Lähetetty: Per Syy 30, 2005 7:48 am Viestin aihe: SUOMI TUOMITTIIN , MUTTA KALSKE PUOLUSTAA VIRKARIKOKSIA

Mikko Niskasaari:

Lähetetty: Per Syy 30, 2005 7:48 am Viestin aihe: SUOMI TUOMITTIIN , MUTTA KALSKE PUOLUSTAA VIRKARIKOKSIA

SUOMI TUOMITTIIN , MUTTA KALSKE
PUOLUSTAA VIRKARIKOKSIA

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) tuomitsi 13.9.2005 Suomen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6. artiklan eli reilun oikeudenkäynnin periaatteiden rikkomisesta.

Erään rikosjutun esitutkinta oli käynnistynyt lokakuussa 1993. Juttu toimitettiin syyttäjälle harvinaisen ripeästi, jo joulukuussa, mutta syyte nostettiin vasta maaliskuussa 1996. Juttu viipyi syyttäjällä peräti 3 vuotta ja 3 kuukautta, ja tätä EIT piti kohtuuttoman pitkänä aikana. Syyte hylättiin marraskuussa 1997
.
Liian pitkästä esitutkinnasta Suomi on tuomittu aiemmin kerran ja kohtuuttoman pitkästä oikeudenkäynnistä kahdeksassa tapauksessa, mutta syyteharkinnan venymisen vuoksi tuli tuomio nyt ensi kerran. Kaikkiaan Suomi on tuomittu 6. artiklan rikkomisesta nyt 23 kertaa, niistä on puolet siksi, ettei toiselle osapuolelle ole annettu kaikkea oikeudenkäyntiaineistoa.

Jälkimmäinen on itseasiassa aika hämmästävää. Osapuolten yhtäläinen oikeus koko aineistoon on sellainen itsestäänselvyys, että ellei sitä tiedä, ei pitäisi päästä läpi edes oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykokeista - saati sitten saada tuomarin tai syyttäjän virkaa.

ESPOON SYYTTÄJÄ ANTOI RIKOSTEN VANHENTUA

Samaan aikaan kun EIT tuomitsi suomen, apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske moitti Espoon johtavaa kihlakunnansyyttäjä Tom Ifströmiä, jolla erään talousrikosjutun syyteharkinta kesti vielä pitempään: "Lähes neljä vuotta kestänyttä syyteharkintaa ei voida käsiteltävänä olevan kaltaisessa asiassa pitää asianmukaisena", Kalske huomautti. Ifström tunnetaan Bodom-oikeudenkäynnin pääsyyttäjänä.
.
Viivyttelyn teki erityisen raskauttavaksi se, että rikosvyyhden maatessa syyttäjän pöydällä useat epäillyt teot ehtivät vanhentua. Näin ei syyttäjälle saa käydä koskaan. Tässä rikosjutussa pitkä syyteharkinta on siten loukannut ennen kaikkea asianomistajan oikeusturvaa..

Asiasta jätettiin rikosilmoitus jo vuonna 1999, mutta oikeussaliin saakka sitä ei ole saatu vieläkään, vaikka epäiltyä vastaan onkin nostettu syyte törkeästä kavalluksesta.

Tom Ifström on moitteensa ansainnut, mutta Kalskeen peli oli silti kaikkea muuta kuin puhdasta. Liki neljän vuoden harkinta-aika ja rikosten vanheneminen syyttäjän pöydälle merkitsevät vahvaa perustetta epäilla virkarikosta. Kalskeen olisi siis pitänyt määrätä suoritettavaksi esitutkinta. Tämän välttämiseksi Jorma Kalske turvautui karkeisiin valheisiin.

Kalske väitti, että asiaa olivat viivyttäneet asianomistajan lukuisat kirjelmät, sekä lääninhallituksen määrämä erityinen tilintarkastus. Päättäjänä apulaisvaltakunnansjä Jorma Kalske ja esittelijän ominaisuudessa valtionsyyttäjä Jukka Rappe valehtelivat.

ESPOON POLIISI ESTI TUTKINNAN

Nainen teki rikosilmoituksen Espoon poliisille 1999 epäillen, että yhtiökumppaninsa oli väärentänyt asiakirjoja, tehnyt rekisterimerkintärikoksen ym. Nainen omisti yhtiöstä 40 %, yhtiökumppani bulvaaniensa (mm. 3-4 vuotiaat lapsenlapset) kautta loput. Nainen teki pian toisenkin rikosilmoituksen, epäillen että yhtiökumppani yrittää tyhjentää yhtiön, silloisesta n. 3 miljoonan markan (500 000 €) arvoisesta omaisuudesta.

"Juu, kyllä se sen osaa tehdä, se on bisnesmies", sanoi jutun 1. tutkinnanjohtaja Timo Seppälä ihailevasti (nainen oli menettänyt luottamuksensa Espoon poliisiin ja syyttäjiin jo heti kättelyssä, ja on vuodesta 1999 lähtien nauhoittanut kaikki näiden kanssa käymänsä keskustelut. Siksi Espoon rosvojepareiden puheita voidaan siteerata sanatarkasti vuosienkin takaa). Seppälä yritti estää koko jutun tutkinnan. Nainen vaati yhtiön omaisuuden määräämistä vakuustakavarikkoon, Seppälä kieltäytyi. Seppälän hellässä suojeluksessa omaisuus katosikin yhtiöstä.

Kun Espoon poliisin oli kuitenkin lopulta pakko ryhtyä epäiltyä talousrikosta tutkimaan edes muodollisesti, se pisti kaikki jarrut päälle. Vaikea sanoa johtuiko se siitä, että yhtiökumppani oli maaherra Tuula Linnainmaan ex-aviomies, ja että lukuisten konkurssien jälkeen tukevasti ulosotossa oleva mies oli käyttänyt pariskunnan yhteisiä lapsia ja lapsenlapsiaan bulvaaneinaan, vai laiskuudesta, vai siitä, että poliisi kosti, kun nainen esitti heille niinkin kohtuuttoman vaatimuksen, kuin että poliisin olisi hoidettava työnsä.

Kun Espoon poliisi ei liki kolmeen vuoteen ollut saanut aikaan pääasiassa - talousrikoksessa - mitään, niin ei kannata ihmetellä, että nainen heille eräänkin kerran kirjelmöi. Joku kiukkuinen mies ei olisi tyytynyt kirjelmiin, vaan olisi saattanut käydä vetämässä patalaiskoja virkamiehiä turpiin.

Nainen haki vuoden 2002 alussa Etelä-Suomen LH:lta lupaa suorituttaa yhtiössä erityinen tarkastus. Tämä oli naisen viimeinen turvakeino toisaalta entistä liikekumppania, toisaalta tutkintaa sabotoivia poliiseja vastaan. Turvakeinosta tuli kuitenkin ansa, jolla poliisi ja - huomattakoon- myös Jorma Kalske kostivat naiselle tämän virkavaltaan kohdistaman kritiikin.

AOA ILKKA RAUTIO HYVÄKSYI VIRKARIKOKSEN

Asiassa tapahtui myönteinen käänne kesäkuussa 2002 - tosin vain hetkeksi. Espoon johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Poukka määräsi poliisin takavarikoimaan yhtiön kirjanpidon, tutkimaan sen; tarkastamaan liikemiehen muidenkin yhtiöiden kirjanpidon ja tutkimaan erityisesti, onko näille ns. läheisyhtiöille siirretty pääyhtiön omaisuutta niin, että se voisi täyttää kavallusrikoksen tunnusmerkistön.

Esitutkintalain 15 §:n mukaan poliisin on suoritettava kaikki tutkintatoimet, jotka syyttäjä määrää. Tästä säännöstä ei ole ensimmäistäkään poikkeusta, eikä poliisilla ole asiassa mitään harkintavaltaa.

Ensin Espoon poliisit ilmoittivatkin, että kirjanpito takavarikoidaan sillä ja sillä viikolla, ja että ekonomi-tilintarkastaja tutkii sen. Mutta sitten tuli mutta. Heikki Poukka lähti syksyllä 2002 Helsingin johtavaksi syyttäjäksi, ja tilalle tuli Tom Ifström.

Espoon poliisit olivat saaneet tietoonsa, että nainen oli hakenut lääninhallitukselta määräyksen suorittaa yhtiössä erityinen tarkastus. He vaativat, että tämä on pantava toimeen, he eivät takavarikkoa ja kirjanpidon tutkintaa tee. Tutkinnanjohtajana oli tässä vaiheessa rikoskomisario Matti Puputti; joka on jopa espoolaiseksi poliisiksi hämmästyttävän tyhmä mies.

Nainen vastusti. Hän totesi hakeneensa määräyksen viimeiseksi turvakseen poliisimielivaltaa vastaan. Tuollaisen tarkastuksen maksaa yhtiö. Koska naisella mitä ilmeisimmin oli yhtiöltä saatavia, rahan käyttäminen tarkastukseen vähensi hänen mahdollisuuksiaan saada omansa. Itseasiassa: poliisi vaati häntä maksamaan esitutkinnan kulut. Espoon poliisi kiristi naista häikäilemättä: ellei LH:n päättämää tarkastusta tehdä, poliisi ei jatka esitutkinaa. Naisen oli alistuttava pakottamiseen..

Nainen kuitenkin kanteli asiasta EOA:lle. AOA Ilkka Rautio myönsi auliisti, että poliisin on tehtävä kaikki (laillinen), mitä syyttäjä määrää, poikkeusta ei ole. Sinisilmäinen kansalainen tietysti olettaa, että asia oli tällä selvä, nainen oli oikeassa ja poliisit väärässä, joten Rautio antaisi heille vähintäinkin ankarat pyyhkeet. Mitä vielä.

Sen sijaan että Rautio olisi määrännyt aloitettavaksi esitutkinnan Espoon poliisien teoista, hän alkoi sepittelemään erilaisia epäjuridisia verukkeita, miksi hän "ymmärsi" poliisin menettelyn. Tavanmukainen lopputulos: ilmiselvästä virkarikoksesta ei ollut mitään seurauksia.

KALSKE PEITTELEE RIKOKSIA RIKOKSELLA

Tämä arvoton näytelmä huipentui Kalskeen päätöksessä. Sen sijaan että olisi määrännyt suoritettavaksi esitutkinnan Ifströmin toimista, hän selitti Ifströmin töppäilyjä lääninhallituksen päätöksellä. Hän siis pisti poliisien virkarikoksen asianomistajan viaksi ja vapautti tällä rikoksella Ifströmin teosta, josta tätä on vahvat perusteet epäillä virkarikoksesta.

Kalske siis peitti virkarikoksen toisella virkarikoksella. Itse asiassa kolmannella, sillä Kalskeen päätös - erityisesti muistaen hänen korkea asemansa syyttäjien esimiehenä - on peruste epäillä häntä itseään tahallisesta virkarikoksesta. Kalske ei voi olla niin dynamiitintyhmä, etteikö hän olisi tiennyt mitä rikoksia hän päätöksessään peittelee. Tosin se tietysti on mahdollista, että Kalske teki päätöksensä viitsimättä paneutua asiaan lainkaan, mutta se tuskin on kelvollinen puolustus. Myöskään esittelijää se ei vapauta vastuusta.

Nähtäväksi jää, mihin toimiin nainen ryhtyy. Rikosilmoitukselle olisi kaikki edellytykset.

KALSKE TUKAHDUTTAA KRITIIKIN

Ei apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske epäkohtien edessä toki ihan toimeton mies ole. 28.9.2005 hän päätti, että jyväskyläläisen kihlakunnansyyttäjä Olli Santasen Bodom-oikeudenkäynnistä esittämä krittiikki ei ollut hyvän syyttäjätavan mukaista.

Hyvä syyttäjätapa on valtakunnansyyttäjäviraston uusi keksintö, jolla korostetaan syyttäjien eettisiä velvollisuuksia. Kalskeen etiikan laadusta lienee edellä riittävästi esimerkkiä..

Kalske katsoi, että "syyttäjäkollegoiden virkatointen julkinen arvostelu tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa ei ole omiaan edistämään syyttäjäkunnan ammatillista yhteenkuuluvuutta eikä syyttäjälaitoksen arvojen toteutumista".

Kalskeen mielestä siis pääasia on syyttäjien yhteenkuuluvuuden tunteiden vaaliminen on pääasia. Tätähän hän itse toteutti tehokkaasti valehtelemalle Ifströmin kuiville teosta, jota lievemmästä teosta EIT tuomitsi Suomen.

On päivänselvää, ettei Santasen moittimisen syy ole hänen kritiikkinsä Bodom-oikeudenkäynnistä.

Olli Santasella oli heinäkuussa Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla todella ansiokas kirjoitus siitä, kuinka poliisien ja syyttäjien mielivalta vaarantaa kansalaisten oikeusturvan. Se oli tervejärkinen ja hyvin argumentoitu kirjoitus, jonka teki erityisen tervetulleeksi se, että se kirjoittaja edusti ammattikuntaa, jonka tärkein ammatillinen tehtävä on pimittää kollegojen ja poliisien rikokset. Tällaista yhteisen veneen keikuttamista herra Kalske ei siedä.

Jos joku haluaa Kalskelta lisätietoja, niin suora numero on 010 362 0802.

Mikko Niskasaari

PR:

Lähetetty: Per Syy 30, 2005 8:08 am Viestin aihe:

Hyvä Mikko!

Kirjoituksesi osoitti suurta perehtyneisyyttäsi ja omistautumistasi asialle. Suomi ei ole oikeusvaltio, siksi se ei voi olla ihmisoikeusvaltiokaan. Kunhan kansalaiset joskus tajuaisivat tämän. Näen itse asian niin, että kansalaiset ovat itsensä vuoksi velvollisia järjestäytymään etujaan ajaakseen.

Oikeusvaltion toteutumisen edellytyksiä ovat vireä kansalaisaktivismi ja riippumaton lehdistö. En ole varma, onko meillä kumpaakaan.

Suomessa on yhdistyksiä viljalti, mutta niiden toiminta ei tähtää vallankäytön epäkohtien korjaamiseen, ainakin paljastamiseen. Niistä halutaan pysyä hiljaa. Monet järjestöt, yhdistykset myötäilevät valtakulttuuria, koska ovat riippuvaisia julkisista avustuslähteistä.

Vieras:

Lähetetty: Per Syy 30, 2005 12:04 pm Viestin aihe:

Riippumatonta lehdistöä ei varman päälle ole. Media tiedoittaa asioista, jotka halutaan tietoisuuteen tavalla, jolla ohjaillaan ihmisen ajattelua sivuraiteille.

Kansalaisaktivismi on pikuhiljaa ilmeisesti heräilemässä. Kun ihmiset ovat ensin pettyneet jonkin jo olemassa olevan järjestön/yhdistyksen mitääntekemättömyyteen asioiden korjaamiseksi niin käsittääksen ihmiset alkavat etsiä uusia kanavia/keinoja ja se toivottavasti ennenpitää johtaa parempiin tuloksiin.

Vieras:

Lähetetty: Per Syy 30, 2005 4:27 pm Viestin aihe:

Kansalaisaktivismi alkaa tyytymättömyydestä julkiseen valtaan, ei siis johonkin järjestöön. Jos et ole tyytyväinen järjestöösi, eroat siitä, hakeudut parempaan tai jopa perustat omasi.

Edeltävä kirjoittaja ei liene ajatellut loppuun saakka kansalaisaktivismin luonnetta ja syntyä.

Pertti Ruha

Vieras:

Lähetetty: Per Syy 30, 2005 5:24 pm Viestin aihe:

Anonymous kirjoitti:

No ei todellakaan ole. Suurin osa toimittajista kyllä kritisoi kaikkea muuta, paitsi ei kansalaisten oikeuksia loukkavia asianajajia eli asianryssijöitä, joiden kanssa ovat liittoutuneet!

Aktivismi:

Lähetetty: Per Syy 30, 2005 6:08 pm Viestin aihe: Historiaa

Aikanaan me Asukasliitossa laitettiin jopa vuokrataloja vuokranmaksuboikottiin. Esim. Kajaanin kunnan isät oli silloin kauhuissaan. Ja vuokria ei korotetettu. Ei tämä aktivismi mikään uusi juttu ole. Kannattaa ottaa oppia menneiden vuosien aktivistien kokemuksista.

PR:

Lähetetty: Lau Lok 01, 2005 10:37 am Viestin aihe:

Juuri niin, tuota on aktivismi.

Wili:

Lähetetty: Lau Lok 01, 2005 11:50 pm Viestin aihe: Re:Suomi tuomittiin, mutta Kalske puolustaa virkarikoksia

Mikko Niskasaari kirjoitti mm.:

>...Ei apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske epäkohtien edessä toki >ihan toimeton mies ole. 28.9.2005 hän päätti, että jyväskyläläisen >kihlakunnansyyttäjä Olli Santasen Bodom-oikeudenkäynnistä esittämä >krittiikki ei ollut hyvän syyttäjätavan mukaista.

Siis hyvän *syyttäjätavan*. En ole minäkään eläissäni kuullut tuollaista termiä.

>Hyvä syyttäjätapa on valtakunnansyyttäjäviraston uusi keksintö, jolla >korostetaan syyttäjien eettisiä velvollisuuksia. Kalskeen etiikan laadusta >lienee edellä riittävästi esimerkkiä..

>Kalske katsoi, että "syyttäjäkollegoiden virkatointen julkinen arvostelu >tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa ei ole omiaan edistämään >syyttäjäkunnan ammatillista yhteenkuuluvuutta eikä syyttäjälaitoksen >arvojen toteutumista".

Syyttäjälaitoksen arvojen??!?

>Kalskeen mielestä siis pääasia on syyttäjien yhteenkuuluvuuden >tunteiden vaaliminen on pääasia. Tätähän hän itse toteutti tehokkaasti >valehtelemalle Ifströmin kuiville teosta, jota lievemmästä teosta EIT >tuomitsi Suomen.

>On päivänselvää, ettei Santasen moittimisen syy ole hänen kritiikkinsä >Bodom-oikeudenkäynnistä.

Oikeassa olet!!

>Olli Santasella oli heinäkuussa Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla >todella ansiokas kirjoitus

Niin oli!!

Yhtä harvinainen (tervejärkinen) syyttäjä, kuin kenguru Suomen luonnossa.

>siitä, kuinka poliisien ja syyttäjien mielivalta
>vaarantaa kansalaisten oikeusturvan. Se oli tervejärkinen

nimenomaan

> ja hyvin
>argumentoitu kirjoitus, jonka teki erityisen tervetulleeksi se, että se >kirjoittaja edusti ammattikuntaa, jonka tärkein ammatillinen tehtävä on >pimittää kollegojen ja poliisien rikokset. Tällaista yhteisen veneen >keikuttamista herra Kalske ei siedä.

Samassa artikkelissa (muistaakseni loppupuolella) oli myös vaivoin peiteltyä murskaavaa kritiikkiä terrorismin tms torjunnasta. (Samoihin aikoihin tärkeitä poliisilakeja muutettiin käyttäen syynä Töölön rata- ja kenttäurheilukilpailujen, jonne odotettiin läjäpäittäin muhamettipommimiehiä, järjestämistä.) Santanen totesi jotain sen suuntaista, ettei terrorismia voida kukistaa valvonnalla, vaan avoimuudella.

>Jos joku haluaa Kalskelta lisätietoja, niin suora numero on 010 362 0802.

Eikös Santanen tehnyt vastavetona häirinnästään jonkun kantelun EK:n oikeusasiamiehelle tai johonkin??

M.N

Lähetetty: Sun Lok 02, 2005 10:42 am Viestin aihe:

Hyvän syyttäjätavan ohjeet julkisti valtakunnansyyttäjän virasto syyskuussa. On sinänsä positiivista, että viranomaiset miettivät toimintansa eettisiä ulottuvuuksia, mutta Kalskeen päätös vie näiltä ohjeilta usottavuuden. Kalskeelle hyvä syyttäjätapa = älä arvostele toista syyttäjää. Toki tämä on sopusoinnussa sen Kalskeen yleisen linjan kanssa, että syyttäjän tärkein tehtävä on estää syyttäjien ja poliisien rikosten tutkinta.

Vieras:

Lähetetty: Sun Lok 02, 2005 3:30 pm Viestin aihe:

Anonymous kirjoitti:

Kyllä olin ajatellut asian ihan pilkulleen loppuun saakka. Tietysti ajatukset ovat hiukan erit kun ajatellaan mistä kansalaisaktivismi alkaa. Itse kun olin tyytymätön julkiseen vallan menettelyyn, aloin aktiivisisesti haeskella jotain jo olemassa olevaa järjestöä, joka mahdollisesti olisi jo asialla. No, löysinkin sellaisen. Kuitenkin ajan kuluessa huomasin, että kyseinen järjestö tai oikeammin sen muutamat johtohahmot (osin raha-automaattiyhdistyksen tuella toimiva) ei halunnutkan puuttua todellisiin epäkohtiin, haluttiin pitää ns. hyssyttelylinjaa yllä ja mielellään olla mahdollisimman huomaamattomia järjestönä. Henkilöt eivät halunneet puuttua epäkohtiin pelätessään joutuvansa epäsuosioon omissa poliittisissa piireissään. Komeaa meriittiä on kuulua tällaiseen yhteiskunnalliseen järjestön johtopaikalle mutta se ei näytä edellyttävän minkäänlaista toimintaa (sitä ei kukaan edes kysy), ollaan vaan tekevinään jotain mutta todellisuudessa mitään ei tehdä. Kun jäsenistä joku joskus yrittää peräänkuuluttaa asioiden perään, hänet vaiennetaan suurinpiirtein kuoliaaksi näiden ihmisten taholta, jotka ovat jotenkin saaneet vankan muutaman ihmisen tukijajoukon (tämä joukko istuu kokouksissa vuodesta toiseen ja ovat saman puolueen jäseniä. Poliittinen yhteenkuuluvuus sitoo ja on se voima mikä määrää liikkuuko vai onko liikkumatta.

Tällaisen huomaaminen voi vasta-alkajalta viedä kuitenkin muutaman vuoden peräti tai sanoisinko asian uskominen, että näin on. Vieläkään en ole eronnut kyseisestä järjestöstä, vieläkin on ehkä hiukan toivoa joten katson. Koko ajan kuitenkin etsiskelen järjestöä, joka uskaltaisi puuttua näihin epäkohtiin, mutta hunolta näyttää. Joitakin valopilkkuja on silloin tällöin aina näkynyt, mutta aina on ilmestynyt myös jotain negatiivista.

Itse en kylläkään ole niin aktiivinen, että jaksaisin aloittaa ihan alusta siis perustaa omaa yhdistystä tms, mutta odotan mielenkiinnolla josko jostain vielä tulee vastaan ihmisiä tai joukko ihmisiä, jotka ovat asian pistäneet vireille ja uskon että tällainen kansalisaktivismi nostaa päätään myös minun ogelma-alueellani, sillä tiedän, että en ole ainoa, joka tämän ongelman kanssa painii.

Wili:

Lähetetty: Tor Lok 13, 2005 11:01 pm Viestin aihe: Re: Suomi tuomittiin, mutta Kalske puolustaa virkarikoksia

Joo.

Eli nyt sitten kävi niin, että ns Jyväskylän syyttäjän, eli Olli Santasen, eli "kengurun" (yhtä harvinainen Suomessa) kuvaus tapahtumista oli jotakuinkin *täsmälleen oikea*. So. että Nisse / Bodom -oikeudenkäynti on farssi, koska kerran minkäänlaista näyttöä ei ole jne jne.

Ehkä koko juttu johtui siitä, että poliisi (tässä tapauksessa KRP) tarvitsee aika ajoin näyttävän operaation näyttääkseen, että ovat olemassa ja tarvitsevat lisää ja lisää ja lisää resursseja, vaikka heillä on jo nyt aivan kohtuulliset resurssit? (Jos vertaa sairaanhoitosektoriin yms jne.)

Oli miten oli, nyt sitten Bodom -jutun tutkinta on sitten jälleen alkutekijöissään.

M.N:

Lähetetty: Tor Lok 13, 2005 11:41 pm Viestin aihe: Kalskeen moka ja Bodomin moka

Bodom-tuomio ja syyttääjien päätös luopua valituksesta olivat historiallisia. Harvoin on murhasyytteestä vapautettu yhtä selkein perustein, harvoin niiden rivien välissä on ollut luettavissa yhtä tylyjä moitteita syyttäjille - ja vielä harvemmin sjät ovat ymmärtäneet luovuttaa.

Espoon syyttäjiä voisi jopa onnitella luopumisestaan, elleivät he, tai ainakin heistä johtava kihlakunnanvetelä Tom Ifström olisi sekä ammattitaidoltaan että varsinkin -moraaliltaan ammattikuntansa pohjasakkaa. Väitän, että hän syytti vain siksi, että muuten KRP olisi joutunut liian noloon valoon.

En ssen sijaan usko, että Bodom-tutkintaa _käynnistettiin_ KRP:n maineen kohottamiseksi. Se käynnistettiin paljolti siksi, että oli uusia keinoja, kuten DNA-tutkimus, josta 1960 ei osattu uneksiakaan. Ihan hyvä idea.

Mopo karkasi käsistä, kun tutkinnanjohtaja Tero Haapala näki, etteivät nämä uudetkaan keinot johda mihinkään, ja raapaisi Gustafssonin häkkiin uskoen, että kyllä se tunnustaa. Haapalan usko NG:n syyllisyyteen ylitti kaiken terveen harkinnan rajat.

Ja kun KRP oli vaatinut ja saanut läpi 2 kk:n vangitsemisen ilman mitään asiallisia perusteita, kohdistui väkivaltakoneiston paine syyttäjiin. "Syyttäkää, tai meistä tehdään pellejä". voisi kuvitella vaatimuksen kulkeneen.

Ja sjät Tom Ifström - Espoon syyttäjäviraston johtava kihlakunnanvetelä - ja alaisensa päättivät syyttää. Espoossahan on sääntö - toki epävirallinen - että aina kun poliisi on mokannut esitutkinnan, tai peräti suorittanut sen täysin puolueellisesti, mikä on vielä tavallisepmaa, pitää syyttää, etteivät kansalaiset ymmärtäisi tehdä rikosilmoituksia Espoon rosvojepareista.

Ja niin se pieni piiri pyörii, yhä uudelleen, yhä uudelleen...

MN