Mikko Niskasaari:

Lähetetty: Tor Elo 11, 2005 8:38 am    Viestin aihe: OKV ja syyttäjärosvo Erkki Huhtala

Esittelen tapauksen, jossa yhtyvät oikeuskanslerinviraston (OKV) apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkan ja ammattirikollisena pitämäni Espoon kihlakunnansyyttäjä Erkki Huhtalan roolit tapauksessa, jossa poliisin epäillyt rikokset yritettiin peitellä siitä huolimatta, että rikosilmoituksen teki poliisien yhdistys. Esimerkki näyttänee, kuinka vaikeaa edes poliisien on saada epäiltyjä poliisirikoksia tutkintaan.

Raaseporin poliisilaitoksen henkilökunnalle selvisi syksyllä 2001, että laitoksen ylikomisario Esko Kari oli 1.1.1995 lähtien laskuttanut työmatkansa kotoaan Hangosta työpaikalleen Tammisaareeen ylitöinä. Poliisipäällikkö Mario Casagrande oli hyväksynyt ylityömerkinnät. Poliisien yhdistys Västra Nylands Polisförening r.f puuttui siihen, jolloin ylimääräisen "palkan" maksaminen päättyi, ilmeisesti 29.11.2001. Poliisiyhdistyksen arvion mukaan ylimääräistä ja laitonta etuutta olisi maksettu ainakin 100 000 mk, ehkä jopa tuplaten. Lisäksi tulee kysymys siitä, miten tämä on verotettu.

Kukaan poliisimies tai -nainen ei saa palkkaa matkoistaan kodin ja työpaikan välillä. Ei yksikään - paitsi yksi: ylikomisario Esko Kari. Niinpä poliisiyhdistys vaati selvityksen miksi tämä ylikomisario sai ylimääräistä palkkaa - tai jotain muuta tuloa. Selvitystä vaadittiin Raaseporin poliisipäällikkö Mario Casagrandelta, ja Etelä-Suomen läänin poliisijohdolta. Läänin poliisipäällikkö oli tuolloin Jukka Riikonen (nykyään Helsingin poliisipäällikkö) ja Kari Ahola (nykyään Espoon apulaispoliisipäällikkö).

Asiassa oli poliisiyhdistyksen mukaan syytä epäillä ainakin virkarikosta, mahdollisesti myös petosta.

Vaikka Kari oli hyödyn saaja, Casagrandea, Riikosta ja Aholaa oli syytä epäillä avunannosta rikokseen. Ilman heidän hyväksymistään epäilty rikos ei olisi ollut mahdollinen.

Kun järkeviä selityksiä ylimääräisille eduille ei tullut, poliisiyhdistys jätti 8.2.2002 tutkintapyynnön sisäministerille, joka siirsi sen edelleen valtakunnansyyttäjän virastolle. Tämä määräsi 26.2.2002 asian tutkittavaksi ja tutkinnanjohtajaksi syyttäjä Erkki Huhtalan. Huhtala toimi tuolloin Helsingin syyttäjänvirastossa. Hän vaihtoi 2004 Espoon syyttäjävirastoon, jossa ammattirikollisille on kysyntää. Espoon poliisilaitoksen rosvojeparit, erityisesti "rikos"komisario Timo Seppälä tarvitsevat rikostensa peittelyyn itsensä kaltaisia kriminaaleja.

Huhtala pyysi selvitykset E-Suomen lääninhallitukselta, Raaseporin poliisilaitokselta sekä pääepäillyltä, ylikomisario Esko Karilta. Huhtala siis hoiti esitutkintaa kuten jotain kanteluasiaa. Huhtala totesi: "Selvityksen antajat ovat kaikki yksimielisesti esittäneet, ettei ns. syytä epäillä -kynnys ole ylittynyt ja ettei esitutkintaan ole tarvetta". Kun rikoksesta epäillyt olivat sitä mieltä, ettei rikostutkintaan ollut aihetta, Huhtala päätti 28.3.2002 ettei sitä tehdä. Epäiltyjen kannalta järjestely on ihan kiva, mutta muistettakoon että tämä etuoikeus on varattu vain rikoksista epäillyille poliiseille ja syyttäjille.

Poliisiyhdistys ei menoa hyväksynyt, mutta se erehtyi kantelemaan Huhtalan toimista oikeuskanslerille. Se paha oli virhe, kuten jäljempänä nähdään. Apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkka päätti 5.10.2002, ettei asia anna aihetta toimepiteisiin. Jonkka ei edes yrittänyt perustella päätöstään.

Poliisiyhdistys kanteli uudelleen Huhtalan päätöksestä estää esitutkinta. Jonkka teki uuden päätöksen: ei anna aihetta. Muka perusteluna hän esitti muun muassa: "Kihlakunnansyyttäjä [Erkki Huhtala] on kuitenkin katsonut, ettei ole syytä epäillä ylikomisarion näin menetellen syyllistyneen rikokseen, koska menettelylle on ollut esimiehiltä saatu hyväksyntä". Siis: koska esimiehet ovat avustaneet epäiltyä tämän epäillyissä rikoksessa, joka kohdistuu suoraan valtionkassaan, se ei ole rikos. Jonkan visio on perin omalaatuinen.

Poliisiyhdistys teki uuden tutkintapyynnön. Se vaati tutkinnanjohtajaa, joka edelleen oli herra Huhtala, hankkimaan valtion työmarkkinalaitoksen ja sisäministeriön poliisiosaston lausunnon siitä, olivatko ylikomisario Karin ylimääräiset edut laillisia. Ihme ja kumma, nämä hankittiin, ja lausunnot olivat tylyt.

Poliisiosasto totesi, että "matkustamista asunnon ja virkapaikan välillä ei voida pitää työsuorituksena, joten tähän käytettyä aikaa ei voida tämän sopimuskohdan mukaan lukea työajaksi"..
Työmarkkinalaitos totesi: "Virkamiehen siirtyminen asunnoltaan virkapaikalleen ei ole työaikasopimuksen soveltamisohjeessa tarkoitettu virka- tai komennusmatka".

Jokainen normaali kansalainen ymmärtää oikein hyvin, miten asiat noiden lausuntojen mukaan olivat.
Käynnistettiinkö siis vihdoin viimein esitutkinta sen selvittämiseksi, onko tapahtunut rikos? Ei. Syyttäjärosvo Erkki Huhtala valehteli, että molemmat virastot pitivät mahdollisina näitä ylimääräisiä etuuksia, ja päätti 27.2.2004 uudelleen, ettei asiassa suoriteta esitutkintaa.

Huhtala perusteli päätöstään lisäksi sillä, että herra Jaakko Jonkka, OKV, oli kahteen kertaan todennut, ettei Huhtalan toimissa ollut huomattamista. Nyt nähdään, miksi on virhe kannella kesken rikosprosessin. Syntyy ketju: syyttäjä tekee väärän päätöksen - asiakas kantelee - OKV [EOA, VKSV] antaa tavanmukaisen "ei anna aihetta" - päätöksensä - syyttäjä perustaa uuden laittoman päätöksensä OKV:n päätökseen. Tämä on tavallista; tällä kertaa vain uhri oli harvinainen: poliisiyhdistys.

Poliisiyhdistys halusi poikkeuksellisella, esimerkillisellä ja ihailtavalla sitkeydellä selvittää epäillyn poliisirikoksen: nyt se kanteli valtakunnansyyttäjälle. Siellä asian ratkaisi valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoski.

"Ei ole syytä epäillä rikosta", valehteli syyttäjärosvo Erkki Huhtala estäessään esitutkinnan. "On syytä epäillä" ylikomisarion toimineen lainvastaisesti, samoin että hänen "esimiehet ovat tietoisesti tai huolimattomuudesta hyväksyneet Karin virheellisen menettelyn", päätti Rautakoski 22.6.2004. Hän potkaisi Huhtala-rosvon syrjään, nimesi tehtävään syyttäjä Harri Ilanderin Helsingistä. Erityisen tärkeää on, että Rautakoski nimenomaan MÄÄRÄSI esitutkinnan suoritettavaksi. Tästä asiasta syyttäjä-tutkinnanjohtajalle ei jätetty enää mitään harkintavaltaa.

Rautakosken päätös oli muutoin oikea, mutta huomattakoon: Huhtalan ilmeisen tahallisesta vilpistä huolimatta Rautakoski ei käynnistänyt hänen toimistaan esitutkintaa.

Onko tarinalla siis onnellinen loppu? No-jaa. Kesällä 2004 tehtävän saanut syyttäjä Harri Ilander oli kovin hidas käynnistämään tutkintaa. Vielä tammikuussa 2005 Ilander valehteli: "Pitää katsoa onko yleensä syytä suorittaa esitutkintaa". Ei hänelle ollut tällaista harkintavaltaa jätetty. Hänelle oli annettu tehtäväksi suorituttaa esitutkintaa. Piste. On siten syytä epäillä, että Ilander olisi halunnut estää tutkinnan, koska epäiltyinä olivat poliisit.

Lisäksi on huomattava, että jo rosvosyyttäjä Huhtalan kakkospäätöksessä oli epäiltyjen joukosta kadonnut kaksi henkilöä: poliisipäällikkö Jukka Riikonen ja apulaispäällikkö Kauko Ahonen. Ilander ei palauttanut heitä tutkinnan piiriin.

Tutkinta käynnistyi lopulta, kun Raaseporin poliisiyhdistys lähetti poliisien tiimipostilla tiedon asiasta ylimmälle poliisijodolle ja ministeri Kari Rajamäelle. Ilanderille tuli kiire, tutkinta valmistui loppukeväästä, ja on syyteharkinnassa. Tosin - vai pitäisikö sanoa luonnollisesti - syyttäjällä, joka tunnetaan kyvystään olla huomaamatta poliisien rikoksia.

Kiitän tähän asti jaksaneita lukijoita vaivannäöstä, ja kiitän myös uskalluksesta kurkistaa Suomen oletetun oikeusvaltion pimeälle puolelle. -

Mikko Niskasaari, toimittaja.

juha.laavola:

Lähetetty: Tor Elo 11, 2005 4:26 pm    Viestin aihe: Oikeuskansleri ja eduskunnanoikeusasiamies.

Oikeuskanslerinvirasto ja eduskunnan oikeusasiamies kumpikin ovat ns. laillisuusvalvojia, mutta todellisuudessa ne ovat osa virkamiesten suojelukoneistoa, kuten oikeusistuimet jne...

On suurta teatteria kannella näille, sillä siitä ei ole hyötyä.
Mutta voihan heistä kannella euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen tai euroopan unionin oikeusasiamiehelle ja hakea tätä kautta oikeutta.

Mutta täytyy ensin viedä kotimaan kanteluteatteri läpi.

Mikko Niskasaari:

Lähetetty: Tor Elo 11, 2005 7:15 pm    Viestin aihe: Rosvosyyttäjä Huhtalan muut rikokset

Täydennän pitkää kertomustani rosvosyyttäjä Huhtalan rikoksista mainitsemalla lyhyesti, että hän sai huhtikuun 2005 lopulla valtakunnansjän sijainen Jorma Kalskeelta huomautuksen, ja toukokuun alussa Kalskeen sijainen valtionsyyttäjä Jarmo Rautakoskelta ankarat pyyhkeet täysin holtittomasta toiminnastaan.

Toisessa tapauksessa Huhtala, silloin vielä Helsingissä rötöstellessään, oli ajanut pitkää ja raskasta syytettä ilman perusteita; toisessa tapauksessa hän oli tärkeässä asiassa jättänyt syytteen nostamatta (se nostettiin toukokuussa, Huhtalan syrjäyttämisen jälkeen).

Kun valtionsyyttäjät antoivat Huhtalalle nämä pyyhkeet, heidän tiedossaan oli erittäin hyvin Huhtalan sikailu ja valehtelu Raaseporin jutussa. Heillä oli hyvin tiedossaan Huhtalaan kohdistuvat muut suorat rikosepäilyt.

Silti valtionsyyttäjät eivät käynnistäneet Huhtalasta esitutkintaa, joka olisi käynnistänyt tämän rosvon siivoamisen pois syyttäjälaitoksesta. Kalske on sen sijaan määrännyt nostamaan - kahteen kertaan - syytteen erästä Hgin syyttäjää vastaan, jonka pöydällä jutut olivat maanneet liian pitkään. Syyttäjä on tuomittukin niistä kahteen kertaan sakkoihin. Tapaus on kuitenkin ilmiselvästi työnjohdollinen: kyse on uupumuksesta tai muusta vastaavasta inhimillisestä heikkoudesta, jonka hoidossa parhaat keinot olisivat hyvällä lääkärillä.

Erkki Huhtalan tapauksessa on syytä epäillä järkähtämätöntä ja varmasti tahallista rikollista tahtoa. Miksi Kalske ja Rautakoski siis eivät pane itsekin häntä tutkintaan, vaikka miehen täydeksi rosvoksi tietävät?
Siksi, että Huhtalan rikos on ennen kaikkea rikollinen mielivalta. Juuri samaa mielivaltaa käyttävät ja haluavat käyttää myös nämä kaksi valtionsyyttäjää.

Mikko Niskasaari:

Lähetetty: Tor Elo 11, 2005 8:38 pm    Viestin aihe: Rosvojepareista kanteleminen

Juha Laavola kirjoitti:
"Oikeuskanslerinvirasto ja eduskunnan oikeusasiamies kumpikin ovat ns. laillisuusvalvojia, mutta todellisuudessa ne ovat osa virkamiesten suojelukoneistoa, kuten oikeusistuimet jne..".
"On suurta teatteria kannella näille, sillä siitä ei ole hyötyä".

Oma käsitykseni tuomioistuimista on hieman parempi: niissä sentään VOI saada oikeutta. Poliisien ja syyttäjien rikoksissa ongelmana yleensä on, miten jutun saisi edes tuomioistuimeen.

Mutta kanteluista EOA:lle ja OKV:lle olen pitkälle samaa mieltä. Ne ovat hyviä paikkoja silloin, kun on aidosti epäselvää miten jotain lakipykälää olisi pitänyt soveltaa eikä asia ole kohtalokkaan iso; ja varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa liikutaan täsmällisen lain ja hieman väljemmän "hyvä hallintotapa" -käsitteen välillä. Tavallaan lain ja etiikan rajamailla.

Esimerkki jälkimmäisestä voisi vaikka olla kysymys, oliko jossain rikos- tai onnettomuustilanteessa poliisilla oikeus antaa uhrin nimi julkisuuteen.

Vakavissa tapauksissa, kun vaikkapa poliisi tai syyttäjä tekee selkeästi rikoksia, vieläpä vakaasta harkinnasta, kantelut ovat todella turhia.

Eräässä hyvin tuntemassani tapauksessa - kas kummaa, se on Espoosta - talousrikosjutussa asianomistaja vaati rosvojepari Timo Seppälää takavarikoimaan 1) yhtiön kirjanpidon ja tutkimaan sen, 2) omaisuuden, hukkaamisen estämiseksi.

Asianomistaja esitti avoimesti vaaran, että epäilty liikemies tyhjentää yhtiön, ennen kuin rikosilmoitus on tutkittu loppuun. Timo Seppälä vastasi asianomistajalle: "Juu, kyllä se sen osaa, se on bisnesmies" (tämä on suoraan nauhalta - Seppälän ihaileva sävy on etova). Rosvojepari tunnisti rosvoliikemiehen ja ilmeisesti koki suurta sielujen sympatiaa.

Kun asianomistaja aikoinaan kanteli EOA:lle, Seppälä selitti omaisuuden takavarikoinnin laiminlyöntiä: "Harkitsin, en pitänyt mahdollisena". Perustelut olivat siis tasan 0 - ja kantelun käsitellyt apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio tyytyi tähän. Hän ei piitannyt siitä, että yhtiöstä oli Seppälän laiminlyönnin vuoksi viety yli 500 000 euron ( n. 3,5 miljoonaa markkaa) omaisuus, josta asianomistajan osuus olisi ollut 200 000 €. Tästä ei siisi mitään huomautusta.

Kirjanpidon tutkimisesta Seppälä ja myöhemmin toinen tutkinnahohtaja Matti Puputti kieltäytyivät (Seppälä ei olisi halunnut tutkia koko juttua). He joutuivat vaikeaan tilanteeseen kesäkuussa 2002, kun Espoon johtava kihlakunnansyyttäjä Heikki Poukka määräsi poliisit takavarikoimaan yhtiön kirjanpidon, ja tutkimaan sen; erityisesti sen, onko yhtiön omaisuutta (se yli 500 000 euroa) luovutettu vastikkeetta ja perusteetta. Siten, että on syytä epäillä esimerkiksi kavallusta.

Espoon rosvojeparit kieltäytyivät kylmästi kirjanpidon takavarikoinnista.

Esitutkintalain 15 § mukaan poliisin on tehtävä se, mitä syyttäjä määrää. Piste. Tästä ei ole pienintäkään poikkeusta. Pykälä on niin selvä, että jopa AEOA Raution oli pakko myöntää, että poliisi oli rikkonut lakia. Niinpä hän ryhtyi säveltämään erilaisia verukkeita, miksi poliisin menettely olisi ollut "ymmärrettävää". Tulos: aivan selkeän ja erittäin törkeän virkarikostapauksen tutkinnan sijasta - ei mitään. Poliisien törkeä rikos katsottiin läpi sormien. Ainoa huomautus tuli siitä, etteivät rosvojeperit Seppälä & Puputti olleet perustelleet päätöksiään.

Ja EOA:n kansliassa Ilkka Rautio on poliisirikoksien osalta paras.

PR:

Lähetetty: Lau Elo 13, 2005 11:41 am    Viestin aihe: Hallintokanteluista

Olen laukonut mielipiteitäni tästä aiheesta ennenkin. Mielestäni koko kantelujärjestelmä on todella turha ja kansalaisia pettävä. Tuon lumejärjestelmän sijasta tulisi luoda uudenlainen oikeuskulttuuri siten, että virkarikoksista todella vaadittaisiin syytettä nostettavaksi yleisessä tuomioistuimessa.
Mutta kuten MN kirjoitti, ongelma on saada juttua virkamiestä vastaan ylipäätään vireille tuomioistuimessa. Syyttäjät eivät lähde syyttämään toista virkamiestä.

Hannes:

Lähetetty: Lau Elo 13, 2005 12:44 pm    Viestin aihe: Kantelujärjestelmän tehottomuudesta

Kantelujärjestelmän tehottomuudesta olen oman 10-vuotisen kokemukseni suhteen samaa mieltä. Mutta tässä on vielä myös se merkillinen puoli, että jos valtion virkamiestä hänen rakas vaimonsa syyttää perättömällä ilmiannolla (nykyiseltä rikosnimikkeeltään törkeä kunnianloukkaus) ja muilla perättömillä väitteillä, niin tuo virkamies menettää oitis ihmisarvonsa ja poliisi ei tutki miehen tekemiä rikosilmoituksia eikä syyttäjä osaa teettää poliisilla asiallista esitutkintaa, vaikka syyttäjällä on siihen oikeus, eikä syytä tehtäviään laiminlyövää poliisia, mutta kaikki tahot kohtelevat, ilman että kukaan on todistanut mitään, tuota virkamistä lainsuojattomana rikollisena. Hannes Ruokokoski

Mikko Niskasaari:

Lähetetty: Sun Elo 14, 2005 10:55 pm    Viestin aihe:

Olen periaatteessa Pertti R:n ja Hannes R:B kanssa hyvin pitkälle samaa mieltä erilaisten kantrluiden tehottomuudesya. Muistutun kuitankin parista asiasta, joita yritin edellä olevassa pitkässä tekstissänikin selostaa.


Kantelut - - EOA:lle tai OKV:lle - sopii tapauksen, josssa kinataan lakipykälän tulkinnasta. Ne EIVÄT sovi tapauksiin, joisa poliisi ja syyttäjä ovat kiistatta rikkoneet lakia.


Kantelut käyvät siis ns. kevyisiin tapauksiin; ne eivät käy raskaiden virkarikosten selvittämiseen.

Hannes:

Lähetetty: Lau Elo 20, 2005 9:57 pm    Viestin aihe: Kanteluviranomaisten tehtävät

Ei sittenkään, vaikka EOA:n tehtäviin kuuluu valvoa poliisin ja muiden valtion virkamiesten toimien laillisuutta. Miksi se kuuluu tehtäviin, jota ei kuitenkaan kyetä tekemään? Lukekaa heidän omilta esittelysivuiltaan, mitä näiden kanteluviranomaisten tehtäviin kuuluu.

Hannes Ruokokoski

vanhemmat:

Lähetetty: Tii Tou 15, 2007 11:46 am    Viestin aihe:

Tiina Kaarela blogissaan: www.tiinakaarela.net

Lainaus:

Höyrypäitä ja sananvapautta

Filed under: Luokittelematon — tiina.kaarela on Monday, May 14, 2007

Haakana ja Kemppinen ovat jo pureutuneet asiaan. Minä olen samaa mieltä heidän kanssaan.

Siitäkin huolimatta, että epäasiallinen nettikirjoittelu voi vahingoittaa uhrejaan, jotka eivät viitsi ryhtyä lain sallimiin toimiin, koska elämässä on muutakin tekemistä kuin kaiken maailman häiriköiden kanssa taisteleminen. Kunnianloukkausjutuissa vahingoittuu aina myös kantajapuoli. Joku voi pelätä myös seurauksia - eihän höyrypäistä tiedä, mihin ne seuraavaksi ryhtyvät.

Minä ainakin luotan ihmisten kykyyn tunnistaa silkka solvaaminen ja tuntea myötätuntoa. Sananvapaus on niin tärkeä asia, että muutaman väärinkäyttäjäurpon vuoksi sitä ei voi ruveta rajoittamaan.

Tiina on linkittänyt sanan epäasiallinen tähän ketjuun, sanan nettikirjoittelu hän on linkittänyt vanhemmat.com etusivuun. Tiina Kaarelan epätoivoinen yritys beesata itsensä julkisuuteen, mistään muusta ei ole kyse.....

Ari www.vanhemmat.com

yhisäx3:

Lähetetty: Tii Tou 15, 2007 4:40 pm    Viestin aihe:

Tiina Kaarela kirjoittaa blogissaan:

"Sanavapaus on niin tärkeä asia, että muutaman väärinkäyttäjäurpon vuoksi sitä ei voi ruveta rajoittamaan"

Kovin on selektiivistä tämä Kaarelan "sanavapaus"...

Oltuani neljä päivää eroperhe.net :in rekisteröitynyt käyttäjä, Tiina Kaarela rajoitti, ainakin minun, sanavapauttani potkaisemalla minut ulos em. sivustolta. Kaarelan peruste kohdallani oli: "epäasiallinen käytös".

Olinhan rohjennut yhdessä topicissa puuttua erään yh-äidin solvaavaan kirjoitukseen ex-miehensä käytöksestä eron jälkeen.

Ennen pois potkimistani, Kaarela antoi minulle varoituksen yksityisviestillä.
Hän varoitti minua kirjoittelemasta sivuston "hengen vastaisesti".
Tosin Kaarela tarkoitti tietenkin "Tiina Kaarelan näkemysten vastaisesti".
Tiina Kaarelan sananvapaus = Kaarelan omat kirjoitukset. Sen pidemmälle ei Kaarelan sananvapaus / ymmärrys ulotu.

Blogissaan Kaarela tarkoittaa epäilemättä itseään, kirjoittaessaan; "eihän höyrypäistä tiedä, mihin ne seuraavaksi ryhtyvät".


yhisäx3

Sam:

Lähetetty: Maa Tou 21, 2007 5:33 pm    Viestin aihe:

Monet näistä nettipalstojen pelleistä käsittävät, että sananvapausrikkomus voi tulla vain liian avoimesta kirjoittamisesta. Toinen ääripää unohtuu, eli juuri näiden pelokkaiden nettihöpöttäjien sensuuri. Tavallisia lässytyksiä ja chattia on, mutta mitään syvempää ei saa kirjoittaa.

Saa omaa palstaa sensuroidakin, mutta turha sensuroijan on esittää sananvapauden puolustajaa.

yhisäx3:

Lähetetty: Maa Tou 21, 2007 10:25 pm    Viestin aihe:

"Sam" kirjoittaa:

"Saa omaa palstaa sensuroidakin, mutta turha sensuroijan on esittää sananvapauden puolustajaa".

Aivan totta.

Mutta mitäpä jos "palstan" muiden kirjoittajien kritisointi AINA johtaa sensurointiin ja pois potkimiseen ko palstalta, onko enää kysymys sananvapaudesta ?

Myönnän itsekin kirjoittavani "ronskisti", mutta omiin kokemuksiini perustuen. Jos näkemykseni eivät käy yksiin valtaosan palstalla kirjoittajien kanssa, okei, olen varmaan väärällä palstalla. Mutta silti minulla pitäisi olla mahdollisuus esittää, OMA, perusteltu näkemykseni kustakin asiasta.

That's what I call "freedom to speak" !

yhisäx3

vanhemmat:

Lähetetty: Tii Tou 22, 2007 7:53 am    Viestin aihe:

Viimeaikoina on herännyt julkista keskustelua viranomaisten halusta pyrkiä rajoittamaan sananvapautta, tähän on olemassa selvääkin selvempi syy. Viranomaisrikollisuus, jonka salaamiseksi kansalta ja toisilta valtioilta rikolliset itse esittää hyväksyttäväksi julkaisuvapautta rajoittavia lakeja.

Tekosyynä internetin keskustelufoorumeiden julkaisutoiminnan rajoittamiselle käytetään kansalaisten tekemisiä. Oikea demokraattinen valtio toimisi toisin, valtion johto palkitsisi ne kansalaiset jotka toimillaan paljastaa rikollisia viranomaisia loisimassa - ja rappeuttamassa yhteiskuntaa, valtion johto sallisi myös laajemmat oikeudet tällaisille toimille.

Mikä rappeuttaa yhteiskuntaa enemmän kuin epärehellinen ja omaa etua tavoitteleva viranomainen, tai ryhmä verkostoituneita asenteellisia viranomaisia joilla on yhteiset tavoitteet joihin pyritään moraalittomilla - ja epäeettisillä toimilla.

Ari www.vanhemmat.com