Rekisteröidy

Stigmoja Alvariinsa ensi- ja turvakodissa?

Tähän ryhmään voit kirjoittaa ”anonyyminä” ilman rekisteröintiä - sana on vapaa!


Kuka on Helena Niemi?

Stigmoja Alvariinsa ensi- ja turvakodissa?

ViestiKirjoittaja Kuka on Helena Niemi? » La Tammi 18, 2014 1:54 pm

Stigmoja Alvariinsa ensi- ja turvakodissa?

Psykoterapeutti , Ensi- ja turvakotien liiton ex-kehittämispäällikkö Helena Niemen Alvari- perhetyöraportti "Lapset alkoivat nauraa -Raportti Alvari-perhetyöstä, perheiden tilanteesta, huolesta ja muutoksesta " vaikuttaa enemmän rahoitushakemukselta kuin raportilta. Niemi kirjoittaa, että "Alvari-perhetyön avulla on onnistuttu tavoittamaan hyvin haavoittuvissa oloissa eläviä lapsia ja perheitä. Järjestön tuottamana työllä on ei-viranomaisluonne. Järjestön ei-viranomaisluonteesta on ollut erityistä hyötyä perheille, jotka ovat kokeneet kunnan lastensuojelun kontrollina ja pakkona. "

Onko todella näin vai onko ensi- ja turvakoti perhetöineen vain osa tuota mielivaltaan ja pakolla ja pelolla hallitsemiseen perustuvaa huostaanottoketjua? Harhautetaanko kodinhoitajaa ja tukea tarvitsevat perheet ei- viranomaiseksi ja kansalaisjärjestöksi tekeytyvän ensi- ja turvakodin ( jota monet pitävät sijaishuollon edunvalvojayrityksenä) kautta ottamaan kotiinsa perhetyöntekijät, joita useat perhetyön kokeneet perheet pitävät lastensuojelun urkkijoina?

Niemi katsoo oikeudekseen leimata ja tyypitellä avunhakijoita seuraavasti:

"Näissä perheissä on usein ollut rikollisuutta ja päihteiden väärinkäyttöä. Tyypillistä juuri tämänkaltaisille syrjäytymisuhan alla eläville ja integroitumattomille perheille on, että tarjottua apua ei haluta ottaa vastaan."

Niemi ei ole vaivautunut tutkimaan asiakkaitaan vaan luottaa tässä pahamaineisen psykopuoskaroinnin kauhunelikon tuottamaan lastensuojeluperheiden tyypittelyyn:

http://helda.helsinki.fi/bitstream/hand ... sequence=1
Missä tahansa muussa kontekstissa paitsi lastensuojelussa teksti täyttäisi viharikoksen tai ainakin solvauksen, räikeän asenteellisuuden ja ihmisoikeusrikkomuksen kriteerit. Ei siis ihme, että huostabisnes lihoo ja että perheiden "tilanne- ja huostaanotontarpeenselvityksistä" , "vanhemmuudenarvioinneista" ja "perhekuntoutuksista" on tullut miljoonabisnes, johon sosiaalityöntekijät työntävät veronmaksajien rahoja kottikärryillä.


Toisessa kohtaa Niemi kuitenkin mainitsee tyyppiasiakkaaksi väsyneen yksinhuoltajan, jonka väsymys esitetään asiakaslähtöisellä ja käytännöllisellä avulla korjattavissa olevan ohimenevän ja luonnollisen tilan sijaan kohtalonomaisena "puuttumista" tarvitsevana kyvyttömyytenä, puutteena ja häiriönä. Tutkimustieto vahvistaakin, että huostaanottojen kanssa eniten positiivisesti korreloi- eivät lasten laiminlyönnit tai vanhempien päihteidenkäyttö tai väkivaltaisuus- vaan juuri vanhemman yksinhuoltajuus. Yksinhuoltajalla ei myöskään yleensä ole ketään, jonka ottaa mukaan todistajaksi ja tahallisen väärinkirjaamisen estäjäksi loputtomiin viranomaispalavereihin.

Niemi tekee myös perheet catch 22- ahdinkoon lukitsevan pelitaktisen vedon ja kehäpäätelmän. Se, ettei perhe halua ottaa vastaan oikeusturvauhan sisältävää perhetyötä tulkitaan "integroimattomuudeksi" ja syrjäytymisuhan alla elämiseksi, (joka tietysti tarvitsee lastensuojelun puuttumista).

Myös huolen vyöhykkeiden käyttö on kyseenalaista. Väline kehitettiin mittamaan vain työntekijöiden huolta, ei kuvaamaan lasta. Silti työntekijän suurin huoli on sijoitettu lapsen ominaisuudeksi lapsi vaarassa- vyöhykkeellä.

Perheitä pääsevät perhetyössä arvioimaan, diagnosoimaan ja huoliluokittelemaan lähinnä sosionomit ja sosiaalikasvattajat, joilla on riittämätön tai kokonaan puuttuva koulutus ja pätevyys arvioiden tai diagnoosien tekoon. Apuna perheiden arvioinnissa ja huostaanotontarpeen todistelussa käytetään tietysti Pesäpuun " lapsilähtöisiä tutkimusvälineitä", joista Niemen perhetyöraportissa mainitaan Nallekortit, Väittämäkortit, Vahvuuskortit, Säätilakorit, Saga ja Elämän tärkeät asiat.

Niemi kertoo, että:
"Menetelmät ja keinot helpottavat työskentelyä etenkin suhteen alkuvaiheessa, jolloin perheen tilannetta kartoitetaan. Lapset saadaan mukaan hienosti erilaisten korttien ja pelien avulla."

Onko ensi- ja turvakotityöskentely siis typistynyt epäeettiseksi riskien "kartoittamiseksi" ja urkkimiseksi, johon lapsetkin manipuloidaan mukaan harhaanjohtavin ja valheellisin lupauksin ja värikkäillä lelunomaisilla korteilla?

Alvari- perhetyön tarkoituksena piti olla perheen voimavarojen vahvistaminen mutta yhtäkkiä työ kääntyykin kaltoinkohteluolettaman todisteluun. Niemi täräyttää pöytään melkoisen väitteen:

"Alle vuoden ikäisillä lapsilla noin puolella oli ollut traumakokemuksia, mutta oireet olivat kuitenkin poistuneet lähes kaikilta lapsilta Alvari-perhetyön kuluessa. (Helena Niemi, henkilökohtainen tiedonanto 10.3.2008.)
Puolella?
Traumakokemuksia?
Poistuneet lähes kaikilta vauvoilta?
Alvari- perhetyön kuluessa?

Väitteen hurjuus saa perspektiiviä yhtä hurjasta "traumaluettelosta", jonka perusteella jokainen suomalaislapsi voidaan diagnosoida traumatisoituneeksi.

" Niemen mukaan trauman oireina oli ollut totisuus (10), nukkui tai nukahti huonosti (9), jäykkyys (8), motorinen kehitys oli viivästynyt (5), säpsähteleväisyys (5), katsekontaktin välttelevyys (5), velttous (3), passiivisuus (3), nukkui epätavallisen paljon (4), itki kauhuitkua (1)."
Totisuus?
Nukkui tai nukahti huonosti?
Nukkui epätavallisen paljon?

Nämäkö ovat tieteellisiä kriteerejä traumalle? Entä kuka diagnosoi trauman? Ensi- ja turvakodin epäpätevä ja kouluttamaton työntekijä, arvattavasti. Oletan , että jo itsessään epätieteellinen ja -eettinen arviointi tehdään sosiaalityöntekijän tarkistamattomien oletusten ohjaamana ja huomioimatta lastensuojelun painostuksen, uhan ja laitosvankeuden vaikutusta vanhempi- lapsi- suhteeseen.

Kyseessä vaikuttaa olevan villi ja vääriä positiivisia löydöksiä tuottava riskiseulaus kyseenalaisen oireluettelon perusteella. Professori Tytti Solantauksen mukaan riskiseulonta sopii huonosti lasten psykososiaalisten oireiden etsimiseen, stigmatisoi ja voi johtaa itseään toteuttavaan ja vahvistavaan kierteeseen. Timo Harrikarin ja Susanna Hoikkalan mielestä varhainen puuttuminen onkin yritys hallita ajalle tyypillistä ahdistusta ja epävarmuutta. Samalla se antaa mahdollisuuden toteuttaa erilaisia julkisen sektorin leikkauksia ilman, että puututaan köyhyyttä ja eriarvoistumista tuottaviin mekanismeihin.

Ammattitaidottoman ja kouluttamattoman sosionomin tuottama traumadiagnoosi asenteellisen havainnoinnin ja riskilistan perusteella ei ole mitään auttamistyötä vaan pahimmanlaatuista puoskarointia. Kuka ottaa vastuun vääristä löydöksistä, joiden perusteella vauvat joutuvat väärin perustein erotetuiksi vanhemmistaan ja syrjäytetyiksi vaihtuvissa ja valvomattomissa sijaishuoltopaikoissa?

Helena Niemen kehittämispäällikköyden aikana ensi- ja turvakodit ovat saaneet maineen perheiden hädällä rahastavina ja avunhakijoita huostaa varten arvioivina laitosvankeuden tarjoajina, jonne ihmiset menevät enää lastensuojelun pakottamina, eivät omasta halustaan. Apua pyytäneet vanhemmat, niin miehet naiset kuin lapset ovat jo vuosia kritisoineet ensi- ja turvakotien toimintalinjauksen muuttumista tuesta kontrolliksi ja ammattitaidottomien ja asenteellisten työntekijöiden, riskieetoksen, epäeettisten- ja -tieteellisten työmenetelmien, fabrikoitujen asiakaskirjausten ja epäoikeudenmukaisten ja laittomien menettelytapojen lapsille ja perheille tuottamia oikeusturvaongelmia ja kärsimyksiä.

Niemi on toiminut Ensi- ja turvakotien kehittämispäällikkönä yli 30 vuotta vuoteen 2013 asti eli juuri huolestuttavan tuesta kontrolliksi- linjamuutoksen ajan. Väkisinkin mietityttää, mikä on hänen panoksensa huolestuttavaan linjamuutokseen. En ole havainnut Niemen vastanneen esitettyyn kritiikkiin millään tavoin. Hänen tekstinsä ovat myös ristiriitaisia; joissain kohtaa Niemi tuntuu puhuvan huostahulluutta vastaan mutta jakaa kuitenkin huostadiskurssin oletukset ja menetelmät.

Tarkoitukseni ei ole väittää, etteikö puuttumista vaativia perhetilanteita tai traumatisoituneita lapsia tai hyvää perhetyötä olisi olemassa tai etteivätkö perheet voisi saada myös apua ammattiauttajilta. Ihmetykseni suuntautuu ensi- ja turvakotien toimintalinjauksiin; intoon arvioida avuntarvitsijoita auttamisen sijaan ja intoon kaltoinkohteluolettaman todisteluun. Mitään standardoituja tieteellisiä mittareita vuorovaikutuksen laadun tai kaltoinkohtelun arvioinnille ei ole olemassa vaan heikosti koulutetut ja puutteellisen elämänkokemuksen omaavat lastensuojelijat ohjataan metsästämään häiriöitä erilaisten riskilistojen pohjalta ja peluuttamaan lapsia ja vanhempia "lapsilähtöisillä välineillä" patologioiden paljastamiseksi.

Oikeusturvaongelma muodostuu heti, kun riskilistaa ei käytetä muistutuksena tarkistaa, että tiettyihin vaativiin tilanteisiin esim. talousongelmiin tai yksinhuoltajuuteen joutuneet ihmiset saavat tarvitsemaansa tukea vaan riskilistaa aletaan pitää luettelona ryhmistä ja ihmisistä, joihin liitetään ja kuuluu liittää riskiominaisuuksia ja joista kuuluu etsiä heikkoa sosiaalista perimää tai muita patologioita.

Yhtäpitävä omien havaintojeni kanssa on vain raflaavaksi tarkoitettu mutta kylmiä väreitä kehnosta perhetyöstä selviytyneissä perheissä nostattava perhetyön otsikko; Apua Alvariinsa.
Lastensuojelun asiakkuudesta on todistetusti vaikeaa päästä eroon ja työntekijöiden toimenpiteitä oikeuttamaan pyrkivät manipuloidut merkinnät, joita asiakas ei saa lukea eikä korjata arkistoidaan ja seuraavat asiakasta 75 vuotta.

Arvatkaapa mitä Niemi tekee nykyisin? Tarjoaa tietysti terapiaa yksinhuoltajille.

En tunne Niemen terapeutinkykyjä. Voi olla, että Niemi on kelpo terapeutti ja aito auttaja, joka on vain harhautunut mukaan riskieetokseen ja mahdollisesti jo kääntänyt kelkkansa. Voi myös olla , että huostaanottohulluus ja vallitseva linja onkin pikemmin tulosta Karinsalo- Tiuraniemi- akselista, jota vastustavat on heitetty ulos järjestöstä. Voi myös olla, että teen hätäisiä ja vääriäkin johtopäätöksiä pelkästään tekstien kriittisen lukemisen perusteella

Epäilen kuitenkin vahvasti, että jotain olennaista on jäänyt kertomatta näistä ensi- ja turvakotien Karinsalo- Törrönen, Tiuraniemi- Niemi- riitaisuuksista. On omituista, että terävänä ja ennakkoluulottomana tutkijana tunnettu Törrönen koki Ensi- ja turvakotien liiton niin suurena terveysriskinä, että joutui eroamaan.

Asiantuntijoiden ja järjestöjen raha- ja valtakamppailuissa on tapana ohittaa ja uhrata avuntarvitsijat. Salatut valtakamppailut , vihollisuudet ja liittoutumat muodostavat ensi- ja turvakotien käyttäjille selkeän oikeusturvariskin ja uhan sosiaalityön oikeutukselle ja laadukkaalle lastensuojelututkimukselle .

Kertokoon siis kuka tietää, mistä Ensi- ja turvakotien riidellään, kuka toimintaa tosiasiassa johtaa, kuka näitä riskilistoja,- oletuksia ja menetelmiä tuottaa ja minne toimintaa suunnataan?


http://ensijaturvakotienliitto-fi-bin.d ... nauraa.pdf

Erhetyö

Perhetyön oikeusturvariskit eivät naurata

ViestiKirjoittaja Erhetyö » La Tammi 18, 2014 4:32 pm

Perhetyön oikeusturvariskit ja väärinkäytökset eivät naurata

Tässä perheiden kokemuksia ensi- ja turvakodinkin mainostamasta perhetyöstä, joka muka " saa lapset nauramaan". Todellisuus on lasten ja perheiden mukaan aivan toinen:

http://vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=7161

Helena Niemi

Helena Niemi etsii taas asiakkaita

ViestiKirjoittaja Helena Niemi » Su Loka 22, 2017 11:20 pm

Helena Niemi etsii parhaillaan asiakkaita ryhmäpsykoanalyysiinsä mm. huoltoriidoista kärsivien joukosta. Sekä Niemeen että hänen edustamaansa oppisuuntaan kannattaa suhtautua suurella varauksella.

Paluu » Ensi- ja turvakodit