Rekisteröidy

Jyväskylän asennevammainen lastensuojelu- esimerkkejä

Tähän ryhmään voit kirjoittaa ”anonyyminä” ilman rekisteröintiä - sana on vapaa!

uusi pelastusoppi?

Hackneyn malli johtaa palveluimploosioon

ViestiKirjoittaja uusi pelastusoppi? » Ke Huhti 19, 2017 5:58 pm


Hackneyn malli voi lisätä lastensuojelun kustannuksia ja oikeusturvaongelmia

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... vaongelmia

1/4/2017


Muistatteko 1980- luvun perheneuvoloiden perheterapian rottakoe-asetelmat, joissa perheet pantiin kommunikoimaan samalla kun asiantuntija-armeija tarkkaili heitä peililasin takaa, juorusi heistä keskenään ja löysi kaikkien ongelmien syyn huonosta vuorovaikutuksesta, jota korjaamaan perheet pantiin opiskelemaan transaktioanalyysiä: minä olen ok, sinä olet ok, minä en ole ok, sinä et ole ok, minä olen ok, sinä et ole ok, minä en ole ok, sinä olet ok?

90- luvulla peiliseinä poistettiin, jotta perheet pääsivät statisteiksi kuulemaan asiantuntijoiden reflektiota itsestään ja 2000- luvulla alettiin kehittää dialogisuutta, josta tulikin puhejudoa . Sitten perheterapiassa muotiin tuli narratiivisuus, jossa sosiaalityöntekijät kirjasivat hallinto- oikeudelle asiakkaiden avuntarpeet narratiiveiksi siitä, millaisia asiakkaat ja heidän kotinsa ovat.

Perheterapia on tulossa takaisin muotiin. Nyt sillä on tiimirakenne ja uusi nimi; systeeminen lastensuojelun toimintamalli tai Hackneyn malli (Reclaiming Social Work), jolla tarkoitetaan Itä-Lontoon Hackneyn lastensuojelun mullistanutta systeemistä toimintamallia, joka aiotaan juurruttaa myös Suomeen.

Hackneyn malli ei takaa lastensuojelun uudistumista eikä asiakkaiden oikeusturvaa

“Kovan” lastensuojelun ytimeen perustettavien systeemisten yksiköiden, joissa työskentelee konsultoiva sosiaalityöntekijä, sosiaalityöntekijä, lapsityöntekijä, yksikkökoordinaattori ja perheterapeutti (vrt. Hackney:n mallissa “kliinikko”) tehtäväksi on annettu muuttaa lastensuojelu perheitä arvostavaksi, kunnioittavaksi ja osallistavaksi huostaanottoja välttäväksi voimavaralähtöiseksi suhdeperustaiseksi ja menestyväksi toimintakulttuuriksi, jolle on ominaista systeeminen lähestymistapa, työntekijöiden selkeät roolit, asiakkaita koskevan keskustelun ja reflektion suuri määrä ja työntekijöiden lisääntynyt työtyytyväisyys.

Hyvää mallissa on suunniteltu huostaanottojen vähentäminen, asiakaslähtöisyys, turhan byrokratian purkaminen, moninäkökulmaisuus, kaikkien virkojen laittaminen uudelleen hakuun, luottamuksellinen yhteistyö perheen kanssa ja kattava ulkopuolinen tutkimusarviointi mutta vain mikäli nämä todella toteutetaan- mistä ei ole mitään takeita. Suomessa ehdottomat vaatimukset muutosideoiden implementoinnista organisaation kaikille tasoille ovat vesittyneet ja vesittyvät edelleen vain ammatillista edunvalvontaa tukevien osien poimimiseksi asiakkaiden oikeusturvan kustannuksella.

Suomi ei ole Englanti. Täkäläisessä tsaritistisen valtionhallinnon perinteitä noudattavassa lastensuojelun korporatistisessa eturyhmätaloudessa, jolla on loputon kulupiikki, valvontavapaus ja ehtymätön good will ei ole samanlaista uudistumisen pakkoa kuin köyhässä Itä- Lontoossa.

Jo rahoitusanomuksia muistuttavista THL:n Kohti suomalaista systeemistä lastensuojelun toimintamallia- ja Ihmissuhteita rakentava ja ylläpitävä lastensuojelu-työpapereista, joissa asiakaslähtöisyys esiintyy vain päälleliimattuna käsitteenä- saa vaikutelman, että asiantuntijat aikovat kommunikoida lähinnä keskenään- asiakkuuksien välityksellä mm. luomalla keskenään asiakastilanteista hypoteeseja ja toteuttamalla runsasta arviointia, kirjaamista, konsultointia, keskustelua ja reflektiota asiakkaiden tilanteista. Tämän toiminnan asiakkaille tuottamia oikeusturvaongelmia- joista on jo nyt runsaasti näyttöä- ei mainita lainkaan.

Mallin hypetys vaikuttaa paikoitellen jopa fetisistiseltä; sen kuvitellaan ratkovan kaikki sosiaalityön ongelmat. Teksteissä toistuu lause”työskentely Hackneyn mallin mukaisissa systeemisissä yksiköissä on hyvin korkeatasoista” ikään kuin malli itsessään kykenisi varmistamaan laadun ja taikomaan esiin ja yhdistämään sosiaalityön ja terapian parhaat puolet. Samaan aikaan kun halutaan lisää asiakaslähtöisyyttä, dialogia, luottamusta ja resursseja halutaan kuitenkin myös säilyttää vanhaa yksinvaltaa, puhua lapsen äänellä ja rajata ”asiakaskuormia” .

Miten mahtaa käydä asiakastyössä jos jo työpapereissa systeemistä uhkaa tulla itseisarvo ja perustehtävästä systeemin itsensä oikeuttaminen, ylläpitäminen ja uusintaminen?

Outoa on varmuus, jolla työntekijöiden runsaasta keskinäisestä perheitä koskevasta puheesta- jota voidaan kutsua myös juoruiluksi , panetteluksi tai vihapuheeksi- kuvitellaan jalostuvan tiedon runsautta. Vähälle huomiolle jää myös sinänsä kannatettavien tavoitteiden konkretisoiminen ja operationaalistettavuus.

Asiakkaille pelottavinta on se , että Hackneyn mallissa lastensuojelun sosiaalityö johtaa asiakasprosessia ja sille annetaan leijonanosa resursseista.

Huolestuttavaa on myös, että tiimiläiset saavat päättää keitä kutsutaan mukaan asiakasprosessiin ja toimia tulppina ja portinvartijoina perheen ulkopuolisiin kontakteihin
. Muu apu on mahdollista hakea vain tiimiläisten kautta, joka takaa sen, että perheen hoitokontaktit lastensuojelukriittiselle taholle todennäköisesti estetään.

Luottamusta ei herätä ryhmälle hajautettu vastuu asiakasprosesseista eikä se, että mallissa pyritään pois työntekijöiden pelkäämästä mutta asiakkaiden oikeusturvaa parantavasta "lastensuojelun juridisoitumiskehityksestä". Epäselväksi jää miten uuden systeemisen ja suhdeperustaisen lastensuojelutyön laillisuus ja valvonta aiotaan taata. Asia katsotaan ilmeisesti merkityksettömäksi sillä siitä ei ole mitään mainintaa. Tympeää ylimielisyyttä osoittaa, että valtaisat lastensuojelun rakenteisiin pesiytyneet oikeusturvaongelmat ja johdon jatkuvat väärinkäytökset kuitataan työpaperissa tyhjällä lupauksella paremmasta tulevaisuudesta: "suhdeperustaisessa lastensuojelutyössä noudatetaan aina lainsäädäntöä."

Kovin kummoista asiakkaiden osallistamista tai dialogisuutta ei vielä ole se, että usein lastensuojelutyöntekijöiden itsensä fabrikoimien "lastensuojeluilmoitusten tullessa asiakkailta kysytään ensin omaa näkemystä tilanteestaan sen sijaan, että tiedettäisiin etukäteen tai heidän puolesta". Muodollinen kuuleminen ei ole tähänkään asti taannut osallisuutta tai estänyt paremmin- ja puolestatietämistä. Avoimeksi aiottu dialogi typistyy käytännössä helposti tekniseksi.

Ihmetystä herättää, miten taataan erilaisten ja eri teorioista nousevien menetelmien joustava ja tapauskohtainen käyttö kun työntekijöiden koulutus, hoitofilosofia ja työmenetelmät ja -välineet perustuvat psykoanalyysiin, jota sovelletaan lähes kaikkiin asiakastapauksiin?

Kallis ja asiantuntijalähtöinen malli voi lisätä huostia ja lastensuojelun kustannuksia

Kriittinen lukija epäilee, että Suomessa omalakinen ja suljettu tiimityö tulee kasvattamaan- ei vähentämään- huostaanottojen määrää. Lastensuojelun suhdeperustaisuus ja monitoimijuus takaa sen, että asiakkaille yhden riesan muodostavasta joko avohuollon tukitoimi (esim. perhetyö) tai huostaanotto-asetelmasta siirrytään usean riesan muodostavaan sekä avohuollon tukitoimia (perhetyö, perhekuntoutus ) että huostaanotto-asetelmaan. Professori Ray Jonesin varoitukset palveluimploosiosta eivät ole turhia. Malli takaa täystyöllisyyden sosiaalialan asiantuntijoille ja palveluntuottajille mutta sen hyödyistä suomalaisille asiakkaille ei ole näyttöä.

Malli, joka vaatii useita työntekijöitä ( 6-8 kpl) per perhe on myös hyvin kallis. Kannattaako kestävyysvajeessa pilotoida mallia, jonka käyttöönottoon ei todellisuudessa ehkä ole resursseja?

On selvää, että Hackneyn työntekijävaltainen malli ei kestä suomalaisen naisvaltaisen sosiaali-alan äitiyslomia ja kotihoidontuen jaksoja. Pienissä yksiköissä mallin toimivuuden vaarantaa jo muutaman työntekijän sairasloma tai täyttämätön virka.
Konsultoiville sosiaalityöntekijöille lankeaa mallissa kohtuuton työkuorma ja kaksijakoinen rooli sekä yksikön johtajina että työntekijöinä ja sekä tuomioistuinten että työryhmän asiantuntijoina. Miten tämä auttaa työssä jaksamista ja asiakkaille luvattuja pysyviä hoitokontakteja?

Jos malli on osallistava ja lapsi- ja perhelähtöinen, miksi sen suunnitteluun ei ole osallistunut palvelunkäyttäjiä?
Miksi sosiaalityöntekijä tai perheterapeutti - eikä asiakas- kokoaa palvelupaketit ja hoitaa kontaktit hoitotahoille? Läpinäkyvämpää ja osallistavampaa olisi, että asiakas kommunikoisi suoraan palveluntarjoajan kanssa- ilman rikkinäisen puhelimen efektiä tuottavan sosiaalityöntekijän sekaantumista; ennakkotiedotusta, fabrikoituja asiakirjoja, psykiatrista roskien kierrätystä ja heikkolaatuista konsultaatio- ja ”tulkkaus”palvelua.
Jos malli on asiakaslähtöinen miksi sitä lobataan viranomaislähtöisesti työntekijöille- ei asiakkaille- aiheutuvilla eduilla: lisääntyvänä alalle hakeutumisella, työssä jaksamisella ja -viihtyvyydellä, urakehityksellä jne.

Sosiaalityössä on ollut vuosikymmenestä toiseen tapana uskoa asiantuntijavaltaan ja -viisauteen ja takertua ristiriitaisiinkin muoti- ideologioihin ja -teorioihin, vieläpä luulotellen niitä ratkaisuiksi kaikille ja kaikkiin ongelmiin.

Hackneyn malli on hyvä, suorastaan liian näppärä ratkaisu suomalaisten sosiaalityöntekijöiden työpaikkojen, ammatillisen edunvalvonnan ja vallan- ja reviirinlaajennushankkeiden lisäämisen välineeksi. Sen hyöty asiakkaille sen sijaan jää toteennäyttämättä.

Varokaa- perheterapia tulee taas

Hackneyn malli perustuu psykoanalyyttiseen perheterapiaan, jolla on Freudilaisen psykokulttuurin hallitsemassa Suomessa käsittämättömän vankka jalansija. Unohtumaan on päässyt, että:
-Perheterapian juuret ovat psykoosien hoidossa ja sen näkökulma on häiriö- orientoitunut ja patologisoiva. Miten asiakkaita hyödyttää, ettei heitä Hackneyn mallin myötä enää nähdä suoraan ongelmina vaan vain ongelmallisena osana lastensuojelua käyttävien perheiden ongelmallista perhesysteemiä?
-Perheterapia pohjautuu psykoanalyysiin, joka tuo terapiaan virheellisiä ja vanhentuneita uskomuksia ja asiakasprosessia ja tosiseikkaselvittelyä vinouttavia olettamia mm. traumaolettaman, vuorovaikutushäiriöolettaman ja olettaman ongelmien ylisukupolvisesta periytymisestä.
-Perheterapia on hidasta ja kallista. Varsinaiset perheterapiaprosessit kestävät yleensä 1–3 vuotta.
-Perheterapia on asiantuntijavaltaista, elitististä eikä huomioi luokkaeroja: työväenluokkaisten perheiden kommunikaatiotavat patologisoidaan helposti ja heidän vuorovaikutusverkostonsa koetaan lapsille vahingollisina.
-Perheterapia liioittelee perheen merkitystä. Perheenjäsenillä on nykyisin lukuisia perheestä ja suvusta erillisiä viiteryhmiä ja vuorovaikutusympäristöjä, jotka sivuutetaan terapiassa.
-Perheterapia perustuu puhehoitoon, jonka tehosta ei ole näyttöä ja joka edellyttää lastensuojelun orwellilaisen uuskielen hallintaa.
-Puhuminen tai asiakkaita koskevien keskustelujen korkea taso tuskin auttaa köyhyydestä, työttömyydestä, hoitamattomista sairauksista ja puuttuvista palveluista kärsivää asiakasta.
-Perheterapia ei ole demokraattista eikä tunnusta monitietäjyyttä. Se vaatii perheenjäseniä omaksumaan terapeutin usein virheellisen näkemyksen perheen ongelmista. Perheterapiaan osallistuvilta perheenjäseniltä- vaikka näiden ongelmat liittyisivät köyhyyteen tai palvelujen puutteeseen- edellytetään valmiutta nähdä perheen tai perheenjäsenten ongelmat vuorovaikutuksellisina.

Uuden muotivillityksen rahoittamisen sijaan lastensuojelussa voitaisiinkin pohtia ja toteuttaa Lokakuun liikkeen muutosehdotuksia tai psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin James Daviesin kirjan "Cracked – Why Psychiatry is Doing More Harm Than Good" esipuheessa esittämiä uudistusideoita esim:

Meidän tulisi ottaa potilaiden, kokemusasiantuntijoiden ja omaisten ääni kuuleviin korviin. Meidän pitäisi kerätä palvelujen käyttäjiltä ja heidän omaisiltaan aktiivisesti palautetta ja pyytää heitä osallistumaan aktiivisesti toimivien ja heitä palvelevien järjestelmien suunnitteluun.

Meidän tulisi kokonaan kyseenalaistaa sokea uskomme psykoterapian autuaaksi tekevään vaikutukseen. Ihmiset hyötyvät yhtä lailla muistakin, yhteiskunnalle huomattavasti edullisemmista auttamisen muodoista kuten vertaistuesta, kokemusasiantuntijoiden tuesta, tietoisuustaitojen opettelemisesta, internetin itseapuohjelmista, kursseista, maallikoiden ohjaamista keskusteluryhmistä jne. Ihmisiä voidaan auttaa monilla menetelmillä ja meillä on suoranainen velvollisuus kiinnostua vakavasti erilaisista edullisista ja kansalaisten tarpeisiin skaalautuvista avun muodoista.

Meidän tulisi luopua ajatuksesta, että päätöksenteon tulee olla ammattilaisten käsissä.

Keksitkö kuka puuttuu kaavion kuvaamasta asiakaslähtöisestä yhteistyöstä?
- See more at: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... x9MEv.dpuf

green care

Ympäristösosiaalityö- lapsibisneksen viherpesua?

ViestiKirjoittaja green care » Ke Huhti 19, 2017 7:38 pm


Ympäristösosiaalityö Suomessa- lapsibisneksen viherpesua?

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... viherpesua

15/2/2017


Orwellilaista uuskieltä

Ympäristösosiaalityö voisi olla vaihtoehtoista kestävän kehityksen mukaista sosiaali- , talous- ja työmarkkinapolitiikkaa, rationaalista asunto- ja ruokapolitiikkaa, paikallisyhteisöjen hyvinvointia, kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja ympäristöhaittojen ja eriarvoistumisen vähentämistä.

Suomessa ympäristösosiaalityö on valitettavasti usein lapsibisnestoimijoiden oman liiketoimintansa kasvuun tähtäävää harhaanjohtavaa retoriikkaa eli viherpesua, jossa kikkaillaan sellaisilla käsitteillä kuin kestävä kehitys, voimaantuminen, osallisuus ja ekososiaalinen sivistys.


ESR:n uusien rahoituskriteerien myötä sosiaalisesta osallisuudesta on tullut lapsen etua vastaava notkea käsite-ameeba ja välttämätön muttei vielä riittävä ehto projektirahoituksen saamiseen sosiaalialan vallan- ja reviirinlaajennushankkeisiin.

Lastensuojelun orwellilaisessa uuskielessä lasten lähisuhteiden katkaisusta ja yhteydenpidon läheisiin torpedoivista sijoituksista liian kauas kotoa on tullut green carea, orjatyöstä Jumalan selän takana sijaitsevilla maatiloilla osallisuutta ja ympäristökasvatusta, syyllistämisestä ja yksilöpsykopatologisoinnista ekososiaalista sivistämistä , viranomaispalaveerauksen ja panettelun kohteena olosta voimaannuttamista ja lastensuojelun valheellisesta imagonrakennuksesta rakenteellista sosiaalityötä.

Feissauksella poimituista satunnaisista kadullakulkijoista ja takapajuloiden konkurssikypsistä sikatilallisista on Talentialaisella totuudenjälkeisellä tiedotuksella profiloitu ekologisesti sitoutuneita erityisosaajia ja kaikki tuet ansaitsevia vastuullisia sijaisvanhempia.

Lapsia motivoiva koira-avusteisuus ja luontoavusteinen toiminnallisuus ja kokemuksellisuus toteutuu lähinnä sijaishuoltopaikoista karkaamisina, joista tehdään poliisille lähes 5000 virka-apupyyntöä vuodessa.


Viherpesu on harhaanjohtavaa viestintää, virheiden salaamista ja peittämistä


Viherpesu (Greenwash) on pinnallista ympäristöystävällisyyttä, joka ei ulotu mainontaa tai retoriikkaa syvemmälle. Termi on alun perin johdettu englanninkielisestä ilmauksesta whitewash (valkopesu), joka tarkoittaa "virheiden peittämistä tai salaamista".

Viherpesua harrastavat erityisesti yritykset, joilla on selkeästi haitallinen vaikutus ympäristöön. Tällaisina haitallisina yrityksinä voi pitää suurinta osaa nykyisistä lapsibisnestoimijoista. Nämä yritykset pyrkivät puhdistamaan mainettaan viestittämällä halua parantaa ympäristön tilaa. Viherpesussa tuotetaan assosiaatioita, jotka liittyvät toiminnan puhtauteen ja ekologisuuteen ilman, että toimintatapoja merkittävästi muutetaan.

Palveluntuottajat tietävät, että brändäys ja markkinointi ovat aivopesua, mutta luulottelevat, että ihmisten aivopesemisessä "hyvällä", joskin valheellisella tiedolla ei ole mitään väärää (Green Design, 2006).

Kuluttajien tietämys ympäristöasioista, ekologisuudesta ja kestävän kehityksen mukaisista tuotteista ja palveluista on edelleen huono, mikä tekee viherpesemisestä helpompaa. Johtopäätöksiä tehdään pääosin tunteiden ja mielikuvien perusteella.
Liian moni kansalainen nielee lastensuojelujärjestöinä esiintyvien sijaishuollon piiloyritysten vihreän varainhankintapropagandan ja rahoittaa tietämättään lasten ja perheiden syrjäyttämistä.

Usein unohtuu, että viherpesulla on tuhoisia seurauksia. Ruoanlaitossa virheet on voitu peitellä kastikkeilla, arkkitehtuurissa köynnöksillä mutta lastensuojelussa liian usein nurmella.


Viherpestävää, kestävää lapsibisnestä?


Pahamaineisen Foster Care Associatesin (FCA) Suomeen auttanut Perhehoitoliiton ilmastovanhempi, koirakouluttaja ja sosiaalityöntekijä Harriet Rabb toimii nykyisin FCA:n tytäryhtiön Perhehoitokumppanit Suomessa OY:n laatupäällikkönä eli hänen tulisi olla perillä lastensuojelun laatusuosituksista ja vastata lainsäädännön velvoitteisiin ja sijoitettujen odotuksiin ja toiveisiin. Rabbi Harriet tuntuu kuitenkin valvovan työntekijöidensä sijaan taivasta. Lokakuun Liikkeen saamien tietojen mukaan Perhehoitokumppanit Suomessa OY:ssä ei usein toteudu sen paremmin kestävä kehitys kuin laatu tai laillisuus.

Sijoitettujen psyykkistä hyvinvointia ja luottamusta tulevaan uhkaa taatusti ilmastonmuutosta enemmän lastensuojelusta puuttuva lasten kuuleminen, oikeusturva, tutkimustieto ja valvonta.

​Perhehoitokumppaneiden heikosti valikoituihin, koulutettuihin ja valvottuihin sijaisperheisiin sijoitettuja lohduttaisi ennemminkin mahdollisuus koulunkäyntiin, terveydenhuoltoon, omaisten yhteydenpitoon ja kaltoinkohtelevien sijaisperheiden vaihtoon kuin Perhehoitokumppaneiden ehdottama ympäristökasvatus ja valkosolujen määrää lisäävä metsässä käyskentely.


Lastensuojelun metsään menneestä kulttuurista on viime aikoina saatu runsaasti vähemmän voimaannuttavia todisteita, joista voi lukea esim. täältä ja täältä.

Pitääkö suomalaisten odottaa jälleen toiset 50 vuotta ennenkuin nykyisen "green caren" seurauksia voidaan tutkia? Perhehoitokumppaneiden palvelulupausten ja ekologisen kestävyyden toteutumista voi arvioida mm. valheellisesta insestisyytteestä ja lasten ja vanhempien vieraannuttamisesta kertovaa tositapausta vasten.

Sijaishuollossa vähähiilistä elämäntapaakin tärkeämpää olisi väkivallaton tai edes vähäväkivaltainen elämäntapa. Lasten on todettu altistuvan väkivallalle sijaishuollossa mikäli johtajilla on vain vähäinen tai ei lainkaan suoraa kontaktia hoitoyksiköihin, mikäli em. ei ole valvontaa eikä yhteisiä toimintalinjoja tai päätöksentekokäytäntöjä, mikäli riittäviä tai toimivia valitustapoja ja- reittejä ei ole olemassa, mikäli lapsilla ei ole mahdollisuutta pitää yhteyttä läheisiinsä ja kertoa kohtelustaan rangaistuksetta, mikäli kaltoinkohtelijoilla on vahva poliittinen ja hallinnollinen tukiverkosto ( Erooga, 2012) ja mikäli tukeudutaan teoreettisiin/ ideologisiin malleihin, jotka etäännyttävät suhteita hoitajien ja lasten välillä.
Suomalaisessa perhehoidossa esiintyvät kaikki edellämainitut lasten kaltoinkohtelun riskitekijät, joita ei poista se, että " Osana riskien ennakointia ja hallintaa sekä turvallisen perhehoidon järjestelmää PKS on ollut laatupäällikkönsä toiminnan kautta aktiivinen sosiaalialan ilmastonmuutostietoisuuden nostamisessa, joka tehdyn toimintaympäristön riskien arvioinnin perusteella on tarpeellista perhehoitoon sijoitettujen lasten hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaamiseksi myös ilmastonmuutoksen olosuhteissa."

Perhehoitokumppanit OY:n omien sivujen mukaan yrityksen yhteistyökumppaneita Suomessa on mm. PRIDE- koulutuksia ja sijaishuollolla kovaa tulosta takovan mutta valvontavelvoitteitaan laiminlyövän Anglicaren tuotteita (mm. Nallekortit) kaupitteleva Pesäpuu ry, joka myönsi hiljattain Ylpeästi Lapsen Puolella- palkintonsa Jyväskylän sijaishuollon työntekijöille.

Suomalaispäättäjien tietokatveesta tai vaihtoehtoisesti hurtista huumorintajusta kertoo se, että valtioneuvoston asettama ja pääministeri Juha Sipilän johtama kestävän kehityksen toimikunta antoi Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:lle (PKS) Sitoumus 2050 kesäjuhlassa 2016 huomionosoituksen ”Kestävän hyvinvoinnin edistäjä”.

Ennen suomalainen myi vaikka isoäitinsä ja antoi pyörätuolin kaupan päälle. Nyt Suomen valtio luovuttaa lapsensa sosiaalivankeuteen tili-, vero-, tulosvastuu- ja korvausvelvoitevapaaseen monikansalliseen sijaishuoltoon ja antaa kaupan päälle vanhemmat hiljentävän Pelastakaa Lapset ry:n lakimiespalvelun, lastensuojelun edunvalvojan, sijoitustyökalut, sijaishuollon resurssikeskuksen- ja palkinnon kestävästä kehityksestä.

Lapsibisnestoimijat eivät ole vielä huomanneet, että ilmastonmuutos on tapahtumassa hitaasti mutta varmasti myös asenteissa. Kun katteeton good will ja luottamus lastensuojelubisnestä kohtaan murtuu riittävän tutkimustiedon myötä, väärinkäytöksistä ei enää selvitäkään pelkällä retoriikalla ja viherpesulla.


Lue myös: Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n (PKS) visio "Myönteisiä ja kestäviä muutoksia lapsen elämään" laajennetaan huomioimaan myös ekologinen ulottuvuus
- See more at: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... cWLQ9.dpuf

Kuttula

Ekososiaalityö lastensuojelun sijaishuollossa

ViestiKirjoittaja Kuttula » Ke Huhti 19, 2017 7:47 pm

Ekososiaalityö lastensuojelun sijaishuollossa

Sosiaalityön päättäjiltä ja työntekijöiltä on kadonnut historiallinen ja yhteiskunnallinen ymmärrys ja muisti.

Rakenneongelmat siirtyvät ja tulkitaan yksilöiden ongelmiksi.
”Yltiörelativistisuus, reflektiivisyys ja konstruktionistisuus ovat käsitteitä, jotka hallitsevat opiskelijoiden kirjallisuutta. Samalla katoaa kyky kontekstoida tapahtumia menneisyyteen: ihmisiltä katoaa historia, eikä nykypäivän ilmiöiden kehitysjuonteita enää ymmärretä." (H22, POSKE,2011)


Kari Björkman- ekososiaalityön ja vihreän hoivan uranuurtaja sijaishuollossa?


Muistatteko Kuttulan koulukodin Mäntyharjulta Etelä-Savosta?

Kuttulan johtajaa Kari Björkmania voisi pitää ekososiaalisen sosiaalityön ja green care:n uranuurtajana sijaishuollossa. Hän toi ekososiaalityön systeemiteoreettisen ja vihreän hoivan luontoavusteisen ja yhteisöllisen työ-otteen suuren yleisön tietoon ja toteutti perhekodeissaan globaali- ja ympäristökasvatuksen, resilienssin ja monikulttuurisuuden ajatuksia. Björkman itse on kuvaillut hoitofilosofiaansa sanomalla, että hänen toimintansa perustuu ”luonnonlakeihin”.

Kuttulan keskeinen toiminta-ajatus oli sopeutuminen ympäristön asettamiin reunaehtoihin ja sukupolvitaju; oman paikan, ekologisen lokeron löytäminen sukupolvien ketjussa. Tärkeää oli myös dialogisuus, holistisuus ja luonto-avusteinen myönteisen olemisen ja toiminnan kokemus.

Ekososiaalityön käytännön sovellutukset satojen tuhansien eurojen hoitokorvauksia, katumaastureita, moottoriveneitä, ökytaloja ja ulkomaanmatkoja kahmivassa sijaishuollossa ovat tosin olleet yhtä pinnallisia ja valheellisia kuin eliittiopiskelijoiden ympäristönsuojelu Pirsigin kirjassa Zen ja moottoripyörän kunnossapito. Lastensuojelun logiikan siirtäminen ympäristönsuojeluun ei käy kivutta.

Enimmillään Kuttulassa ja sen sivuperheissä asui kuutisenkymmentä lasta. Liikevaihto oli lähes 14 miljoonaa markkaa. Raha tuli kunnilta, jotka maksoivat sijoittamistaan lapsista.

Kuttulan aikana Kari Björkmanilla oli vapaat kädet tehdä mitä halusi. Kunnat ja lääninhallitus eivät juuri puuttuneet laitoksen toimintaan.

Kuttulasta nousi kohu 1990-luvun lopussa, kun Rikosraportti teki siitä jutun ja näytti katsojia järkyttäneen kotivideon eläinten tappamisesta.

Lisäksi osa lapsista syytti Kuttulan "isää", entistä poliisia Kari Björkmania muun muassa pahoinpitelystä ja seksuaalisesta ahdistelusta. Syytteet eivät menneet läpi tuomio-istuimissa.

Kohu laantui ja Kuttula joutui lopettamaan toimintansa – hetkeksi. Kuttulan vetäjät Kari ja Tuula Björkman muuttivat Norjaan. He eivät kuitenkaan lopettaneet lastensuojelutyötä. Ensin he vastaanottivat huumeongelmaisia nuoria Norjassa.

Sitten he muuttivat Etelä-Ranskaan, jonne perustivat majatalon. Kuntien lastensuojelutyöntekijät, joilla tuntui olevan jaettua tietoa tai ainakin mielikuvia ekososiaalisesti kestävistä asuinympäristöistä alkoivat sijoittaa suomalaisnuoria Björkmanien majataloon avohuollon tukitoimina. Sijoituksia ei kuitenkaan valvottu. Ranskaan sijoitetun Oskarin mukaan: ”Ei ne käyny kertaakaan, yhen kerran kävi vaan siellä Ranskassa, silloin kun ne vei mut sinne, mutta ei enää sen jälkeen.”

MOT:in ohjelmassa Kadotetut lapset Björkman kertoo sijoitustoiminnasta seuraavasti:

Kari Björkman:
”- Mutta sitten meillä alko tulemaan suomalaisia perhekoteja ja nuorisokoteja kylään lomailemaan. Ja ne keksi, että… Yhen perhekodin äiti sano, että "Minä kyllä laitan ton meidän tytön tolle Kallelle". Sanoin, että "Et kyllä laita". Kuukauden päästä tyttö oli meillä, soskun suostumuksella.”

MOT:
”Miten se on ihan teknisesti mahdollista, että kunnat voi niinkun sijoittaa?”

Kari Björkman:
”Avohuollon tukitoimena sä voit lähettää vaikka iironkäkkärään. Mutta huostaan otettuna et voi lähettää mihinkään. Neljä viikkoa meillä on lupa pitää ulkomailla nuoria.”

MOT:
”Mut siel Ranskassa teillä oli yks nuori jopa neljä vuotta.”

Kari Björkman:
”Neljä vuotta oli pisimmillään, joo."

Aluehallintovirastot alkoivat ihmetellä ilman lupia toimivaa lastensuojeluyksikköä. Björkmanit luopuivat majatalon pitämisestä. He palasivat Suomeen ja perustivat Ranualle lastensuojelulaitoksen, nuorisokoti Aurora B:n, jonka mainoksissa lapset saavat ratsastaa hevosilla ja nostaa ruijanpallasta paattiin Norjassa.

Björkmanien Ranskan talo on nyt lomapaikka, jossa Aurora B:hen sijoitetut nuoret vierailevat. Kolmas tukikohta sijaitsee Tansaniassa.

Aurora B:n nuorisokotia pyörittää firma nimeltään Oy Nordfami Ab. Yhtiössä määräävässä asemassa, hallituksen puheenjohtajana on Kari Björkman, jonka asemansa perusteella voidaan olettaa käyttävän suurinta valtaa yhtiössä. Nuorisokoti Aurorassa on oma suomalainen johtaja. Palkka oli vuoden 2012 työpaikkailmoituksen mukaan 4 500 euroa kuussa ”kansainvälisellä työkentällä”. Vuoden 2013 alussa hän oli virheellisesti yhtiön omistajaksi yhdistetty sosiaalityöntekijä Sirpa Salmivaara, joka toimi myöhemmin Puolangan sosiaalijohtajana ja Kurhelan ja Otienen lastensuojeluskandaaleista kuuluisaksi tulleessa Oulun lastensuojelussa.

Maria Syvälän mukaan "voidaan uskoa Björkmanin tai hänen lähipiirinsä omistavan kyseisen yhtiön osakkeet, sillä kaupparekisteritietojen mukaan hallituksen varajäsenenä sukunimen perusteella on lähipiiriin luultavammin lukeutuva henkilö".

Kuttulan raunioille perustettu Jukola ry ylläpitää tälläkin hetkellä kolmea perhekotiyksikköä, Niemelän pienryhmäkotia sekä koulua. Jukolan lapset opiskelevat pienryhmissä omassa koulussa. Kuttulan perinnöstä on jäljellä ainakin matkailu. Nettisivujen mukaan "retket ja matkailu kuuluvat tiiviisti Jukolan elämään, eikä vaan lähialueille suuntautuvat seikkailut vaan myös ulkomaille tehdyt reissut. Onpa koulua joskus käyty Himalajalla ja Kaliforniassakin". Jukola ry on Lastensuojelun Keskusliiton jäsenyhteisö. Viime vuosina mm. Viola ry ja Pelastakaa Lapset ry ovat käyneet Jukolassa opintoretkellä.

Pahasta perimästä vieroittuminen vaatii ulkomaanmatkailua?

Kari ja Tuula Björkman uskoivat lastensuojelun valtavirran tavoin psykoanalyysistä tuttuun huonoon sosiaaliseen perimään l. sosiaaliperimään mutta olivat nykyistä lastensuojelua edistyksellisempiä siinä, että sallivat lasten yhteydenpidon läheisiinsä.

Sosiaaliperimä (sosiaalisten ongelmien ylisukupolvinen periytyminen) tarkoittaa virheellistä uskoa hankittujen ominaisuuksien periytymiseen ja luuloa, että perheessä ja suvussa olevat ongelmat periytyvät lapsille, ellei heitä vieroiteta ja irroiteta kasvuympäristöstään. Suomalaiset sijoitukset tehdäänkin usein hyvin kauas kotoa läheisten yhteydenpidon estämiseksi. Tätä shokki-irtautumista palvelevat myös ulkomaan matkat ja ulkomailla asuminen.
Suomessa sosiaaliperimän ovat ottaneet keskeiseksi toiminta-ajatuksekseen mm. Pelastakaa Lapset ry ja Ensi- ja turvakotien liitto huomioimatta lainkaan uskomuksen roolia syrjäyttämisen ja itsensätoteuttavien profetioiden tuottajana.

1990-luvun alkuvuosina koko Kuttula matkusti viisi vuotta ympäri maailmaa. Pisimpään viivyttiin Nepalissa ja Kaliforniassa. Koulua käytiin ulkomaillakin ahkerasti. Kuttulassa kuten nykyisessä lastensuojelussakin painotettiin keskiluokan ihannoimaa koulumenestystä, jolla ei tosin enää ole kausaalisuhdetta työpaikan saamiseen tai itsenäiseen selviytymiseen.

Kuttulan aikoina ongelmanuoriksi itseään kokevia vietiin Nepaliin ”tekemään oman osansa kehitysavusta”. Nyt matkakohteina ovat Ranska ja Tansania, joissa Aurora B:n nuoret pienporukassa käyvät kahden viikon tai kuukauden mittaisilla tutustumismatkoilla.

Sijaishuolto on kannattava bisnes: sitä ei käytännössä valvo kukaan, ja kunta on maksajana takuuvarma. Kunnat maksavat pelkästään lasten sijoituksista enemmän kuin lukiokoulutuksesta tai poliisitoimesta, varovaisesti arvioituna vähintään 700 miljoonaa vuodessa. Huostaanottoja ennaltaehkäisevään työhän käytetään vain murto-osa tuosta summasta, Maria Syvälä kertoo jutussaan Oy Nodfami Ab vie sijaislapsia Tansaniaan- kuka valvoo ja jatkaa:

"Myytti siitä, että sijaisperheet tekisivät pyyteetöntä työtä pienellä palkalla, alkaa murtua. Sijaisperhe voi tienata yhdestä lapsesta 2 500 euroa, josta noin kolmannes on verotonta. Viimeistään Anneli Auerin veljen tapaus toi kansan tietoisuuteen sen, ettei pikkusummista ole kyse.

Nordfamista on vaikeaa saada tietoa. Pyynnöstäni yhtiöltä tiedusteltiin osakasluetteloa, joka on toimitettava viipymättä kuten laki vaatii, mutta sitä ei toimitettu. Siksi toivoisin, että joku taloustoimittaja jatkaisi tästä eteenpäin.

Matkustelu herättää monenlaisia ajatuksia. Kari Björkman on kirjoilla Ranskassa. Hänenkö luokseen lapsia lennätetään? Tehdäänkö matkoja vanhempien luvalla? Mitä reissun aikana tapahtuu? Miten kunnan virkamiehet, Valvira ja Avi valvovat sijaishuollon toteutumista yllätyskäynneillään? Lentämällä Tansaniaan? Tuskinpa. "


Kuka mittaisi sijaishuollon vuosittaisen hiilijalanjäljen?

Lentoliikenteen ympäristövaikutuksista on puhuttu paljon. Koneet kuluttavat paljon polttoainetta, mutta lentämisellä on korkeuksissa muitakin vaikutuksia , joihin kuuluvat jättövanat ja vaikutus otsonin tuotantoon. Yksi valtameren ylittävä lento voi kasvattaa yhden ihmisen hiilijalanjälkeä vuoden autoilun verran.

Ympäristönäkökulmasta katsottuna alituisen lentämisen lisäksi oudolta tuntuu myös neljä vuotta kestänyt ja useita satoja tuhansia euroja maksanut avohuollon sijoitus Ranskaan
, kun tiedetään että jopa 85% lastensuojelusta apua hakevista perheistä ei saa tarvitsemaansa apua ( HuosTa, 2015) ; usein vain muutama sata euroa maksavaa palvelua.

Viimeaikainen tutkimustieto on vahvistanut, että sijoittaminen ei olekaan viimesijainen toimi, johon ryhdytään vasta kun "kaikki tuki on kokeiltu". Sosiaalitoimen sosiaalista turvallisuutta uhkaavaksi tavaksi on päinvastoin tullut kieltäytyä antamasta perheille heidän pyytämiään tukia ja pakottaa sen sijaan vastaanottamaan sosiaalityöntekijän sanelemia huonon sosiaaliperimän löytämiseen ja huostaanoton pohjustamiseen tähtääviä toimenpiteitä esim. perhetyötä ja perhekuntoutusta .
LSKL:n kysely osoitti, ettei perheitä yritetä jälleenyhdistää huostaanoton aikana.

Kari ”Käpy” Björkman kommentoi sijaishuollon rahoitusta Amppelilehdessä kiitettävän rehellisesti:

"Perhekotien yhteinen ja mielestäni suurin ongelma on budjetti ja laatupisteiden rakenne. Kun laitos tai perhekotiyksikkö on perustettu, sille palkataan henkilökunta ja lasketaan ”tapporaja”.

Jos laatupisteissä hinta edustaa 70 %, se tarkoittaa sitä, että ”pilttuiden” tulee olla täynnä kaiken aikaa.

Se tarkoittaa myös sitä, että kerran sisään tullutta sijoitusta ei mielellään lasketa menemään niin kauan kun kunta maksaa hänestä hoitokorvauksen.

Ja se taas tarkoittaa sitä, että vaikka kuinka vilpittömästi puhutaan perhetyöstä ja sen tärkeydestä, se jää väistämättä lapsipuolen asemaan.

Jos nimittäin sijoitetun lapsen perhe kuntoutuu pysyvästi, nuori palaa kotiinsa ja sijoituspaikan on löydettävä uusi asiakas."

Vaurastuminen ja erityisesti siihen liittyvä hyväosaisimpien väestönosien hallitsematon kulutuskäyttäytyminen uhkaavat nykyisin maapallon kestokykyä ja luonnonvarojen riittävyyttä. Sellaisetkin tulot, jotka useimpien mielestä takaavat vain perustoimeentulon, osoittautuvat helposti ekologisesti kestämättömiksi. Jo 5 000–6 000 dollarin vuositulojen ylittäminen tarkoittaa arvioiden mukaan siirtymistä ekologisesti kestämättömään elämäntapaan (Assadourian 2010). Ekososiaalityöhön ja ympäristösosiaalipolitiikkaan kuuluisikin keskittyminen halujen sijaan tarpeisiin ja kohtuullisen elintason määrittely; ala- ja ylärajoista sopiminen.

Sijoitetun eettinen kasvu: kerskakulutuksesta kulutuskarkuruuteen

Sijaishuollolle maksetut jättimäiset korvaukset ja niiden mahdollistama kerskakulutus muodostavat uhan ympäristölle ja nopeuttavat ilmastonmuutosta.

Sosiaalityön ammattilaiset ja tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota köyhien sijoitettujen nuorten kulutusihanteiden ja -tottumusten muutoksiin ja niiden aiheuttamiin ongelmiin.


– Kun köyhästä perheestä otetaan lapsi huostaan varakkaaseen kotiin, hän tottuu hyviin autoihin, kuivausrumpuihin, harrastuksiin riittäviin rahoihin ja muuhun ylellisyyteen. Jos nuori palautuu kotiin, todellisuus on aikamoinen tyrmäys. Samoin itsenäistyminen, kun nuorella ei ole heti rahaa hankkia kaikkia koneita, kertoo lastensuojelulaitoksessa työskennellyt Marjo.

Äkkirikastuminen voi myös herättää kateutta kaveripiirissä.

– Olen kuullut nuorten juttelevan halustaan päästä lastenkotiin, jotta he saisivat uusia vaatteita ja mahdollisuuden harrastaa.

Varatuomari Leeni Ikonen on kiinnittänyt huomiota sijaishuoltoyrittäjien epäeettiseen asiakashankintaan mm. nuorten lahjontaan ja sijoitettujen diagnosointiin, jota tehdään jopa nuoria tutkimatta (Ikonen, 2013). Hänen mukaansa opit ja teoriat sairaista huono-osaisuutta periyttävistä lastensuojeluperheistä ovat estäneet perheiden kohtaamisen ja auttamisen ja tuottaneet avun asemasta kalliita ja vahingollisia perheiden arviointiin, arvosteluun ja leimaamiseen keskittyviä "palveluiksi" ja "tukitoimiksi" nimettyjä arvioinnin ja valvonnan työkaluja( Ikonen, 2016). Varhaisen puuttumisen myötä lastenpsykiatrian avohoitokäynnit lisääntyivät 76326:sta (vuonna 1997) 194570:een vuonna 2014 ja nuorisopsykiatrian 66 655:sta (1997) 287 512:een (2014).

Sijoitusten pitkittäminen sijaisperheiden ja -laitosten ylläpitämiseksi ja yritykset keksiä sijoitetuille diagnoosi erityiskorvattavuuden takaamiseksi ovat paitsi eettisesti ja ekologisesti kestämätöntä myös rikollista toimintaa, josta tosin ei vielä rangaista muita kuin lapsia ja heidän vanhempiaan. Sijaishuolto tarvitsisikin välitöntä ekosaneerausta; hallittua talouslaskua kohtuutalouteen.

Ekososiaalityön näkökulmasta niin sijoitusten vähentäminen, riippumattoman valvonnan järjestäminen kuin hoitokorvausten kohtuullistaminen olisivat tärkeitä ekotekoja.


Tutkijat Juha Nurmela ja Ilmo Mäenpää (2009) ovat laskeneet tilastotiedoista, että vuonna 2006 jokaisesta Suomessa kulutetusta eurosta aiheutui 780 grammaa hiilidioksidipäästöjä ja 1,5 kiloa luonnonvarojen materiaalista kulutusta.
Sijaishuollon vuosi vuodelta kasvava noin 200.000 euroa perhehoidossa ja 1000 000 euroa lastensuojelulaitoksessa per sijoitettu maksava tulosvastuuton rahoitus, joka vielä tuottaa lisäkustannuksia aiheuttavia syrjäytettyjä nuoria ja vanhempia (Perhepiirissä, 2010) on selkeä ympäristöriski.

Rangaistavat sijaishuoltopaikoista karkaamiset, joista tehdään poliisille lähes 5000 virka-apupyyntöä vuodessa voitaisiin tulevaisuudessa nähdä kestävän kehityksen mukaisena kulutuskarkuruutena; vapaaehtoisena luontoa säästävänä sijaishuollon kerskakulutuksen vähentämisenä.

Mikä hyvänsä fundamentalistinen kasvatusideologia on lasten kaltoinkohtelun riski

Björkmanin yritys on tietysti vain yksi äärimmäinen esimerkki vihreästä hoivasta ja ekososiaalisesta sosiaalityöstä. Vaikka moni sijoitettu kertoi vahingoittuneensa, jotkut sijoitetut ovat myös kertoneet hyötyneensä hänen kasvatusmenetelmistään. Terapioissa terapeutin persoonan onkin todettu vaikuttavan hoitotuloksiin käytettyä teoriaa enemmän ja se, mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle.

Sijaishuollon muodikas luontodiskurssi yhdistettynä huonon sosiaaliperimän ideologiaan herättää ikäviä assosiaatioita eugeniikkaan.

Olli Tammilehdon mukaan "epäinhimilliset käytännöt on kautta historian oikeutettu väittämällä niissä noudatettavan vain luonnon lainalaisuuksia.. Ekofasismi ei - niin kuin ei fasismi yleensäkään - synny pelkkien erehdysten tuloksena. Valtaapitävät ruokkivat sitä omia etujaan ajaakseen".

Ari Valjakan mukaan " sosiaali- ja kasvatussektori otti nähtävästi kiitollisuudella vastaan kovuuden sanomaa saarnaavan entisen nimismiehen ajatukset 1960- ja 70-lukujen pehmokokeilujen jälkeen.
Ensimenestys saattoi nousta alalle kouluttautumattoman Björkmanin päähän. Alkuperäiseen kutsumukseen saattoi sekoittua vallankäytön huumaa, jota on suojattu nepotismin avulla. Merkittävä osa Kuttulan henkilökunnasta on ollut Björkmanin sukulaisia".

Lastensuojelun, vihreän hoivan tai ekososiaalityön ydinongelma eivät ole Björkmanin, Romppasen tai Heinolan kaltaiset kasvattajat, jotka ovat ehtymätön luonnonvara vaan sosiaalitoimen halu ja mahdollisuus antaa heille rajaton valta ja rahoitus ilman valvontaa ja kyvyttömyys ja haluttomuus kuulla asiakkaiden kokemuksia väkivallasta.
Erityisesti lasten kuuleminen, joka ei nykyisin toteudu lastensuojelun missään vaiheessa tulisi varmistaa kahdenkeskisillä haastatteluilla ja riittävän isoilla satunnaisotannoilla toteutetuilla kyselyillä.

Valitettavasti lastensuojelusta tuntuu puuttuvan niin tekninen, praktinen kuin emansipatorinen tiedonintressi. Ekososiaalisen sivistyksen osoittimet; kriittinen ajattelu, taito pohtia systeemisesti koko maailmaan vaikuttavia kysymyksiä monipuolisen informaation perusteella, kyky tarkastella todellisuutta yhteiskunnan marginaaleissa elävien ihmisten näkökulmista sekä oman ajattelun ja toiminnan jatkuva reflektoiminen niin, että täydentyvä tieto johtaa yhä uudelleen ajattelun ja käyttäytymisen tarkistamiseen eivät toteudu nykyisessä lastensuojelussa.

Ekologiselle sosiaalipolitiikalle ja -työlle olennaista olisi edistää tasa-arvoa ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Richard Wilkinson ja Kate Pickett (2009) ovat osoittaneet, että yhteiskunnan eriarvoisuus teollisuusmaissa on yhteydessä muun muassa lyhentyneeseen elinajanodotteeseen, mielenterveysongelmiin sekä perheväkivaltaan ja rikollisuuteen. Eriarvoisuuden kasvu ei ole välttämätöntä, ja se rapauttaa hyvinvointivaltiota. Silti sijaishuollossa on meneillään kansan kahtiajako. Asiakkaille lyhytaikainenkin sijoitus lastensuojelussa tuottaa 120 vuotta säilytettävät usein fabrikoidut sosiaalirekisterimerkinnät, joita voidaan käyttää perusteina seuraavankin sukupolven huostaanottoon. Sijaishuollon yrittäjiltä taas edes rikostuomio lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ei vie perhekotilupia ja rikosrekisterikin kuivuu muutamassa vuodessa. Tuomitut saavat jatkaa ja jatkavat julkisrahoitteista toimintaansa maaseudun rauhassa tuomioista huolimatta.

Sosiaalityössä on ollut vuosikymmenestä toiseen tapana uskoa asiantuntijavaltaan ja -viisauteen ja takertua ristiriitaisiinkin muoti- ideologioihin ja -teorioihin vieläpä luulotellen niitä ratkaisuiksi kaikille ja kaikkiin ongelmiin.


Sosiaalityöntekijä ja perhekodin äiti Raili Miettinen kertoo: "Kokemukseni mukaan ns. asiantuntijaviisaus auttamiskeinona on harha. Asiantuntijat kyllä osaavat suurennuslasin kanssa tarkkailla ihmisiä, mutta heillä ei ole keinoja konkreettisesti auttaa heitä. Tutkimukset ovat jopa pahimmillaan leimaavia, varsinkin lapsille..
Jos lastensuojelun avohuollon tukitoimet ovat pääsääntöisesti asiantuntijaistuntoja, eikä mitään muuta ole tarjolla, niin eihän siitä voi seurata muuta kuin umpikuja, eli huostaanotto. Prosessissa ei haetakaan ratkaisua ongelmaan, vaan etsitään vikaa ja syytä, joka halutaan asiantuntijan viisaudella korjata.

Ironista tässä kaikessa on vahva usko siihen, että jossakin on joku asiantuntija eli sijaishuolto, joka korjaa lapsen. Ei ole. Mekin jouduimme sijaisvanhempina aina itse etsimään keinot, jotka auttoivat lasta jumitilanteesta eteenpäin. Ns. asiantuntijoista oli varsin vähän apua. Ne konkreettiset teot, joita lapsen kanssa tehtiin, olisi voitu tehdä kotikunnassakin. "

Juuri asiantuntijausko ja tiukka tukeutuminen henkilökuntaa ja sijoitettuja etäännyttäviin ideologioihin ja teorioihin on sijaishuollossa todistetusti lasten kaltoinkohtelun riskitekijä.

Kaltoinkohteluriskin aiheuttava fundamentalistinen ideologia tai teoria voi olla yhtä hyvin ekologismi, behaviorismi, kristillinen kasvu kuin teoria sosiaalityön ammatillisuudesta, jossa luulotellaan, että auttamista voisi tapahtua ilman yhteisen ihmisyyden ja keskinäisen riippuvuuden tunnistamista ja tunnustamista.


Lokakuun Liike kehottaa kaikkia sijaishoitolaitoksiin ja -perheisiin (esim. Perhehoitokumppanit Suomessa OY:n) sijoitettuja lapsia vanhempineen arvioimaan sijaishoitoyksiköiden kestävän kehityksen periaatteiden käytännön toteutumista ja raportoimaan havaintonsa osoitteeseen info@lokakuunliike.com​


Laskureita hiilijalanjäljen mittaamiseen:

http://www.rantapallo.fi/lennot/maksatk ... rtailussa/
http://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehi ... tiin_(3890)

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... viherpesua
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... uskumppani
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... taan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln- ... tauskultti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... ayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... rokratiaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... aalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... ihygieniaa
- See more at: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... P5ex7.dpuf

pseudotutkimus

Ensi- ja turvakotien tutkimus kaipaa huostaanottoa

ViestiKirjoittaja pseudotutkimus » Ke Huhti 19, 2017 7:53 pm

Ensi- ja turvakotien tutkimus tarvitsee huostaanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... staanottoa

26/2/2017



Ensi- ja turvakotien tutkimus tarvitsee huostaanottoa

”Jos olet keskiluokkainen työssäkäyvä, voit saadakin jotain pientä apua mutta jos olet työtön köyhä, lapsesi viedään” yksinhuoltajaäiti ensi- ja turvakotipalveluista vuonna 2015

”Meistä ajatellaan, että samaa paskasakkia kaikki” lastensuojelun kokemusasiantuntija vuonna 2015

"Ylisukupolvisuuden ehkäisyssä tärkeää on varmistaa sekä lasten että vanhempien tuen tarve" THL, Lastensuojelun käsikirja 01.02. 2016

Lastensuojelussa vinoutuneen tutkimustiedon tuottaminen status quon ylläpitämiseksi on kovin yleistä vaikka se on niin kestävän kehityksen periaatteiden, lainsäädännön kuin ammatti- ja tutkimusetiikan vastaista. Useimmat lastensuojelujärjestöt eivät kerää säännöllisesti asiakaspalautetta eivätkä julkaise satunnaisestikaan kerättyä palautetta, jos/koska se on negatiivista.

Puolueettomiksi tekeytyvät lastensuojelun kansalaisjärjestöt ovatkin usein psykiatrian ja lastensuojelun palveluja kaupittelevia piiloyrityksiä. Niitä kiinnostaa lähinnä oma brändi ja se, ettei järjestön nimissä vahingossakaan esitetä mitään sellaista, minkä rahoittajat saattaisivat kokea loukkaavaksi tai peräti itseensä kohdistuvaksi arvosteluksi.

Sosiaalityön tiedonhankinta- ja tutkimuskäytännöillä on tuotettu osittaista, virheellistä ja vinoutunutta tietoa ja estetty asiakkaiden osallisuus ja palvelujärjestelmäpuutteiden ja väärinkäytösten ilmitulo. Valvomattomat ja vinoutuneet tiedonkeruumenetelmät ovat johtaneet myös virheellisiin toimintastrategioihin ja -painotuksiin, jotka ovat entisestään syventäneet avunpyytäjien ahdinkoa.

Sosiaalipalveluja ei yleensä tutkita riippumattoman tutkimustahon tekemillä isoilla satunnaisotannoilla vaan vain joko haastattelemalla sosiaalityöntekijöitä omasta työstään tai antamalla heidän valita isosta pääosin tyytymättömien asiakkaiden perusjoukosta ne muutamat haastateltavat, joilla on kiitettävää palautetta, joka sitten yleistetään virheellisesti koskemaan koko perusjoukkoa tai palvelun laatua.

Muodikkaiden vaihtoehtokustannusten laskennassa huomaamatta jää myös, että lastensuojelun virheellisesti "tukitoimiksi " tai "palveluiksi" nimetyt toimet eivät useinkaan ole veronmaksajien varoja säästävää asiakkaiden tarpeiden mukaista apua tai huostaanottojen ehkäisyä vaan kansantalouden kuluja lisääviä huostaanottojen pohjustustoimia.

Näihin tyypillisiin virheeseen syyllistyy myös Ensi- ja turvakotien liiton Sinikka Kuosmasen uusi tutkimus Elämäni paras päätös, Tutkimus ensi- ja turvakotien työn vaikuttavuudesta, joka perustuu ensi- ja turvakotien työntekijöiden valitsemiin kahteenkymmeneen onnistuneeseen asiakastapaukseen.

Tieteessä otoksen pieni koko ja haastateltavien puolueellinen valikointi estäisivät aineistosta vedettävien johtopäätösten yleistettävyyden, Ensi- ja turvakotien liitossa eivät.


Edes sosiaalityön yliopistokoulutus ei tunnu auttavan järjestötoimijoita tunnistamaan tai tunnustamaan omien työmenetelmiensa epätieteellistä perustaa saati arvioimaan menetelmiä kriittisesti. Sivulla 27 Kuosmanen ilmoittaa, että peräti kymmenellä prosentilla ensi- ja turvakotien henkilökunnasta on ollut mahdollisuus saada koulutusta "traumojen vakauttamisessa". Valvontaviranomaisia luulisi kiinnostavan tieto, että ensi- ja turvakodeissa on koulutettu näinkin laajasti psykoanalyysin harhaoppeihin, luultavasti vielä Traumaterapiakeskuksen ja sen puuhanaisen Nuorten Ystävät ry:n Arja Sutelan avustuksella.

Kuosmasen varman päälle tehty " tutkimus" pyrkii pikemminkin takaamaan ensi- ja turvakotien rahoitusta kuin aidosti tutkimaan ensi- ja turvakotitoiminnan vaikuttavuutta. Jos toiminta on niin vaikuttavaa kuin Kuosmanen uskoo ja vakuuttaa miksi hän ei hakenut haastateltaviaan avoimella tutkimuspyynnöllä?

Hyvää tutkimuksessa on pyrkimys kirjoittaa auki joitakin käytettyjä käsitteitä esim. arki ja ensikotityö, jotka eivät tosin muodosta samanlaista uhkaa tutkimukselle kuin vaikkapa "traumojen vakauttamisen" avaaminen.
Ensi- ja turvakotien tutkimuksissa tuntuu kriittisen ajattelun lisäksi olevan hukassa taito pohtia systeemisesti lastensuojelun kysymyksiä monipuolisen informaation perusteella, kyky tarkastella todellisuutta yhteiskunnan marginaaleissa elävien ihmisten näkökulmista sekä oman ajattelun ja toiminnan jatkuva reflektoiminen niin, että täydentyvä tieto johtaa yhä uudelleen ajattelun ja käyttäytymisen tarkistamiseen.

Pitäisikö myös ensi- ja turvakotien tutkimus ottaa huostaan ja antaa positivistisemmille, sosiaalityön tiedon kasvun ja kehityksen takaaville tutkijoille ?

Ensi- ja turvakotijaksot eivät ole huostaanottojen ehkäisyä vaan pohjustamista- epätieteelliset teoriat ja tutkimusmenetelmät yhä käytössä

Ensi- ja turvakotien liiton Kuosmasen tutkimusta referoivan ja yleistävän Enska- lehden mukaan "ensikotiin perhe pääsee jos synnytyssairaalassa, neuvolassa, lastensuojelussa tai muussa palvelussa havaitaan että äidillä tai molemmilla vanhemmilla on niin suuria vaikeuksia huolehtia vauvasta, että vauvan terveys ja kehitys ovat vaarassa ( Enska 1/2017, 7).

Lastensuojelujuristien mukaan vanhempia passitetaan sijaishuollon ( esim. Nuorten Ystävien) ja psykoanalyyttisesti orientoituneen psykiatrian kanssa tiiviisti yhteenkietoutuneen Ensi- ja turvakotien liiton laitoksiin rutiininomaisesti arvioitaviksi.

Sosiaalityön professori Kate Morris arvostelee sitä, että lastensuojelu kohdistaa resurssien sijaan köyhiin ja erilaisiin perheisiin turhia riskiseulauksia ja -tutkimuksia. Hänen mukaansa haavoittuvuuksia tulee oppia tunnistamaan ja nimeämään ilman että niitä käännetään riskien osoittimiksi. Morris jakaa professori Brigid Featherstonen huomion siitä, että neoliberalismi ja riskiregiimi puristavat pois humaanin sosiaalityön mahdollisuudet.

Suomalaisessa lastensuojelussa Miina Sillanpään slogan “Jokainen lapsi on pelastettava elämälle” on kääntynyt muotoon "Jokainen lapsi on valmistettava sijaishuollolle."
Vaikka vanhemman kyvyssä huolehtia vauvasta ei olisi havaittu puutteita, ensi- ja turvakotien huostaperusteita etsivään vanhemuudenarviointiin joutuu helposti maahanmuuttaja, jostakin sairaudesta kärsivä, vammainen, sosiaalitoimen mielestä vääränlaisen kumppanin valinnut, nuori, köyhä tai lapsen yksin saanut vanhempi (Ikonen, 2013; 2016).

Ensi ja turvakodin kalllis "apu" ei ole "ainutlaatuista varhaisen vuorovaikutuksen tukemista" vaan vanhentuneisiin ja virheellisiin psykoanalyyttisiin teorioihin perustuvaa arviointia ja seulausta epätieteellisillä helposti vääriä positiivisia löydöksiä tuottavilla menetelmillä, joiden käyttöön Kuosmasen mukaan työntekijöitä vieläpä koulutetaan. Ensi- ja turvakotityön lähtökohta on uskossa sosiaalisten ongelmien ylisukupolviseen periytyvyyteen , luottamuksessa toimimattomaksi osoitetun palvelujärjestelmän kykyyn katkaista oletettujen ongelmien luuloteltu periytyminen ja kyvyttömyydessä havaita huono-osaisuuden periytymisen opin rooli syrjäyttämisen ja itsensätoteuttavien profetioiden tuottajana.

Vähintään 300 euroa päivässä ja noin 10 000 euroa kuukaudessa per vanhempi ja lapsi kustantava asiakasmaksu ei aina tuota perheelle tarvittua apua kuten Enskan Essi Lehtinen haluaa uskoa. Sillä saa vain pienen, usein homeongelmista kärsivässä rakennuksessa sijaitsevan huoneen, jossa ei ole omia keitto- tai peseytymistiloja, jonka siivoamista tarkkaillaan ja jossa lepääminenkin on päivisin kielletty.
Ruokaa, jos sitä ylipäätään annetaan ei anneta sairaallekaan valmiiksi laitettuna eikä silloin kun asiakkaalla on nälkä vaan uupuneet äidit pakotetaan laittamaan ruokaa tarkkailun alla joko yhdessä tai vuorotellen ahtaissa yhteiskeittiöissä omien ja vieraiden lasten pyöriessä jaloissa ja ensi- ja turvakotien ennalta määrittämien aikataulujen mukaisesti.

Väittämä ensi- ja turvakotien tuottamista säästöistä ei perustu tutkimustietoon vaan ensi- ja turvakotien omiin optimistisiin toiveisiin. Usein ensi- ja turvakodin "kuntoutus" tuottaa vain lisää lastensuojelun kustannuksia. Osa ensikodista tukea hakeneista joutuu huomaamaan ensikodin laittaneen alulle vauvan huostaanoton ( Ikonen, 2016).

Ensi- ja turvakodeissa arviointijaksoja venytetään usein huostaanotolla uhkailemalla yli sovittujen aikarajojen. Laitosjakson hinta kohoaa helposti 100 000:een euroon.
Sillä saa liian usein vain kasan fabrikoituja asiakirjoja, leimatut, syrjäytetyt ja katkeroituneet vanhemmat, hajotetun perheen ja koko lapsuuden mittaisen oikeustaistelun ja huostaanoton lapsen tarpeita vastaamattomaan ja valvomattomaan sijaishuoltoyksikköön liian kauas kotoa.

Omavalvontaan uskova lastensuojelun työkulttuuri tuottaa tilanteita, joissa lasten perusoikeuksia loukataan, mitä vikasuuntaan kehittynyt työyhteisö ei useinkaan tunnista ( Ikonen, 2016, 43).
Lastensuojelun viranomaiskulttuuria tarkasteltaessa ei ole ihme, että maahamme syntyi vuonna 2015 ennätysmäisen vähän lapsia ( 55040) ja syntyvyys on 1860- luvun nälkävuosien tasolla.

Ensi- ja turvakoti teki lastensuojeluilmoituksen kuumeisesta äidistä

Lastenhoito- kuten muukaan apu ei usein perustu- kuten Kuosmanen väittää- perheiden vaan työntekijöiden tarpeisiin ja on monien ensi- ja turvakodissa olleiden mukaan täysin riittämätöntä. Vaikka perustuslaki takaa liikkumisen vapauden, asiakas saa ensikodissa todennäköisesti kiellon liikkua vapaasti lapsensa kanssa. Lastenhoidon määrä voi olla esim. 2 h viikossa ja sekin vain ensi- ja turvakodin määräämiin tilaisuuksiin osallistumisen ajaksi. Uupuneelle tai pahoinpidellylle äidille ei välttämättä tarjota lastenhoitoa edes siksi aikaa, että hän pääsisi toipumaan.

Hoitokäytäntöjä ja -ideologiaa kuvaa hyvin se, että ensi- ja turvakoti teki lastensuojeluilmoituksen vastasynnyttäneestä äidistä, koska tämä oli kuumeessa eikä jaksanut hoitaa vauvaa.
Asiakkaan kannattaakin sopia henkilökunnan kanssa etukäteen voiko kutsua läheisen avukseen ensikotiin tai kuinka toimia sairastapauksessa. Varatuomari Leeni Ikonen kehottaa asiakkaita hankkimaan sairastapauksissa myös lääkärinlausunnon, jottei asiakkaan myöhemmin väitetä laiminlyöneen osallistumista yhteisiin tilaisuuksiin ensikodissa ( Ikonen, 2016, 68).

Ensikodin työntekijöiden työaika kuluu siihen, että he kirjaavat, arvioivat ja jopa arvostelevat kuinka uupunut äiti selviää lapsenhoidosta yksin ja etsiessä äidin ja lapsen kanssakäymisestä psykoanalyyttisten oppien mukaisesti merkkejä huonosta sosiaaliperimästä, puutteellisesta kiintymyssuhteesta tai vuorovaikutuksen häiriöstä.
Kuosmanen myöntää, että lastensuojelu odottaa ensi- ja turvakodilta vielä toivoa omaavien asiakkaiden nopeaa erottelua "toivottomista", joista ensi- ja turvakodin odotetaan vain etsivän selkeät huostaanoton kriteerit ( Kuosmanen, 2017, 41). Ensi- ja turvakotien lastensuojelullinen tehtävä muistuttaakin 1930- luvulta tuttua kansan kahtiajakoa apua ansaitseviin ja ansaitsemattomiin.

Lastensuojelu itse toimii huono-osaisuuden tuottajana ja periyttäjänä päättäessään, ettei huono- osaisuuden periyttäjäksi epäilty saa muita tukia kuin kolmen kuukauden tarkkailujakson ensi- ja turvakodissa ennen lapsen siirtoa hyväosaisuuden periyttäjäksi luuloteltuun sijaishuoltoyksikköön, jolle maksetaan satojen tuhansien eurojen hoitokorvausten lisäksi lomitus- ja tukipalvelut kymmenien vuosien ajan ilman tulosvastuuta.

Ensikodeissa jopa vauvojen ilmeistä tehdään olettamia kaltoinkohtelusta

Kuosmasen haastattelemien työntekijöiden kommentteja lukiessa vakuuttuu, että ensi- ja turvakotityö on arvaamatonta laitosyksiköistä ja työntekijöistä riippuvaa arpapeliä, jossa asiakkaan kohtalo riippuu hänelle määrätyn työntekijän ennakkoluuloista ja - olettamista (Kuosmanen, 2017, 40-41). Ensi- ja turvakotia harkitsevan kannattaakin lukea Leeni Ikosen Jos lastensuojelulla on asiaa- Joka kodin opas viranomaisasiointiin- kirjan lisäksi Tarja Henttosen kirja Vauvojen kaltoinkohtelu: tunnistaminen ja puuttuminen ensikodeissa ja Helena Niemen raportti "Lapset alkoivat nauraa -Raportti Alvari-perhetyöstä, perheiden tilanteesta, huolesta ja muutoksesta " jotta ymmärtäisivät mitä ensi- ja turvakodissa pidetään ja tutkitaan kaltoinkohteluna.

Ensikodeissa olettamia vauvan kaltoinkohtelusta tehdään jopa vauvan ilmeistä. Kaltoinkohteluolettama voi seurata mm. siitä jos vauva nukkuu, leikkii tai syö liikaa tai liian vähän, nostaa kädet kasvoilleen tai on totinen.

Arvioinnin keskiössä tulisi kuitenkin olla näyttö vammasta tai kaltoinkohtelusta, ei pelkkä epäily, ennakkoluulo tai olettama, jota lähdetään oikeuttamaan tai todistelemaan potentiaaleja riskitekijöitä summaamalla, elämätapavakoilulla, ammattitaidottomilla uteluilla tai saatuja vastauksia ja tilattuja asiakirjoja fabrikoimalla kuten nykyisin tapahtuu.

Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) riskilistoissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät, kaltoinkohtelun riskitekijöiksi mainitaan esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi, alhainen koulutus, haluttomuus avautua ja keskustella parisuhteesta ja lapsen sairastelu ja koulunkäyntivaikeudet (Flinck & Paavilainen, 2008).

Neuvolasta ensi- ja turvakotiin passitettu saa varautua Hotuksen riskilistojen perusteella usein salaa tehtävään vanhemmuudenarviointiin, jossa huolikoulutettu tarkkailija voi ruveta sommittelemaan esimerkiksi vatsakipua valittavan, levottoman taaperon vaivojen alkuperäksi stressaantunutta äitiä ja koota tarinan lapsen kaltoinkohtelusta ja huostaanotontarpeesta perheen monilapsisuuden ja isän tupakoinnin perusteella. Vallalla olevien psykoanalyyttisten oppien mukaan liian lyhyestä katsekontaktista lapseen tai pään kääntämisestä syöttötilanteessa tulee vaurioituneen kiintymyssuhteen osoitin ja lapsen huostaanoton peruste.

Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina ( Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.

Turhia seulauksia ja tutkimuksia tehdään myös yritettäessä medikalisoida hallinnollisia kiistoja, jotta asiakas ei voisi valittaa niistä. Kaltoinkohtelututkimusten kohteeksi ei välttämättä valikoidu se, joka on potentiaalinen uhka lapselle vaan se, josta seulaaja ei pidä, joka on kritisoinut organisaatiota tai tehnyt valituksia kohtelustaan ja joka muodostaa potentiaalisen uhkan työntekijän ammatilliselle itsetunnolle tai organisaation maineelle.

Masennuksen ”löytyminen” ei välttämättä johda äidin tukemiseen, päinvastoin. Hätiköity, usein väärä diagnoosi tai kaltoinkohteluepäily aiheuttaa yksinäiselle äidille vain oikeusturvan menetyksen, 120 vuotta säilytettävän arkistomerkinnän ja stigman riskivanhemmuudesta, joka periytetään myös hänen lapsilleen, äidin ja lapsen tarpeita vastaamattomia pakkopalveluja esim. lapsen huostaanoton usein kaltoinkohtelevaan sijaishuoltoon ja lääkityksen, jonka haittavaikutuksista ei ole tutkimustietoa ja joka pahimmillaan itse tuottaa aggressiivista käytöstä. Mielenterveysdiagnoosin johdosta myös äidin vakuutusturva romuttuu eikä hänen somaattisiakaan oireitaan enää tutkita eikä hoideta.

Riitautuminen ensikodin henkilökunnan kanssa voi johtaa kiireelliseen sijoitukseen

Kuosmasen tutkimuksessa hämmentää, että ensi- ja turvakotien työntekijät pitivät (pitkälti omien asiakirjamerkintöjensä ja lausuntojensa vuoksi) sijoitukseen tai huostaanottoon päättyvää asiakkuussuhdetta onnistuneena.

Varatuomari Leeni Ikonen kehottaa ensi- ja turvakotien asukkaita hankkimaan juristin mikäli lapsesta tehdään ensi- ja turvakodissa lastensuojeluilmoitus tai kiireellinen sijoitus. Hänen mukaansa tavallisimmin näissä tilanteissa on kysymys siitä, että äiti ei ole sitoutunut käytöksellään ensikotiasumisen sääntöihin tai on riitautunut henkilökunnan kanssa ( Ikonen, 2016, 69).

Juristiin kannattaa ottaa yhteyttä myös mikäli äitiä painostetaan raskaudenkeskeytykseen , siirtymään ensikotiin jo raskausaikana tai antamaan syntyvä vauva pois.


Ikosen mukaan neuvotteluissa sosiaalialan virheelliset ja vanhanaikaiset opit ja teoriat huono-osaisuudesta ja sen periytymisestä ohjaavat vahvasti lastensuojelun työtä. Niiden takia asiakkaille ei sanota ääneen, mistä syystä hän ei kelpaa vanhemmaksi. Asenteellinen sanoma puetaan epäselvään ilmaisuun " huoli vanhemmuudesta" " äidin oma tarvitsevuus" tai jotain muuta yhtä epäselvää ja yksilöimätöntä.

Tällaisissa tapauksissa Ikonen kehottaa pyytämään ensikodin kirjaukset säännöllisin väliajoin, jotta asiakas saisi tietää mitä ja miten ensikodissa arvioidaan. Rekisteritietojen tarkastaminen, johon asiakkaalla on lakisääteinen oikeus voi tosin leimata asiakkaan "hankalaksi. "

Ikonen suosittelee myös kysymään tarkentavia kysymyksiä:

- Mitä huoli tarkoittaa?
- Kuka esitti huolen?
- Mikä on aikaansaanut lastensuojeluilmoituksen?
- Kuka oli aloitteentekijä?
- Mitä tapahtui?
- Onko lapsi ollut jonkun mielestä huonosti hoidettu?
- Onko taustalla äidin ja hoitajan välinen erimielisyys?
- Onko äiti rikkonut ensikodin sääntöjä?
- Onko sääntöjä ylipäätään ollut esillä?
- Kuinka tilanne korjaantuisi?
- Onko ensikodin opastuksessa ollut puutteita? Mikä on henkilökunnan työn tavoitteena?

Ikonen korostaa, että yhteiskunnan voimavarat ovat rajallisia eikä ensikotiasuminenkaan voi tapahtua ilman selvästi ymmärrettävää ja perusteltua syytä. Avohuollon tukitoimet ovat lain mukaan vapaaehtoisia eivätkä ne saa tuntua asiakkaasta hallinnolliselta vankeudelta. Pienen vauvan kiireellinen sijoitus voi lain mukaan tapahtua vain välittömän vaaran takia, ei siksi , etteivät ensi- ja turvakodin työntekijät pidä vanhemmasta tai katso tämän täyttävän heidän asettamiaan vanhemmuuden tai hyvän käytöksen kriteerejä.


Ikonen kehottaa asiakkaita tarvittaessa ottamaan yhteyttä Ensi- ja turvakotien liiton hallitukseen ja toiminnan rahoittajiin ja kertomaan ensi- ja turvakodeissa saamastaan kohtelusta.


Myös Lokakuun Liike pyytää selvitystä ensi- ja turvakotien työkäytännöistä ja seurauksista.
Pakotettujen adoptioiden saama kansainvälinen huomio julkisine anteeksipyyntöineen ja korvausvaateineen on nostanut esiin ensi- ja turvakotien vuosikymmeniä kestäneen epäeettisen toiminnan, joka tuntuu vain jatkuvan ja johon pyydämme AVI:n ja VALVIRAN puuttumista ja sosiaali- ja terveysministeriön puolueetonta selvitystä.
Haluamme selvityksen ensi- ja turvakotien roolista ja panoksesta suomalaisissa pakkoadoptioissa ja pakotetuissa huostaanotoissa ja isolla satunnaisotannalla toteutetun riippumattoman tutkimuksen ensi- ja turvakotijaksojen seurauksista perheille. Toivomme myös selvitystä ensi- ja turvakodeissa käytettävien psykoanalyyttisten tutkimusmenetelmien ja arviointien seurauksista neurologisista häiriöistä kärsiville lapsille ja heidän perheilleen. Kysymme edelleen Riitta Särkelältä miksi ensi- ja turvakotien työskentelyote perustuu virheelliseen psykoanalyyttiseen tietopohjaan, joka on kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata. Pyydämme myös että Ensi- ja turvakotien liitto ojentaisi yksiköitään, joissa ilmenee toistuvia väärinkäytöksiä ja budjetoisi osan tuloistaan kaltoinkohdeltujen asiakkaiden vahingonkorvausrahastoon.

Lokakuun Liike kysyy lukijoiltaan: Mitä ensi/ turvakodissa tehtiin? Mitä seurauksia ensi/ turvakotijaksolla oli elämääsi? Kerättiinkö ensi- ja turvakodissa palautetta ja tiedätkö mitä kerätylle palautteelle tapahtui? Vastaukset voi lähettää info@lokakuunliike.com


Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... bisneksena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... littomasti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... rharetkeen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... aitsemisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... aalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... ihdoksilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... toriikalla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... taan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... nhemmuutta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... netelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... iperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... -huijausta
http://www.lokakuunliike.com/raili-miet ... taanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... ostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln- ... e-vapaaksi
http://www.lokakuunliike.com/elena-mari ... akkohoitoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... stamiseksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... lulausunto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... abrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... uri-pyorii
- See more at: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... 36aWS.dpuf

Tuam

Myös Suomen ensikodit pitää tutkia

ViestiKirjoittaja Tuam » Ke Huhti 19, 2017 7:57 pm

Komissio selvittämään ensikotien rikoksia ja olosuhteita

5/3/2017


DNA-analyysi vahvisti epäilyn, että useita satoja lapsia haudattiin saostussäiliöön Tuamissa entisen katolisen kirkon ensikodissa, joka oli tarkoitettu naimattomille äideille.

Ensikotia ylläpitivät Bon Secours Sisaret, jotka ovat katolisen kirkon nunnia. Heidän tehtävänään oli auttaa naimattomia raskaana olleita naisia synnyttämään. Synnytyksen jälkeen naiset erotettiin lapsistaan, ja lapset kasvatettiin eri yksiköissä erossa äideistään, kunnes lapset saatiin adoptoitua- usein vastoin äitien tietoa ja tahtoa.

Tutkijat epäilevät, että Tuamista löydetty lähes 800 vauvan ja lapsen ja viiden äidin joukkohauta on vasta alkua tapahtumaketjussa, joka tulee muuttumaan vieläkin järkyttävämmäksi .

Tuamin skandaalia tutkii nyt Ensikotien tutkimuskomissio The Mother and Baby Homes Commission, joka perustettiin helmikuussa 2015 tutkimaan toimintakäytäntöjä, joilla naimattomia naisia ohjattiin ensikoteihin ja olosuhteita niissä. Komissiota on pyydetty selvittämään äitien ja lasten kuolleisuutta ensikodeissa ja muissa valtioon linkittyvissä instituutioissa. Tutkinta tulee kattamaan sekä Magdalena- pesulat että Tuamin ja Bessboroughin ensikodit.

Joukkohaudan löytäneen amatöörihistoroitsija Catherine Corlessin mukaan ensikotia ylläpitäneet Bon Secoursin nunnat suhtautuivat hautalöytöön ja tutkintaan ylimielisesti ja esiintyivät kuin olisivat lain yläpuolella.

Arkistolöytö Tuamin ensikodista viittaa laittomiin adoptioihin

Galwayssa toimiva sosiaalityöntekijä on esittänyt huolensa Tuamin ensikodista paljastuneesta arkistolöydöstä, joka viittaa siihen, että yli 1000 lasta on kaupattu Tuamista Yhdysvaltoihin ja pelkää, että ihmiskauppaan ja laittomaan adoptioon osallistuneet lääkärit, sosiaalityöntekijät ja muut ammattilaiset saattavat edelleenkin työskennellä järjestelmässä. Nämä huolet on kirjattu myös lapsi- ja perhepalvelujen apulaisjohtajan Phil Carlandin ja tiedustelupäällikkö Davida De La Harpen puhelinneuvottelusta tehtyyn sisäiseen muistoon 2012.

Arkistolöytö sisältää suuren määrän valokuvia ja kirjeenvaihtoa liittyen USA:n adoptoitavaksi lähetettyihin lapsiin, dokumentteja liittyen psykiatrisiin laitoksiin sisään- ja uloskirjaamisiin ja vanhemmille osoitettuja kirjeitä, joissa pyydetään rahaa jo kuolleiden tai uloskirjattujen lasten elatukseen.

Arkistot paljastivat, että naiset ja lapset olivat lähinnä kaupattavia tuotteita. Ne kertovat myös laitostamisen ja lapsikaupan kulttuurista uskonnollisissa ja valtiorahoitteisissa instituutioissa.
Tapaus tarvitseekin tutkinnan, jossa laittomien adoptioiden yhteydet adoptiotoimistoihin ja yksityisiin ja valtiollisiin ensikoteihin tutkitaan, kirjoittaa Irish Examiner.


Ensikotien adoptiobisneksen uhrit tarvitsevat hyvityksen

Lokakuun liike on kirjoittanut aiemmin pakkoadoptioista mm. täällä, täällä ja täällä.
Movement for an adoption apology (MAA) auttaa pakkoadoptioissa traumatisoituneita äitejä ja haluaa Britannian hallitukselta virallisen anteeksipyynnön pakkoadoptioiden johdosta.​

Julia Gillard, Australian pääministeri pyysi äideiltä virallisesti anteeksi vuonna 2013 ja perusti kansallisen säätiön tukemaan adoptioon pakotettuja äitejä lapsineen.

Pakkoadoptiosta syntyneiden traumojen hoitoon erikoistuneen psykoterapeutti Joe Sollin mukaan niin kutsutut avoimet adoptiot ovat useimmiten huijausta.

Heti kun sopimus on allekirjoitettu äideillä ei ole enää juridisia mahdollisuuksia perua sopimusta, joka ei tosiasiassa takaa yhteydenpitoa lapseen.

Soll valottaa adoptiokäytäntöjen historiaa: Nuoret äidit otettiin pois kouluistaan ja pakotettiin muuttamaan omista kodeistaan ensikoteihin. Heitä estettiin ottamasta yhteyttä lasten isiin, näin estettiin potentiaalit avioliitot. Ensikodeissa äitejä kiellettiin soittamasta tai ottamasta yhteyttä ystäviin ja heidän postinsa tarkastettiin. Heidän ystäviään kiellettiin vierailemasta heidän luonaan.

Ensikodeissa heille annettiin päivittäinen mantra: lapsesi tarvitsee perheen, jossa on kaksi vanhempaa. Heille kerrottiin, etteivät he olleet sopivia, kykeneviä eivätkä riittävän arvokkaita äideiksi. Monille äideille ei kerrottu heidän oikeuksistaan harkinta-aikaan tai oikeudesta tavata lastaan sijaishuollossa. Heille ei kerrottu sosiaaliavustuksista, jotka olisivat auttaneet heitä pitämään lapsensa. Raskaana oleville äideille terotettiin ennen synnytystä, että heidän lapsensa oli jo luvattu naimisissaoleville pariskunnille.

Nuoria ja köyhiä äitejä pakotettiin antamaan lapsensa adoptioon

Kolmenkymmenen vuoden terapeutinkokemuksella Joe Soll väittää, että adoptioon lapsensa antaneet äidit eivät olleet huonoja tai välinpitämättömiä äitejä. He olivat äitejä, jotka olisivat halunneet ja kyenneet hoitamaan lapsensa mutta joiden nuoruutta, köyhyyttä ja haavoittuvuutta käytettiin heitä vastaan.

Ensikodeissa asuneille työttömille äideille kerrottiin, että heidän täytyi maksaa ensikodin lasku ennenkuin he saattoivat vaatia lastaan itselleen. Niinkutsutut ensikodit olivat rangaistushenkisiä ja laitosmaisia. Ne eivät olleet muuta kuin pidätyssäilöjä joissa äitejä, joille ei annettu muita vaihtoehtoja kuin adoptio, taivuteltiin ja aivopestiin antamaan lapsensa pois.

Vauvat vietiin äideiltä heti synnytyksen jälkeen ja äidit jätettiin pärjäilemään omillaan- vailla huomiota, lohtua, tukea ja turvaa. Adoptiotoimistot pakottivat äitejä salaamaan synnytyksen, uhkailivat heitä oikeustoimilla ja vaiensivat heidät vuosikymmenten ajaksi.

Suomalaiset adoptioon lapsensa luovuttaneet äidit kuvaavat suomalaista adoptioprosessia näin:

”Tuntuu että koko järjestelmä halusi vain lapsen ja kasvattiperheen onnelliseksi, kukaan ei välittänyt mitä mulle kuulu tai miten jaksoin.” (Tollman, 2006, 37)

”Suoraan sanottuna se adoptioneuvonta jota minä sain, tähtäsi vain ja ainoastaan siihen että päätyisin adoptioon. Olin etukäteen luullut, että käsiteltäisiin myös niitä vaihtoehtoja jotka voisivat johtaa lapsen pitämiseen, esim tukiperhe tai jotkin muut avohuollon tukitoimet, mutta näin ei ollut. Ei myöskään annettu minkäänlaista tietoa siitä mistä hakea apua, miten muut samassa tilanteessa olleet olivat asian kokeneet tai onko edes olemassa mitään vertaisryhmiä." (mt., 35)

Terveydenhuollon ja sosiaalityön osalta saamaansa palvelua äidit kuvasivat osaamattomaksi, fyysiseen puoleen keskittyväksi ja puolueelliseksi. Haastatellut kokivat jääneensä ilman henkistä tukea. Adoption järjestämisen suhteen he kokivat itsensä osattomiksi ja ulkopuolisiksi.


Myös Suomen ensikodit pitää tutkia


Lokakuun Liike on pyytänyt useita kertoja selvitystä ensi- ja turvakotien työkäytännöistä ja seurauksista- turhaan.

Pakotettujen adoptioiden saama kansainvälinen huomio julkisine anteeksipyyntöineen ja korvausvaateineen on nostanut esiin ensi- ja turvakotien vuosikymmeniä kestäneen epäeettisen toiminnan, joka tuntuu vain jatkuvan ja johon pyydämme AVI:n ja VALVIRA:n puuttumista ja sosiaali- ja terveysministeriön puolueetonta selvitystä.

Haluamme selvityksen ensi- ja turvakotien roolista ja panoksesta suomalaisissa pakkoadoptioissa ja pakotetuissa huostaanotoissa ja isolla satunnaisotannalla toteutetun riippumattoman tutkimuksen ensi- ja turvakotijaksojen seurauksista perheille. Toivomme myös selvitystä ensi- ja turvakodeissa käytettävien psykoanalyyttisten tutkimusmenetelmien ja arviointien seurauksista neurologisista häiriöistä kärsiville lapsille ja heidän perheilleen. Kysymme edelleen Riitta Särkelältä miksi ensi- ja turvakotien työskentelyote perustuu virheelliseen lapsia ja vanhempia erottamaan pyrkivään psykoanalyyttiseen tietopohjaan, joka on kumottu niiltä osin kuin sitä voi testata. Pyydämme myös että Ensi- ja turvakotien liitto ojentaisi yksiköitään, joissa ilmenee toistuvia väärinkäytöksiä ja budjetoisi osan tuloistaan kaltoinkohdeltujen asiakkaiden vahingonkorvausrahastoon.

Varatuomari Leeni Ikonen kehottaa ensi- ja turvakotien asukkaita hankkimaan juristin mikäli lapsesta tehdään ensi- ja turvakodissa lastensuojeluilmoitus tai kiireellinen sijoitus. Hänen mukaansa tavallisimmin näissä tilanteissa on kysymys siitä, että äiti ei ole sitoutunut käytöksellään ensikotiasumisen sääntöihin tai on riitautunut henkilökunnan kanssa (Ikonen, 2016, 69).

Juristiin kannattaa ottaa yhteyttä myös mikäli äitiä painostetaan raskaudenkeskeytykseen, siirtymään ensikotiin jo raskausaikana tai antamaan syntyvä vauva pois.

Nuoria, erityisesti köyhiä ja haavoittuvissa oloissa eläneitä äitejä, jotka ovat päätyneet ensi- ja turvakotiin vastoin tahtoaan kehotamme olemaan allekirjoittamatta mitään paperia ilman juristin konsultaatiota, äänittämään kaikki ensi- ja turvakodin palaverit ja ottamaan niihin mukaan oman tukihenkilön ja opiskelemaan voimassaolevat lait ja ihmisoikeussopimukset, joita ensi- ja turvakotien työntekijät eivät selvästikään tunne.

http://www.independent.ie/irish-news/tu ... 99737.html
https://www.theguardian.com/theobserver ... uam-babies
- See more at: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... NU2TY.dpuf

osaamattomuutta

Lähisuhdeväkivallan selvitys ja hoito ei toimi

ViestiKirjoittaja osaamattomuutta » Ke Huhti 19, 2017 8:05 pm

Lähisuhdeväkivallan selvitys ja hoito ei toimi lastensuojelussa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... suojelussa

28/3/2017


Väkivaltaisessa parisuhteessa 18 vuotta sinnitellyt Maria kertoo MTV:n Rikospaikassa katkenneista kylkiluista, puhjenneesta keuhkosta, raiskauksista ja jokapäiväisestä henkisestä väkivallasta.

Maria ilmoittaa, että pitkässä lähisuhdeväkivallan historiassa on ollut pari kolme kertaa lastensuojelu mukana ja että hän asui turvakodissa kolme kertaa. Marian mukaan lastensuojelusta ei juuri ollut apua.

” Meitä on haastateltu perheenä.. kun se väkivaltainen mies on siinä vieressä kun lastensuojelusta käydään, niin ei siinä vapaasti voi puhua asioista .”

Lastensuojelun virkailijat siis haastattelivat väkivallasta kärsivää siten, että väkivallantekijä oli paikalla kuulemassa.
Myös lastensuojelulaitoksissa ja sijaisperheissä sijoitettujen haastatteluita tehdään edelleen samalla tavalla: pahoinpitelyistä epäiltyjen ohjaajien/ sijaisvanhempien seisoessa vieressä.

Väkivallantekijöille annettu valta yhdistettynä uhrien heikkoon oikeusturvaan ja hitaisiin ja toimimattomiin valitusreitteihin takaa sen, että väkivalta sijaishuollossa ja perheissä jää ilmoittamatta, saa jatkua tai selitellään pois tai uhrin syyksi.

Marian mukaan hänen tilanteensa viimein ratkesi kun poliisi uskoi häntä ja poisti väkivallantekijän kodista. On outoa, ettei tätä ratkaisua käytetä enemmän vaan äitejä istutetaan kuukausikaupalla ensi- ja turvakodeissa ja perheterapioissa. Sosiaalityössä seuraamustoimet tuntuvat kohdistuvan pääsääntöisesti väkivallan uhreihin.

Sosiaalipalvelujärjestelmässä lähisuhdeväkivallan asiallista hoitoa ovat psykoanalyyttisten teorioiden lisäksi rampauttaneet MLL:n entisen lapsiasiavaltuutetun Helena Molanderin, hänen yhteistyökumppaninsa Leena Murasen ja psykoanalyyttisesti orientoituneiden psykiatrien, sosiaalityöntekijöiden ja perhetyöntekijöiden lietsoma koko lastensuojelukentän läpäissyt insestihysteria, jossa isille tehtailtiin vääriä insestisyytteitä. Vaino ei ole ohi vielä, vaan väärinkäytöksiin syyllistyneet toimivat edelleen lastensuojelun kouluttajina, opettajina ja hallinto-oikeuden asiantuntijoina. Väärin toimineista lastensuojelun johtajista ei tullut eikä tule irtisanottuja eikä tuomittuja vaan väärin toimiva erityisosaajia, muutosjohtajia, konsultteja tai psykoterapeutteja.

Viranomaisten väärinkäytöksille omat sivut perustanut isä kertoo: “Mulle tuli sosiaaliviranomaiselta puhelu, että nyt mä vien sulta tapaamiset, mä vien lapset, sulle ei jää mitään." Sosialiviranomainen alkoi syyttää isää oman lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, insestistä. Äiti oli veistellyt syytteet turvakodin johtajan tuella. Tuomiota isälle ei tullut, mutta lapset pidettiin hänestä etäällä. Kun insestisyytteet eivät enää purreet, isä leimattiin väkivaltaiseksi. Lapset eivät saaneet tavata isäänsä ilman valvontaa ja myöhemmin vain kaksi tuntia joka toinen viikko. Vuotta myöhemmin lastenpsykiatri antoi lausunnon, jonka mukaan isä olisi lapsille parempi huoltaja kuin näiden äiti. Nyt isä on lasten osa-aikainen huoltaja.

Johanna Hiitolan mukaan suomalaisia huostaanottoja määrittää konkreettisten tapahtumien ja lasten kaltoinkohtelun sijaan sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta ( Hiitola, 2015).
Siinä missä Kurheloiden perheen tapauksessa lasten huostaanottoon riitti pelkkä epäily isän väkivaltaisuudesta, ex- kansanedustajan ja oikeusministerin, nykyisen maakuntajohtajan Kari Häkämiehen kolmen todistetun pahoinpitelyn tapauksessa ei edes mainittu sanaa huostaanotto vaikka Häkämiehen puolustuspuhe sisälsi ”kolme kovaa” huostaanottoperustetta, vieläpä samanaikaisesti: juoppouden, ”hulluuden” ja väkivallan. Kansanedustaja, kampanjapäällikkö Harri Jaskarin tapauksessa pahoinpitely- ja paritusepäilyt kutistuivat tuomioon laittomasta uhkauksesta ja pohjoissuomalainen poliisi sai työnsä takaisin, vaikka hänet oli tuomittu vaimonsa pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta.

Sukupuolineutraaliuden tulos: isien syyttelystä siirryttiin äitien syyttelyyn


Sen sijaan, että isien vainon ja insestihysterian aiheuttaneet teoriat ja toimintakäytännöt olisi perattu ja väärien syytteiden kohteeksi joutuneille miehille ja heidän perheilleen hyvitetty, asiakkaiden oikeusturva varmistettu ja väärinkäytöksiin syyllistyneille virkailijoille asetettu vastuu- ja korvausvelvoitteet- lastensuojelussa heilahdettiin toiseen äärimmäisyyteen.

Ensi- ja turvakodit keskittyivät insestihysterian ja huoltoriidoissa havaitun ensi- ja turvakotien väärinkäytön jälkeen luomaan sukupuolineutraalia ja perhekeskeistä imagoa uskottavuutensa uudelleenrakentamiseksi. Lastensuojeluvirkailijoille tuli tarve todistella olevansa sukupuolineutraaleja ja tasapuolisia. Käytännössä tämä tarkoitti, että äitejä alettiin kohdella yhtä ennakkoluuloisesti ja huonosti kuin isiä aiemmin.

Siinä missä ennen isiä nimiteltiin insestisiksi ja heille tehtiin inkvisitiomaisia testejä nyt insestisyytteitä sommitellaan äideille ja heitä seulataan epätieteellisillä riskiseuloilla päihde- ja mt-ongelman, ylisukupolvisen huono-osaisuuden tai puutteellisen vanhemmuuden löytämiseksi. Lastensuojeluyksiköistä karkaavia tyttöjä leimataan huoriksi ja heidän kokemansa väkivalta mitätöidään "itsealtistukseksi vaaroille".

Uusi sukupuolineutraali linjaus näkyi erityisen vahingollisena Eerikan tapauksessa, jossa Eerikan isä sai erityiskohtelua mutta Eerikan biologisen äidin tekemiä pahoinpitelyhavaintoja ei haluttu uskoa eikä kirjata.

Poliittisen korrektiuden ja neutraaliuden nostaminen sosiaalityön päämääräksi on tuottanut ja tulee tuottamaan lisää myös Rotherhamin kaltaisia skandaaleja, joissa uhrien kärsimys ohitetaan ja mitätöidään.

Sukupuolineutraalius ja poliittinen korrektius ei tosiasiassa ole neutraaliutta eikä korrektiutta vaan sokeutta politisoituneelle ja sukupuolittuneelle vallankäytölle, väkivallalle ja sorrolle.

Kuvitellusta neutraaliudesta olisikin syytä siirtyä uhrien ja heikoimpien oikeusturvan varmistamiseen ja sukupuolisensitiivisyyteen, jossa pyritään tunnistamaan ja kyseenalaistamaan epäeettisiä ja mahdollisuuksia kaventavia sukupuolittuneita käytäntöjä.


Tutkija Eeva Jokisen mukaan vanhemmuuden mahdollisuudet liitetään usein isyyteen ja sen ongelmat äitiyteen. (Jokinen 1996, 87-89). Monet tutkimukset osoittavat, että väkivallan kohteeksi joutuneet naiset ja tytöt eivät saa tarvitsemaansa apua sosiaalipalvelujärjestelmästä, joka usein vain uhriuttaa heidät uudelleen (Cheon & Regehr, Ewalds, Husso, Nyqvist, van Vormer ). Perheväkivallan uhria voidaan syyllistää huonosta elämänhallinnasta, vääristä valinnoista ja kyvyttömyydestä suojella itseään ja lapsiaan joka on johtanut siihen, etteivät yhä useammat tytöt ja naiset enää uskalla ilmoittaa kokemastaan väkivallasta.

Sukupuolittunut vallankäyttö estää myös poikia ja miehiä ilmoittamasta ja puhumasta kokemastaan väkivallasta. 8-luokkalaisista (n. 14-vuotiaista) pojat olivat kokeneet vakavaa seksuaalista häirintää yhtä usein kuin tytötkin ja urheilussa pojat kokevat seksuaalista häirintää ja väkivaltaa kaksi kertaa useammin kuin tytöt. Silti poikien hoitoketjuihin ei ole panostettu. Lastensuojelussa tyttöjen seksuaalinen aktiivisuus on ongelma silloinkin, kun se tapahtuu omasta halusta, poikien ei edes silloin kun se on tapahtunut nuoren tahdon vastaisesti.

Sosiaalityön syyllistys- ja rankaisuhenkisestä asenteesta, kaksinaismoralismista ja osaamattomasta asiakastyöstä löytyy runsaasti näyttöä sosiaalityön omista asiakasdokumenteista. Johanna Hiitolan ja Hanna Heinosen (2009, 57) hallinto-oikeuden huostaanotto-päätöksiä käsitelleessä tutkimusraportissa äitejä vastuutettiin isien käytöksestä ja riittämättömästä vanhemmuudesta. Tutkijat huomasivat, että väkivaltaa ei pelkästään sivuutettu, vaan väkivallan tekijän tekoa pyrittiin ymmärtämään ja uhrin vanhemmuus kyseenalaistettiin. Tutkijoiden erityistä huomiota kiinnittivät maininnat siitä, kuinka esimerkiksi ”äidin alkoholinkäytöstä johtuen isäpuoli oli väkivaltainen” taikka kuinka isän väkivalta oli osoitus äidin riittämättömästä vanhemmuudesta.

Lapsi- ja läheistyön koordinaattori Tarja Hiltunen Sininauhaliitosta tutkii väitöskirjassaan Äitiys, huostaanotto ja voimaantuminen kahtatoista äitiä, joiden lapset on huostaanotettu. Miltei kaikki äidit olivat kokeneet ennen huostaanottoa väkivaltaa, jonka hoitoon he eivät saaneet tarvitsemaansa apua sosiaalipalvelujärjestelmästä ennen, aikana tai jälkeen huostaanoton ( Hiiltunen, 2015, 207).

– Ihmisillä on niin hirvittäviä kokemuksia, etten tiedä, miten olisin itse kestänyt. Traumaattisia kokemuksia on jo lapsuudesta: raiskauksia ja väkivaltaa, jotka kaikki ovat jääneet käsittelemättä. Ne eivät ole hyviä lähtökohtia äitiydelle, Hiltunen kertoo Lapsen maailma- lehden haastattelussa.

Kukaan äideistä ei haastatteluissa maininnut, että heitä olisi autettu pääsemään eroon väkivaltaisista miehistään tai että heidän masentuneisuuteensa olisi etsitty apua. Äitejä kehotettiin kyllä katkaisemaan suhteet väkivaltaisiin miehiin. Kuitenkaan esimerkiksi parisuhdeväkivaltaa kokeneiden äitien tapauksissa ei laadittu konkreettisia suunnitelmia, miten päästä suhteesta eroon ( mt., 130).

Juuri kenelläkään Hiltusen haastattelemista äideistä ei ollut luottamusta tai toimivaa kontaktia sosiaalityöntekijöihin. Äidit kertoivat, etteivät voi luottaa sosiaalityöntekijäänsä tai kertoa heille omia asioitaan. He sanoivat, että on parempi pitää omana tietonaan epäonnistumisen kokemukset tai ainakin on oltava varovainen mitä ja kenelle puhuu. Jotkut äidit pelkäsivät pyytää apua (Hiltunen, 2015, 140 ).

Peräti 16% aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta valheellisen rikossyytteen. Tapaukset tutkittiin, jonka jälkeen todettiin, ettei epäilyille ollut perusteita. Kuitenkin epäilyt aiheuttivat äideille paljon mielipahaa ( mt., 205). Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta ( mt., 162). Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163).
Lähes 70% äideistä yritti itsemurhaa huostaanoton seurauksena.

Sosiaalityön professori Brigid Featherstone väittää, että sosiaalityö tarjoaa lähisuhdeväkivaltatapauksissa äideille lannistavan viestin, että väkivalta on heidän oma syynsä ja että he ovat syyllisiä myös lastensa vahingoittumiseen. Fearherstone peräänkuuluttaa neoliberaalin riskiregiimin vaihtoehdoksi Gilliganilaista hoivan etiikkaa ja muistuttaa, että tieto ja tietoisuus eivät kehity yksinäisestä opiskelusta ja ajattelusta vaan suhteista ja tunnetaidoista, siitä miten kohtaamme ja kohtelemme toisiamme.

Riskiregiimin seuraus: ongelmien rakenteellisesta ennaltaehkäisystä oireiden varhaiseen havaitsemiseen

Elina Pekkarisen mukaan käytäntöjen tasolla riskipoliittinen orientaatio on merkinnyt siirtymää sosiaalisten ongelmien rakenteellisesta ennaltaehkäisystä ongelmien varhaiseen havaitsemiseen ja niihin puuttumiseen (esim. Harrikari 2008, 134; Satka 2009b). Puuttumisen seurauksista on käyty hyvin vähän keskustelua, sillä riskien varhaisesta tunnistamisesta on tullut hyve. Myöskään puuttumisen seurauksena tapahtuvaa leimautumista ei enää koeta ongelmaksi ( Pekkarinen, 2015, 25).

Väkivallan ennaltaehkäisyn sijaan panostetaan uhrien vastuuttamiseen(=syyllistämiseen), ongelmien ylisukupolvisen periytymisen teorioihin ja lasten huostaanottoihin valvomattomaan sijaishuoltoon.

Varatuomari Leeni Ikosen mukaan sosiaalialan teorioiden ja kategorisointien vuoksi esimerkiksi väkivaltaisesta parisuhteesta jo vuosia sitten irtautuneella yksinhuoltajaäidillä on erittäin suuri todennäköisyys päätyä syytetyn penkille lapsensa pahoinpitelystä. Aivan samanlainen suuri riski päätyä käräjäsaliin lapsensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäilltynä on päihdeongelmasta toipuneella A- klinkan ja vertaisryhmien tuella raittiuden saavuttaneella isällä. Sosiaaalityö ei usko muiden ammattiauttajien työn vaikuttavuuteen tai muutoksen mahdollisuuteen: se uskoo ikuisiin poltinmerkkeihin.

Ikonen kertoo kuinka "eräs äiti oli suojannut lapsia uhkaavalta tilanteelta ja lähtenyt lasten kanssa läheisen luo kertoen tapahtumasta lastensuojelulle. Sosiaalityöntekijät tulivat hakemaan 1- ja 2,5- vuoden ikäiset lapset äidiltään tuntemattomien luo vastaanottokotiin. Tapaus järkytti niin lapsia kuin äitiä. Sosiaalityöntekijät järjestivät neuvottelun, jossa he ilmoittivat alkavansa valmistella huostaanottoa. Neuvottelussa lapset hakivat äidiltä huomiota äkillisen erottamisen jälkeen. Äiti antoi vuoden ikäiselle lapselleen tutin, jolloin myös isoveli alkoi vaatia tuttia. Sosiaalityöntekijä totesi että "tuttiin turvautuminen" osoittaa psyykkistä ongelmaa ja sitä, että lapset ovat kokeneet väkivaltaa perheessä" (Ikonen, 2013).

Huolestuttavimpana riskiregiimin rimanalituksena voi pitää Anneli Auerin seksirikostutkintaa ja -tuomiota, joka avasi ovet äiteihin kohdistuvien valheellisten insestisyytteiden läpimenolle.

Väkivallan uhreja sukupuolesta riippumatta hyödyttäisi puolueeton tutkinta ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti käräjäoikeudessa, asiantunteva edullinen/ilmainen oikeusapu, mahdollisuus perhehaastattelujen sijaan erillisiin haastatteluihin ja omaan terapeuttiin, nopeutettu oikeuskäsittely, pikainen muutto omaan asuntoon ja kiinnipääsy normaaliin elämään kuukausia kestävien lastensuojelutoimien, perhekuntoutuksen tai ensi- ja turvakotitarkkailun sijaan.

Kunnes toisin todistetaan- artikkelissa painotetaan, että myöskään silloin, kun väkivaltaa on oikeasti tapahtunut, ei aikuisten hysteerinen käyttäytyminen tee lapselle hyvää. Lasta ei hyödytä se, että asiantuntijavoimin lapselle opetetaan uhrin rooli. Joidenkin tutkimusten mukaan tämä voi olla jopa vahingollisempaa lapsen henkiselle hyvinvoinnille kuin seksuaalinen hyväksikäyttö.

“Ei me käydä huutelemaan minkään onnettomuuden uhreille sillä tapaa”, sosiaalipsykologi, Pesue ry:n perustaja Anu Suomela opastaa. “Ei selitetä, että voi kun sä oot nyt koko elämäsi ajaksi vammautunut ja tästä tulee sulle tosi vaikeeta. Vaan me ollaan apuna ja tukena ja rohkaistaan lasta.”


Väkivallan hoitoketjuissa pahoja puutteita- asiakkaiden valinnanvapaus parantaisi oikeusturvaa


Sosiaali- ja terveydenhuollon integraation ja tiedonhallintauudistuksen myötä olisi entistäkin tärkeämpää, että kaikilla väkivallan uhrien hoitoon osallistuvilla olisi riittävä perustieto ja ammattitaito seksuaalisen ja muun väkivallan tutkimus-, rikos- ja hoitoprosessin asialliseen hoitamiseen ja kyky erottaa tosiasiat asenteellisesta panettelusta ja fabrikoiduista asiakirjoista.

Tällä hetkellä tämä tietotaito liian usein puuttuu niin poliisilta, tuomioistuinlaitokselta ja terveydenhuollolta kuin terveyden-, päihde- ja kriminaalihuollon ja lastensuojelun sosiaalityöntekijöiltä.

Käyvän hoidon ja oikeusturvansa varmistamiseksi väkivaltaa kohdanneilla asiakkailla tulisi olla oikeus valita itse hoitoyksikkönsä ja vastuusosiaalityöntekijänsä. Lisäksi asiakkaille pitäisi myöntää automaattinen luku- ja oikaisu- oikeus kaikkiin asiakirjamerkintöihin ja korvaus laittomissa huostaanottotapauksissa.

Jos väkivallan hoitotahojen väärinkäytöksiin ei puututa, avuntarvitsijat eivät uskalla enää hakea apua ja väkivallasta lähisuhteissa ja perheissä tulee jälleen kerran asia, josta ei ole syytä mainita kenellekään.

Apua ja lisätietoa:
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/ti ... ekijoille/
http://www.poikientalo.fi
http://www.tyttojentalo.fi/seksuaalinen-v%C3%A4kivalta
www.suomendelfins.fi
http://www.hotpeachpages.net/lang/speak ... sSUOMI.pdf
https://www.naistenlinja.fi/palvelut/ryhmatoiminta/
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/han ... sequence=1
http://www.heuni.fi/material/attachment ... ort_66.pdf
http://www.ihmisoikeuskeskus.fi/?x177247=287926
http://www.haaste.om.fi/fi/index/lehtia ... eussa.html

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... sesimerkki
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... attomyytta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... a-haalahja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... ia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... vakivaltaa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... muudessaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... sen-sijaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... aitsemisen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... tehtavissa
http://www.lokakuunliike.com/mieron-blo ... asiakkaita
http://www.lokakuunliike.com/elena-mari ... helvetissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... potilaaksi
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln- ... aanotoilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... lan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... sta-avusta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... kivallasta
- See more at: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... u3SuL.dpuf

keskustavirkoja

Maakunnalliset lapsiasiavaltuutetut

ViestiKirjoittaja keskustavirkoja » Ke Huhti 19, 2017 8:55 pm


LSKL ja MLL haluavat maakunnallisia lapsiasiavaltuutettuja- miksi?




Lastensuojelun Keskusliitto (LSKL) ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) esittävät valtioneuvostolle että perustettaisiin maakunnalliset lapsiasiavaltuutetut lasten etua ja oikeuksia turvaamaan.

Myös lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila esittää , että kaikkiin uusiin maakuntiin palkataan lapsiasiamies tekemään lapsistrategista työtä.

Lastensuojelupäättäjien muisti tuntuu olevan kovin lyhyt. Joko heiltä on päässyt unohtumaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton (MLL) entisen lapsiasiamiehen Helena Molenderin lapsistrateginen työ yhdessä Leena Murasen kanssa?
Kannattaa tutustua Molanderin ja Murasen tapauksiin sillä niissä kuvatut tiedonhankinnan ja lapsistrategisen työn menetelmät ovat lastensuojelussa edelleen käytössä.http://www.mikkoniskasaari.fi/node/233 http://www.mikkoniskasaari.fi/node/104


​Uusia virkoja Keskustan perhehoidon edunvalvojille?


On outoa, että lastensuojelujärjestöt, erityisesti Mannerheimin Lastensuojeluliitto haluavat uusia lapsiasiamiehiä vaikka entistenkään seurauksia lapsiperheille ei ole selvitetty eikä hyvitetty.

Kiitos lastensuojelujärjestöjen psykoanalyyttisen valtaklikin, johon myös MLL ja LSKL kuuluvat huono-osaisuuden periytyminen seuraavalle sukupolvelle oli mainittu yli puolessa lastensuojelun ja aikuissosiaalityön koosteissa (Helsingin kaupungin tietokeskus) vaikka kyse on pikemminkin ongelmien periyttämisestä kuin periytymisestä.

Lastensuojelujärjestöissä asiakkaan isoäidin hermoromahduksesta voidaan tehdä ylisukupolvisesti periytettävä huonon mentalisaation ja sosiaalisen perimän osoitin ja hallinnollisen vapaudenriiston peruste mutta järjestöjen oma vuosikymmeniä jatkunut ja satoihin lapsiperheisiin kohdistunut leimaaminen ja vaino ei johda edes anteeksipyyntöön saati rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Mikko Niskasaaren mukaan " Molander ja MLL:n pääsihteeri Jaakko Itälä uhkailivat voimallisesti tiedotusvälineitä ja tutkijoita aina, kun joku aikoi lausua Molanderista jotain vastahankaista. Terrorillaan he saivat jopa Ylen hyllyttämään valmiin kriittisen ohjelman Molanderin touhuista."

Virheellisten psykoanalyyttisten teorioiden siivittämä varhaisen puuttumisen lobbaus yhdistettynä viranomaisten olemattomaan valvontaan, kritiikittömään mediaan ja asiakkailta puuttuviin valitusreitteihin mahdollistaa, että maakunnissa vallankahvaan pääsevät uuden sukupolven Molander & Muranen- parivaljakot.

Kurttilan, LSKL:n ja MLL:n ehdotus voi läpimennessään jopa heikentää lasten ja perheiden oikeusturvaa.

Politiikan tutkija Erkka Railon mukaan maakuntauudistuksen myötä haja-asutusalueiden painoarvo maakuntien kehittämisessä kasvaa ratkaisevasti ja Keskustalla tulee olemaan hallitseva asema yhdeksässä maakuntavaltuustossa kahdeksastatoista.

Maakunnallisina lapsiasiavaltuutettuina tullaan todennäköisesti näkemään – ei riippumattomia toimijoita- vaan Perhehoitoliiton, Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n ja keskustalaisten perhehoitoyrittäjien edunvalvojia.


Maakunnallisen lapsiasiavaltuutetun vallalla lapsibisneksen valko- ja viherpesu on helppo muuntaa " perhehoitoon sijoitettujen lasten hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaamiseksi myös ilmastonmuutoksen olosuhteissa."

Lapsiasiavaltuutettu on korporatistisen eturyhmätalouden - ei lapsen edun takaaja

Lapsiasiavaltuutettu on käytännössä viranomaisvaltuutettu ja hegemonisen asiantuntijuuden edunvalvoja.

Virka on lähinnä eliitin synergiaa tuottava lenkki sosiaalialan ja sijaishuollon etujärjestöjen ja päättäjien välillä ja itsetyytyväisyyteen tuudittava keino pönkittää status quota. Amnestyn kynttiläpalkinnon saaneen Lokakuun Liikkeen blogistin mukaan lapsiasiavaltuutetun toiminnasta saa helposti sellaisen käsityksen, että hän on viranomaistoiminnan puolella ja kansalaisten tulisi vaan hyväksyä kaikki mielivalta, jotta heitä ei rangaistaisi enempää.

Todellisten, elävien lasten oikeuksien varmistamisen sijaan tehtävänkuvaksi on muodostunut laittomasti toimivien viranomaisten ja lapsibisnesyrittäjien kuvitteellisen kunnian puolustaminen ja laittomuuksien poisselittely.

Lapsiasiavaltuutettu on korporatismin takuumies. Lapsiasiavaltuutettu toimii virkaan valitusta henkilöstä riippumatta korporatistisen eturyhmätalouden asiantuntija-, järjestö- ja viranomaisvallan edunvalvojana ja lobbaajana.

LSKL ja MLL ovat olleet innokkaasti edistämässä varhaista puuttumista ja asiantuntijavaltaa, joka on käytännössä tuhonnut oikeusvaltioperiaatteet ja lasten ja perheiden oikeusturvan.

Lasten oikeudet ja edun takaisi uusia byrokraatteja paremmin järkevää sosiaali- ja talouspolitiikkaa noudattava hyvinvointivaltio tarpeenmukaisine palveluineen , riittävän rahoituspohjan varmistava vanhempien työmarkkinaosallisuus ja hyvinvointi ja lainkuuliainen tuomari- ja virkamieskunta mutta neoliberaalin riskiregiimin myötä näistäkin on luovuttu.

Lasten oikeusturva onkin nykyisin heidän oman ja vanhempiensa valppauden, valistuneisuuden- ja myös vaurauden varassa.


Maakunnalliset byrokraatit eivät pysty turvaamaan lasten oikeuksia

Maakuntien korruptoituneissa hallintohimmeleissä roikkuvat uudet lapsiasiavaltuutetut 1)eivät olisi käytännössä kyvykkäitä eivätkä vapaita arvioimaan eivätkä seuraamaan lasten tosiasiallisia elinolosuhteita vaan tuottaisivat epäkriittisiä/valheellisia kuntia ja sijaishuollon järjestöjä/yrityksiä mielisteleviä lausuntoja järjestöjen vinoutuneisiin tutkimuksiin tukeutuen.

​2) Valtuutetuilla ei olisi konkreettisia välineitä seurata maakunnan ja kuntien usein salaista päätöksentekoa ja toimintaa tai arvioida niiden vaikutuksia lasten hyvinvointiin ja oikeuksien toteutumiseen.

3) Pelkästään hyväätarkoittavin aloittein, neuvoin ja ohjein on tähänkin asti ollut vaikeata ellei mahdotonta kehittää maakunnan ja kuntien päätöksentekoa ja toimintaa lasta koskevissa asioissa tai edistää lasten oikeuksien ja edun toteutumista maakunnassa ja kunnissa. Miksi aloitteet, neuvot ja ohjeet toimisivat yhtään paremmin tulevaisuudessa?

4) Yhteydenpito lapsiin ja nuoriin typistyisi koululaisraateihin ja sijaishuoltojärjestöjen tarkasti valikoimiin ja sensuroimiin lastensuojelun kokemusasiantuntijoihin. Vihapuheina tai yksittäistapauksina pidetty lasten ja nuorten kriittinen tieto palvelujärjestelmästä ei voi välittyä maakunnan tai kuntien päätöksentekoon, koska sitä ei edes tunnisteta saati tunnusteta tiedoksi.

5) Yhteistyömuotojen kehittäminen eri toimijoiden välille rajoittuisi käytännössä viranomaisvetoiseksi yhteydenpidoksi samoihin vanhoihin oikeusturvaongelmat tuottaneisiin valtaklikkeihin ja vauraisiin sijaishuoltotahoihin. Maakunnallisen lapsiasiavaltuutetun tueksi esitetyt byrokraatit, joilla on usein yhteyksiä sijaishuoltoon eli maakunnalliset lapsiasianeuvottelukunnat vain lisäisivät veronmaksajien kuluja- ja pahimmillaan myös oikeusturvaongelmia.

6) Lasten oikeuksien edistämisen ja turvaamisen yhteistyön vahvistaminen maakuntatasolla sekä maakunnan ja sen kuntien välillä tarkoittaisi käytännössä asiantuntijoiden keskinäisiä seminaareja, koulutuksia ja kokouksia eli kallista ja ilmastonmuutosta nopeuttavaa matkustamista (usein lentelyä), hotelliyöpymisiä, taksiajeluja, ravunpyrstöcaesareiden ja naudanpihvien rouskuttamista ja viininjuomista veronmaksajien varoilla.

7) Miten valtuutetut voisivat välittää lapsia ja lasten oikeuksia koskevaa tietoa kun puolueetonta sellaista ei edes kerätä? Kansalaiset ja viranomaiset osaavat lukea ilman välikäsiäkin netistä eettiset ohjeet ja lakipykälät, joita ei käytännössä tarvitse noudattaa.

8) Miten riippumatonta ja asiakaslähtöistä olisi lapsille ja vanhemmille annettava sinänsä kannatettava ja tarpeellinen oikeusohjaus ja -neuvonta maakuntien ja kuntien palveluista ja eivätkö sosiaaliasiamiehet jo anna näitä palveluita? Miksi palveluiden kehittämisessä ja laadun varmentamisessa ei kerätä asiakaspalautetta suoraan lapsilta ja nuorilta isoilla satunnaisotannoilla vaan lasten tietoa ja oikeuksia tulkitsemaan palkataan aina asiakaslasten elämäntilanteesta mitään tietämätön mutta lapsen äänellä puhumaan pyrkivä asiantuntija?

​9) YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (SopS 59–60/1991) toteutumisen edistäminen maakunnan ja kuntien päätöksenteossa ja toiminnassa jää ilman asenne- ja lainsäädäntömuutoksia ja sanktioita helposti pelkiksi korulauseiksi kuten tähänkin asti.

MLL ja LSKL tuntuvat uskovan homeopatiaan ja unohtavat, että juuri viranomaislähtöisen asiantuntijavallan vuoksi Suomesta puuttuvat lapsen oikeuksien komitean edellyttämät tehokkaat, lasten tarpeisiin soveltuvat oikeusturvakeinot ja niihin liittyvät neuvontapalvelut.

Juuri nykyisten asiantuntijoiden ja heidän tulkintojensa ja toimintakulttuurinsa ansiosta käytettävissä olevat oikeusturvakeinot ovat puutteellisesti lasten ja lapsiperheiden tiedossa ja saatavilla eivätkä anna tehokasta oikeussuojaa.

Palvelujärjestelmäremontti takaa lapsen edun

Lokakuun Liike ehdottaakin, että:

1) Sosiaaliasiamiehet siirretään kelpoisuuskriteereiden uudistamisen ja uudelleenkoulutuksen jälkeen lapsiasiavaltuutetun tavoin oikeusministeriön alaisuuteen. Sosiaaliasiamiehistä saadaan lapsiasiavaltuutettuja joka kuntaan ilman lisävirkojen perustamista.

2) Sosiaaliasiamiehet/valtuutetut suunnittelevat yhdessä asiakaslasten, - vanhempien ja sosiaalialan opiskelijoiden kanssa lapsille tiedottamiseen erikoistuneita verkkosivustoja ja tukipuhelimia. Lainsäädännöllä varmistetaan, että jokaisessa psykiatrisessa ja sijaishuollon yksikössä on ympäri vuorokauden ilmaisia puhelimia lasten saatavilla.

3) Lasten oikeuksien edistäminen liitetään osaksi peruskoulujen opetussuunnitelmaa ja kaikkien lasten kanssa työskentelevien koulutuksia, tutkintoja ja työhönperehdytyksiä. Koulukiusaamisen katkaisun laiminlyöville kouluille asetetaan tuntuva rangaistus.

4) Sote-palvelujen luottamustoimet ja valta-asemat kierrätetään säännöllisesti, jottei päätöksentekoon pääse syntymään muutoksia ehkäiseviä valtaklikkejä ja asiakassuunnitelmat tehdään yhdessä lasten/nuorten kanssa. Kokemusasiantuntijat ja kriittiset tutkijat mukaan niin palvelujen suunnitteluun, seurantaan kuin arviointiin. Asiakassuunnitelman tekemättä jättämisestä tai manipuloinnista säädetään rangaistus ja lakiin lisätään, että työtä ohjaa lapsen/nuoren/perheen ilmoittama tuen tarve eikä sosiaalityöntekijän näkemys siitä, kuten nykyisin.
Tuomioistuimessa tai tukipalveluissa ei huomioida asiakassuunnitelmaa, joka on tehty asiakasta kuulematta.

5) Sosiaaliasiamiehet toteuttavat yhdessä AVI:n kanssa sijaishuollon ja nuorisopsykiatrian yksiköihin autojen katsastusjärjestelmää vastaavat vuositarkastukset, jotka rahoittaa yksikkö itse. Lapsille ja nuorille varataan mahdollisuus kahdenkeskiseen tapaamiseen tarkastajan kanssa ilman laitoksen henkilökunnan läsnäoloa. Väkivaltarikoksista esim. sijaislapsen raiskauksesta tai törkeästä pahoinpitelystä tuomittujen perhekotilupa perutaan eikä heille enää sijoiteta lapsia, kuten nykyään tapahtuu.

6) Lastensuojeluun ajautuneille perheille taataan puolueeton tutkinta ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti käräjäoikeuksissa ja lastensuojelun ja psykiatrian rinnakkaistuomioistuimet lakkautetaan. Lapsille ja nuorille järjestetään oikeusapu alusta asti ja tutkimukset siirretään yksiköihin, joissa on oikeuspsykiatrista osaamista.

7) Lapsi- ja perhepalvelujen palveluntuottajien saama asiakaspalaute ja toistuvat huomautukset esim. oikeusasiamieheltä, AVI:lta ja Valviralta julkistetaan palveluntuottajien internetsivuilla.
Lapsille ja nuorille tulee taata oikeus tarkistaa ja korjata heistä tehdyt asiakaskirjaukset, sillä sosiaaliset leimat ovat pysyviä. Palvelun käytön ja kirjausten lukemisen jälkeen lapsi/nuori arvioi palvelun ja sen vaikuttavuuden anonyymisti valmiiseen riippumattoman tahon laatimaan palautepohjaan vahvalla vain yhden palautteen mahdollistavalla tunnistautumisella( jotta eliminoidaan manipulointitarkoituksessa tehdyt toistuvat arvioinnit). Palveluntarjoajat varustetaan hymytarroilla, joista asiakas näkee heti saadun positiivisen palautteen määrän ja pitkään laadukasta palvelua ilman valvontaviranomaisten huomautuksia tuottaneet palveluntarjoajat palkitaan.

8) Lapsi- ja perhepalvelujen tiedonhankinta ja tutkimus uudistetaan siten, että projektien rahoitusten ehdoksi asetetaan isoilla otannoilla ( esim. netissä) kerätty asiakaspalaute ja vaikuttavuustutkimus. Asiakkaiden arviointi- ja tutkimustahot erotetaan sijaishuoltopalveluja myyvistä tahoista. Kunnat ja RAY lakkaavat rahoittamasta tiedonväritystä ja -vääristelyä, jossa omaa työpaikkaansa varmistamaan pyrkivät työntekijät seulovat isosta tyytymättömien perusjoukosta "tutkimuksiin" vain ne muutamat, joilla on kiitettävää palautetta. Jokainen epäonnistunut ei-aiottuja seurauksia tuottanut virheellinen palveluprosessi analysoidaan, aiheutetut vahingot ja niiden syyt kartoitetaan ja hyvitetään, toimintakäytäntöjä muutetaan ja henkilökuntaa vaihdetaan, jottei vastaavia virheitä pääse tapahtumaan.

​Nämä lasten oikeudet ja edun takaavat muutokset olisi mahdollista toteuttaa heti jos poliittista tahtoa löytyisi- murto-osalla esim. sote- uudistuksen konsulttikustannuksista.

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... kuumiehena
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln- ... eriaatteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... n-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... ia-vastaan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... taan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... nkaltaista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... t-edelleen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... aitoksissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... lan-uhreja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... nsuojeluun
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... ostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... abrikointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... valineopas
- See more at: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... sh7qA.dpuf

STEA-punkit

STEA- rahoitus pois lastensuojelujärjestöiltä

ViestiKirjoittaja STEA-punkit » Ke Huhti 19, 2017 9:02 pm


Lastensuojelujärjestöt viimein kuriin?


6/4/2017
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... ein-kuriin

Lokakuun liike on ollut huolissaan RAY- rahoitettujen sijaishuollon edunvalvontajärjestöiksi muuttuneiden lastensuojelujärjestöjen ja psykoanalyyttisen hoitomafian yhteenlittymästä, joka vaarantaa asiakkaiden oikeusturvan ja sosiaalialan tutkimuksen ja valvonnan estäen asiakaslähtöisten ja toimivien tukimuotojen ja työtapojen käyttöönoton.

Rahapelimonopolivarat ovat julkista rahaa, joita kuitenkin ohjataan kohteisiinsa ilman läpinäkyvyyttä ja demokratiaa.

Rahapelirahoilla on ostettu poliitikot ja järjestöt hiljaisiksi - ja jopa osa kaupallisesta mediasta, joka hyötyy rahapelimonopolin mainosrahoista.

Suomessa lastensuojelujärjestöt eivät toimi kansalaisten edunvalvojina suhteessa viranomaisiin vaan viranomaisten ja sijaishuollon edunvalvojina suhteessa kansalaisiin.
Lastensuojelumielivallan kohteeksi joutuneita suututtaa myös nähdä entisiä pahoinpitelijöitään ja muita perusturvarikollisia sosiaalialan järjestöjen johdossa.



*Rahapelivarat ovat ihan sitä samaa verorahaa, jota tarvittaisiin päiväkoteihin ja kouluihin tai jonka voisi jättää ihmisten taskuihin. Verot on vain kerätty tavallisia veroja useammin köyhiltä ja heikoilta.
*Veikkaus, Raha-automaattiyhdistys ja Finntoto yhdistettiin vuoden alussa Veikkaukseksi. Rahapelivaroista valtaosan jakavat sosiaali- ja terveysministeriö (STM) yli 300 miljoonaa ja opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM) noin 250- 600 miljoonaa.

*Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA ( entinen RAY) ohjaa n. 300 miljoonaa rahapelivaroja sosiaali- ja terveysalan suurille ja vakiintuneille toimijoille ; 6% tuensaajista saa peräti puolet summasta.
*STEA:n yhteydessä toimii avustusasiain neuvottelukunta, jossa istuu tuensaajien edustajia.
*Kattojärjestöt päättävät julkisten varojen kohdentamisesta ohjaamalla osan saamastaan rahoituksesta jäsenjärjestöilleen. Tämä siirtää julkista valtaa keskusjärjestöille ja lisää järjestelmän läpinäkymättömyyttä.
* Suuri osa avustuksista menee hallintokuluihin ja toiminnanjohtajien korkeisiin palkkoihin (yli 100 000 e/ vuosi).
* Avustuksia käytetään edunvalvontaan. Lobbaus suuntautuu paitsi tulevien avustusten varmistamiseen, myös nykyisen järjestelmän ylläpitämiseen. Valtio siis rahoittaa toimintaa, jonka tarkoitus on hankkia siltä rahaa.

*Henkilökunnan ja erityisesti johtajien etu ja päämäärät korostuvat järjestöjen yhteiskunnallisten päämäärien sijasta.
*Järjestöt toimivat kuin julkiset organisaatiot, mutta ilman julkisen toiminnan tavanomaisia rajoitteita kuten avoimuutta ja valvontaa.

”Kansalaisyhteiskunnan tehtävä on olla julkisesta vallasta riippumaton moraalin ja merkitysten lähde. Sen tehtävänä on toimia julkisen vallan vastapainona ja vahtikoirana, toteaa Liberan tutkimusjohtaja Heikki Pursiainen artikkelissaan Kesytetty kansalaisyhteiskunta valtion ruokittavana.

Kansalaisyhteiskunta muodostuu siitä, että ihmiset tekevät asioita, jotka juuri heille ovat tärkeitä. He ajavat päämääriä, joita kukaan ei määritä ylhäältä päin.
Tärkeää on ihmisten spontaani ja vapaaehtoinen kokoontuminen. Kaikki vapaaehtoisuuteen perustuvat yhteisöt ovat vastamyrkkyä julkisen vallan yrityksille toimia moraalin ja arvojen monopolina.

Kansalaisyhteiskunnan ottaminen valtion haltuun on siksi usein ollut totalitarististen liikkeiden ensimmäisiä toimenpiteitä valtaannousun jälkeen.

Suomessa asiat eivät toki ole näin huonosti, mutta ongelma on sama. Kansalaisyhteiskunta on aivan liian riippuvainen valtiosta.

Suomessa kansalaisjärjestöjen toimintaa tuetaan julkisesti ainakin sadoilla miljoonilla, ellei enemmälläkin. Monet suuret kansalaisjärjestöt saavat käytännössä kaiken rahoituksensa julkiselta sektorilta.
Suomessa on myös hyvin vähän merkittävää kansalaistoimintaa, joka ei saa julkista tukea. Yksityinen varainhankinta on liian vähäistä ja tehty vaikeaksi.

Tuloksena on kansalaisyhteiskunnan ajautuminen julkisen sektorin kultaisiin kahleisiin. Riippumattoman kansalaistoiminnan sijasta meillä on valtion rahoittamaa ja siksi valtiokeskeistä ja -johtoista näennäiskansalaistoimintaa.
Lähes kaikki yhteisöt kirkoista urheiluseuroihin ovat Suomessa näissä kahleissa. Tämä tekee niistä kesyjä. Niiden aate taipuu poliittisten tuulten mukaan, eikä päinvastoin. Ne eivät ole moniäänisiä vaihtoehtojen tarjoajia, vaan yksi osa tukahduttavaa suomalaista konsensusta".


SOSTE:n julkisrahoitettu lobbaus

Pursiaisen mukaan valtion tukea pitää vähentää ja sen jakoperusteita muuttaa perusteellisesti.

Hän ottaa esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan kattojärjestö SOSTE:n, jonka rahoituksesta 85 % tulee valtiolta.

"SOSTE on kuitenkin virasto, jota julkisen päätöksenteon ja taloudenpidon säännöt eivät koske. Sen työntekijät eivät ole virkamiehiä, hyvän hallinnon säännöt ja hallinnon julkisuuden säännöt koskevat sitä hyvin valikoivasti jos ollenkaan, eikä sen tehtäviä ole määritelty laissa. Se on ihmeellinen varjovirasto, joka vastaanottaa ja käyttää julkisia varoja varjoissa, poissa julkishallinnon valokeilasta.
Julkisuudessa on ihmetelty Länsimetroa ja muita julkisia osakeyhtiöitä. Aivan oikein ihmiset ovat kyselleet, miksi ihmeessä julkinen toiminta ei ole julkisuuslain piirissä vain koska se on järjestetty osakeyhtiömuotoisesti.

Aivan sama kysymys koskee täysin julkisin varoin toimivia yhdistyksiä. Ne ovat asiallisesti julkista toimintaa ja niitä pitäisi kohdella sellaisena myös julkisuuden ja muun hyvän hallintotavan näkökulmasta.
Keskeinen ongelma on myös lobbaaminen. SOSTE ja monet sen jäsenjärjestöt kertovat avoimesti harjoittavansa edunvalvontaa. Suuri osa SOSTE:n työntekijöistä; siis palkatuista ei vapaaehtoistyöntekijöistä, toimii edunvalvonnan parissa.

Edunvalvonnan keskeinen osa on järjestöjen julkisen rahoituksen varmistaminen. Järjestöt yrittävät esimerkiksi varsin suoraan vaikuttaa esimerkiksi vaaleihin, jopa mainostamalla ehdokkaita, jotka kannattavat järjestöjen julkisen rahoittamisen jatkamista.

Toisin sanoen järjestöt käyttävät julkisia varoja lobatakseen itselleen julkisia varoja. Tällainen julkisella rahalla pyörivä karuselli on aika kammottava ilmiö.

On aivan käsittämätöntä, että satojen miljoonien julkisia varoja ja siten merkittävää julkista valtaa käyttää tällainen itseään ruokkiva varjosektori. Toiminta rikkoo kaikkia hyvän hallinnon periaatteita eikä kuulu kehittyneeseen yhteiskuntaan ollenkaan."

"Rahapelivarojen korvamerkitseminen järjestötukiin on järjestelmän ydin ja monella tapaa sen pöyristyttävin epäkohta.
Paneelikeskustelussa mukana oleva Veikkauksen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski on sanonut, että ”rahapelaamisen tuottojen ohjautuminen hyvään tarkoitukseen on loistava sosiaalinen innovaatio”.

Mikään tuossa väitteessä ei pidä paikkaansa, kuten kohta totean. Mutta tätä viestiä on Suomessa mahdotonta saada kuuluviin, niin hyvin olemme sisäistäneet rahapelipropagandan. Kun suomalainen ajattelee rahapelejä, hänen päässään alkaa soida Pave Maijasen ”Pidä huolta” ja järki sumenee.

Ensinnäkin verojen kerääminen monopolivoittoina, kuten Veikkaus tekee, ei ole mikään innovaatio. Se oli varsin yleistä keskiajalla ja uuden ajan alussa, jolloin kuninkaalla ei ollut hirveästi muita keinoja verojen keräämiseen. Nykyaikana sitä pidetään älyttömänä verotustapana siihen liittyvän tehottomuuden vuoksi.
Verotulojen korvamerkintä, siis se että tietyn veron tuottojen käyttö on rajoitettu tiettyihin tarkoituksiin, ei sekään ole uusi keksintö. Sen sijaan se on yleisesti tunnettu järkevien ihmisten keskuudessa surkeana ajatuksena.

Rahapelivero on myös erittäin epäreilu tapa kerätä veroja, koska verot kerätään tuulikaapissa pelaavilta köyhiltä mummoilta tai Kenoa pelaavilta työttömiltä.

Rahat eivät mene sen parempiin tarkoituksiin kuin muutkaan valtion rahat, päinvastoin.
Kenen mielestä koiraurheilu, tikanheitto, kansallispukuperinteen edistäminen, yrittäjien lomailu tai Jippii – taivaan isän hommissa -kuoro ovat parempia tarkoituksia kuin vaikkapa päivähoito tai yliopistotutkimus? Tuskin kenenkään, mutta näitä kaikkia rahoitetaan rahapelivaroista.

Ainakaan äsken mainitsemani SOSTE-järjestöjen lobbausikiliikkujan rahoittaminen ei liene kenestäkään hyvä ajatus, siis jos osallistujia ei oteta lukuun.

Missään tapauksessa tällaisen järjestötoiminnan tukeminen ei kuulu valtion tehtäviin. Toiminnan rahoitus normaalissa poliittisessa prosessissa olisikin mahdotonta, koska täysin älyttömiä rahoituskohteita olisi vaikea puolustaa budjettiriihessä. Näin ainakin toivon.
Nykyjärjestelmässä ongelmaa ei ole. Kun valtio leikkaa yliopistoilta tai päivähoidosta, koiraurheilu ja tikanheitto ovat turvassa leikkauksilta. SOSTE:n tuloista ei leikata senttiäkään. Rahathan ovat Veikkauksen ilmaista rahaa, eivätkä muka verovaroja.

Tuhlausta on mahdotonta estää koska rahat on siirretty tavallisen demokraattisen prosessin ulkopuolelle.

Kaikki avustuskohteet eivät tietenkään ole järjettömiä, mutta hyvien kohteiden rahoittamiseen ei tarvittaisi tolkutonta korvamerkittyä veroa. Ne voidaan rahoittaa ihan tavallisilla veroilla. Vain älyttömiä kohteita olisi vaikea rahoittaa, jos korvamerkintä poistetaan.

Miksi kukaan ei puhu tästä? Rahapelijärjestelmän älyttömyydestä puhuminen on lähes mahdotonta, kuten sanoin. Tämäkin on yksi avustusjärjestelmän tuote. Yritykset käydä järjellistä keskustelua kilpistyvät viimeistään siihen, kun jostakin ilmestyy pörröinen järjestö kertomaan mitä kaikkea hyvää rahalla saadaan aikaan."

Haitallinen symbioosi

"Tarkemmin sanottuna rahapelimonopoli ja järjestökenttä muodostavat symbioosin, jossa toinen pitää toista pystyssä. Rahapelimonopoli hoitaa järjestöille rahat. Järjestöt hoitavat haitalliselle monopolille moraalisen oikeutuksen ja tehokkaan markkinointikanavan. Symbioosi hyödyttää osapuolia, mutta on haitallinen kaikille muille.


Epämiellyttävää on myös se, miten järjestelmään sisäänrakennettu epärehellisyys rapauttaa julkisen keskustelun.


Kukaan ei puhu asiasta, koska kaikki julkiset keskustelijat ovat jotenkin mukana. Lukuisat poliitikot ovat mukana tai ovat olleet Veikkauksen toimielimissä. Vielä suurempi määrä poliitikkoja, entisiä poliitikkoja ja politrukkeja on mukana edunsaajissa. Poliittisten puolueiden sisarjärjestöt saavat miljoona-avustuksia.


Jokainen kansalaisjärjestö, joka on minkään kokoinen, imaistaan mukaan järjestelmään. Kun kultaiset kahleet lyödään kiinni, halu kritisoida järjestelmää katoaa."http://www.libera.fi/blogi/kesytetty-kansalaisyhteiskunta-valtion-ruokittavana/

Lokakuun Liike kiittää lämpimästi Matti Vireniä, Elina Lepomäkeä, Juhani Kähärää ja Heikki Pursiaista tärkeästä keskustelunavauksesta, joka toivottavasti johtaa konkreettisiin muutostoimenpiteisiin.

Vaikka pehmeiden ja pörröisten lastensuojelujärjestöjen lobbausta ja propagandaa voi olla vaikea vastustaa, rahoittajien tulisi vaatia :
*Rahoituksen ehdoksi toiminnan lainalaisuus ja laatu. Myös järjestöjen on noudatettava hallinnon avoimuuden ja hyvän hallintotavan periaatteita. Tähän kuuluu esimerkiksi talous- ja jäsentietojen oikeellinen raportointi. Palveluita pitäisi hankkia vain avoimilla hankintamenettelyillä ja laatu on varmistettava isoilla satunnaisotannoilla tehdyillä asiakaskyselyjä toiminnan hyödyistä/ ei- aiotuista seurauksista.
* Haitallinen linkki rahapelaamisen ja järjestöjen rahoituksen välillä katkaistava.
* Tuki pitäisi kohdistaa palvelun tarvitsijoihin, ei tarjoajiin.
* Valtion ei pidä rahoittaa toimintaa, joka tähtää päätöksenteon muuttamiseen tietyn eturyhmän eduksi.
*Valtion ei pidä rahoittaa toimintaa, joka on tuottaa ei-aiottuja tuloksia esim. oikeusturva-ongelmia ja syrjäytymistä.
* Julkisen palvelun saaminen ei saa edellyttää jäsenyyttä jossakin yhteisössä.

Äänestä Lokakuun Liike Suomen parhaaksi ilman julkista tukea toimivaksi yhteisöksi

Libera on julistanut kilpailun, jossa haetaan Suomen parasta ilman julkista tukea toimivaa yhteisöä, yritystä tai muuta tahoa. Siihen voitte osallistua Liberan verkkosivuilla.
Kansalaisyhteiskunnan kultaiset kahleet- raportissa esitetään paitsi lukuisia muita ongelmia, myös parannusehdotuksia.


Lue myös:

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... oyrityksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... ayn-tuella
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... kuumiehena
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... littomasti
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... rharetkeen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... ehittajana
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... veluksessa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... kat-otteet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... dunvalvoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... auttajilta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... tuja-miksi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... skiperheet
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... erhetyo-on
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... valineopas
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... unvalvonta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... rikadeille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... n-puolelle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... staanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... nen-ja-nyt
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... aalityossa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... staanottoa
http://www.mikkoniskasaari.fi/node/233
- See more at: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... 4urML.dpuf

puoskarointia

Lastensuojelun arviointi on oikeusturvariski

ViestiKirjoittaja puoskarointia » La Kesä 03, 2017 1:07 am

Lastensuojelun "arviointi" on oikeusturvariski

11/5/2017



Suomalaisessa lastensuojelussa työntekijät – eivät asiakkaat- määrittelevät asiakkaiden tarpeet, ongelmat ja lastensuojeluprosessissa käytettävät toimenpiteet- usein epätieteellisillä ja vanhentuneilla asiakkaiden oikeusturvan vaarantavilla ”arvioinneilla” ja ”tutkimusmenetelmillä”.


Oletettuja "riskiperheitä" ja "riskivanhempia" on nyt alettu kartoittaa neuvoloissa uudella amerikkalaisella arviointityökalulla tilanteessa, jossa tutkimustietoa arvioinnin vaikutuksista ei ole, asiakkaiden oikeusturva on olematon, moniammatillinen yhteistyö on osoittautunut toimimattomaksi ja perheiden tarpeenmukaisia palveluja ei ole olemassa tai saatavilla (HuosTa 2015; Poikela 2010).

Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) riskilistoissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät, kaltoinkohtelun riskitekijöiksi mainitaan esim. monilapsisuus, yksinhuoltajuus, avioero, pienet tulot, työttömyys, stressi, kiire, tupakointi, alhainen koulutus ja lapsen sairastelu ja koulunkäyntivaikeudet (Flinck & Paavilainen, 2008).
Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina ( Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen.

Sijaishuollon edunvalvojien tapaan Paavilainen ei puhu riskiregiimistä, lasten riskisijoittamisesta, riskilaitoksista tai riskityöntekijöistä, ainoastaan riskiperheistä. Lastensuojelun orwellilaisessa uusiokielessä lapsen kasvua ja kehitystä vaarantavat vain omat vanhemmat, voimavaralähtöinen vuorovaikutus onkin urkintaa, arviointi leimaamista, avohuollon tukitoimi huostaanoton pohjustamista, lapsen etu sijaishuollon edunvalvontaa, räätälöity opetus lähihoitajaharjoittelijan läksyvalvontaa laitoksessa ja kohentunut toimintakyky työntekijän käskyjen tottelemista.

Lastensuojelun arviointien ja niiden tuottamien dokumenttien keskeinen ja usein ainut funktio tuntuu olevan legitimoida lastensuojelun työntekijöiden oikeus puuttua puuttumista vastustavan lapsen ja vanhemman elämään ja olla siinä läsnä eli oikeuttaa työntekijöiden haluttomuus ja/tai kyvyttömyys erottaa omia tarpeitaan asiakkaiden tarpeista ( =mentalisaation häiriö).

Ei siis ihme, että lastensuojelua koskevat kantelut lisääntyvät vuosi vuodelta ja että lapset ja vanhemmat raportoivat kyselystä toiseen etteivät tule kuulluksi eivätkä saa tarvitsemaansa apua lastensuojelussa.

Arviointeja tehdään kotikutoisilla menetelmillä lapsia tapaamatta

Tutkimustieto osoittaa, että lastensuojelussa suoritettujen arviointien käytäntöjä ja menetelmiä on dokumentoitu ja ohjeistettu puutteellisesti. Systemaattiset kirjatut ohjeet arviointia varten ja perehdytys niiden käyttöön ovat harvinaisia (Oranen, 2006, 12). Silloinkin kun kirjallisia ohjeita on, niitä ei välttämättä noudateta (Martikainen & Peräoja, 2009, 36).

Arviointiprosessin jäsentymättömyyteen on osaltaan vaikuttanut se, että työskentelyä ohjaavia rakenteita on vähän (Oranen, 2006). Rakenteiden epämääräisyys heijastuu suoraan työskentelyprosesseihin, menetelmiin ja välineisiin. Tilanteiden arvioitiin liittyvässä työskentelyssä on suuria paikkakunta-, alue- ja työntekijäkohtaisia eroja (Heino & Pösö, 2003). Lisäksi on todettu, että päätöksiin usein vaikuttavat organisaation kulloisetkin arvot, toimintapolitiikka ja työntekijän ja asiakkaan välinen suhde enemmän kuin asiakkaan todellinen tilanne (Schwalbe, 2004, 563).

Välineitä ei ole useinkaan kehitetty tutkimusperustaisesti, niiden luotettavuutta ei ole testattu eikä työntekijöitä ole koulutettu riittävästi välineiden käyttöön. Välineet ovat usein jäykkiä ja asiakastilanteita yksinkertaistavia sekä antavat ylimitoitettuja riskiarvioita asiakkaana olevista lapsista. Arviointiin liittyy runsaasti työntekijä-, organisaatio- ja ympäristökohtaista harkintaa ja vaihtelua.

Arvioinnin laatua heikentävät arkiset ajattelutottumukset esim. taipumus etsiä todistusaineistoa jo muodostuneelle näkemykselle, taipumus pitää kiinni aiemmin muodostuneesta näkemyksestä ja torjua aiemmin muodostuneen näkemyksen vastainen näyttö sekä vaihtoehtoiset tulkintatavat.

Arviointeihin saattaa vaikuttaa itse tutkittavaa asiaa enemmän vanhempien alistuminen työntekijän määräämiin ohjelmiin, tutkimuksiin ja havainnoitavana oloon. Asiakkaiden alistumishalukkuuden osuus arvioinnissa on niin tärkeää , että sille on kehitetty oma käsite: "arviointitottelevaisuus".

Gillinghamin ja Humphreys’n (2010) SDM ( structured decision making)- välineen käyttöä koskevassa tutkimuksessa selvisi, ettei arviointivälineitä käytetty lastensuojelun käytännöissä aiotulla tavalla, eikä välineen käytöllä saavutettu sille asetettuja tavoitteita.

Tutkijoiden mukaan tutkimukseen osallistuneet työntekijät esimerkiksi tekivät asiakastilanteita koskevia päätöksiä ennen kuin he käyttivät arviointivälineitä ja käyttivät välineita tietoisesti tuloksia manipuloiden. He pyrkivät esimerkiksi täyttämään lomakkeita siten, että tuloksena rakentunut riskiarvio tai muu tulos tuki jo aiemmin tehtyjä päätöksiä. (Petrelius,Tulensalo, Jaakola ja Hietamäki (toim.)2016, 134-145)

Arviointien tuloksia manipuloidaan tukemaan aiemmin tehtyjä päätöksiä, rahoitusta ja vallan- ja reviirinlaajennushankkeita

Anitta Jokisen tutkielmassa Helsingin lastensuojelun avohuollosta vanhempien kokemus oli, etteivät he ole asiakassuunnitelmissa subjekteja vaan objekteja, joilla ei ole mahdollisuutta määritellä, mitä asiakirjoihin kirjoitetaan ( 2014, 73-74).
Ritva Poikelan mukaan asiakassuunnitelman tavoitteet asetettiin tarjolla olevan palveluvalikon mukaan, ei asiakkaan tarpeen kautta. Kaikissa tapauksissa perheen oma tarve ohitettiin tai sitä ei edes havaittu, jollei ollut olemassa palvelua, joka olisi vastannut tarpeeseen. Työntekijät määrittelivät, jopa perheelle kertomatta, omia tavoitteita työllensä. Hyvistä aikomuksista huolimatta palveluiden toteuttaminen ei tuottanut toivottua helpotusta perhe-elämään.

Sheffieldin sosiaalityön professori Kate Morris arvostelee sitä, että lastensuojelu kohdistaa resurssien sijaan köyhiin ja erilaisiin perheisiin turhia riskiseulauksia ja -tutkimuksia. Morris väittää, että perheet karttavat ja vierastavat sosiaalityötä siksi, että se sementoi ohimenevän ongelmatilanteen pysyväksi identiteetiksi ja leimaksi, joka aiheuttaa enemmän ongelmia kuin alkuperäinen tilanne, johon apua haettiin.

Perhekuntoutuksissa ja muissa lastensuojelun arviointiyksikössä tehdään pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavia kirjauksia ja päätöksiä perheiden elämästä- usein ilman perheiden osallisuutta- pelkkien arviointien perusteella.

Elina Aaltion lastensuojelun toimintakykymittarin tutkimusaineiston asiakastapauksista vain joka toisessa lasta oli tavattu henkilökohtaisesti lastensuojelun arviointiprosessin kuluessa. Lapsesta tehdyt arviot perustuivat siis pitkälti toisten viranomaisten ja muiden lasten kanssa työtä tekevien, usein puutteellisesti koulutettujen työntekijöiden usein epätieteellisille arvioille ja fabrikoiduille dokumenteille.

Arviointien tulkintaa hankaloittaa myös työntekijöiden taipumus oikeuttaa ja puolustella omaa työtään, virkojaan ja rahoitustaan liioittelemalla tai peräti väärentämällä asiakkaiden palveluntarvetta ja työnsä ja tehtyjen toimenpiteiden tuloksia.

Myös perheet saattavat liioitella toimintakyvyssään tapahtuneita muutoksia joko päästäkseen luvattuihin palveluihin – ja huomattuaan, ettei niitä ole- päästäkseen eroon lastensuojeluasiakkuudestaan.

Helsingin kaupungin käyttämässä BARO-arvioinnissa luottamussuhteita ja "tulkintavapaata tietoa" asiakkaista kuvitellaan saatavan kysymällä nuorilta perheenäideiltä ”mitä huumausaineita käytät” ja ” kannatko mukanasi asetta” ja reflektoimalla kolmansilta osapuolilta saatua tietoa ( =huhupuheita) työntekijöiden ensivaikutelmaan, intuitioon, elämänkatsomukseen ja -kokemukseen.

Perheet houkutellaan "asiantuntija-arviointiin" lupaamalla heille "intensiivinen tuki ja massiivinen avohuollon palvelupaketti". "Asiantuntijat" ovatkin lastensuojelulaitoksen kouluttamia parikymppisiä lapsettomia sosionomiopiskelijoita, joilla on olematon lukeneisuus, ammattitaito ja elämänkokemus.
He pyrkivät todistamaan "ammatillisuutensa" löytämällä asiakkaasta trauman, vuorovaikutushäiriön tai ylisukupolvisesti periytyvän ongelman ”perhearvioinnissa”, jonka he ovat pahimmillaan yhdessä perhetyöntekijöiden kanssa kehitelleet itse suomentamistaan skandaaliguru Arnon Bentovimin psykoanalyyttisistä virheellisiksi todistetuista opeista.

"Massiivinen avohuollon tukipaketti" osoittautuu laitoksen perhetyöntekijäksi, joka etsii perheestä huostaanoton perusteita saadakseen lapset sijoitettua laitoksen omaan sijaisperheeseen tai kalliiseen vieri/jarru/ pysäytys/intensiivihoitoon ja "erityiseen huolenpitoon", joka on monien ex- sijoitettujen mukaan lähinnä huumaamista ja eristämistä.


Sosionomiopiskelijat arviointi- ja tutkimusmenetelmien kehittäjinä ja kääntäjinä

Perhekuntoutuksissa ja lastensuojelun selvityksissä käytettäviä arviointimalleja ja perehdytyskansioita arviointimalleihin Suomessa kehittelevät heikosti koulutetut sosionomit opinnäytetöinään ja lastensuojelulaitosten henkilökunta osana koulutustaan (Tarnanen, 2017).

Sosiaalialan historiallinen muisti on lyhyt. THL:n edeltäjän varoitukset johdattelevista menetelmistä ovat unohtuneet; Arnon Bentovimin opit ovat edelleen/uudelleen käytössä lukuisissa lastensuojelulaitoksissa ja mm. Diakonissalaitoksen, Ensi- ja turvakotien liiton , Kirkkopalvelut ry:n, Merikratos Oy:n , Mielenterveysseuran ja Pelastakaa Lapset ry:n perhearvioinneissa.


Yleisimmin perhearvioinnissa käytetään juuri vääristä hyväksikäyttösyytöksistä tunnetun psykoanalyytikko Arnon Bentovimin jalostamia häiriö-orientaatioon perustuvia oppeja. Perhearvioinnissa käytetään usein myös kyseenalaista MIM- vuorovaikutusarviointia. Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan menetelmä ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava.

Puutteellisen kielitaidon omaavat perhetyöntekijät ja sosionomiopiskelijat jopa kääntävät arviointimallien sisältökuvaukset , arviointilomakkeet ja pisteytysohjeet englannista suomeksi. "Englanninkielinen materiaali vaikeutti asioiden hahmottamista, vaikka käännöstyötä kysymysasetteluista perhetyötiimi teki yhdessä. Kysymysten sanamuoto koettiin välillä asiakkaan kannalta vaikeaselkoiseksi ja valmiita kysymyksiä muovailtiin asiakkaille helpommin ymmärrettäviksi"( Falck, 2007, 39.)

Kaikki arviointia käyttävät eivät ole saaneet lainkaan koulutusta saati ohjeistusta sen käyttöön vaan ”oppineet” arviointimenetelmän toisen käden kautta, jonkun koulutuksessa olleen työyhteisön jäsenen epävirallisen opastuksen avulla (Kämärainen, 2016, 40).

Lastensuojelun arvioinnit ovatkin usein asiakkaiden oikeusturvan vaarantavaa puoskarointia, jossa tutkimustuloksia manipuloidaan tukemaan työntekijöiden päätöksiä ja riskiksi voidaan luokitella ja kirjata mikä hyvänsä elämänilmiö. Niinkauan kun sosionomi/ sosiaalityöntekijä voi kirjata asiakkaan kieltäytymisen ja kritiikin puoskaroinnista psyykkiseksi huonovointisuudeksi ja puutteelliseksi vanhemmuudeksi on aivan sama kartoitetaanko psykiatristen ongelmien esiintyvyyttä tai huostaanoton syitä Effican syykoodeilla vai sosiaalityöntekijöiden haastatteluilla; tutkimuksen luotettavuus ei siitä parane.

Huostaanotoista päättävät hallinto- oikeudet- joissa ei ole käytössä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, tosiseikkaselvittelyä eikä näytönarviointia- hyväksyvät näiden ”arviointien” tulokset todisteiksi huostaanoton tarpeesta. Johanna Hiitolan väitöskirja (2015) osoitti, että huostaanottoja määrittelee lapsen kaltoinkohtelun sijaan pikemminkin sosiaalityöntekijän käsitys perheen kunnollisuudesta esim. koulutus, varallisuus ja etninen tausta.

Perustellusti voi väittää, että lastensuojelun arviointiin suostuminen muodostaa vakavan oikeusturvariskin mille hyvänsä perheelle .

Arvioinnista tulisi olla lakisääteinen oikeus kieltäytyä ellei asiakkaalle myönnetä lupaa a) taltioida koko arviointia ja käyttää tallenteita vastatodisteina oikeudessa b) ottaa arviointiin mukaan juristia c) ottaa oikeudenkäyntiin arvioinnin asiantuntija antamaan lausunto tehdyn arvioinnin laadusta d) ellei arvioitsijalla ole käypää koulutusta arviointimenetelmän käyttöön e) ellei arviointimenetelmää ole kehitetty tutkimusperustaisesti / käännetty oikein f) mikäli arvioinnin suorittava henkilö tai yritys on jäävi esim. sijaishuoltopalveluja tuottava yritys tai sijaishuoltoyrityksen työntekijä/osakkeenomistaja e) mikäli asiakkaalle ei pystytä takaamaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä riippumattomassa tuomioistuimessa

Toivottavaa olisi, että AVI, Valvira, oikeusasiamies, Psykologiliitto ja Talentia viimeinkin puuttuisivat lastensuojelun arvioinnin nimissä harjoitettavaan puoskarointiin.
-Arviointi ei ole auttamista eikä hyödytä välttämättä muita kuin arviointiyksikköjen henkilökuntaa ja lastensuojeluyrityksiä.

-Vanhempien ”arviointitottelevaisuuden” sijaan tulisi tarkastella arviointien valintakriteerejä, luotettavuutta, tutkimusperustaa , lakisidonnaisuutta ja vaikutuksia ja arvioijien ammattitaitoa ja motiiveja.

-Arviointi viivästyttää, korvaa ja pahimmillaan estää tarpeenmukaisen tuen ja palvelut lapsille ja vanhemmille.

-Lasten ja vanhempien tukeen tarkoitettuja resursseja ei pidä ohivaluttaa kalliisiin arviointeihin.

-Erityisesti arviointien ja arvioijien tuottamia ei- aiottuja vaikutuksia esim. avun viivästymistä, leimoja, oikeusturvaongelmia ja muita haittoja asiakkaille on syytä arvioida riippumattomien tutkimustahojen toimesta.

-Arviointien manipuloinnista on asetettava vastuu- ja korvausvelvoitteet.


Moniammatillinen arviointi ei takaa moninäkökulmaisuutta. Moniammatillisuuden ongelmia ovat työnjaon epäselvyys, työntekijöiden keskinäinen kateus , koulutuksen kirjavuus, ammattilaisten sisäänpäin kääntyneisyys, liittoutuminen puskuriksi ylempiä tahoja vastaan ja ryhmien hämärä vastuunjako ( Payne, 2000, 1).
Lapsen edun ja oikeuksien toteuttamisesta ei pidä tehdä egojen temmellyskenttää, jolla kilpaillaan, kuka analysoi ja arvioi asiakasvanhemman taidot puutteellisiksi nopeimmin.


Arnon Bentovim- suomalaisten kestoguru

1980-luvun alussa konsultoiva lastenpsykiatri Arnon Bentovim ryhtyi puhemieheksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön vaaroista ja diagnostisoi satoja tällaisia tapauksia Great Ormond Streetin lastensairaalassa Lontoossa. Hänen tulkintaansa lasten ‘paljastuksista’ kuvastaa se, miten hän vastasi lapselle, joka oli sanonut ‘Isä löi minua märällä kalalla’. Psykiatri totesi, että lapsen väite saattaa kuulostaa fantasialta, mutta todellisuudessa siinä tulee esiin se, miten lapsi koittaa tulla toimeen sen tiedon kanssa, että isä oli lyönyt häntä peniksellä (Jenkins, 1992).
Great Osmond Streetin sairaalan lääkärit ja NSPCC:n edustajat suunnittelivat ohjelman, jossa poliiseille ja sosiaalityöntekijöille opetettiin lasten kanssa tehtävää ‘paljastustyötä’. Koulutettavat herkistettiin seksuaalisen hyväksikäytön tunnekokemukselle käyttämällä dramaattisia roolipelejä ja hypnoottista regressiota. Arnon Bentovim puolusti johdattelevien kysymysten käyttöä lasten seri-kuulusteluissa.

Bjugnin skandaalissa päiväkodin lapset kertoivat, miten aikuiset seisoivat ringissä ja masturboivat ämpäriin, pukeutuneina kummituksiksi ja merirosvoiksi. Lapset kertoivat, että mukana oli myös paikallinen poliisipäällikkö ja aikuiset olivat myös harrastaneet seksiä eläinten kanssa ladoissa.

Paljastui, että lasten kuulusteluissa oli käytetty Furnissin ja Bentovimin johdattelevia haastattelumenetelmiä ja analyysejä. Bentovimin mukaan kyse oli pedofiiliringin toiminnasta. Lopulta kuitenkin vain yksi opettajista tuomittiin ja hänet vapautettiin myöhemmin syytteistä (Scotford, 1994). Yhteisön elämä ei palannut koskaan ennalleen.

Furniss samoin kuin Bentovim ovat kouluttaneet myös suomalaisia, koska Sosiaalihallitus kutsui heidät 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa tänne. Siksi nämä suggestiiviset menetelmät ovat levinneet paremman puutteessa myös meille. Monet suomalaiset psykologit ja sosiaalityöntekijät ovat myös käyneet tutustumassa Tavistock-klinikkaan. Sittemmin Stakesin (nykyinen THL) taholta on useissa yhteyksissä varoitettu heidän suggestiivisista menetelmistään.
(Muistin uhrit, käännös Anu Suomela, julkaistu Mark Pendergrastin luvalla kirjassa Seksuaalinen noitavaino, tieteellisiä kirjoituksia aikamme tabusta. Mielikirjat 1999, toimittaneet Anu Suomela ja Ben Furman. Akuperäisteos Victims of Memory, Harper & Collins, London 1998)


Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/leeni-ikos ... siakkaalle
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... netelmilla
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... riskiseula
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... sesimerkki
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... veluksessa
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln- ... eriaatteet
http://www.lokakuunliike.com/anu-suomel ... epailyissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... valineopas
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... iperheista
http://www.lokakuunliike.com/raili-miet ... taanottoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... -syytoksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... ostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... aitokselle
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... staanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... pahumaania
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... staanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... -rorschach
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... aastattelu

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... turvariski

puoskarointia

Mitä seuraa valheellisesta insestisyytteestä?

ViestiKirjoittaja puoskarointia » La Kesä 03, 2017 1:15 am

Mitä seuraa valheellisesta insestisyytteestä ja -puoskaroinnista?

6/5/2017


Noitaroviot roihuavat edelleen

Katarina Finnilä- Tuohimaan väitöskirjatutkimus paljasti huolestuttavia puutteita tutkittujen 300 sosiaalityöntekijän, psykologin ja psykiatrin ammattitaidossa seksuaalisen hyväksikäytön epäilyjen tutkimisessa. Tieteellista tietoa ei käytetty ja peräti puolet tutkituista psykiatreista, psykologeista ja sosiaalityöntekijöistä uskoi käyttökelvottomiin tutkimusmenetelmiin.

Valitettavasti Hoitotyön tutkimussäätiön Eija Paavilainen kuten muutkin riskiseulauksen puolestapuhujat kuittaavat turhan epäilyn ”pienenä pahana” (YLE Kotimaa, 10.11.2015). Heillä ei selvästikään ole tietoa lastensuojelun toimintakäytännöistä, oikeusturvaongelmista tai turhan epäilyn vaikutuksesta epäillyn elämään.

Erityisen vahingollisiksi valemuistojen ja väärien insestisyytteiden tuottajiksi ovat osoittautuneet psykoanalyysin virheelliseen olettamaan repressoituneesta muistista (mm. Loftus 1995) perustuvat trauma-, regressio- ja kehoterapiat, joita monet lastensuojelulaitokset tarjoavat. Pahamaineisen Pohjola- kodin- omistavan Nuorten Ystävät ry:n pääsihteeri Arja Sutela toimii jopa Traumaterapiakeskus ry:n hallituksen puheenjohtajana.

Nikon isän ja äidin mukaan "otimme avioeron, insestistä epäilty isä muutti pois; lojaalina hänelle lähti mukana vanhempi poikamme. Näin siis ohimennen pirstottiin koko perheemme, mutta Niko ei suinkaan päässytkään kotiin, sillä äitihän ei uskonut koko syytettä. Perheneuvola jatkoi jankutustaan: "Mikäli äiti tulevaisuudessa ... pystyy ottamaan huomioon insestin kokeneen Nikon tarpeet adekvaatisti, sijoituksen tarpeellisuutta pitäisi arvioida uudelleen."
Hovioikeuden vapauttava tuomio oli hoitomafialle yhdentekevä, huostaanotto jatkui aina vain. Vasta kolmen ja puolen vuoden taistelun jälkeen poika pääsi kotiin..Painajainen ei kuitenkaan ole vielä ohi, emmekä ole ainoita. Tilanne kentällä on valtakunnallisesti kammottava - Fredrik Almqvist ei tunnu tietävän sitä väittäessään, että "koulutus on tuottanut tulosta".
Nikon tapauksessa käräjäoikeus oli valmis laittamaan pojan maksamaan kymmenien tuhansien oikeudenkäyntikulut oikeustaistelusta jonka lopputulema oli, että poikaa oli väärin perustein syytetty insestilapseksi. J.P. Roosin mukaan "EIT:n tuomiokaan merkitse muuta kuin sen toteamista, että virkamiehet ovat tehneet väärin: korjausta asiaan tai kunnon korvauksia ei ihmisoikeustuomioistuimen kautta saa. Nikon tapauksessa korvaukset olivat 3500 €, kun valittajien Suomessa maksettavaksi tuomitut oikeudenkäyntikulut olivat nelikymmenkertaiset ( 140 000 € plus korot)".

Peräti 16% Tarja Hiltusen (2015) väitöskirja- aineiston äideistä oli saanut lastensuojelun toimesta valheellisen rikossyytteen. Tapaukset tutkittiin, jonka jälkeen todettiin, ettei epäilyille ollut perusteita. Kuitenkin epäilyt aiheuttivat äideille paljon mielipahaa ( mt., 205). Kielo- äitiä ja hänen lastaan tutkittiin perättömän seksuaalisen hyväksikäyttö-epäilyn johdosta lähes kaksi vuotta ( mt., 162). Äidit kokivat heihin kohdistuneet epäilykset nöyryyttäviksi (mt., 163).

Lähes 70% äideistä yritti itsemurhaa huostaanoton seurauksena. Haastattelussa jotkut äidit vertasivat lapsen huostaanottoa kokemukseen lapsen kuolemasta. Hiltusen mukaan vertaus kertonee siitä, että äidit pitivät lapsen huostaanottoa yhtenä pahimmista kokemuksista, mitä ihminen voi elämänsä aikana kokea ( mt.,198).

Ongelmat joihin äidit ajautuivat lastensa huostaanoton yhteydessä ja sen jälkeen, kuvaa sitä, että heidän kokemansa ja saamansa tuki oli riittämätöntä tai sellaista, josta he eivät hyötyneet ( mt., 134).

Äitien kertoman mukaan lasten huostaanoton jälkeen he jäivät yksin selviämään lasten huostaanoton aiheuttamista kokemuksista. He kertoivat kaiken tuen loppuneen lasten huostaanottoon lähes kokonaan (mt.,133).

Väärien insestisyytteiden seurauksena tuhottiin ja tuhotaan edelleen monien lasten lapsuus ja vanhempien avioliitot, työurat, terveys ja sosiaaliset suhteet. Liian monesta valheellisen syytteen kohteesta on tullut luottamuksensa viranomaistoimintaan ja oikeuslaitokseen lopullisesti menettänyt sairaseläkeläinen.

Entä mitä seurauksia valheellisilla insestisyytöksillä ja virheellisillä insestitutkinnoilla on valheellisten syytteiden kehittäjiin ja väärät syytteet mahdollistaneisiin ammattilaisiin?


Arnon Bentovim meritoitui ja rikastui puoskaroinnilla


Insestin käsite rantautui Suomeen 1980-luvun puolivälissä. Toki sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö oli jo sitä ennen käynyt kansainvälisissä kongresseissa, joissa insesti oli paljon käsitelty aihe, kertoo sosiaalipsykologi Anu Suomela.

Suomessa vierailivat luennoimassa englantilaiset Tilman Furniss ja Arnon Bentovim, joiden epätieteellisten tutkimusmetodien aiheuttamista skandaaleista on sittemmin saatu runsaasti näyttöä muun muassa Bjugnissa ja Münsterissä.

Great Osmond Streetin sairaalan lääkärit ja NSPCC:n edustajat suunnittelivat ohjelman, jossa poliiseille ja sosiaalityöntekijöille opetettiin lasten kanssa tehtävää ‘paljastustyötä’. Koulutettavat herkistettiin seksuaalisen hyväksikäytön tunnekokemukselle käyttämällä dramaattisia roolipelejä ja hypnoottista regressiota.

Myös Suomessa tehtiin 1990-luvun puoliväliin mennessä useita insestiperusteisia huostaanottoja ja vanhempia, etenkin isiä, syytettiin. Myös huolto- ja tapaamiskiistoissa äidit alkoivat väittää isän käyttävän lastaan hyväksi, ja väitteestä tuli varsin tehokas keino isän poistamiseksi lapsen elämästä.

Suomelan mukaan Bentovimin ja Furnissin lähtökohtana on hyväksikäytön ennakko-olettama. Sellaisena vaikuttavat laajalle levinneet käsitykset siitä, että lapset vaikenevat, koska häpeävät tai heitä on uhkailtu, tai että he repressoivat, eli ”lukitsevat” tuskalliset muistonsa. Nämä lähtökohdat ovat jopa vaarallisia, koska haastattelijat saattavat painostaa ja johdatella lasta, kerrata kysymyksiä, tulkita ilmeitä, eleitä, ja oireita. Apuna saatetaan käyttää tukihenkilöä ja pyytää lasta kertomaan saman, mitä hän on tälle kertonut. Eli varmennetaan ennakkotietoja, joita esim. huolto- ja tapaamiskiistaa käyvä äiti on esittänyt, jopa siten, että äiti vastaa ja lapsen nyökkäykset tai ”juu” ja ”ei” -vastaukset otetaan kertomuksen varmennuksina. Tällä menettelyllä saatetaan pilata mahdollisen rikoksen näyttö".

Arnon Bentovim puolusti johdattelevien kysymysten käyttöä lasten seri-kuulusteluissa. Hänen tulkintaansa lasten ‘paljastuksista’ kuvastaa se, miten hän vastasi lapselle, joka oli sanonut ‘Isä löi minua märällä kalalla’. Psykiatri totesi, että lapsen väite saattaa kuulostaa fantasialta, mutta todellisuudessa siinä tulee esiin se, miten lapsi koittaa tulla toimeen sen tiedon kanssa, että isä oli lyönyt häntä peniksellä (Jenkins, 1992).

Eläköidyttyään Ormondin lastensairaalasta ja Tavistock- klinikalta psykoanalyytikko Arnon Bentovim ja hänen vaimonsa sosiaalityön konsultti ja perheterapeutti Marianne Bentovim perustivat lapsi- ja perhepraktiikan
ja lastensuojelun konsultaatiopalvelun ja jatkoivat konsultaatioiden ja arvioiden tekoa tuomioistuimille skandaalien jälkeenkin.

Lukuisien lastensuojeluskandaalien jälkeen ( mm. Niko) Stakes (nykyinen THL) antoi vuonna 2003 uudet, oikeuspsykologiseen tutkimusperinteeseen perustuvat ohjeet lapsen seksuaalisen hyväksikäytön selvittämiseksi. Suomelan mukaan niitä ei ole kaikissa tutkimusyksiköissä ymmärretty ja noudatettu. "Vaikka lasten haastattelut on keskitetty keskussairaaloihin, haastattelut tehdään aikaisemmilla hoitotyön metodeilla".
Suomela väittää, että haastattelijat tekevät edelleen samat johdatteluvirheet, joihin syyllistyttiin jo 1980-luvun alussa McMartinissa ja lukuisissa muissa skandaaleissa. Näin oikeustapauksen keskeisin todistelumateriaali eli lapsen omat havainnot jäävät selvittämättä. Se ei kuitenkaan näytä estävän tuomitsemista".

Arnon Bentovimin opit elävät suomalaisessa lastensuojelussa edelleen. Niitä käyttävät innokkaasti mm. Ensi- ja turvakotien liitto, Helsingin Diakonissalaitos, Merikratos Oy ja Pelastakaa Lapset ry perhearvioinneissaan.”

Tilman Furniss sai rahaa ja mainetta
Suomela muistuttaa, etteivät viranomaiset välttämättä manipuloi lapsia tahallaan. Suomessa ei vain ole ollut koulutusta lapsen haastatteluun ja oppeja hankittiin sellaisilta ”guruilta” kuin Tilman Furniss ja Arnon Bentovim, joiden menetelmien tuhot on todettu monessa Euroopan maassa.

Bjugnin pikkukylässä levisi 1990-luvun alussa hysteria. Ihmiset alkoivat uskoa lasten kertomuksiin, joiden mukaan muun muassa paikallinen poliisipäällikkö oli päiväkodin työntekijöiden kanssa masturboinut ringissä ämpäriin. Asian selvittelyssä toimi neuvonantajana englantilainen Tilman Furniss. Sosiaalinen elämä ei ole yhteisössä koskaan palannut ennalleen.

Suomelan mukaan "välineitä hyväksikäytön tunnistamiseen saatiin kliinistä työtä tekeviltä psykologeilta ja psykiatreilta. Tällöin esitettiin laajoja oirelistoja, kuten vuoteenkastelu, tuhriminen, itkeskely, vetäytyneisyys, aggressiivisuus, ahdistuneisuus ja kotoa karkailu. Esitettiin myös sellaisia diagnooseja kuin ”Hyväksikäytetyn lapsen oireyhtymä” sekä ”Hyväksikäyttöön sopeutuneen lapsen oireyhtymä”. Nykytietämyksen mukaan seksuaalista hyväksikäyttöä ei voida päätellä lapsen oireista. Koska merkittävä osa lapsista, joiden hyväksikäyttö on voitu todentaa, ei oireile millään tavoin, ei oireista tule päätellä mitään puoleen tai toiseen. Teorioihin on kuulunut myös kiistämisen (denial) käsite, jonka mukaan lapset kiistävät hyväksikäytön, koska haluavat suojella vanhempiaan tai heitä on peloteltu seuraamuksilla, jos he kertovat totuuden. Myös kiistäminen on siis todiste hyväksikäytöstä. Selitetyksi tuli myös se, että lasten käyttäytymiseen kuuluu ensin myöntää ja sitten kieltää hyväksikäyttö. Nämä teoriat ovat antaneet haastattelijoille velvoitteen kaivaa esiin totuus, ja siksi lasta tulee painostaa ja johdatella muun muassa vetoamalla muiden kertomaan: ”Kerro minulle, mitä olet kertonut äidille!”

Kiinnostavinta ja psykologian / psykiatrian tieteenalan kannalta raskauttavaa on, ettei kritiikki tätä puoskarointia vastaan herännyt suinkaan alan sisältä. Kritiikki käynnistyi oikeustieteen suunnalta: Fürnis-metodi tuottaa tietenkin juuri sen tuloksen, jonka kuulustelija on etukäteen päättänyt".

Järkyttävä esimerkki puoskaroinnista on Anneli Auerin seksuaalirikostutkinta. Lokakuun Liike on julkaissut aiemmin kuvauksen ennakko-olettamaan perustuvasta haastattelusta.


RAY(STEA) tuki v. 2016 Molanderin järjestöä 85 000 eurolla

Tunnettu ja äänekäs Furnissin oppien kannattaja on ollut varatuomari Helena Molander, joka Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) lapsiasiamiehenä levitti Furnissin oppeja ainoaksi "totuudeksi" Suomessa.
Molanderin masinoimilla lehtijutuilla ja kirjalla Lapsi aikuisten armoilla on ollut iso vaikutus suomalaiseen lastensuojeluun. " Kun demagogiaa julkaistaan kirjana, sillä on heti vaikutuksia varsin laajalti, tiivistää Juha Varto ja jatkaa: "Seksismi yhtyneenä seksuaalisuuden “iljettävyyteen” vie pohjan pois monilta hyviltä ehdotuksilta:kyse ei ole yhteisestä asiasta vaan äitien ja naispuolisten auttajien ristinkulkueesta miehiä vastaan".

Vaikka lapsiasiamies Helena Molenderin lapsistrateginen työ yhdessä Leena Murasen kanssa on edelleen perkaamatta ja hyvittämättä väärien syytösten kohteiksi joutuneille, Lastensuojelun Keskusliitto (LSKL),Tuomas Kurttila ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) haluavat uusia maakunnallisia lapsiasiamiehiä.
Mikko Niskasaaren mukaan Molander toimii nykyisin Lasten perusoikeudet- yhdistyksen ainoana työntekijänä. Yhdistys sai vuonna 2016 RAY:ltä 85 000 euroa. Ainoasta työntekijästä aiheutuvat kulut leikkasivat viime vuonna yli 4/5 yhdistyksen tuloista. Eli RAY:n avustuksesta.


Varilo tienasi kouluttamalla sosiaalityöntekijöitä

Suomessa tunnetuin Bentovim-Furniss - koulukunnan edustaja on kyseenalaisen Solveig-terapian ja menneisyysmatkailun kehittäjä psykiatri Esko Varilo, joka työskenteli pitkään Lastenlinnassa. Varilo toimi myös työnohjaajana tapaus Nikossa, joka oli häpellinen esimerkki kelvottomasta viranomaistyöstä.

Yksityisbisneksenään Varilo koulutti 80- ja 90-luvuilla valtavan määrän sosiaalityöntekijöitä ja psykologeja Arnon Bentovimin ja Tilmann Furnissin oppeihin. Osa näistä ihmisistä on edelleen töissä sosiaalitoimistoissa ja perheneuvoloissa ja asenneongelmat, väärät uskomukset ja poislähettämisen kulttuuri tuntuvat periytyvän ylisukupolvisesti. Nykyisistä akateemisesti koulutetuista psykoterapeuteista hämmästyttävä määrä uskoo epätieteellisiin väittämiin. Ei ole mitään takeita etteikö viranomaistyönä edelleen johdateltaisi ja manipuloitaisi lapsia.

Espoon turvakodin Sirkka- Liisa Aaltio ja Ritva Karinsalo pysyivät pesteissään vääristä epäilyistä, kelvottomista tutkimuksista ja isien valituksista huolimatta. Ritva Karinsalo palkittiin sosiaalineuvoksen tittelillä.


Erja Tuompo- Johanssonista tuli lasten ryhmäpsykoterapian kouluttaja

Vantaan kaupungin perheneuvolassa ja Auroran ja Jorvin sairaalassa on työskennellyt ylilääkäri, lastenpsykiatri Erja Tuompo-Johansson. Hän toimii myös yksityislääkärinä omalla toiminimellään.

Tuompo-Johansson sai Etelä-Suomen lääninhallituksen vuonna 2003 huomautuksen, joka liittyy hänen toimintaansa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkimuksessa. Lääninhallituksen mukaan ”hänen laatimansa potilasasiakirjat ovat sisältäneet erittäin paljon virheellisiä tietoja ja potilasasiakirjojen laatiminen on viivästynyt”.

Potilasiakirjoihin kirjoitettiin vanhempien epäilevän useita henkilöitä, joita he todellisuudessa eivät epäilleet. Näin vahvistettiin kuvaa harhaisesta ja heikosti perustellusta epäilystä.
Asiakirjojen virheet liittyivät 2-vuotiaan lapsen vanhempien tutkimuksen perustaksi antamiin alkutietoihin. Tutkimus käynnistettiin molempien vanhempien aloitteesta, koska vanhemmat epäilivät lapsensa joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Lääninhallituksen mukaan: ”korjaamattomat potilasasiakirjat antavat haastatteluista täysin erilaisen kuvan kuin myöhemmät korjatut. Mikäli jonkun ulkopuolisen tulisi tehdä havaintoja alkuperäisistä potilasasiakirjoista, saisi hän vääristyneen kuvan tilanteesta ja vanhempien kertomuksista. Kokonaisuudessaan virheet antavat yhdessä sellaisen kuvan, että vanhempien esittämät väitteet ovat kummallisia tai jopa järjenvastaisia. Lääninhallitus katsoo, että ettei näin suuri virheiden määrä voi johtua pelkästään epäselvyyksistä. Erityisen raskauttavaa on, että että vanhempien esittämää epäiltyjen piiriä on virheellisesti laajennettu alkuperäisissä potilasasiakirjoissa”.
Kyse oli siis siitä, että vanhempien kuvaus epäilynsä perusteista ja lapsensa oireista oli kirjattu potilasasiakirjoihin vääristyneessä muodossa. Epäilyn perusteita heikentäviä virheitä oli 32, epäilyä vahvistavia ei ainuttakaan. Vanhempien saatua potilasasiakirjat nähtävikseen he vaativat virheelliset kohdat korjattaviksi.

Tuompo-Johanssonin toiminta ratkaisi kyseessä olleen tapauksen epäillyn eduksi. Helsingin poliisilaitos ei ottanut huomioon vanhempien tyytymättömyyttä ja heidän Tuompo-Johanssonin toiminnasta tekemäänsä kantelua. Poliisi perusteli päätöksensä sillä, että Auroran sairaalan pienten lasten psykiatrinen päiväkeskus oli paikka, jossa lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkimukset vakiintuneen käytännön mukaan tehtiin. Tuohon aikaan Tuompo-Johansson työskenteli Aurorassa. Poliisi lopetti esitutkinnan. Vuonna 2005 Sisäasiainministeriön poliisiosasto kiinnitti poliisin huomiota siihen, että tapauksesta olisi pitänyt ilmoittaa syyttäjälle, mitä ei ollut tehty.

Tuompo-Johanssonia koskeneen kanteluratkaisun johdosta vanhemmat ottivat yhteyttä Valviran edeltäjään Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen ehdottaen, että Tuompo-Johanssonin lääkärinoikeudet poistettaisiin tai niitä ainakin rajoitettaisiin siten, ettei hän enää voisi toimia asiantuntijana lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tutkimuksissa. TEO vastasi 23.11.2005, ettei se nähnyt perusteltua syytä rajoittaa lääkärinoikeuksia. TEO kertoi kuitenkin kiinnittäneensä 31.10.2000 ”Tuompo-Johanssonin huomiota vastaisen toiminnan varalle hänen suorittamassaan tutkimuksessa havaittuihin puutteisiin".
Tuompo- Johansson toimii nykyisin psykoanalyyttisen ryhmäpsykoterapiakoulutuksen
pääkouluttajana ja Suomen ryhmäpsykoterapia ry:n lasten ryhmäpsykoterapeuttikoulutuksen toimikunnassa.



Lotta Lassenius- Panulasta Theraplay- asiantuntija


Insestitutkimuksissa esiintyneistä puutteista huomautuksen saanut Lotta Lassenius-Panula toimii nykyisin lastenpsykiatrina, Suomen Theraplay- yhdistyksen hallituksessa ja Kirkkonummen kunnanvaltuustossa.



Myös Lassenius- Panulan esimiehen, Jorvin sairaalan johtajan ylilääkärin Gustav Wägarin todettiin toimineen lainvastaisesti, kun hän ei ollut edes vastannut lapsensa potilastietoja vaatineen huoltajan kirjeeseen. Myös tässä tapauksessa oli taustalla kyseenalainen insestiepäily ja siihen liittyvä asiakirjojen panttaaminen. Wägar palkittiin hiljattain Suomen Valkoisen Ruusun I luokan ritarimerkillä.

Monen vanhemman mielestä leikkisältä kuulostava Theraplay®-terapia on harhaanjohtava eufemismi puoskaroinnille.
Se on psykoanalyysiin ja vääräksi todistettuun repressoituneen muistin olettamaan perustuvan kiintymyssuhdeterapian johdannainen, jolla pyritään vahvistamaan mm. adoptoitujen ja huostaanotettujen lasten "kiintymyssuhteita".

Perusajatuksena kiintymyssuhdeterapioissa on häiritä häirittyä lasta läheisellä fyysisellä ja pahimmillaan pakottavalla kontaktilla esim. eristämällä lapsi läheisistään, huutamalla lähietäisyydeltä tai kieltäytymällä vastaamasta lapselle, pakottamalla lapsi loputtomiin liikesarjojen toistoihin, matottamalla (käärimällä lapsi tiukasti lakanan tai maton sisään), pitämällä kiinni tai istumalla lapsen päällä kuviteltujen traumojen rekonstruoimiseksi ja oletettujen repressoituneiden hyväksikäytön muistojen esiinnostamiseksi. Hoitoon yhdistetään usein myös regressoivia elementtejä esim. teini- ikäisten tuttipulloruokintaa. Vaikka nykyiset Theraplay- toimijat pyrkivät sanoutumaan irti "turvaistamisesta" ja väkivaltaisista kiintymyssuhdeterapioista, Theraplay tukeutuu pitkälti niiden taustaoletuksiin ja myös Theraplayssa lapset pakotetaan "vuorovaikutukseen".

Theraplayhin kuuluu aina MIM- vuorovaikutusarvio. Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan menetelmä ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava.
Theraplay- menetelmä on käytössä mm. Oululaisessa Onnelan lastenkodissa, jossa kirkkoturvaa hakenut Ossi tunsi olonsa niin uhatuksi, että asiasta tehtiin jopa tutkintapyyntö.

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... ta-ajoissa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... verovaroin



Lastensuojelijoina esiintyvien kiinnostus psykoanalyyttisiin arviointi- ja tutkimusmenetelmiin ja alalta puuttuvat riippumattomat tuomioistuimet ja vastuu- ja korvausvelvoitteet väärinkäytöksistä ovat taanneet, että vääriä insestisyytteitä tehtaillaan edelleen niin kunnallisissa kuin yksityisissä lastensuojelun yksiköissä.

Väärät syytökset ja väärinkäytökset eivät johda ammattilaisten anteeksipyyntöihin, hyvityksiin tai uudelleenkoulutuksiin eivätkä myöskään epätieteellisten teorioiden hylkäämiseen, organisaatiokäytäntöjen muutoksiin tai menetelmien vaihtoon. Tavaksi on tullut vaihtaa kritisoidun ja vääriä positiivisia löydöksiä tuottavan menetelmän nimi toiseen ja siirtää väärinkäytöksiin syyllistynyt uuteen virkaan ja yksikköön jatkamaan väärinkäytöksiään ja periyttämään asenneongelmansa nuoremmilleen.

Toistuvasti väärintoimivastakaan psykiatrista, psykologista tai sosiaalityöntekijästä ei näytä millään tulevan ammatinharjoittamiskieltoon asetettua, irtisanottua, erotettua tai tuomittua.

Lokakuun Liikkeen ehdottamia keinoja hillitä puoskarointia ja vääriä syytteitä:
- Asiakkaille lakisääteinen oikeus kieltäytyä kyseenalaisista lastensuojelun "arvioinneista" ja "terapioista".
-Katarina Finnilän asenneseula seksuaalisen hyväksikäytön tutkimuksiin osallistuville ammattilaisille.
-Psykiatreille, pskologeille ja sosiaalityöntekijöille vastuu- ja korvausvelvoitteet, rajaus ulos psykoterapiakilpailutuksista ja ammatinharjoituskielto toistuvista väärinkäytöksistä.
-Väärinkäytöksistä automaattinen korvaus asiakkaille ilman raskaita oikeustoimia.
- STEA:n tuki pois epäeettisiltä ja - tieteellisiltä tutkimusmenetelmiltä ja toimintakäytännöiltä ja järjestöiltä, jotka niitä toistuvasti käyttävät.
- AVI: lle ja Valviralle lisää valvontaresursseja.
- Psykologiliiton, KELA:n ja valvontaviranomaisten puututtava repressoituneen muistin ja muihin psykoanalyysin vääriksi osoitettuihin olettamiin perustuviin "hoitoihin."
- Yliopistojen hylättävä epätieteellisiä menetelmiä markkinoivat luennoitsijat ja opettajat.
- Vallan kolmijako- oppi voimaan myös lastensuojelussa. Lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta ei saa olla saman toimijan käsissä.
- Psykologien ja sosiaalityöntekijöiden koulutukseen ja valmistumisen ehdoksi asiakaspalvelu-, lainsäädäntö-, valvonta- ja huuhaan tunnistus-testin läpäiseminen.

Oikeusasiamies Sakslin on ihmetellyt miksi sosiaalityöntekijät eivät edes tunnista saati raportoi sijaishuollon laittomia käytäntöjä. Nykyiset sijaishuollon ja sote-yritysten edunvalvontaan keskittyvät opiskelijat eivät tunnista edes perustehtäväänsä, eivät osaa erottaa tieteellisiä menetelmiä epätieteellisistä eivätkä laillisia toimintakäytäntöjä laittomista.

Sosiaalialan arveluttavat ammatillisuusihanteet, puuttuva valvonta ja kadonnut historiallinen muisti takaavat, että alalle on taas valmistumassa psykoanalyysin harhaoppeihin luottava, vanhempia demonisoiva ja patologisoiva, vääriä syytöksiä fabrikoiva ja aiemmat tutkimusvirheet toistava auttajina esiintyvien puoskareiden sukupolvi.

Suomessa perhearviointien "asiantuntijat" ovat lastensuojelulaitosten kouluttamia sosionomiopiskelijoita, joilla on olematon lukeneisuus, ammattitaito ja elämänkokemus. He pyrkivät todistamaan "ammatillisuutensa" löytämällä asiakkaasta trauman, vuorovaikutushäiriön tai ylisukupolvisesti periytyvän ongelman ”perhearvioinnissa”, jonka he ovat pahimmillaan yhdessä perhetyöntekijöiden kanssa kehitelleet itse suomentamistaan Arnon Bentovimin psykoanalyyttisistä virheellisiksi todistetuista opeista ( Falck, 2007; Kämärainen, 2016; Tarnanen, 2017). Lasten haastatteluissa hyväksytään johdattelevat kysymykset. Hallinto- oikeus, jossa ei ole käytössä tosiseikkaselvittelyä tai näytönarviointia hyväksyy näiden "arviointien" tulokset näytöksi huostaanoton tarpeesta. Heikoimmillaan hallinto-oikeuden päätöksiin poimitaan sellaisenaan ote lastensuojelun kirjauksista.

Puolueettomuutensa sosiaalityöntekijöiden yhteistyökumppanuuteen vaihtaneet hallinto- oikeuksien jäsenet jopa järjestävät sosiaalityöntekijöille koulutusta hallinto- oikeusprosessista. Jyväskylässä opastusta "sosiaalityöntekijän näkökulmasta" tarjoaa hallinto- oikeuden esittelijänä, lapsiasiavaltuutetun toimistossa ja Lastensuojelun Keskusliitossa työskennellyt Reetta Peltonen.

Tuomioistuin on taannoin antanut ohjeita suullisesta käsittelystä: ”Vanhempien puheenvuoron käyttää usein asianajaja, joka saattaa hyökätä jyrkästikin hakemusta vastaan. Puheenvuoroa on syytä seurata ja kirjoittaa kommenttia varten muistiin asiat, jotka eivät pidä paikkaansa tai joihin muuten haluaa palata...”
Mikäli hallinto-oikeudet katsovat asianmukaiseksi kouluttaa siellä asioivia sosiaalityöntekijöitä, tulee koulutus suunnata puolueettomuussyistä tasapuolisesti kaikille asianosaisille, myös nuorille ja vanhemmille, vaatii varatuomari Leeni Ikonen.

Vaikuttaa siltä, että mikäli asiakas haluaa varmistaa oikeusturvansa, hänelle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin maanpakolaisuus.
Aiheellisesti voi kysyä onko Suomi oikeusvaltio?

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... aroinnista

puoskarien markkinat

Merikratos Oy:n "osaamista"

ViestiKirjoittaja puoskarien markkinat » La Kesä 03, 2017 1:25 am

Merikratos Oy: jääviyksiä, laittomuuksia & ammattitaitopuutteita

2/5/2017


Merikratos Oy on onnistunut rakentamaan koko Suomen kattavan sosiaalibisneksen -veronmaksajien rahoilla
. Sivutoimipaikkoja on jo Iisalmessa, Joensuussa, Jyväskylässä, Kouvolassa, Mikkelissä, Oulussa, Raumalla, Rovaniemellä, Seinäjoella, Tampereella ja Vantaalla. Merikratoksen hallituksessa on ollut mm. Mehiläinen Oy:n ja Foster Care Associates:n tytäryhtiön Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n edustus ja firman lakimiespalveluista vastaa perheiden kammoama Mirjam Araneva, entinen Pelastakaa Lapset ry:n juristi.


Helsingin Diakonissalaitos, Nuorten Ystävät ry, Pelastakaa Lapset ry ja SOS- lapsikylä ovat olleet yhdessä Merikratos Oy:n kanssa juurruttamassa Suomeen lastensuojelun edunvalvontahanketta, jossa biologinen vanhempi voi menettää puheoikeuden lapsensa asioissa hatarin ja mielivaltaisin perustein.


Vuodesta 1999 toiminut työntekijöidensä omistama Merikratos työllistää noin 100 sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijää ympäri maan. Merikratoksen palveluita ovat mm. perheohjaus, perhetilanteen arviointi, tehostettu perhetyö ja kotona tehtävä perhekuntoutus.

Alkuaikojen avohuoltolupauksistaan huolimatta Merikratos ei ole malttanut pysyä irti sijaishuollon yrittäjyydestä. Sijaishuoltoa Merikratoksessa tarjoavat Kaarinassa sijaitsevat Aapelus-kodit, joiden entinen johtaja Esko Antero Sillanpää on Merikratoksen nykyinen toimitusjohtaja. Sillanpään kiinteistöyhtiöiden jäsenistä löytyy Merikratoksen Aapeluskoti Hemmilän johtaja Heidi Sillanpää ja Merikratoksen palvelujohtaja Kimmo Kiviranta, Merikratoksen sijaishuollon palvelujohtaja Mikko Niemelä ja Aapeluskoti Tuohisen Tytti Niemelä.

Varsinais-Suomessa Kosken kunta ostaa satunnaisesti palveluja Merikratos Oy:ltä, jonka hallituksessa istuu Kosken kunnanjohtaja Jari Kesäniemi. Merikratos Oy tuottaa myös useiden kuntien sosiaali- ja potilasasiamiespalvelut. Tapani Niemi kertoo kuinka Paraisissa kun asiakas on ottanut yhteyttä viikonloppuna sosiaaliaalipalveluihin ja saanut sieltä kielteisen ttt-päätöksen ja halunnut saada seuraavalla viikolla oikaisua päätökseen hänet on ohjattu Merikratos Oy:ltä ostetulle sosiaaliasiamiehelle ja tämä onkin ollut sama henkilö, joka hänen aiemman toimeentulotukipyyntönsä hylkäsi.

Merikratos Oy on yhdessä Milapro Oy:n ja Perhehoitokumppanit Suomessa Oy:n kanssa myös Lastensuojelun Keskusliiton jäsen Suomen lastensuojelun avohuollon toimijat ( SULAT) ry:n kautta, jonka puheenjohtajana toimii entinen Merikratos lastensuojelu Oy:n toimitusjohtaja Ilona Lehtinen. Verkostoituminen on tehokasta ja sukunimistä päätellen Merikratoksen uushuutolaisuusverkostossa jyllää myös nepotismi.

Hallintolain esteellisyyssäännöksiä olisi syytä arvioida uudelleen, sanoo hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää Helsingin yliopistosta.

Attendo MedOnen välikätenä sosiaalitoimen yksityistämisessä

Image- lehden blogisti "uuninpankkopoika " Saku Timonen on arvostellut veroparatiisiyritykseksi syytetyn Attendo MedOnen kanssa kumppanuussopimuksen tehneen Merikratoksen tapaa toimia välikätenä kun pohjoiskarjalainen Rääkkylän kunta yksityisti koko sosiaalitoimensa tuottavaksi liiketoiminnaksi Attendo MedOnelle.
http://blogit.image.fi/uuninpankkopoika ... untarissa/
https://sakutimonen.wordpress.com/tag/merikratos-oy/

Merikratos on SOS- lapsikylän ohella yksi Sitran Vaikuttavuuskiihdyttämöön osallistuvista yrityksistä
. Sen tavoitteena on vahvistaa osallistujien vaikuttavuus- ja tulosperusteista ansaintaosaamista, kasvua ja mahdollisuuksia hankkia ulkopuolista rahoitusta. Yritysten toiminnan ei- toivottuja vaikutuksia ei luonnollisestikaan tutkita. Parhaillaan Merikratos suunnittelee perhekuntoutuskeskuksen perustamista Mikkeliin. Tavoitteena on myös viedä palveluita Itä-Eurooppaan, jossa alan kehitys on Länsimaita jäljessä. Merikratos- konsernin johtaja Ari Suominen visioi vuonna 2013 Merikratoksen tulevana alansa markkinajohtajana Suomessa, jota myös erilaiset valtakunnalliset valmisteluelimet haluavat kuunnella.

Merikratos väittää olevansa yhteiskuntavastuullinen ja täysin kotimainen yritys, joka kantaa sosiaalista vastuuta asiakkaistaan. Firman mukaan "Haluamme olla Suomen laadukkain itsenäinen hyvinvointialan toimija. Laadukkuus tarkoittaa sitä, että panostamme vuorovaikutukseen ja tuotamme aidosti arvoa sekä vaikuttavuutta asiakkaillemme. Työntekijöidemme osaaminen ja asenne ovat huipputasoa ja haluamme ansaita tunnustuksen alan vastuullisimpana työnantaja."

Keski-Suomen Merikratos mainostaa palvelujaan seuraavasti ”Teemme yhteistyötä kuntien kanssa ja toimimme erimerkiksi työparina kunnan eri toimijoille, kuten lastensuojelun sosiaalityöntekijöille, perhetyöntekijöille, nuorisotyöntekijöille ja vammaispalveluille. Vaikutamme myös monissa eri lastensuojelun verkostoissa, joissa olemme kuulemassa ja miettimässä lastensuojeluun liittyviä asioita. ”

Merikratoksen kehittämä psykoanalyysin epätieteellisiin olettamiin pohjautuva perhearviointimalli ei vakuuta. Se perustuu lukuisia valheellisia insestilöydöksiä ja -skandaaleja ( esim. Bjugnissa ja Münsterissä ) aiheuttaneen psykoanalyytikko Arnon Bentovimin ja Liza Millerin perhearviointioppaan ja Pesäpuu ry:n PRIDE- ohjelman yhdistelmään ( Merikratos news 2/2014, 10-11). Laajan tason perhearvioinnissa voidaan käyttää myös kyseenalaista MIM- vuorovaikutusarviointia. Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furmanin mukaan menetelmä ei ole vain epäluotettava, vaan myös räikeästi perheiden oikeusturvaa loukkaava.


Vinoutuneilla otannoilla tehtyjen pseudotutkimusten, valheellisen markkinoinnin ja brändistrategiansa ja graafisen ilmeensä hiomisen sijaan Merikratoksen kannattaisi keskittyä osaavan henkilöstön rekrytointiin, tutkimusnäyttöön perustuviin menetelmiin ja perustehtävänsä laadukkaaseen tai edes lainmukaiseen hoitoon. Palvelujohtaja, psykoterapeutti Kimmo Kiviranta tai Merikratoksen hallitusjäsen, viestintätoimisto Millamedian ja yrityskonsulttitoimisto Great Minds Oy:n Milla Signhild Wirén tai niinikään Great Minds Oy:ssä vaikuttava Merikratoksen johtava psykologi Ville Suomäki voisi kenties antaa työnohjausta nykyiselle henkilökunnalleen ja taata hyvityksen tai ainakin terapian henkilökuntansa murjomille asiakkaille.

Sosiaalityöntekijä: Minulle ei kuulu, vaikka lapsi makaisi kuolleena katuojassa


Verkostoitumistarpeista- niin toivotuista kuin ei- toivotuista Merikratoksella onkin näyttöä- asiakkaiden auttamisesta tai sosiaalisesta vastuusta ei niinkään. Keski- Suomessa Merikratoksen työntekijät katsoivat asialliseksi mm. lähteä etsimään lastensuojelupalaverinsa peruuttanutta äitiä tämän sydänvikaisen isän luota, jolla ei ollut mitään osaa eikä edes tietoa lastensuojeluprosessista.

"Henkilöstö on tärkein työkalumme. Ilman osaavia ja hyvinvoivia ihmisiä emme pystyisi pyörittämään ja kehittämään liiketoimintaamme", tietää Merikratoksen hallintojohtaja Joni Lehtonen. Merikratoksen laatua, vastuullisuutta, "vuorovaikutus- ja vaikuttavuusosaamista" ja "huipputasoista asennetta" voi arvioida tämän tapauskertomuksen pohjalta:
Merikratoksen tiimivastaavana toimiva sosiaalityöntekijä nosti yli 20 000 euroa kustantaneen oikeudenkäynnin asiakastaan vastaan yhden lauseen perusteella.

- Minä voin tulla myös kotiisi keskustelemaan. Näin kertoo saarijärveläinen Inga Petäjäniemi sanoneensa puhelussa sosiaalipäivystäjän kanssa maaliskuussa 2013. Tuolloin Petäjäniemi oli kuullut, että hänen teini-ikäinen, huostaanotettu lapsensa oli karannut perhekodista neljä päivää sitten.

Petäjäniemi kysyi sosiaalipäivystäjänä toimineelta tutulta lastensuojelun sosiaalityöntekijältä, miksei hänelle, äidille, ollut heti ilmoitettu karkaamisesta. Hän arveli tietävänsä paikan, jonne lapsi oli piiloutunut, ja halusi tietää, miten lapsi saataisiin turvaan.
- Sosiaalityöntekijä sanoi, ettei hänelle kuulu, vaikka lapsi makaisi kuolleena katuojassa. Sitten hän puhui ambulanssista, joka veisi minut saamaan tarvitsemaani apua.

Petäjäniemi vastasi, ettei tarvitse ambulanssia. Rahattomana ja autottomana hän hakisi lapsensa kotiin vaikka kävellen. Sosiaalityöntekijä kieltäytyi keskustelemasta asiasta.

- Koska keskusteluajankohta ei sopinut, ehdotin tulevani matkan varrella vaikka hänen kotiinsa puhumaan lapsestani, Petäjäniemi kertoo.
- Olin todella huolissani.
Sosiaalityöntekijä varautui kotikäyntiin pesäpallomailalla ja haastoi äidin oikeuteen. Petäjäniemeä kuulusteltiin kunnianloukkauksesta ja viranomaisen vastustamisesta.

Asiaa puitiin Keski-Suomen käräjäoikeudessa yli kaksi vuotta tapahtuman jälkeen, syksyllä 2015. Vasta oikeussalissa Petäjäniemelle selvisi, että viranomaisen vastustaminen oli rikoksena vanhentunut.

- Syytelistaan oli lisätty laiton uhkaus, josta minua ei ollut edes kuulusteltu.

Petäjäniemi ja ystävätär tuomittiin laittomasta uhkauksesta 25 päiväsakkoon. Lisäksi heidät määrättiin maksamaan sosiaalityöntekijälle 300 euron korvaukset henkisestä kärsimyksestä ja tämän oikeudenkäyntikulut.

Asiasta valitettiin Vaasan hovioikeuteen. Päätös tuli toukokuun puolivälissä 2016: syyte ja korvausvaatimukset hylättiin.

Oikeudessa sosiaalityöntekijä kertoi pelänneensä kotikäyntiä niin, että oli varautunut siihen pesäpallomailalla. Hän kiisti epäilleensä asiakastaan mielenvikaiseksi, mutta myönsi puhuneensa tälle mielenterveyspalveluiden tarpeesta.

Lisäksi hän selitteli puheitaan siitä, että olisi sanonut asiakkaalleen "ettei hänelle kuulu, vaikka lapsi makaisi kuolleena katuojassa".

Petäjäniemen lapsi sijoitettiin kiireellisesti keväällä 2009.

- Sosiaalityöntekijät noutivat lapseni ilman ennakkoilmoitusta koululuokasta. Olin huolissani, kun häntä ei kuulunut koulusta kotiin, Petäjäniemi kertoo.

Sosiaalityöntekijä soitti äidille illalla.

- Hädissäni kyselin, mitä oli tapahtunut. Sosiaalityöntekijä toisteli vain, että lapsi on viety turvaan. Vasta kahden viikon päästä sain tietää, missä lapseni oli.

Hallinto-oikeus hyväksyi huostaanoton loppuvuonna 2009, vaikka perheessä ei ollut kiireellisen sijoituksen hetkellä lastensuojeluasiakkuutta eikä lastensuojelutarpeen selvitystä ollut tehty. Päihdeongelmaa ei ollut, mutta köyhyys oli jokapäiväistä todellisuutta. Äiti oli aikaisemmin turvautunut lastensuojeluun, koska koki tuolloin ulkopuolista väkivallan uhkaa ja ilkivaltaa.

- Huostaanoton myötä viranomaiset vahvistivat minun ja lapseni yhteydenpidon rajoittamista. Vuosien saatossa lapsi vieraantui minusta, Inga Petäjäniemi huokaa.

Hän ei ole vuosiin nähnyt nyt jo aikuista lastaan. Ikävä on suunnaton.

Tuen sijaan pyörremyrskyjä ja umpisolmuja asiakkaiden elämään

Opiskeleva yksinhuoltajaäiti kertoi Lokakuun Liikkeelle kuinka hän otti oma-aloitteisesti yhteyttä lastensuojeluun lapsensa ja tämän etävanhemman tapaamissa ilmenneiden ongelmien vuoksi, joiden syyksi hän epäili isän lääkityksen ongelmia (isälle oli suositeltu mutta jätetty tekemättä neurologiset tutkimukset ).

Johtava sosiaalityöntekijä, joka oli hetkeä aiemmin auttanut huostaanottamaan laittomasti kaksi lasta uskovasta perheestä valheellisen rikossyytöksen perusteella alkoi jo ensimmäisessä palaverissa opastaa kokematonta vastuusosiaalityöntekijää omille virheellisille toimintatavoilleen. Apua hakemaan tullut äiti huomasi joutuneensa syytettyjen penkille ja syyllistetyksi myös lapsen isän ongelmista.

Johtava - nykyisin psykoterapeuttina toimiva- sosiaalityöntekijä spekuloi moniammatillisen ryhmän edessä äidin mahdollista psyykkistä tai seksuaalista poikkeavuutta osoittavia motiiveja valita sosiaalityöntekijän mielestä vääränikäinen ja - lainen isä lapselleen .
Johtava sosiaalityöntekijä ilmoitti äidille että ongelmat, joihin hän oli tullut hakemaan apua olivat äidin omaa syytä ja että äidin pitäisi joutua mielisairaalaan oppiakseen elämän tosiasioita.

Johtava sosiaalityöntekijä teki äitiä uskomatta omat tulkintansa ja toimintasuunnitelmansa perheen tilanteesta. Äidin oma-aloitteista avunhakua kuten muitakaan äidin vanhemmuutta puoltaneita seikkoja ei kirjattu asiakaskirjauksiin, sen sijaan sinne kirjattiin sosiaalityöntekijän subjektiivisia epäilyjä.

Äidille ei vaivauduttu vastaamaan mistä lastensuojelu tunsi huolta tai mitä konkreettisia toimenpiteitä hänen pitäisi tehdä huolen poistamiseksi ja asiakkuuden lopettamiseksi.
Auttamisen sijaan äitiä alettiin syyllistää ja pakottaa huostaanotolla uhkailemalla turhiin tutkimuksiin. Lastensuojelun yhteistyökumppanit kyselivät äidiltä moneen otteeseen joko tämä oli keskeyttänyt opintonsa.

Vaikka äidin elämäntavoista tai vanhemmuudesta ei löydetty etsittyjä puutteita, asiakkuutta jatkettiin eikä äidille suostuttu hänen lukuisista pyynnöistään huolimatta näyttämään tehtyjä asiakaskirjauksia.

Kun ennen lastensuojelun asiakkuutta ennätysvauhtia opiskellut äiti pyysi lopettamaan asiakkuuden päästäkseen keskittymään loppututkintoonsa, sosiaalityöntekijä ei suostunut vaan vaati äitiä lastensuojelun moniammatilliseen yhteistyöhön ja ehdotti äidin lapsen sijoitusta. Valmistumisesta haaveilleelle yli 80 opintoviikon vuosivauhtia opiskelleelle äidille sosiaalityöntekijä ilmoitti, ettei tämä kuitenkaan saisi lopputyötään valmiiksi suunnitellussa neljän kuukauden ajassa.

Lastensuojelumielivallan seurauksensa vuosikurssinsa parhaisiin kuulunut äiti sairastui stressiperäiseen fyysiseen sairauteen, lopetti opiskelun ja muutti juristin kehotuksesta pois paikkakunnalta.
Ammattitutkinnon juuri suorittanut lapsen isä jäi alle 25- vuotiaana pysyvästi eläkkeelle. Veronmaksajille koitunut lasku tapauksessa käsitti useita satoja tuhansia euroja.

Asiaa hoitanut sosiaalityöntekijä siirtyi lastensuojelusta koulukuraattoriksi ohjaamaan työkseen nuorten opintoja ja ammatinvalintaa. Häntä tapauksessa konsultoinut johtava sosiaalityöntekijä toimii nykyisin terapeuttina, lastensuojelun edunvalvojana ja konsulttina Merikratoksessa, joka mainostaa olevansa "välittävien ja osaavien ihmisten aidosti kohtaava yhteisö, joka tarjoaa inhimillisiä ja vaikuttavia palveluita konkreettisten ratkaisujen aikaansaamiseksi arjen haasteissa ja solmukohdissa".

Miksi sosiaalityöntekijöiden rikoksia ja väärinkäytöksiä hoidetaan siirroilla ja tehtävänimikkeiden ja titteleiden vaihdoksilla, ei rikostuomioilla, korvausvelvoitteilla tai irtisanomisilla?

Miksi vuosikaudet tai pahimmillaan koko virkauransa väärin toimineesta sosiaalityöntekijästä ei tule irtisanottua eikä tuomittua vaan väärin toimiva erityisosaaja, esimies, konsultti tai terapeutti?

Palkitsisitko sinä Merikratoksen Suomen vastuullisimpana työnantajana?
Kerro meille kokemuksesi/ tietosi tästä yrityksestä info@lokakuunliike.com

Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln- ... -miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... ihdoksilla
http://www.jylynlaitonhuostaanotto.com/ ... a-vai-onko
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... uri-pyorii
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln- ... suusihanne
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... sesimerkki
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... iden-hataa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... liasiamies
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... jastuminen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... tekijoille
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... ostaanotto
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln- ... -sairautta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... staanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... taan-osa-1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... ia-vastaan
https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/ ... sequence=1
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... merikratos


http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... opuutteita

kieroa

Varautukaa pakkoadoptioihin, köyhät!

ViestiKirjoittaja kieroa » La Kesä 03, 2017 1:39 am

Valmistautukaa pakkoadoptioihin, köyhät äidit!

3/5/2017

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... yhat-aidit

Riitta Högbackan mukaan kansainvälisen adoption taustalla vaikuttaa globaali järjestelmä, joka tukee joidenkin ihmisten vanhemmuutta ja tekee sen toisille vaikeaksi tai mahdottomaksi riippuen heidän paikastaan rotuun, etnisyyteen, kansallisuuteen, sukupuoleen ja yhteiskuntaluokkaan perustuvissa hierarkioissa.

Avoimeen adoptioon liittyvä biologisten äitien oikeuksien tunnustaminen veisi käytäntöjä kohti globaalimpaa oikeudenmukaisuutta, mikä olisi myös lasten edun mukaista.


Lasten ja biologisten vanhempien yhteydenpitoa kannatetaan vain juhlapuheissa


Avoin adoptio tuli lakiin heinäkuussa 2012 (laki 22/2012 8 luku ”Adoptiolapsen oikeus pitää yhteyttä aikaisempaan vanhempaansa”). Suomessa yhteydenpito adoptioperheen ja biologisen perheen välillä on ollut harvinaista. On arvioitu, että kymmenen viime vuoden aikana sadasta adoptiosta vain kymmenkunta on ollut avoimia (Mattinen 2009).
Tämä käy ilmi myös toimittaja Tuula Kasasen keräämistä aikuisten adoptoitujen haastatteluista, joista monet kuvaavat suljetun adoption ja salailun kielteisiä seurauksia (Kasanen 2005). Adoptioperheet ry:n kartoituksessa vuodelta 2005, johon vastasi 33 kotimaasta adoptoinutta perhettä ja 278 kansainvälistä adoptioperhettä, vain 3 prosenttia ilmoitti, että lapsi on tekemisissä biologisen perheensä kanssa. Biologisesta perheestä oli jotain tietoa 53 prosentilla vastaajista, kun taas vähän vajaa puolet ilmoitti, ettei tiennyt mitään.

Högbackan mukaan vaikuttaa siltä, että adoptioiden kanssa työskentelevät ja viranomaiset eivät suhtaudu yhteydenpitoon kovin suopeasti. Esimerkiksi adoptiolain uudistusta pohtineen laajapohjaisen työryhmän ( jossa oli mm. adoptio- ja lastensuojelujärjestöjen edustus) mietinnössä mainitaan kyllä uutena asiana avoin adoptio, mutta se nähdään ”poikkeustapauksena” lähinnä sellaisissa sijaisperheadoptioissa, joissa lapsi on jo ennen adoptiota ollut yhteydessä biologisiin vanhempiinsa.
Komitean mielestä: ”Ei ole realistista olettaa eikä perusteltua erityisesti pyrkiäkään siihen, että adoptiolapsen ja aikaisemman vanhemman välisen yhteydenpidon jatkuminen adoption vahvistamisen jälkeen muodostuisi käytännöksi kaikissa adoptioissa tai edes suurimmassa osassa niistä” (Adoptiolainsäädännön uudistaminen 2010, 41). Työryhmän mielestä esimerkiksi tilannetta, jossa adoptioperhe lähettää biologiselle perheelle valokuvia ja tietoja lapsen voinnista, ei pidä vahvistaa tuomioistuimessa, koska ”tällainen yksipuolinen tietojen ja kuvien lähettäminen ei kuitenkaan tapahdu ensisijaisesti lapsen edun vuoksi” (mts. 109).

Högbacka toteaa, että "lapsen etu voitaisiin tosin määritellä niinkin, että yhteyden säilyttäminen biologiseen perheeseen silloin, kun lapsi on pieni eikä itse voi yhteyttä pitää, olisi mitä suurimmassa määrin hänen etunsa mukaista myöhemmässä kasvuvaiheessa, kuten haastattelemissani kansainvälisissä adoptioperheissä todettiin. (Koskinen, Sarkkinen, Svala, 2014, 191-192).

Adoptiolain työryhmässä toimivat mm. Tuomo Antila oikeusministeriöstä, lakimies Hanna Rantala sosiaali- ja terveysministeriöstä, erityisasiantuntija Hanna Ahonen Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta, johtava sosiaalityöntekijä Aulikki Haimi- Kaikkonen Helsingin kaupungin sosiaalivirastosta, järjestölakimies Tiina Tammi Pelastakaa Lapset ry:stä, toiminnanjohtaja Tuula Kumpumäki Yhteiset Lapsemme ry:stä ja Seija Poikonen ja Anu Uhtio Adoptioperheet ry:stä. Työryhmä kuuli asiantuntijoina mm. Kristiina Mattista Pelastakaa Lapset ry:stä, pakkoadoptiota kannattanutta Sateenkaariperheet ry:n Juha Jämsää, Seta ry:tä, Interpedia ry:tä ja KAA ry:tä (Kansainvälisesti Adoptoidut Aikuiset).

Kriittistä lukijaa kummastuttaa joidenkin adoptiolainsäädäntötyöryhmän järjestöjen historiallisen muistin katoaminen ja kaksinaamaisuus. Toisin kuin lakitekstistä - mm. Pelastakaa Lapset ry:n lehdistölle suuntaamista lausunnoista ja Kaarina Pasasen haastattelusta Suomen Kuvalehteen- saa käsityksen, että järjestö olisi halukas tukemaan adoptiolasten ja biologisten vanhempien yhteydenpitoa. Kulissien takana ja lainsäädäntötyössä kuitenkin kannatetaan suljettuja pakkoadoptioita ja tekohengitetään psykoanalyysin olettamia ongelmien ylisukupolvisesta periytyvyydestä.

Adoptioon antamisen syy on usein pelkkä köyhyys


Riitta Högbackan mukaan syy adoptioon antamiselle on usein pelkkä köyhyys ja työttömyys, ja elämäntilannetta lukuun ottamatta lapsen biologinen äiti voi olla aivan kunnossa.

Högbackan mukaan adoptiovanhempien olisi myös hyvä tietää, että monet äidit haluavat tietoja lapsestaan ja lapset äideistään. Yhteyksiä ei pitäisi kokonaan katkaista.

”Adoptiovanhemmuuden haasteena on myös sen ymmärtäminen, että heidän lapsensa ei ole yksinomaan yksinoikeudella heidän. Monet adoptiovanhemmat toimivatkin aktiivisesti adoptiojärjestelmän parantamisen puolesta.”

Hänen mukaansa asenteet kansainvälistä adoptiota kohtaan ovat yleisesti varsin mustavalkoiset.

”Osa ajattelee, että kyse on uuskolonialistisesta orjakaupasta. Toinen leiri on sitä mieltä, että adoptiolla pelastetaan orpolapsia. Näiden suuntien väliltä pitäisi löytää keskitie, jossa pidettäisiin huolta köyhien äitien oikeuksista, mutta myös lapsille pitäisi antaa mahdollisuus omaan kotiin ja perheeseen.”

Högbackan mielestä äideille pitäisi ensin tarjota konkreettista tukea niin, että köyhyys ei olisi adoption ensisijainen syy. Senkin jälkeen on aina lapsia, jotka eivät voi asua synnyinperheessään ja tarvitsevat adoptiovanhemmat.

”Ihannetapauksessa adoptiossa yhdistyy lapsen tarve saada vanhemmat ja vanhempien toive saada lapsi. Nykymuodossaan adoptiojärjestelmä kuitenkin huolehtii enemmän globaalin pohjoisen adoptoijien perhetoiveista, kun sen pitäisi kantaa yhtä suurta huolta myös köyhien biologisten äitien toiveesta pitää lapsi.”

Tutkija Elina Rautanen väittää, että vasta nyt aletaan tunnistaa ja tunnustaa, että lapseksiottaminen on yhä ennen kaikkea (varakkaiden pariskuntien) lapsettomuuden ongelman ratkaisemista.

Kansainvälisiä adoptioita ja lapsen edun ensisijaisuuden periaatetta tutkinut Jonna Salmela ihmettelee Lokakuun Liikkeen tavoin miksi adoptiolain 42§:ssä adoptioluvan myöntämisen edellytykseksi ei ole asetettu suostumusten hankkimista biologisilta vanhemmilta (Salmela, 2015).

Köyhien on syytä varautua pakkoadoptioyrityksiin

Adoptoitavien lasten vähetessä ja suomalaisen sosiaalipalvelujärjestelmän tuntien on todennäköistä, että:

1. Sosiaalityöntekijät ja poliitikot saavat varautua lähitulevaisuudessa adoptioiden markkinointiin. Adoptiotoimijat yhteistyökumppaneineen ( esim. Pelastakaa Lapset ry kouluttaa kuntien sosiaalityöntekijöitä, jotta nämä tarjoaisivat adoption mahdollisuutta asiakkailleen) pyrkivät vaikuttamaan sosiaalityöntekijöihin ja muihin adoptioviranomaisiin , -päättäjiin ja suureen yleisöön, jotta adoptio miellettäisiin ja hyväksyttäisiin lastensuojelukeinoksi toisten joukkoon. Jos adoptiota pidetään lastensuojelutoimenpiteenä, sen eettisyyttä ei tarvitse pohtia. Tätä strategiaa käyttää erityisesti Pelastakaa Lapset ry:n Kaarina Pasanen, joka on istunut myös (laittomista) huostaanotoista hermostuneita vanhempia rauhoittelemaan pyrkivän Voikukkia- hankkeen ohjausryhmässä.


2. Kun adoptio on lobattu lastensuojelukeinoksi, siitä voi tulla kuntien tapa säästää lastensuojelukustannuksissa ja viimesijaisen keinon sijaan ensimmäinen tarjottava lastensuojelutoimi, joka tehdään vastoin lasten ja/tai vanhempien tietoa ja tahtoa.

2. Köyhät ja suojattomat äidit myös Suomessa saavat varautua pakkoadoptioyrityksiin, joita tehdään ensikodeissa ja perhe- , päihde - ja psykiatrisissa kuntoutuslaitoksissa, joista köyhien äitien kannattaa pysyä yhä tarkemmin erossa.
Yhä useampi köyhä äiti voidaan pakottaa ennakollisilla lastensuojeluilmoituksilla ja huostaanotolla uhkailemalla johonkin laitokseen, josta tehdään huostaanottoon ja pakkoadoptioon johtava kiireellinen sijoitus laittomin perustein.

3. Yhteydenpitomahdollisuudesta lapseen tehdään houkutin, jolla köyhät äidit saadaan suostumaan avoimeksi luvattuun adoptioon. Äideille annetaan valheellisia lupauksia yhteydenpidosta, jotta heidät saadaan allekirjoittamaan adoptiopaperit. Äideille ei kerrota, että sopimuksen allekirjoittamalla he luopuvat kaikista oikeuksistaan ja että yhteydenpito jää adoptiovanhemman/ sosiaalityöntekijän hyvän tahdon varaan ja tulee usein typistymään muutamaan valokuvaan ja puhelinsoittoon lapsen ensimmäisinä vuosina.

4. Venäläisten ja kiinalaisten adoptiolasten vähentyminen suuntaa markkinoita Afrikkaan ja adoptoitavaksi päätyy yhä useammin köyhän, sairaan tai raiskatun äidin lapsi tai kaapattu, karannut , kadonnut , sairas/vammainen tai ostettu lapsi. Lännen adoptiointo takaa sen, että afrikkalaisten äitien köyhyyttä, sairauksia ja suojattomuutta hoidetaan adoptioilla ja paikallisen hyvinvoinnin/ infrastruktuurin rakentaminen, yhteisöjen vahvistaminen ja rakenteellinen kehitysyhteis/sosiaalityö jätetään tekemättä.

5. Yhä useampi adoptiolapsi poikkeaa ulkonäöltään ja terveydentilaltaan valtaväestöstä , altistuu rasismille, kiusaamiselle ja ulkopuolisuuden ja kuulumattomuuden kokemuksille , alkaa oireilla ja päätyy viranomaisten huostaanottamaksi. Vaikeasti oireileville/ sairaille lapsille ei löydy sijaisperheitä joten heidät säilötään koko lapsuuden ajaksi lastensuojelulaitoksiin vailla valvontaa tai panostusta terveydenhuoltoon tai koulutukseen.

6. Tiukat ehdot adoptiolle asettanut Haagin sopimus ja Cantwellin tarkastuslista korvataan viranomaisten määrittelemällä lapsen edun käsitteellä, jolla voidaan argumentoida niin adoptiolapsen kuin tämän vanhempien tosiasiallista etua ja tahtoa vastaan.

7. Adoptioon liittyvät väärinkäytökset lisääntyvät ja niitä peitellään salassapitoon vedoten. Adoptiokäytännöt irroitetaan lainsäädännöstä ja siirretään viranomaisten harkintavallan alaisuuteen. Adoptiotoimijoiden yhdessä lastensuojelujärjestöjen kanssa laatimiin lakeihin jätetään tahallaan viranomaismielivallan ja väärinkäytökset mahdollistavia porsaanreikiä epäeettisten adoptioiden helpottamiseksi kuten nykyinen adoptiolaki osoittaa.

8. Yhä useampi kehitysmaasta adoptoiva adoptiovanhempi adoptoi iäkkäänä ja yksin ja yhä useampi adoptiolapsi kokee uuden hylkäämisen adoptiovanhemman sairastumisen ja ennenaikaisen kuoleman muodossa, joka voitaisiin välttää nimeämällä adoptoitavalle lapselle aina varavanhemmat.

9. Isät sivuutetaan adoptioprosesseissa vielä tehokkaammin kuin huoltoriidoissa tai huostaanotoissa. Tapauksissa , joissa pakkoadoption kohteeksi kaavailtu äiti on painostettu johonkin laitokseen, isän kontaktit sekä äitiin että lapseen pyritään estämään kokonaan.

10. Yksin maahan saapuneet turvapaikanhakijalapset ovat vaarassa joutua adoptoiduiksi vastoin omaa ja biologisten vanhempiensa tietoa ja tahtoa.

Ennen adoptio- ja lastensuojelujärjestöjen ja lastensuojeluviranomaisten adoptiovyörytystä kaikkien adoptiojärjestelmää ja adoptiolasten ja heidän biologisten vanhempiensa asemaa parantamaan pyrkivien kansalaisten tulisi yhdistyä ohi ja yli biologisten vanhempien oikeuksista piittaamattomien järjestö- ja viranomaistahojen. Lokakuun Liike ilmoittaa halukkuutensa yhteistyöhön lastensuojelukriittisten adoptiovanhempien ja Riitta Högbackan, Marika Tollmanin, Elina Rautasen, Jonna Salmelan, Marjaana Svalan ja Tellervo Söderbergin kaltaisten rohkelikkojen kanssa.

Lokakuun Liike on kiinnostunut siitä, miten poliitikoille ja sosiaalityöntekijöille markkinoidaan (avointa) adoptiota ja kysyy : Kuka , missä, miten ja milloin markkinoi avointa adoptiota ja millaisin argumentein?

Lokakuun Liike kysyy lukijoiltaan: Onko sinulle ehdotettu, että antaisit lapsesi adoptioon? Millä perusteella? Kuka ehdotti, miten ja missä? Vastaukset voi lähettää info@lokakuunliike.com


Kirjallisuus:
Koskinen, Sarkkinen, Svala ( 2014) Kansainvälinen adoptio Suomessa
https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/han ... sequence=4

Salmela, Jonna(2015) Lapsen edun ensisijaisuus kansainvälisissä adoptioissa
https://helda.helsinki.fi/bitstream/han ... sequence=2

Tollman Marika( 2006) Salainen äitiys- Lapsen adoptioon antaneiden äitien kokemuksia adoptiosta http://epublications.uef.fi/pub/URN_NBN ... 090051.pdf

Lue myös: http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... vaan-riski
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... -ongelmiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... -huijausta
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... losuhteita
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... rharetkeen
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... staanottoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... ein-kuriin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... oyrityksia
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... dunvalvoja
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... nvestointi
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... imustietoa
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... -perheesta


http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... yhat-aidit

ajoissa kotiin

Sijaishuoltopallottelun sijaan kotiutus

ViestiKirjoittaja ajoissa kotiin » La Kesä 03, 2017 1:46 am

Pysyvän huostaanoton sijaan kotiutus

8/5/2017
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... n-kotiutus



Valheet uppoavat sosiaalityöntekijöihin


Lähes jokaisessa lastensuojeluseminaarissa ja - koulutuksessa kuulee valheellisen väitteen siitä, kuinka lapsia pompotellaan kodin ja sijaishuoltopaikkojen välillä. Väitteen esittävät yleensä lapsibisnesyrittäjät tai sijaishuoltopalveluja tarjoavat järjestöt ja se uppoaa yleisöön vastalauseitta.
”Yhdellä lapsella voi olla kolmekymmentäkin sijoitusta” huokaa puhuja ja antaa ymmärtää, että toistuvat sijoitukset tapahtuisivat kodin ja sijaishuoltopaikkojen välillä ja että turhat kotiutukset olisivat yleinen ongelma lastensuojelussa.
Mitään tutkimustietoa väitteen tueksi ei esitetä. Ehkä siksi, että sellaista ei ole olemassa. Olemassaoleva tutkimustieto päinvastoin kumoaa väitteen.


Suomessa huostaanotto on jo käytännössä pysyvä: THL:n (THL 2012) mukaan alle 7 %:a huostaanotoista puretaan vuosittain. Lastensuojelulain mukaan huostaanotto on purettava, kun siihen johtaneet syyt ovat poistuneet. Lain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten henki on perheen jälleenyhdistäminen, mutta Suomessa lain henki ei toteudu. Lastensuojelun Keskusliiton (LSKL) mukaan perheiden jälleenyhdistämiseen ei aktiivisesti edes pyritä.

HuosTa- tutkimuksen mukaan jopa 85% sijoitetuista ei saanut tarvitsemaansa palvelua ennen sijoitusta. Tarvittuja palveluja ei aina järjestetä myöskään huostaanoton aikana eikä jälkihuollossa.
LSKL:n kyselyyn vastanneista huostattujen vanhemmista valtaosa kertoi, että heille ei ole tarjottu minkäänlaista tukea tai he olivat joutuneet sitä etsimään aktiivisesti itse. Vanhemmille ei usein tehdä edes asiakassuunnitelmaa. Lasten kotiinpaluuta estivät vanhempien mukaan myös viranomaismielivalta, työntekijöiden negatiivinen asenne ja suuri vaihtuvuus sekä biologisten vanhempien vanhemmuuden mitätöinti.


ADHD-lapsen pompottelupolku

Tyypillinen ADHD- lapsen pompottelu alkaa kun psykoanalyyttisesti orientoitunut sosiaalityöntekijä ei suostu avustamaan köyhän äidin lapselleen pyytämiä neurologisia tutkimuksia ( noin 2000 e) koska epäilee/hänelle on opetettu ADHD-oireilun olevan seurausta äidin hukassa olevasta vanhemmuudesta , johon määrätään perhetyötä.

Lapsen pompottelu etenee puuttuvien palvelujen ja perhetyön kirjausten tuottaman kiireellisen sijoituksen kautta vastaanottokeskukseen/ ensi- ja turvakodin vanhemmuudenarviointiin (10 000 e/kk X 5kk) odottamaan sijoittavan sosiaalityöntekijän valmentamaa sijaisperhettä.

Sijaisperhe on usein puutteellisesti valikoitu( esim. feissauksella tai lehti- ilmoituksella) ja valmennettu( saanut vain 24 tunnin PRIDE- valmennuksen, joka ei ole näyttöön perustuva käytäntö). PRIDE- valmennuksessa sijaisperheelle on usein luvattu antaa sijoitettu lapsi tietyn aikarajan sisässä( odotusaikakäytäntö) sitä vastaan, että he pysyvät kunnan omana sijaisperheenä.
Lastensuojelussa ei huomata tai välitetä, että odotusaikakäytäntö muodostaa oikeusturvariskin perheille ja houkuttaa turhiin kiireellisiin sijoituksiin ja kiireellisten sijoitusten käyttämiseen biologisen perheen tukitarpeiden selvittämisen sijaan sijaisperheiden asiakashankintana ja huosta-automaatteina.

Kokematon sijaisperhe (2500e/kk X 6 kk) väsyy pian erityislapseen, jonka tarpeita he eivät osaa tunnistaa eivätkä täyttää tai perheen tilanne muuttuu, joka on yleisin syy sijoitussopimusten purkuun (Janhunen 2007;Lamminen & Rantanen, 2007).

Sosiaalityöntekijä siirtää lapsen jonkin järjestön esim. SOS- lapsikylän sijaisperheeseen (3500e/kk X 15 kk ), joilla on enemmän ”kokemusta” huomaamatta , että lastensuojelussa kokemus ei aina tarkoita ammattitaitoa vaan ”hiljaista tietoa”; vanhentuneita ja vääriä uskomuksia ja puuttuvan valvonnan mahdollistamia laittomia ja vahingollisia toimintakäytäntöjä .

Järjestön sijaisperhe hoitaa lasta saamiensa psykoanalyyttisten oppien mukaisesti psykiatrisena tapauksena.
Lapsen oireilu tulkitaan biologisen perheen aiheuttamaksi traumaksi, jota hoidetaan psykiatriassa ja tarpeenmukaiset neurologiset tutkimukset jätetään tekemättä. Väärä hoito pahentaa lapsen oireilua ja sijaisperhe passittaa lapsen pian eteenpäin ammatilliseen perhekotiin (9000e/ kk X 24 kk), jossa oireilevaa lasta aletaan rangaista rajoittamalla hänen yhteydenpitoaan vanhempiin ja sukulaisiin. Huolestunut äiti ohjataan Voikukkia- vertaistukiryhmään oppimaan, että lapsen valitukset sijaishuollon väärinkäytöksistä ovat vain normaalia sijaishuoltoon kiinnittymisen "reaktiovaihetta".

Entistä huonommin voiva lapsi alkaa koti- ikävässään karkailla perhekodista ja on viikkoja kadoksissa perhekodin laskutuksen juostessa tyhjästä huoneesta. Lapsen äiti huolestuu ja pyytää juristin kanssa sosiaalitoimen paperit ja perhekodin kirjaukset hoitokäytännöistä. Juristi havaitsee laittomuuksia huostaanottoprosessissa ja lapsen hoidossa ja auttaa äitiä kantelemaan ja anomaan huostaanoton purkua, josta äitiä rangaistaan harventamalla yhteydenpito lapsen kanssa minimiin, toteuttamalla se laittomina kaiutinpuheluina tai kieltämällä yhteydenpito kokonaan.

Sosiaalityöntekijä ja ammatillinen perhekoti eivät halua, että huostaanottoprosessin virheet paljastuvat ja estävät lapsen kotiuttamisyrityksen.
Saatuaan lapsen kiinni he passittavat tämän intensiivihoidon, pysäytyshoidon tai ”erityisen huolenpidon yksikköön”, jossa lapsi ei pääse tavalliseen kouluun vaan ainoastaan laitoksen omaan kotikouluun ja jossa noudatetaan usein kyseenalaisia kasvatusfilosofioita ja käytetään laittomia rajoitustoimenpiteitä.
Valviran raportin mukaan joissakin lastensuojeluyksiköissä lasten ja nuorten elämää rajoitetaan laittomasti estämällä heitä liikkumasta tai pitämästä yhteyttä läheisiinsä. Huostaanottoja tehdään väärin perustein ja lapsia sijoitetaan laitoksiin, joissa ei ole ammattitaitoista henkilökuntaa. Valvonta on puutteellista niin perhe- kuin laitossijoituksissa.

AVI:n ylitarkastajan mukaan lastensuojelulaitoksiin tehdään tarkastuksia pahimmillaan vain kerran kymmenessä vuodessa. VTV:n mukaan vain yksi kymmenestä kunnasta valvoi järjestelmällisesti lastensuojelun yksiköitä. Oikeusasiamiehen mukaan sosiaalityöntekijät eivät usein edes huomaa saati raportoi puutteita lastensuojelulaitoksissa ja sijaisperheissä. Edes lastensuojeluyrittäjän saama rikostuomio lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ei johda toimilupien menetykseen.

Hoitojaksot kestävät yleensä kolmesta viiteen vuotta ja maksavat vähintään 400 000 euroa per lapsi. Lasta hoidetaan edelleen väärin psykoanalyysiin perustuvilla hoidoilla, jotka pahentavat ADHD-lapsen oireita, joita puolestaan hoidetaan väärin väkivaltaisella holdingilla( kiinnipito), theraplaylla tai ”turvaistamisella" tai "traumojen vakauttamisella".

Hoitoon puuttuvaa huolestunutta vanhempaa rangaistaan mielenterveyshäiriöleimalla ja pahimmillaan vanhempi pelataan pois lapsen hoidosta valheellisella insestisyytteellä.

Väkivaltaiset rajoitustoimet herättävät katkeruutta lapsessa joka alkaa käyttäytyä aggressiivisesti. Intensiivi/pysäytyshoidosta/erityisen huolenpidon yksiköstä lapsi passitetaan Erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten psykiatriseen tutkimus -ja hoito yksikköön ( EVA) ja asianmukaisella ja oikea-aikaisella hoidolla autettavissa ollut lapsi on rikottu ja leimattu loppuiäkseen.
https://kiusatunvastaisku.blogspot.fi/2 ... ja-ja.html

Yksi syrjäytetty nuori tuottaa syrjäyttäjilleen miljoonan

Vanhemman vaatimia neurologisia testejä ei tehdä kuin vasta pakon edessä Valviran puuttuessa asiaan ja vasta psykiatrisen hoitojakson loppupuolella jotta laitos saa imettyä sosiaalitoimesta maksimikorvaukset alunalkaenkin väärästä psykiatrisesta hoidosta.
Neurologisten tutkimusten tuloksena lapsi saa viimein ADHD-diagnoosin. Sosiaalityöntekijä ja psykoanalyyttisesti orientoitunut psykiatrian yksikkö eivät kuitenkaan yleensä pahoittele eivätkä hyvitä hoitovirhettään eivätkä suostu korjaamaan lasta leimaavia kirjauksiaan, joita arkistoidaan seuraavat 120 vuotta ja jotka seuraavat lasta joka paikkaan vaikuttaen negatiivisesti esim. vakuutusturvaan.

Kun lapsi 18- vuotiaana heitetään ulos sijaishuollon julkisrahoitteisesta sosiaalivankeudesta veronmaksajien rahaa on palanut noin miljoona euroa. Sillä on saatu aikaan sairas, vailla koulutusta, sivistystä ja ihmissuhteita ja vankilamaisten olojen ja laittomien rajoittamistoimenpiteiden katkeroittama syrjäytetty nuori ja luottamuksensa viranomaistoimintaan menettänyt perhe. Laitoksesta vapautuva nuori, jota on lapsen edun nimissä ”kuntoutettu” rajoitustoimilla, turvaistamisella ja kiinnipidolla vähintään sadan tuhannen euron vuosihintaan muuttuu yhdessä yössä tyhmän kriminaalinalun leimaa kantavaksi hylkiöksi, jota ei huolita minnekään.

Jäljelle jäävät ainoastaan sukulaiset – ne samat pahaa sosiaalista perimää kantaviksi riskitekijöiksi luokitellut, joihin nuoren yhteydenpitoa on tarmokkaasti estetty ja jotka jätettiin riskileiman ja sijaishuoltoon ohivalutettujen tukien seurauksena vaille tarvitsemaansa apua.

Kotiutus pysyvän huostaanoton sijaan

Tutkimustieto on vahvistanut ongelmiksi, että:
- perheiden tarpeenmukaisia avohuollon tukitoimia ei ole olemassa tai saatavilla (Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011;VTV 2012; LSKL 2013; HuosTa 2015)
- lasten pompottelu tapahtuu sijaishuoltopaikkojen välillä ( Pösö& Puustinen- Korhonen 2010; LSKL 2011; Eronen 2013)ja erilaiset siirtymät sijaishuoltopaikasta toiseen ja niiden ketjuuntuminen (ks. Känkänen 2009) näyttävät johtuvan pikemminkin organisaation rakenteista kuin yksittäisten lasten ongelmallisuudesta
- perheiden jälleenyhdistämiseen ei edes pyritä( THL 2012; Hoikkala& Heinonen 2013; LSKL 2015)
- lapsi ja hänen perheensä eivät usein saa tarvitsemaansa tukea ennen, aikana eikä jälkeen huostaanoton (Poikela 2010; VTV2012; HuosTa 2015)

Lastensuojelu kuvittelee, että sijaishuoltopaikkojen heikko laatu ja vaihtuvuus korjataan rahalla. Se haluaa ratkaista ongelman kalliilla pysyvällä huostaanotolla jättämällä lapset koko lapsuuden ajaksi määräämilleen heikosti valikoiduille, valmennetuille ja valvotuille sijaisvanhemmille, joille sijaisvanhemmuus on yhä useammin ammatti ja elinkeino, ei lasta läpi elämän kantava ihmissuhde ja jotka tarvitsevat yhä useammin yhtä vahvaa tukea kuin lastensuojeluperheet.
Perhehoitoliiton Emilia Säleksen mukaan ”Pitäisi lähteä siitä, ­että kaikki sijaisperheet tarvitsevat vahvaa tukea. Ei vain osa.”

Miksei voitaisi lähteä siitä, että myös syntymäperheille annettaisiin heidän tarvitsemansa tuki?

Eikö looginen ratkaisu pysyvän huostaanoton sijaan olisi, että jokaiselle lapselle taataan kotiutus tai edes yksi kunnollinen kotiutuksen yritys:
-takaamalla perheille oikea-aikainen ja tarpeenmukainen apu
- takaamalla perheille oikeudenmukainen oikeudenkäynti riippumattomassa tuomioistuimessa, jossa huostaanotot tehdään kaltoinkohtelun ja kasvuolosuhteiden vaarantumisen, ei sosiaalityöntekijöiden mielipiteiden tai perheiden varallisuuden, koulutuksen tai etnisen taustan perusteella (Hiitola, 2015).
- panostamalla perheiden jälleenyhdistämiseen huostaanottosyiden poistuttua tarpeenmukaisen avun seurauksena.

Sosiaalityöntekijöiden soisi kiinnostuvan sijaishuollon bisneskumppanuuden, psykokielen ja markkinointipuheiden sijaan perheiden auttamisesta ja sosiaalityön tutkimustiedosta ja alkavan käyttää tutkimustietoa myös työssään ja päätöksenteossaan.


Sijaishuoltopaikkojen vaihtuvuudessa ei ole välttämättä lainkaan kyse pysyvän huostaanoton tarpeesta tai sijaisperheiden riittämättömästä tuesta. Suomalaisiin auttaja-, asiantuntija- ja virkastatuksiin sisäänrakennettu viranomaisusko, kollegalojaalisuus, ammatillisen edunvalvonnan pakko ja psykoanalyyttiset harhaopit yhdistettynä kelvottomaan PRIDE- valmennukseen, jossa perheitä saatetaan varoittaa kiintymästä sijaislapsiin ja neuvoa pitämään etäisyyttä heidän vanhempiinsa saattavat estää niin lapsen kuulemisen ja lapsen edun objektiivisen selvittämisen kuin toimivan yhteistyön lapsen verkostojen kanssa.
Nuori äiti kertoo blogissaan kuinka sosiaalityöntekijät katkaisivat arvaamatta ja ilman perusteita onnistuneen sijoituksen ja myös yhteydenpidon sijaisperheeseen, josta sekä vanhempi että sijoitetut pitivät ja siirsivät lapset äkkiarvaamatta uuteen ventovieraaseen sijaisperheeseen tuottaen näin lapsille kaksinkertaisen hylkäämisen ja turvattomuuden kokemuksen: sekä suhteessa vanhempiin että suhteessa sijaisvanhempiin. http://heiduliinin.blogspot.fi/2013/09/lapsen-suru.html

Lastensuojelun psykoanalyyttisen harhakäsityksen mukaan vanha sijaisperhe ja lasten kiintymyssuhde sijaisperheeseen piti saada eliminoitua, jotta lapset kykenisivät muodostamaan kiintymyssuhteen uuteen sijaisperheeseen.

Tällaiset äkkiliikkeet jos mitkä ovat omiaan vaurioittamaan lasten turvallisuudentunnetta ja niitä tehdään sijaishuollossa luvattoman paljon- olemattomin perustein. Sijaisäiti Marja- Riitta Linna kertoo kuinka toimiva yhteistyö lapsen läheisten kanssa syntyi vasta sosiaalityöntekijän käskyjä ja ennakko-olettamia uhmaamalla. Onneksi häntä ei rangaistu yhteistyöstä lapsen läheisten kanssa sijoitussopimuksen purulla.

Ennen pysyvän huostaanoton tai adoption markkinointia kannattaisikin selvittää missä määrin sijaishuoltopaikkojen vaihtuvuudessa on kyse asenne- ja yhteistyöongelmia tuottavasta kelvottomasta valmennuksesta , vääristä ja lainvastaisista sijoituspäätöksistä ja viranomaismielivallasta.


Lue myös:
http://www.lokakuunliike.com/opasinfo.html
http://www.lokakuunliike.com/maria-syva ... ensuojelua
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... set-kotiin
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... -perheesta

http://www.lokakuunliike.com/avoin-kirj ... lapsen-etu
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln- ... lapsen-etu
http://heiduliinin.blogspot.fi/2013/12/paperiperhe.html
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... iperheista
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... tija-1-kpl
http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... in-vastuun
http://www.lokakuunliike.com/gonzo-blog ... tekijoista
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln- ... a-perhetta
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln- ... -miljoonan
http://www.lokakuunliike.com/myyraumln- ... distamassa

http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset ... n-kotiutus

Edellinen

Paluu » Sijaishuolto, huostaanotot ja kaappaukset