|
Tämä esimerkki poliisirikoksesta on ehkä
monelle tämän listan lukijalle oudolta elämänalueelta - liittyy aselupien käsittelyyn
- mutta toisaalta juuri sellaisena ehkä osoittaa, että poliisin rikokset ovat
viranomaisten erityisessä suojeluksessa, rötöstelipä poliisi missä, milloin
ja miten hyvänsä.
Alla oleva teksti on alku- ja loppupää artikkelistani Ase-lehden
numerossa 4/2006, joka ilmestyi 17.8.2006.
POLIISI VIE ASEITA
VÄÄRIN PERUSTEIN
Helsingin poliisilaitos toteuttaa omatekoista aseriisunta-ohjelmaa
tekemällä aseenomistajista rikosilmoituksia mitättömin, jopa tekaistuin
perustein.
TEKSTI: MIKKO NISKASAARI
Suurimman poliisipiirin, Helsingin, asehallinto toimi aikoinaan
esimerkillisesti, mutta nykyisen johdon aikana tilanne on muuttunut
päinvastaiseksi. Poliisilaitoksen lupayksikön turva-alan ryhmän johto
hakemalla hakee tilaisuuksia tehdä rikosilmoituksia, saada ihmisiä
syytteeseen ja viedä näiltä aseet. Vastuun kantaa turvaryhmän päällikkö,
tarkastaja Jukka Kaski. Vuonna 1961 syntynyt Kaski palkattiin
poliisilaitokselle 1.11.2003 armeijasta. Nimikirjaotteen mukaan hänellä ei
ole mitään koulutusta poliisin tehtäviin.
Aseenomistajien oikeusturvan heikkoutta perustelen kolmella
oikeustapauksella.. Tarkastaja Kaski ei ole suostunut kommentoimaan toimiaan.
(... CLIP ...)
Kasken outo
todistus
Viime vuonna helsinkiläismiehellä meni pienoispistoolin määräaikainen
lupa vanhaksi. Poliisilaitoksen lähettämässä kirjeessä häntä kehotettiin
hankkimaan uusi hallussapitolupa.
Ampumaharrastus oli jäänyt vähiin, joten mies halusi myydä aseensa ja
meni eräänä lauantaipäivänä aseliikkeeseen kauppaa hieromaan. Pistooli olisi
muuten kelvannut, mutta kaupanteko katkesi kauppiaan huomatessa luvan
vanhentuneeksi. Mies selitti saaneensa joltain poliisin toimistovirkailijalta
tiedon että aseen saa myydä, mille kauppias puisteli ihmeissään päätään.
Koska lupayksiköstä ei lauantaina voitu saada asiaan selvyyttä, mies
ja kauppias sopivat, että ase jää viikonlopuksi liikkeeseen, ja mies kysyy
maanantaina poliisilta uudet neuvot. He pitivät järkevämpänä jättää ase
liikkeeseen, kuin että mies olisi kuljettanut mukanaan luvattomaksi
muuttunutta pistooliaan.
Heti maanantaiaamuna mies soitti Helsingin poliisilaitokselle ja sai
määräyksen tuoda ase laitokselle. Sama poliisimies soitti myös kauppiaalle,
ja vaati häntä tuomaan aseen. Tämä teki työtä käskettyä. Poliisi teki asiasta
samoin tein rikosilmoituksen.
Lupa oli vanhentunut noin kolme kuukautta aikaisemmin, mikä ei ole
pitkä aika, ja on epäloogista että poliisi ensin kehoittaa
hankkimaan uuden luvan, mutta tekee heti perään asiasta rikosilmoituksen.
Toki oli muodolliset perusteet epäillä omistajaa rikoksesta, mutta
kummallista oli rikosilmoituksen kohdistaminen myös asekauppiaaseen.
Jutussa kuultiin todistajana tarkastaja Jukka Kaskea, joka väitti:
"[Omistaja] on myynyt aseen, johon hänellä ei ole voimassa olevaa
hallussapitolupaa. [Kauppias] on ottanut myytäväksi aseen, joka on ollut
luvaton" (7).
Väite on ensinnäkin ristiriitainen. Jos kauppias olisi ottanut aseen
myytäväksi, se olisi otettu ns. myyntitiliin, jolloin mies ei olisi sitä
myynyt, vaan pysynyt edelleen omistajana.
Vielä tärkeämpää on, ettei esitutkintapöytäkirjassa ole mitään
sopimusta, kauppakirjaa, kuittia tai luovutustodistusta, joka osoittaisi,
että aseesta olisi tuona lauantai-iltapäivänä tehty kauppa tai sovittu edes
myyntitilistä. Molemmat epäillyt kertovat, että kaupanteko katkesi kauppiaan
huomatessa luvan vanhentuneeksi. Myyjän mukaan: "Näytin [kauppiaalle]
Kaartin poliisista tulleen kirjeen ja [kauppias] sanoi, ettei hän voinut
ostaa asetta, koska minulla ei ollut voimassa olevaa hallussapitolupaa aseelle" .
Kertomuksen vahvistaa se, että mies soitti maanantaina
poliisilaitokselle ja pyysi ohjeita. Soiton saanut poliisimies myönsi
esitutkinnassa soiton ja sen sisällön.
Normaalisti esitutkinnassa kuullaan todistajana henkilöä, jolla on
asiasta omakohtaista tietoa. Tarkastaja Kaski ei ollut paikalla, kun
asekaupasta lauantaina keskusteltiin eikä hän muutoinkaan voinut tietää
asiasta kuin enintäin sen, mitä alaisensa oli
kertonut. Hänellä oli siis vain toisen käden tietoa. Miksi häntä kuultiin
todistajana? Jutun tutkinnanjohtaja, ylikonstaapeli Ilpo Liikkanen kieltäytyi
vastaamasta kysymykseen.
Helsingin poliisilaitoksen turva-alan ryhmän käytäntö, alainen tekee
rikosilmoituksen ja sen jälkeen päällikkö kuullaan todistajana, vaikka hän ei
tunne asiaa lainkaan, on kaikkiaan perin oudoksuttava.
Koska Kasken väitteelle ei löydy esitutkintapöytäkirjasta mitään
katetta, on kysyttävä, onko häntä syytä epäillä perättömästä lausumasta
esitutkinnassa, rikoslain 15 luvun 2 § mukaisesta rikoksesta. Tämän kysymyksen
esitin keväällä 2006 kahteen kertaan kihlakunnansyyttäjä Johanna Hervoselle, jolle esitutkintapöytäkirja päätyi. Hän
lupasi selvittää juhannukseen mennessä, onko aihetta ryhtyä toimiin
tarkastaja Kasken lausuntojen vuoksi. Hervosen
vastaus oli erikoinen: hän päätti syyttää sekä aseen omistajaa, että
kauppiasta ampuma-aserikoksesta.
Syytteen perusteet
Omistajan syyte perustuu siihen, että lupa oli vanhentunut, mikä on
totta, joskin tekoa voi pitää hyvin vähäisenä.
Kauppiaan syyte koskee luvattoman aseen haltuunottamista,
ja sitä, että hän olisi "laiminlyönyt tehdä haltuunottamastaan
aseesta merkinnän tiedostoon, jota hän on ase-elinkeinonharjoittajana
velvoitettu pitämään" (8). Tämä on mielenkiintoinen väite.
Ensinnäkään esitutkinnassa ei selvitetty, oliko pistooli merkitty ns.
asekirjanpitoon. Tarkastaja Kaski ja yksi hänen alaisensa todistivat, ettei
sitä ole merkitty, mutta he eivät tarkastaneet asekauppiaan tiedostoja.
Kumpikin siis todisti sellaista, jota he eivät voineet tietää. Kauppiaalta
asiasta ei edes kysytty.
Toinen kysymys on, olisiko pistooli pitänyt merkitä tiedostoon.
Aselain 25 § mukaan ase-elinkeinon harjoittajan on pidettävä
tiedostoa aseista, niiden osista ja patruunoista. Aseasetuksen 12 §
täsmentää, että aseiden osalta tiedostoon on merkittävä "hankittujen ja
luovutettujen ampuma-aseiden lukumäärä, tyyppi, toimintatapa, kaliperi sekä tiedossa oleva tehtaan merkki".
Siis hankittujen ja luovutettujen aseiden tiedot. Kun asetta ei hankittu - ostettu - liikkeeseen, miten se olisi voitu
merkitä tiedostoon? Syyttäjä ja poliisit nähtävästi väittävät, että kauppiaan
olisi pitänyt merkitä tiedostoon ase, jota ei oltu
hankittu. Vaatimus lienee sekä lain että terveen järjen vastainen.
Lauantai-iltapäivänä kauppiaalla oli vain kaksi mahdollisuutta. Joko
omistaja kävelee liikkestä ulos luvattoman aseensa
kanssa, tai pistooli jätetään maanantaihin asti poliisin aseiden
säilyttämistä varten hyväksymään tilaan, siis liikkeeseen. On aika ilmeistä,
että jälkimmäinen oli parempi ratkaisu ja aiheutti myös sen, että omistaja
ryhtyi selvittämään aseensa tilannetta heti maanantai-aamuna. Siksi poliisin
olisi luullut kiittävän kauppiasta, eikä tekevän hänestä rikosilmoitusta.
Jos kauppias olisi ostanut aseen, kuten tarkastaja Kaski väitti
tapahtuneen, kauppias olisi kiistatta tehnyt rikoksen. Tätä ei syyttäjäkään
usko, koska hän sanoo kauppiaan vain ottaneen aseen haltuunsa. Siten syyttäjä
de facto tunnustaa, että Kaski esitti esitutkinnassa perättömän väitteen.
Johanna Hervonen ei kuitenkaan ryhtynyt sen vuoksi
mihinkään toimiin. Hän noudatti Suomen käytäntöä, että poliisin mahdolliset
rikokset jätetään pääosin tutkimatta (9).
1) Etpk l. esitutkintapöytäkirja
6070/R/11073/05
2) Helsingin KäO:n tuomio 06/3712, asianro R 06/939
3) Helsingin poliisilaitoksen päätös nro P/246/04
4) Vantaan poliisilaitoksen sähköpostiviesti 15.11.2005
5) Etpk 6070/R/130662/04
6) Helsingin KäO:n tuomio 05/5306, asianro R 05/2733
7) Etpk 6070/R/120492/05
8) Helsingin syyttäjäviraston haastehakemus R 05/11507
9) Apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkka:
Poliisin johtojärjestelmät ja sisäinen laillisuusvalvonta. Sisäministeriön
julkaisusarja 48/2004
|