|

HS 12.5.2007 Mielipiteet
Julkisuudessa on esitetty näkemyksiä huostaanotettujen lasten pakkoadoptiosta. Asiaan liittyy
monenlaisia ongelmia koskien sekä ulkomailta adoptoituja lapsia että
kotimaisia adoptiolapsia. Nykyisin huostaanotettuina
on myös adoptiolapsia.
Kotimaisia adoptioasioita säätelee v. 1985 voimaan
tullut laki lapseksiottamisesta, jonka mukaan
alaikäisen lapseksiottaminen voidaan vahvistaa,
mikäli sen harkitaan olevan lapsen edun mukaista ja on selvitetty, että lapsi
tulee saamaan hyvän hoidon ja kasvatuksen.
Lapseksiottamista ei voida lain mukaan vahvistaa, mikäli sen johdosta on
annettu tai luvattu korvausta. Nykyinen laki edellyttää pääsääntöisesti, että
lapsen vanhemmat antavat suostumuksensa lapseksiottamiseen.
Kansainvälistä lapseksiottamispalvelua
hoitavat Suomessa Helsingin kaupungin sosiaalivirasto, Pelastakaa Lapset ry
ja Interpedia.
Kansainvälisen adoption hoitaminen on luvanvaraista
toimintaa, mutta adoptioneuvonta lakiin perustuva aja maksutonta. Neuvonnan
suunnittelu ja valvonta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle.
Käytännössä adoptioperheet kohtaavat usein lapsen
murrosiän myötä ongelmia, jotka ovat huomattavasti biologisen lapsen
murrosikää moninaisempia.
Adoptiolapset käy elämässään läpi aikanaan koettua
hylkäämiskokemustaan. Monella adoptiolapsella on oppimisen ongelmia.
Kaikilla lapsen kohtaavilla tahoilla tulisi olla
tietämystä ja valmiutta tukea lapsen kiinnittymistä vanhempiinsa, eikä lähteä
syyllistämään vanhempia lapsen käytösongelmista.
Monelle adoptiovanhemmalle voi olla yllätys, että
heidät lapselle apua hakiessaan syyllistetään huonoiksi kasvattajiksi.
Sosiaalitoimi voi esittää lapsen sijoitusta kodin
ulkopuolelle, vaikka tämä voi olla tuhoisaa hänen kehitykselleen.
Pelastakaa Lapset ry_llä on
moninainen rooli lasten asioissa. Yhdistyksen toimintaan kuuluvat paitsi
adoptioasiat myös sijaisperheasiat. Kunnat ostavat siltä lakimiespalveluja ja
sen lakimiehet avustavat kuntia lasten huostaanottoasioissa.
Järjestö, joka auttaa perhettä saamaan itselleenadoptiolapsen, voi siten myöhemmin olla tämän
lapsen huostaanottoprosessissa mukana sijoittamassa adoptiolasta
sijaisperheeseen tai laitokseen.
Pitäisikö huostaanotettu
adoptiolapsi adoptoida uudelleen pakkoadoptiolla, jos adoptiovanhemmat
vastustavat?
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tuore tukimus (2.4.2007) selvittelee laajan aineiston
(1990-luvun alusta marraskuuhun 2005 saakka) pohjalta kodin ulkopuolelle
sijoitettujen lasten sijoituspäätösten syitä Helsingin kaupungissa.
Sijoitusten ensisijaiset syyt löytyvät kouluvaikeuksista, 37 %, sosiaalisesta
vuorovaikutuksesta, 52 %.
Adoptiovälittäjien tulisi seurata jälkihuoltona
maahamme tuotujen lasten kohtaloa, mutta adoptiovälittäjät ilmoittavat, ettei
lastenkotiin sijoitettujen lasten määrää ole tilastoitu.
Oletan, että lapsen luovuttajamaita kiinnostaisi
erityisesti tällainen tieto. Asian tulisi luonnollisesti kiinnostaa myös
adoptiovälittäjiä.
Pakkoadoptioehdotukset huostaanotettujen
lasten kohdalla eivät näe lapsen etua. Ihmisoikeussopimukset lähtevät siitä,
että huostaanotto on vain väliaikainen toimi ja kaikkien viranomaistoimien
tavoitteena tulee olla perheen jälleenyhdistäminen.
YK:n lapsen oikeuksien komitea on kiinnittänyt Suomen
valtion huomion huostaanottojen rajuun kasvuun erityisesti 2000-luvulla.
Suomen valtion tulisi näin ollen kiinnittää huomio perheiden
peruspalveluiden toteutumiseen ja niiden laatuun, perheiden tukitoimiin ja
oikeudenkäyntimenettelyn heikkouksiin.
Nykyistä ottolapsilakia ei tule laajentaa pakkoadoption
osalta. Tällä hetkellä kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ympärille on
syntynyt monenlaista liiketoimintaa, eikä lapsikauppa käsitteenä ole kaukana
totuudesta.
Leeni Ikonen
varatuomari
Sipoo
Ari www.vanhemmat.com
|