmälliset heikkoudet ja pöyristyttävän asenteellisuuden joka ilmenee mm. luokkaylenkatseena ja suorana syrjintänä. Mallia on vaikea kuvata ihmissuhteita rakentavaksi ja ylläpitäväksi- ellei sitten puhuta sijaishuollon liiketoiminnan edunvalvonnasta.

Sama asenteellisuus on nähtävissä myös Haapasten perheen moniammatillisesta KOSKE- muilutuksesta muistetun Pia Lahtisen ( sijaishuollon perhehoidon edunvalvoja Pesäpuu ry:ssä), Leena Männistön (HUS:n johtava sosiaalityöntekijä ja Talentian ja Helsingin hallinto- oikeusasiantuntija Alpo Heikkisen työpari ja intensiivihoidon asiantuntija), Marketta Raivion ( Porin johtava sosiaalityöntekijä ja lastensuojelun edunvalvonnan yhteyshenkilö) ja Katarina Fagerströmin ( psykoanalyyttispohjaisten perhe- ja gestaltterapioiden terapeutti ja VARPU-asiantuntija ) työpapereissa mutta kokeneina mediakoulutettuina byrokraatteina he osaavat salata mallinsa puutteet ja oman asenteellisuutensa perustutkinto- opiskelijaa paremmin.

Systeemisen mallin pitäisi uudistaa lastensuojelun ja muiden erityistason palvelut asiakkaiden tarpeiden mukaisesti ja haastaa koko palveluorganisaatio tarkastelemaan toimintatapojaan mutta mukana häärivät samat lastensuojelukriisin kehittäneet STM- ja THL- byrokraatit ja maakunnalliset sosiaalialan osaamiskeskukset . Ohjausryhmissäkin istuvat samat vanhat sijaishuollon edunvalvojat.
Kovin kummoista omien toimintatapojen analyysia ei ollut Raivion palaute äidille, jota lastensuojelu murskasi peräti viiden vuoden ajan ja jota perhetyöntekijä ahdisteli kuin mustasukkainen puoliso: " Samasta asiasta eri osallisilla voi olla hyvin erilainen kokemus."
Eikö sosiaalialan muutostyöhön voisi joskus nimittää ammattilaisbyrokraattien, psykoanalyytikkojen ja sijaishuollon edunvalvojien sijaan teräviä tutkijoita, joilla ei ole sidonnaisuuksia sijaishuoltoon tai psykoanalyyttiseen psykiatriaan?

Asenteellisuus ei ole ihme, sillä systeemisessä perheterapiassa käytetään tutun kauhunelikon tekemää lastensuojeluperheiden luokittelua.
Tutkimuksessaan Helena Lounavaara- Rintala (psykologi, perheterapeutti, EAP European Association for Psychotherapy, HY:n lastenpsykiatrian yksikön kouluttaja), Jan-Christer Wahlbeck (psykologi, kouluttaja, Suomen perheterapiayhdistys ry:n puheenjohtaja, kirjailija, Svenska Frimurarordens medlemmar i Sverige), Pirjo Vuornos (nuorisopsykoterapeutti, erityisasiantuntija ja kouluttaja) ja Esko Varilo (lastenpsykiatri, perheterapeutti, Suomen psykoanalyyttinen yhdistys) leimaavat ja tyypittelevät lastensuojelun asiakasperheitä mm. ghetto-, mafia- ja autistisiksi perheiksi ja etsivät näistä insesti- ja homoseksuaalisuus-periaatteita.
Heidän mukaansa lastensuojeluperheet ovat luonteeltaan samankaltaisia joten voidaan puhua yhdenmukaisesta perhetyypistä. Väittämä on perustuslaissa kiellettyä syrjintää eli sitä, että ihmiset kohdataan jonkun yhdenmukaiseksi oletetun ryhmän edustajina ja ryhmää kohdellaan kuin jokaisella sen jäsenellä olisi tietyt oletetut negatiiviset ominaisuudet. Missä tahansa muussa kontekstissa kuin lastensuojelussa tekstillä saisi syytöksen syrjinnästä, vihapuheesta ja kunnianloukkauksesta.

Vuornos, Wahlbeck ja Lounavaara- Rintala kuuluvat vuorovaikutusprosessien tutkimuskeskukseen, jossa he kouluttavat mm. perhetyöntekijöitä, sosiaalityöntekijöitä ja perhe-, pari- ja traumaterapeutteja etsimään perheistä vuorovaikutushäiriöitä, joista onkin tullut lastensuojelun muotidiagnooseja. Helena Lounavaara- Rintala on työskennellyt myös RAY:n ja Pelastakaa Lapset ry:n Silta- hankkeessa.

"Ongelmalapset" terapeuttien pikku apulaisina

Ironista on, että skitsofrenian hoitoon luodusta perheterapiasta itsestään löytyy monia skitsofrenian tunnuspiirteitä mm. perusteettomat pelot ja epäilyt, arvaamaton ja outo päättely ja käytös, epälooginen puhe, harhaanjohtavat eufemismit ja neologismit ja perseveraatio.

Perheterapeuttisessa mallissa vanhemmat ovat kuin pahoja henkiä, joiden vaikutus ulottuu kaikkialle ja kaikkiin aikakausiin ja joiden traumavaikutusta lastensuojelun työntekijät yrittävät etsiä ja tulkita lasten leikeistä ja puheista symbolisten esineiden esim. korttien ja nukkejen avulla. Vastemielisintä on, että mallissa lastensuojeluun ajautunutta lasta- jota Alho- Konu kutsuu osoittelevasti "ongelmalapseksi" vastuutetaan perheen joutumisesta lastensuojeluun ja painostetaan toimimaan terapeutin ilmiantajana ja apurina oletettujen perheen sisäisten salaliittojen paljastamisessa: "Jos terapeutti on sisäistänyt sen lähtökohdan, että lapsi tuo perheensä terapiaan, on hänen helppo käyttää ongelmalasta oppaana, aputerapeuttina tai konsulttina perheterapiaistunnossa ja koko perheterapiaprosessissa. Yhtä lailla voidaan ajatella, että lapsi saattaa ohjata perhettä lastensuojelun avun piiriin omalla toiminnallaan tai käytöksellään."

Yhtä kyseenalaista on "lapsilähtöisten välineiden" käyttö. Alho- Konu kertoo, että "Kokemukseni mukaan yksinkertaisimpia ulkoistamisen menetelmiä ovat esimerkiksi sukupuun piirtäminen, erilaiset tarinalliset kuvakortit (Pesäpuu-, Saga-, Persoona- ja Mythoskortit jne.), metafora-magneetit ja fläppitaulun käyttäminen ja niin edelleen. Työntekijän hyviä apuvälineitä ovat esimerkiksi sellaiset lelut, joille löytyy helposti symbolinen merkitys. Niitä voi käyttää esinemetaforina. Lelut eivät siis ole lapsen leikkejä ja viihtyvyyttä varten, vaan terapeutin työkaluja. "

Edes vanhasta peili-ikkuna-asetelmasta ei ole päästy eroon. Vanhemmat seisovat edelleen yhden sosiaalityöntekijän kanssa peili- ikkunan takana kun toinen sosiaalityöntekijä usuttaa lasta paljastamaan luulottelemansa traumat "lapsilähtöisillä välineillä" : "Peili-ikkunan takana olevat vanhemmat voivat lapsen kertoessa työstää kuulemaansa toisen sosiaalityöntekijän kanssa."

Alho- Konun mukaan lapsikeskeisessä orientaatiossa tärkeintä on, että " tapaamisesta muodostuu lapsille ja muillekin perheenjäsenille mieleenpainuva elämyksellinen kokemus. Parhaiten tämä toteutuu siten, että perheterapeutti/sosiaalityöntekijä toimii perheen ennakko-odotusten vastaisesti, arvaamattomasti ja yllätyksellisesti". ( Alho-Konu, 2005, 74-75)

Perhekeskeisyys= vanhempien painostusta vapaaehtoiseen huostaanottoon?


Perhekeskeisyydelle on perheterapiassa löydetty kerrassaan orwellilainen määritelmä; se tarkoittaa vanhempien houkuttelemista/painostamista lapsensa vapaaehtoiseen sijoitukseen.
Alho- Konun mukaan "Esimerkiksi perhekeskeisyyttä noudattava työntekijä saattaa joutua tekemään lasten huostaanottopäätöksen, mutta pyrkii kuitenkin neuvottelemaan tästä vanhempien kanssa esimerkiksi niin, että tehdään vapaaehtoinen sijoituspäätös" (Alho-Konu, 2005, 80).

Kun perheterapeuttisessa ymmärryksessä huostaanottoa vastustava lapsi tai vanhempi ei ole " perhekeskeinen" eikä "yhteistyökykyinen" , häntä sopii rangaista esim. perheterapeuttisen orientaation omaksuneessa SOS- lapsikylässä "rajuilla päätöksillä" ja "tapaamisrajoituksilla". Näitä suositellaan tilanteessa, jossa huostaanottoja määrittelee lasten kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta( Hiitola, 2015) , vanhempien uupumus( 58%) ja lasten koulunkäyntivaikeudet(47%) ( THL, 2016, 7).

Sirkka Alho- Konu ei tainnut aavistaa, että hänen tutkielmaansa myöhempi lastensuojelun tutkimus on osoittautunut , että hänen väittämänsä ja luonnehdintansa vanhemmista sopivat yhtä lailla tai jopa paremmin lastensuojelun työntekijöihin ja sijaisvanhempiin:
"Kuka tahansa saattaa äkkiä, ilman varoitusta taikka selitystä, poistua muiden luota ja kadota joko moneksi päiväksi tai kuukaudeksi, jopa lopullisesti. Tyypillistä on, että lähtöä ei selitetä ennakkoon, sitä ei mitenkään valmistella eikä sitä kukaan näytä surevan."

Alho - Konun systeemisessä logiikassa lastensuojelun arvaamattomuuden ja mielivallan syitä esim. sosiaalipalvelujärjestelmän kohtuuttomia päätöksiä ja institutionaalista identiteettiväkivaltaa (Metteri, 2012), riskileimoja (Harrikari, 2008 harhautunutta suojeluvaltaa (Alhanen, 2014), viranomaislähtöisyyttä ( Poikela, 2010), vihapuhetta (Oikeusministeriö, 2016), valvontapuutteita ( VTV; 2012), asiakirjaväärentämistä (Edvardsson, 2009; Kääriäinen), ammatillisuuspuutteita (Finnilä- Tuohimaa, 2009), asiakkaiden leimaamista ja essentialisointia( Helne, 2002 , 2004, 2006; Hiltunen, 2015 ), tietopuutteita (Pekkarinen, 2011), köyhien kuritusta (Niemelä & Saari, 2013), sadistista vuorovaikutusta (Goffman, 1969 ), määrittelyongelmia ja vallankäyttöä (Hiitola, 2015), sukupuolittamista (Helen, 1997; Jokinen, 2010; Vuori, 2001), psykopatologisointia (Kivivuori, 1992,1996,1999,2003), etnistä syrjintää ( Pulma, 2006), väkivaltaista suojelukasvatusta (Laitala & Puuronen, 2016) tai kaltoinkohtelua sijaishuollossa (STM; 2016) ei tarvitse edes tunnistaa saati tunnustaa. Lastensuojelun arvaamattomuuden ja mielivallan syynä kun pidetään ammattiauttajien samaistumista perheisiin; "Auttajat samaistuvat perheiden hyökkäävyyteen, vastuun pakenemiseen ja valehteluun ja omaksuvat ne käyttäytymismallikseen."
(lainaukset Alho- Konu , 2005, s. 27- 28, 72-80)


VARPU, asiantuntijavalta, lastenpsykiatriset tiimit + hallinto- oikeus= oikeusturvaongelmia


Pelkkä LAPE- pilottirahoituksen hakeminen ei vie kuntia palveluiden kehittämisen ytimeen eikä luomaan uudenlaista moniammatillista lastensuojelua tai erityistason palveluita erityisesti jos ei tiedetä kenelle, mitä , miten ja miksi ollaan luomassa tai miten asiakkaiden oikeusturva prosessissa aiotaan varmistaa.
Epäselväksi jää myös miten hankkeessa seurataan tai arvioidaan toiminnan välittömiä ja ei-aiottuja vaikutuksia.
Pilotoinnin arvioinnista vastaa Sirkka-Liisa Aaltion tytär lastensuojelun toimintakykymittaria kehitellyt Elina Aaltio. Kouluttajana systeemisessä lastensuojelun mallissa Fagerströmin rinnalla toimii nuorisopsykiatrisen poliklinikan psykiatri, hypnoosilääkäri ja NLP- Master Practitioner Pekka Aarninsalo, jota Itä-Suomen yliopiston medikalisaatiotutkija, dosentti Markku Myllykangas on kritisoinut puoskaroinnista.
Mallin markkinoijiksi perheille aiotaan valjastaa kokemusasiantuntijat, joiden kannattaisi odottaa Helsingin, Vantaan ja Rauman pilottien tuloksia ennen suostumuksen harkitsemista.

Näillä näkymin asiakkailla ei ole mitään syytä luottaa systeemisen mallin palvelulupauksiin, varsinkaan kun malli näyttää toistavan 2008 lastensuojelulain virheet.


Uutta sosiaalityöntekijöiden vallan huippuunsa nostanutta lastensuojelulakia markkinoitiin huostaanottojen vähentäjänä mutta sen ansiosta huostaanotot lähtivätkin räjähdysmäiseen kasvuun. Ilman palvelunkäyttäjiä suunniteltuun lastensuojelulakiin koottiin kaikki sellaiset asiat ja toimenpiteet, joiden jo ennakkoon voitiin arvioida tuottavan vakavia ongelmia; varhainen puuttuminen, asiantuntijavallan lisääminen, lastenpsykiatriset tiimit, moniammatillinen yhteistyö ja heikko oikeuslaitos. Samat ongelmalliset asiat ja painotukset löytyvät systeemisestä lastensuojelun mallista mutta tällä kertaa niiden odotetaan tuottavan päinvastainen tulos kuin aiemmin.

Lastensuojeluun ajautuneita perheitä auttaisi uusia asiantuntijavaltaisia toimintamalleja paremmin sosiaalityön resurssien ohjaaminen asiantuntijoiden ja sijaishuollon sijaan suoraan perheille esim. kotiavun ja palvelusetelin muodossa, lastensuojelun parempi valvonta ja vastuu- ja korvaussäädösten uudistaminen ja huostaanotto-oikeudenkäyntien siirtäminen käräjäoikeuteen.

Kirsikkana päältä kauniissa mutta sisältä silkossa kakussa on, että juuri Kaarinan lastensuojelu, joka muisti mielenterveyden moniottelija [b]Jorma Heikkistä
hääpäivänään valheellisella insestisyytteellä valittiin taannoin "systeemisen otteensa" takia sosiaalityöntekijöiden ammattijärjestö Talentian kautta Vuoden Työyhteisöksi.
​[/b]
Systeemisen lastensuojelun toimintamallin kehittäjien soisi perheterapeuttien psykojargonin sijaan kuulevan professori Featherstonen haastattelemien adoptoitujen ja sijoitettujen viestin: "Lopettakaa jäähyväisille ja poislähettämiselle perustuvien järjestelmien rakentelu. Me tarvitsemme lisää- ei vähemmän ihmisiä. Me olemme joutuneet kestämään ja kestämme epävarmuutta ja sekavuutta- yrittäkää tekin.

Lakatakaa yrittämästä luokitella meitä ennalta annettuihin ja ulkopuolelta määriteltyihin diagnooseihin ja luokituksiin. Moninkertaistakaa perheille annettava apu ja panostakaa jatkuvuuden, ei keskeytysten luomiseen. Lopettakaa kokonaan luokitteluun perustuvat järjestelmät. Kuunnelkaa, kohdatkaa ja kunnioittakaa meitä itsemäärittämiemme identiteettien mukaan. "

lisää huostia

Mallin negatiiviset seuraukset näkyvät jo

ViestiKirjoittaja lisää huostia » La Touko 19, 2018 1:10 am

Hackneyn mallin negatiiviset seuraukset näkyvät jo: https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... nakyvat-jo

Sosiaali- ja terveysministeriö, Sitra ja Työsuojelurahasto myönsivät Mäntsälän ja Pornaisten Hackneyn mallin omaksuneelle lastensuojelulle työelämäpalkinnon 2017.
Lastensuojelulle myönnetty palkinto valpastuttaa kriittisen lukijan välittömästi. Suomessa sillä ei tarvitse olla mitään tekemistä perheiden hyvinvoinnin kanssa, päinvastoin. Palkinnoilla voikin olla vahvempi positiivinen korrelaatio lasten kaltoinkohteluun kuin huostaanottopäätöksillä, joita kaltoinkohtelun sijaan määrittää pikemminkin sosiaalityöntekijöiden käsitys perheen kunnollisuudesta ( Hiitola, 2015).

Lastensuojelun oudot onnistumiset


Kaarinan lastensuojelu, joka muisti mielenterveyden moniottelija Jorma Heikkistä hääpäivänään valheellisella insestisyytteellä valittiin taannoin "systeemisen otteensa" takia Talentian kautta Vuoden Työyhteisöksi.
Keski-Suomen käräjäoikeuden tuomitseman sijaisperheen äiti oli palkittu kasvattaja.
Vuoden sijaisperheeksi nimetyssä perheessä lapsia tönittiin, "kopsauteltiin", tukistettiin, nipistettiin, riepoteltiin tukasta, nimiteltiin alentavasti, jopa kuristettiin ja saunotettiin liian kuumassa löylyssä sekä seisotettiin avojaloin lumihangessa. Sijaishuollon henkilökunnan toistuvien pahoinpitelyiden kohteeksi joutunut Toni Mäkinen kertoo kuinka henkilökunta sai kunnianosoituksia hyvästä työstään huostaanotettujen lasten hyväksi.
Nevalanmäen perhekodit sai Kauppalehden vuoden 2014 menestyjäyrityspalkinnon. Pahamaineisen Pro Manorsin Loikalan kartanon johtaja puolestaan sai Luja ry:n Vuoden Kasvattaja -palkinnon vuonna 2008 ansioistaan työurallaan. Loikalan Kartanon/Pro Manorsin työntekijöitä syytettiin mm. teinin pään hakkaamisesta lattiaan, matottamisesta ja kuristamisesta. Pro Manors sai eduskunnan oikeusasiamieheltä vakavan huomautuksen hoitomenetelmistään 2011.
Lastensuojelun Keskusliiton palkinnon ovat saaneet mm. Pesäpuu ry:n toiminnanjohtaja ja kehittämispäällikkö PRIDE-ohjelman kehittämistä. Pesäpuu ry puolestaan on myöntänyt Ylpeästi Lapsen Puolella- palkintonsa mm. Jyväskylän sijaishuollon työntekijöille.

Suomalaispäättäjien tietokatveesta kertoo, että valtioneuvoston asettama ja pääministeri Juha Sipilän johtama kestävän kehityksen toimikunta antoi Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:lle (PKS) Sitoumus 2050 kesäjuhlassa 2.6.2016 huomionosoituksen ”Kestävän hyvinvoinnin edistäjä”. Myös SOS- lapsikylän perhekumppani hankkeelle on tullut palkintoja, mutta tuloksia ei näy. Huostaanotot eivät vähentyneet kuten luvattiin, ja lastensuojelun kustannuksetkin ovat kasvaneet.

Myöskään Hackneyn mallille annettu työelämäpalkinto ei perustu tutkittuihin tuloksiin vaan yleisöäänestykseen.
Ristiinpalkitsemalla toisiaan veronmaksajien rahoilla lapsibisnestoimijat hakevat ja saavat näkyvyyttä perheille hyödyttömille tai suorastaan vahingollisille hankkeilleen.

Se, että sijaishuollon ja psykoanalyyttisen psykiatrian edunvalvojiksi ryhtyneillä sosiaalityöntekijöillä on entistä enemmän aikaa asiakashankintaan ja arviointiin, ei ole lasten eikä perheiden etu.

Suomessa lastensuojelun palvelun voi vakinaistaa vain jos se hyödyttää sijaishuollon edunvalvontaa. Lapsiperheitä kehittämistyön tai "palvelujen" ei tarvitse hyödyttää lainkaan kuten huostaanottoja tuottavat lastensuojelun "avohuollon tukitoimet" todistavat.

Hackneyn mallin "onnistuminen" laskuvirheen tulosta?

Psykoanalyyttiseen perheterapeuttiseen orientaatioon perustuvaa Hackneyn mallia eli systeemistä lastensuojelun toimintamallia pilotoidaan parhaillaan 40:llä paikkakunnalla Suomessa ja malli on SOS- lapsikylän perhekumppanin ja Tajua mut- huoliliputuksen tavoin tarkoitus levittää koko maahan.

YLE kertoo kuinka "Mäntsälässä ja Pornaisissa Uudellamaalla on Hackneyn mallin soveltamisella saatu lasten huostaanotot vähentymään kolmessa vuodessa noin 70:stä alle 30:een. Samalla kulut ovat vähentyneet 4,1 miljoonasta eurosta 2,9 miljoonaan".

Ylen uutisten mukaan jokaisella sosiaalityöntekijällä on nyt alle kymmenen lastensuojelun asiakasta, kun heitä oli aiemmin 40-60 jokaisella sosiaalityöntekijällä.

Sitran mukaan aiemmin sosiaalityöntekijöillä oli 40–60 asiakasta, nykyisin 15 .

Hackneyn malli lisäsi huostaanottoja ja lastensuojelun kustannuksia?

Jos ennen Hackneyn mallia yhdellä sosiaalityöntekijällä oli keskimäärin 50 asiakasta, työntekijöitä oli yhteensä neljä ja huostia 70 ja Hackneyn mallin jälkeen neljällä sosiaalityöntekijällä vain alle 10 asiakasta per työntekijä ja huostia 30, huostaanottojen määrä on silloin suhteellisesti lisääntynyt, ei vähentynyt kuten väitetään.

Mikäli Mäntsälässä neljän työntekijän yhteensä noin 200 asiakasta maksoivat 4,1 miljoonaa ja Hackenyn mallin myötä 45-60:een vähentyneet asiakkaat maksavat 2,9 miljoonaa myöskään kustannukset suhteessa asiakasmäärään eivät ole vähentyneet vaan nousseet.


Annettujen tietojen perusteella Hackneyn malli on siis kasvattanut sekä huostaanottojen että lastensuojelun kustannusten määrää suhteessa asiakaslukuun.

Hackney- pilotoinnin arvioinnista vastaa Sirkka-Liisa Aaltion tytär lastensuojelun toimintakykymittaria kehitellyt Elina Aaltio.
Jos malli on niin tuloksellinen kuin siitä annetut lehdistötiedotteet kertovat, miksi tarkkoja lukuja asiakas- ja työntekijämäärien ja kustannusten ja huostaanottojen määrän muutoksista ja suhteista ei ole julkistettu, jotta kansalaiset pääsisivät toteamaan tulokset omin silmin? Eivätkö lehdistölle lähetetyt tiedotteet lastensuojelun onnistumisista ( jotka Suomessa julkaistaan uutisina ilman lähdekritiikkiä) edellytä taustakseen mitään tutkittua tietoa silloin kun tiedotteen tekijänä on jokin lastensuojelutaho?

Aaltio päätteli kehittämäänsä toimintakykymittaria koskevassa tutkimuksessa, että vanhemman lastensuojelun aikana lisääntynyt kuormitus johtuu (oletetusta) lapsuudenaikaisen kuormituksen heijastumasta eikä esim. tehdyistä lastensuojelutoimista tai lastensuojelun provokaatioista. Sisältääkö myös Hackneyn mallin arviointi samanlaisia päättelyvirheitä ja yrityksiä puolustella lastensuojelun huonoja käytäntöjä?

Aaltio puolustelee harjoitettua sosiaalipolitiikkaa esim. lastensuojelun järjetöntä tuhlausta William J. Baumolin teorialla, jonka mukaan sosiaalipalvelujen huono tuottavuus on niiden ydinolemus ja kaikkeen, mitä tuotetaan, on varaa, joten rahoitusta kalliille ja tuottamattomille asiantuntijavaltaisille palveluille tulee vain lisätä!
Ei ihme, että Aaltio on valittu arvioimaan juuri Hackneyn mallia. Hänen visionsa hyvinvoinnin uudesta järjestyksestä on Hackneyn mallin tavoin kovin asiantuntijalähtöistä ja -valtaista. Se sisältää hienoja mutta utopistisia tavoitteita, sivuuttaa perheen merkityksen ja roolin ensisijaisena turvaverkkona ja siirtää valvomatonta valtaa ja avoimen kulupiikin julkiselle sektorille ja sen asiantuntijoille.
Logiikassa säästämällä ei kuitenkaan säästä.
Millään yhteisöllä ei ole varaa toimimattoman lastensuojelun tuottamaan syrjäytymiseen ja yhteiskuntarauhan menetykseen.

Lastensuojelussa kehitetään työntekijöiden- ei perheiden- tukea

Lastensuojelun kehittämishankkeiden tavoitteena on yleensä perheiden tuen sijaan työntekijöiden tuki.
Edullista Imatran mallia ei positiivisista asiakaspalautteista ja todistetuista kustannussäästöistä huolimatta valtakunnallistettu. Sen sijaan asiantuntijalähtöistä ja kallista Hackeneyn mallia, jonka asiakaspalautteita ei ole tutkittu, juurrutetaan kaikkialle Suomeen.

Vaikuttaa sitä, että sosiaalityön tavoitteeksi on tullut perheiden auttamisen sijaan työntekijöiden ammatillinen edunvalvonta ja imagonkiillotus.
Sosiaalialan työntekijät haluavat seurustella vain toistensa kanssa- asiakkuuksien välityksellä. Heidän pysyväksi muodostuneen asenneongelmansa tulosta on, että arvostettava ammatillisuus sosiaalityössä tarkoittaa etäisyyttä asiakkaista ja konkreettisesta, fyysisestä auttamistyöstä.

Sosiaalityöntekijät ovat pääsääntöisesti vastustaneet perheiden tarvitsemaa konkreettista kodinhoidollista apua osana sosiaalityötä pelätessään alansa statuksen ja palkan laskemista. Näin tapahtui mm. Imatralla ja aiemmin perhetyön rantautuessa Suomeen.

Perheiden konkreettisten avun muotojen katoaminen ja korvautuminen arvioinnilla, erilaisilla puhehoidoilla ja huostaanotoilla onkin sosiaalialan työntekijöiden ammatillisen edunvalvonnan ja vallan- ja reviirinlaajennushankkeiden seurausta.

Puoskarien markkinat

Näin voisi HS:n mukaan Hackneyn mallin mukainen tapaaminen uuden perheen kanssa alkaa: perheterapeutti Marja Kaikkonen piirtää taululle sukupuuta, jonka tarkoitus on kartoittaa suvun verkostot, vuorovaikutushäiriöt ja oletetut ylisukupolviset traumat.

Lastensuojelussa perhetyöntekijät ja -terapeutit käyttävät vanhentuneita, vääriksi todistettuja psykoanalyyttisia teorioita ja epätieteellisiä tutkimusmenetelmiä ja välineitä.
He kehottavat asiakkaita mm. piirtämään perheen sukupuun kolmen tai neljän sukupolven ajan ja merkitsevät muistiin seuraavia asioita; perheen rakenne, tunneilmaisut perheenjäsenten ja sukupolvien välillä, suvun ja perheen menetykset, salaisuudet, sairaudet, häpeät, poliittiset mielipiteet, suhteet koulutukseen ja työhön sekä uskonnollisuuden merkitys perheessä ja perheenjäsenille. (Ijäs , 2012, 5-7). Myös perheroolit ja toistuvat sanonnat kirjataan.

Voimavaraistamispuheista huolimatta perheistä etsitään ja kirjataan ongelmia ja riskejä, jotka oletetaan ylisukupolvisesti periytyviksi. Samaan aikaan lapsen kaltoinkohtelusta on tullut marginaalinen huostaanoton syyperuste. Nykyiset huostaanotot tehdään pääasiassa vanhempien uupumisen (58%) ja lasten koulunkäyntivaikeuksien (47%) perusteella (HuosTa 2015, Optula 2007; THL 2016).

Perhetyön ja - terapian käsitys sukupuolesta ja seksuaalisuudesta on sovinnainen ja jälkeenjäänyt.
Niin perhetyö kuin perheterapiakin perustuu usein myös väärälle tiedolle kiintymyssuhteista eikä huomioi omien toimiensa perheille tuottamia haittoja.

Köyhän ja köyhän lapsen täytyy alistua leimaaviin arviointeihin, turhiin tutkimuksiin ja ruumiin ja hengen häpäisyyn. Pelkästään negatiivista näyttöä etsivä lastensuojelu kaikkiin ammattikuntiin ulottuvine apureineen rassaa halukkaasti vanhempien ja isovanhempien yksityisasiat, vanhempien pankkitilit ja terveystiedot, päät ja veri- ja virtsanäytteet ja lasten sukuelimetkin. Siinä toivossa, että löytyisi edes jotain, jolla oikeuttaisiin elinkautisia vastaavat huostaanotot ja valtaisat tulonsiirrot lapsibisnekselle.
Läpinäkyvyyttä ja läpivalaisua vaaditaan vain köyhiltä kontrollin kohteilta. Koneistossa toimivien ei tarvitse noudattaa ensimmäistäkään lakia, asetusta tai ihmisoikeussopimusta saati tehdä tiliä ideologioistaan tai taloudellisista tai poliittisista kytköksistään. Vastuu- ja korvausvelvoitteita edes tahallisista väärinkäytöksistä ei käytännössä ole.

Lastensuojelun oikeusturvaongelmat lisääntyneet Hackney- pilottien myötä

Lastensuojeluperheiden tukihenkilö Elena Uusitalo on monien muiden tukihenkilöiden tapaan esittänyt huolensa seuraavista yhtäaikaa Hackney- pilottien kanssa ilmaantuneista muutoksista lastensuojelussa:
"Nyt on satanut yhteydenottoja pilvin pimein ja samoista asioista kaikki. Tällainen piikki yhteydenottojen lukumäärissä on huomattava. Samoin ongelmien yhteneväisyys:

1. Asiakirjoja ei pyydettäessä saa millään
2. Kaikissa jutuissa on kyse terveydenhuollollisesta asiasta, eniten neurologiasta
3. Perheiltä evätään tukihenkilö tai asiamies perusteetta
4. Jokaiseen juttuun liittyy pakkoperhekuntoutus, eli velvoite mennä laitokseen tarkkailtavaksi huostaanoton uhalla
5. Avohuollossa käytetään rajoituksia, mikä on laitonta, sillä avohuoltohan perustuu vapaaehtoisuuteen

Haluaisinkin tietää, onko meneillään jokin perkeleellinen projekti? Hanke? Bisnes? Onko tullut uusia sisäisiä ohjeistuksia rikkoa perheen suojaa tekosyillä? Mitä?
Aluehallintoviraston ruuhkautuminen lastensuojeluasioista kertoo omaa kieltään myös, jos kaikki olisi jees, ei kanteluita satelisi. Tämä on outoa. Tavallisuudesta poikkeavaa."

Lue myös:
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset/ ... -hakusessa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... vaongelmia
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... vakivaltaa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... en-tulosta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... turvariski
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... n-saamisen
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... kokielella
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... nistumiset
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... easiakkaat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... staanottoa
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... kihenkilot
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... saantyivat
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... odellisuus
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... tisen-avun
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... siin-osa-1
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... siin-osa-2
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... nhemmuutta
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... nongelmaan
https://www.lokakuunliike.com/ll-uutise ... endit-2018

Paluu » Sijaishuolto, huostaanotot ja kaappaukset